Suomalainen uskonnonopetus on kallista ja vanhanaikaista

Suomalainen uskonnonopetus on kallista ja vanhanaikaista

Toisin kuin muissa pohjoismaissa, Suomessa oppilaat jaotellaan vanhempiensa uskonnon perusteella eri oppitunneille. Kun asiaa tarkastelee uskonnonvapauden ja modernin valtio-opin kannalta, nähdään, että uskontojen opetus laahaa pahasti nykymaailman menoa jäljessä. Erillisten katsomusaineiden järjestäminen on lisäksi kallista. Kuntaliiton mukaan katsomusaineiden yhdistäminen voisi säästää ainakin 19 miljoonaa euroa kansallisella tasolla. Muutos ei ole vaikeaa. Se vaatii toteutuakseen vain poliittista tahtoa ja tulee taloudellisten säästöjen lisäksi myös edistämään uskonnonvapautta.

Nykyinen lainsäädäntö perusopetuksen suhteen toimii Suomessa näin:

  1. Perusopetuksen järjestäjä järjestää oppilaiden enemmistön mukaista uskonnon opetusta.
  2. Vähintään kolmelle evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos he eivät osallistu aikaisemmin mainittuun opetukseen.
  3. Jos joku ei kuulu mihinkään edellä mainittuun ryhmään, järjestetään heille oman uskontonsa opetusta, jos huoltajat sitä pyytävät ja näitä oppilaita on vähintään kolme.
  4. Elämänkatsomustietoa opetetaan niille oppilaille, jotka eivät kuulu uskonnollisiin yhdistyksiin tai (huoltajan pyynnöstä) joille ei järjestetä omaa uskonnonopetusta, ja jos näitä tähän oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.
  5. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan. Tässä tapauksessa koulutus voi tapahtua toisessa koulussa tai jopa omassa uskonnollisessa yhdyskunnassa.

Suomalainen koulu on historiaan sidottu tieteen kehto

Ainoa syy miksi opetamme vielä lapsillemme uskontoa (tai ET:tä) tällä tavalla on koulutuslaitoksen historia. Jos aloittaisimme koulutuslaitoksen suunnittelun alusta, emme todennäköisesti kehittäisi tätä lokeroivaa järjestelmää ja erillisiä opetussuunnitelmia kaikille eri uskontokunnille. Tällä hetkellä opetushallitus on hyväksynyt ET:n lisäksi opetussuunnitelmat 14 uskonnoille. Eli siis on teoriassa mahdollista, että isossa ja monikulttuurillisessa koulussa jouduttaisiin opettamaan 15 eri katsomusainetta, jotka tarvitsevat kaikki oman opettajansa ja ehkäpä myös jotain koulun ulkopuolista uskonnon opetusta. Uskontoja on tietenkin näiden lisäksi vielä monta lisää, joten voimme odottaa tämän järjestelmän paisuvan vielä lisää, jos sitä ei uudisteta.

Suomen koulutuslaitos on maailmankuulu tieteellinen instituutio. Jos lapsen vanhemmat eivät usko evoluutioon, tai ehkäisyyn, lapset oppivat niistä suomalaisessa koulussa kuitenkin ja hyvä niin. Koulujen täytyy kehittää lasten ymmärrystä yhteiskunnasta, tarjota yleissivistävä koulutus ja opettaa heitä kriittisiksi yhteiskunnallisiksi toimijoiksi. Tästä hyötyvät lapsien lisäksi koko yhteiskunta. Kouluissa ei pitäisi opetella uskoon, tai kuinka käyttäytyä vanhempien uskonto-kunnan jäsenenä, vaan oppilaiden pitäisi oppia tarkastelemaan uskontoa ilmiönä tieteellisestä näkökulmasta, niinkuin tehdään kaikkien muiden kouluaineiden kohdalla.

Mikä ihmeen uskonnonvapaus?

Nykyisen lain mukaan oppilailla on oikeus oman uskontonsa oppimiseen. Tämä pohjautuu muka perustuslain tuomaan uskonnonvapauteen. Uskonnonvapaus on oikeus harjoittaa (tai olla harjoittamatta) uskontoa (Perustuslaki 11 §). Yleisesti tämä tarkoittaa sitä, että valtio ei puutu yksityishenkilöiden uskonnon harjoittamiseen. Se ei tarkoita, että valtion täytyy edesauttaa uskonnon harjoittamista julkisilla varoilla. Suomessa uskonnonvapaus toteutuu hyvin. Uskonnonvapaus ei ole positiivinen oikeus, vaan negatiivinen, eli se toteutunee, kunhan valtio ei siihen puutu.

Voi olla tilanteita jossa ihmiset eivät voi harjoittaa uskontoaan esimerkiksi sen takia, että joku ei-valtiollinen taho uhkaa heitä väkivallalla tai sillä, että joutuu muuten syrjinnän kohteeksi . Tässä tapauksessa valtion täytyisi käyttää julkisia varoja edistämään negatiivista oikeutta uskonnon harjoittamiseen. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä Ranskan aikeet turvata juutalaisten uskonnonvapaus antisemitismin nostaessa päätään.

Oikeus koulutukseen, joka on positiivinen oikeus, vaatii selvästi valtion toimia. Uskonnonvapauden toteutuminen ei vaadi näitä toimia, paitsi väkivallan uhan poistamisen yhteydessä. Eihän valtio rahoita kirkkojen tai moskeijoiden rakentamista, joten miksi sen pitäisi rahoittaa kristinuskon tai islamin oppitunteja?

Se mitä uskontokuntaa lapsen vanhemmat edustavat, ei pitäisi määrittää heidän valtion kustantaman koulutuksen sisältöä. Tämä voi johtaa pienessä määrin eriarvoiseen opetuksen laatuun. Pahimmassa tapauksessa lapsi voi joutua asemaan, jossa hän joutuu opiskelemaan uskontoa, johon ei itse usko, vaan on joutunut oppimaan sen käytäntöjä vanhempiensa takia. Se minkälaista uskontokasvatusta perheet tekevät koulun ulkopuolella pitäisi olla perheiden oma asia, ei valtion.

Kohti tieteellistä katsomuksen opetusta

Yhteinen katsomusaine ei ole utopiaa, vaan tätä on jo joissain määrin kokeiltu viime vuosina esimerkiksi Kulosaaren Yhteiskoulussa ja suuressa osassa Naantalin kouluista. Kuitenkin, Kulosaaren yhteisilläkin tunneilla oppilaat erotellaan uskontoryhmiin niin, että muslimit lukevat koraania, kristityt raamattua ja uskonnottomat YK:n ihmisoikeusjulistusta. Jeesusta tarkastellessa Kulosaaressa “kristinuskon opiskelijat tutkivat uskonnon näkemystä Jeesuksesta, ET:n opiskelijat historiallista Jeesusta ja islamin opiskelijat tutustuvat islamin opetukseen Jeesuksesta”.

Eihän näin tehdä millään muulla oppitunneilla. Eihän historian tunneilla laiteta vasemmistolaisten lapsia lukemaan kenties kommunistista manifestia ja oikeistolaisten lapsia lukemaan vaikkapa Adam Smithiä. Eikä Mannerheimia tarkastella eri perspektiivistä riippuen siitä millä puolella omat sukulaiset olivat sisällissodassa. Historian tunnit tarkastelevat maailman tapahtumia ilmiöinä tieteellisesti monelta kantilta. Miksi ei uskontoja voida opiskella samalla tavalla? Eikö kaikkien pitäisi oppia se miten kristityt, muslimit ja historioitsijat näkevät Jeesuksen ja miten nämä näkemykset poikkeavat toisistaan, ilman että lapset erotellaan tunneilla automaattisesti edustamaan jotain kantaa?

Miltä näyttää moderni katsomusoppi?

Kaikki eri uskontokuntien- ja elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmat voitaisiin yhdistää yleissivistäväksi katsomusaineiden oppimääräksi. Oppilaat voisivat opiskella uskontojen alueellista ja ajatuksellista kehitystä suhteessa toisiin uskontoihin ja ajatusmaailmoihin. Tämän opetuksen voisi vaihtoehtoisesti myös järjestää poistamalla katsomuksen kokonaan opetussuunnitelmasta ja korvaamalla sen erillisillä kursseilla filosofian ja historian oppiaineiden sisällä. Se, että katsomusaineita opetetaan erikseen näistä aineista ei ole edes välttämätöntä. Nykyinen järjestelmä tarvitsee joka tapauksessa muutosta aidon uskonnonvapauden toteutumisen ja resurssien tehostamisen kannalta.

Jos uskontoa opiskeltaisiin tieteellisesti historiallisena ja kulttuurilisena ilmiönä, sillä voisi myös olla muita positiivisia vaikutuksia kuin säästöt. Etenkin lapset jotka tulevat perheestä tai yhteisöstä, jossa on hyvin fundamentalistiset uskonnolliset arvot, saattavat saada hyvin arvokasta perspektiiviä, joka voi parhaimmassa tapauksessa johtaa extrimismin ennaltaehkäisyyn. Muun kuin omien vanhempien uskonnon opiskeleminen on muutenkin arvokasta. Tästä syystä emme erottele lapsia yhteiskuntaopin tunnilla vanhempiensa poliittisen suuntautumisen takia. Toisten ymmärtäminen tuo perspektiiviä ja helpottaa yhteiseloa. Tämän takia moderni Suomi tarvitsee modernia katsomuksen opetusta.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

10 kommenttia artikkeliin “Suomalainen uskonnonopetus on kallista ja vanhanaikaista

  1. Risukimppu sanoo:

    Olemmeko me suomalaiset kaikilla mittareilla maailman paskin kansa? No en sano mitään varmaa joota tai eitä tähän kysymykseen, mutta kyllä pistää miettimään että maailman parhaana pidetty koulujärjestelmä joka imaisee opetettavakseen jokaisen kansalaisen ilman erilliskustannuksia, ei onnistu tuottamaan yhteiskuntaan muita kun valittajia ja paskanpuhujia.
    Suomalaiset ovat yhteiskunnan suomiin mahdollisuuksiin suhteutettuna poikkeuksellisen tyhmiä ja saamattomia. Mutta se ei välttämättä johdu geeneistä, vaan keskusjohtoisesta auktoritäärisestä yhteiskuntamallista jossa oma ajattelu ja kyseenalaistaminen tapetaan jo lapsena.
    Kunnon suomalaisen pitää fanittaa Mannerheimiä, Kekkosta, juoppoa naistenhakkaaja Nykästä (rauha hänen sielulleen) Räikköstä ja Selännettä. Kaikkien pitää hiihtää ja jokaisen pojan pitää tykätä armeijasta.
    Suomalainen holhous-valtio on tehnyt kansalaisista passiivisia ja apaattisia. Suomalaiset ovat väsähtäneitä ja plösähtäneitä, päänsä päihteillä ja television paskaviihteellä tuhoavia surkimuksia. Koululaitoksemme ei kaikessa ylivertaisuudessaan osaa opettaa lapsille muutamia yksinkertaisia perusasioita, kuten oman itsensä hyväksyminen, omien vahvuuksien hyödyntäminen ja kehittäminen, taitoa käsitellä epäonnistumisia ja pettymyksiä sekä hyväksyä ne erottamattomana osana elämää. Kuinka välttämätöntä olisi opettaa lapsille keskustelun ja väittelyn välttämättömiä taitoja, esiintymistä ja tunteiden käsittelyä.
    Jossakin kaukaisessa rutiköyhässä kehitysmaassa ala-asteikäisillä lapsilla on taitoja joita ei ole suomalaisilla aikuisillakaan. Kuinka Afrikasta tai lähi-idästä ummikkona Suomeen muuttava oppii meidän mahdottoman alkuasukas-kielen ja pärjää yrittäjänä maassa jossa yrittäminen ei muka kannata. Ja ei, he eivät saa mitään sen helpommalla kun me kantasuomalaisetkaan, turha edes väittää.
    Jussi Halla-Aho, Laura Huhtasaari ja heidän älykääpiökannattajansa haluaisivat syöstä Suomen lopulliseen tuhoon kiristämällä maahanmuuttoa. Tajuktaa nyt jo helvetissä että olemme entistä enemmän riippuvasia maahanmuuttajista, emmekä voi sanella keitä tänne huolitaan ja keitä ei.
    Eläkeläiset, alkoholistit ja mielenterveys-eläkeläiset kantasuomalaiset eivät tätä maata pyöritä. Vähänkin kunnianhimoiset ja osaavat henkilöt muuttavat ulkoamaille.
    Suomi tarvitsee ennennäkemättömän koulu-uudistuksen, ja sen suunnitteluun ja toteutukseen tarvitaan kansainvälistä osaamista, sillä suomalaisugrilaiset asenteet ja näkemykset ovat täysin aikansa eläneitä.

  2. Järki sanoo:

    Pahimmillaan kouluissa voi olla 5-6 uskonnonopettajaa eri lahkojen hölmöilyjä varten. Käsittämätöntä ajanhukkaa ajassa, jolloin tieteen, teknologian, vuorovaikutuksen ja kulttuurin osaaminen ovat niitä vientivaltteja, eikä mikään uskonnollinen hölynpöly. Veronmaksajat pakotetaan lain voimalla kuulemaan radiosta kirkkoulvontaa, koulussa pakollinen uskonnonopetus monien lahkojen edustuksella, ja veronmaksajat maksavat samalla kun Pisa-tulokset sukeltavat. Mutta eihän meillä mikään muutu ennen kuin hihhulit lestadiolaiset ja helluntailaiset ja muut saadaan vallankahvasta pois. Ei näin! Yhdessä historiankurssissa voitaisiin käsitellä sujuvasti yleistietona tämä uskonnollinen hölynpöly. Sellaista minä äänestän, joka uskonnot ja vanhat hölmöilyt sen varjolla pyrkivät poistamaan.

  3. Juha-kummi sanoo:

    Katsomusaineet saisi ulkoistaa kokonaan peruskoulusta pyhäkouluun, madrasaan, nuoriin kotkiin tai pioneereihin yms.

    Kouluaineeksi sopisi filosofia. Filosofian osana voisi käsitellä etiikkaa, moraalia, aatteita ja ideologioita yms. elämän suuria kysymyksiä oppilaan iän ja ymmärryksen edellyttämällä tasolla.

  4. kouluista sanoo:

    Kirjoituksessa väitetään:

    ”Kouluissa ei pitäisi opetella uskoon, tai kuinka käyttäytyä vanhempien uskonto-kunnan jäsenenä, vaan oppilaiden pitäisi oppia tarkastelemaan uskontoa ilmiönä tieteellisestä näkökulmasta, niinkuin tehdään kaikkien muiden kouluaineiden kohdalla.”

    Aika harvassa kouluaineessa alakoulussa opetellaan ilmiöitä ”tieteellisestä näkökulmasta”. Lukiossa näin sen sijaan tehdään useammassa oppiaineessa, tosin ei sielläkään juurikaan esimerkiksi kielissä, liikunnassa, musiikissa tai kuvaamataiteessa – tai filosofiassa, joka myöskään ei varsinaisesti ole tiedettä. Uskonto ja katsomuskysymykset ovat ehkä enemmän kielten luonteinen aihe kuin vaikkapa kemiaa.

    Käsittääkseni ainakin ev. lut. uskonnossa kyllä käsitellään nykyisinkin myös sekä YK:n ihmisoikeusjulistuksia ja ev. lut uskonnon opetuksen osana lukiossa voidaan lukea myös koraania. Myös kirkkohistorialliset asiat, jossa asioita tarkastellaan historiallisesti ja kulttuurisesti ovat osa uskonnon nykyistäkin opetusta. Opetuksen sisältö kuitenkin riippuu ikävaiheesta.

    Alakouluikäinen ei kykene kovin hyvin hahmottamaan yhtään mitään, jos hänelle läväytetään eteen kymmenen erilaista katsomusta tai kymmenen erilaista vaihtoehtoa historian kulusta, jotka ovat keskenään vielä ristiriidassa keskenään (vaikkapa kirjoituksessa mainittua Mannerheimia koskevien asioiden osalta). Jostain lähtökohdasta käsin opetus joudutaan väistämättä rakentamaan. Lukioiässä opetuksessa eri näkökulmien moneutta on enemmän – ikävaiheen mukaisesti.

    Matematiikassa on helpompaa rakentaa opetus kaikille yhteisestä lähtökohdasta, kun tulos ei riipu siitä, kuka asiaa katsoo. Fysiikan opetuksen sisältö riippuu aika paljon siitä, mitä missäkin maassa nähdään tärkeäksi opettaa fysiikan laajasta kirjosta. Jossain maissa painotetaan enemmän esimerkiksi sähkömagnetismia ja mekaniikkaa, toisissa muita fysiikan osa-alueita. Mutta silti fysiikka on aika samanlaista katsomuksesta riippumatta.

    USAssa asia on ratkaistu niin, että julkisen sektorin kouluissa on perustuslailla kielletty katsomusasioiden opettaminen kouluissa joka suuntaan. Niissä ei saa opettaa sen enempää mitään yksittäistä uskontoa kuin ateismiakaan. USA:ssa moni kouluista on yksityisiä kouluja, ja niissä puolestaan kukin koulu saa opettaa sen mukaan, mitä katsomusta koulu edustaa. Suomessa yksityisiä kouluja on suhteellisen vähän.

  5. Onneksi Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulupakkoa. Näin ollen kaikki kynnelle kykenevät voivat hoitaa lapsensa oppivelvollisuuden halutessaan katsomuksista vapaassa ympäristössä: kotiopetuksessa. Näin meillä.

    On ala-arvoista, että perusopetuksessa lapset lajitellaan uskonnon mukaan. Uskonnon tulisi olla yksityisasia, kuten muutkin katsomukseen liittyvät seikat. Peruskoulussa opettajalla on vaitolovelvollisuus oppilaan asioista, mutta uskontokuntaa ei ole salattu. Tämä loukkaa lapsen yksityisyydensuojaa ja uskonnonvapautta.

    Perusopetuksessa edelleen on opettajia, jotka miettivät voiko lapsille opettaa uskonnontunnilla esimerkiksi ulkolukuna ”isä meidän” ja ”kymmenen käskyä” vaikka perusopetuslaissa tuodaan selkeästi esiin, että uskonnonopetuksen ei tulisi olla tunnustuksellista. No, miten on rukoilun ulkolukemisen kanssa? Entä mitenköhän on Suomessa pienempien uskontojen opetuksen kanssa?

    Koululaitos on jäärä, joka haraa muutoksia vastaan. Uusi opetussuunitelma hienoine periaatteineen ei jalkaudu varmaan koskaan, kun opettajakunnassa liian usea ei ymmärrä edes perusopetuslakia.

  6. KERTTU LOUKOLA sanoo:

    Nykylain mukaan ei ole mahdollista opettaa vain yhtä ainetta kotiopetuksena: joka on koulussa, joutuu olemaan yhtä monella oppitunnilla kuin muutkin, vaikka sitten sisältö olisi eri, eli joko evluttia, ETtä, islamia tms muuta suuntausta.

    1. kouluista sanoo:

      Olisi kyllä hyvä, jos sen voisi oppiainetasolla päättää, että osallistuuko lapsi kouluun vai ei. Esimerkiksi jos oppilas osaa jo kouluun tullessaan kolmen ensimmäisen vuoden matematiikan oppimäärän kun vanhemmat tai sisarukset ovat häntä siinä edesuauttaneet, hän voisi saman tien ihan hyvin tenttiä sen, ja keskittyä opiskelemaan koulussa sitä, mitä ei vielä niin osaa, ja jatkaa matematiikan opintoja kotiopintoina oman tasonsa mukaisesti.

      1. Kotikouluperhe sanoo:

        Kyllä, hybridi-koulupolku voisi olla erittäin tuloksellista lapsen oppimisen ja kehityksen kannalta (Forbes kirjoitti tästä artikkelin, linkki kotikouluperhe Facebookissa). Moni koulu ja kunta elää säästöpaineiden alla: perusopetuksen kustannukset per nuppi on sen n. 8500€ vuodessa. Yhteinen katsomusaine voisi tätä taakkaa keventää jo yhdellä siivulla. Osittainen kotiopetus myös. Opettajalle vapautuisi resursseja opettaa heitä, jotka opetusta tarvitsevat.

  7. Nukuttaa sanoo:

    Yksi yhteinen katsomusaine, please! On tuo uskonto/et varmaan kallein tunti kunnille. 25 oppilaan luokasta 15 on ev.luteja, 1 muslimi, 2 ortodoksia ja loput 7 käyvät et-tunneilla. He istuvat neljässä eri luokassa, opettajia on neljä. Noissa pienemmissä ryhmissä on toki muidenkin luokkien oppilaita, mutta melko pieni on perus-15 oppilaan EV.lut-uskonnon tunninkin oppilasmäärä. Siihen ei kuitenkaan voi liittää naapuriluokan 18 oppilaan ryhmää, koska oppilasmäärä olisi silloin liian iso. Lukujärjestys tehdään eri uskontojen ehdoilla, eli lukitaan tietyt tunnit uskonto/et-opetukselle.

    Kumma kun liikassa ja kässässä ei saa lokeroida esim. sukupuolen mukaan, mutta huoltajien uskonnon mukaan voi lokeroida…

  8. Eero Polsa sanoo:

    Onhan se hyvä että Suomessa on uskonnon ja mielipiteen vapaus, ettei tarvitse toimia yhden määräyksen alaisena, jokainen voi halutessa etsiä omaansa puuttumatta toisin ajatelevien toimintaan

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa