Keskustan puolivillainen norminpurku

Keskustan puolivillainen norminpurku

Keskusta julkaisi muutama päivä sitten ”202 ehdotusta turhan sääntelyn ja byrokratian purkamiseksi”. Otsikolla Lisää työtä ja tervettä järkeä julkaistussa luettelossa olevien ehdotusten tavoitteena on saada ”Suomi nousuun, työllisyys paranemaan ja ihmisten jokapäiväinen arki sujuvammaksi”.

Luettelo on jaettu viiteen osaan, joista ensimmäinen käsittelee  yritysten toimintaedellytysten parantamista ja työllistämistä, toinen arjen sujuvoittamista, kolmas maatalouden byrokratiaa, neljäs rakentamista ja viimeinen kaupan alan kilpailua. Olen käynyt läpi jokaisen 202 ehdotuksesta ja kommentoinut lyhyesti niistä lähes jokaista.

Ennen ehdotusten yksityiskohtaista käsittelyä kerron joitakin johtopäätöksiä. Ensimmäinen on se, että keskustan ehdotusten kunnianhimon taso on yleisesti alhainen. Sinänsä järkevätkin ehdotukset ovat lähes poikkeuksetta pieniä viilauksia olemassaolevaan sääntelyyn.

Monesti ehdotukset ovat epämääräisiä, vaaditaan asioiden ”tarkastelua” tai ”muutosta” konkreettisen sääntelyn purkamisen asemesta. Koskaan ei ehdoteta sääntelyn lopettamista kokonaan tai kokonaisen markkinan sääntelytaakan olennaista keventämistä. Tämä pätee esimerkiksi vapaaehtoistyötä, yritystoimintaa, rakentamista ja liikenteen sääntelyä koskeviin esityksiin.

Äskeinen koski siis sinänsä järkeviä ehdotuksia. Kaikki ehdotukset eivät suinkaan kuulu tähän luokkaan. Luettelo sisältää myös paljon huonoja ehdotuksia. Useat ehdotukset esimerkiksi tarkoittaisivat sääntelyn lisäämistä vähentämisen sijaan.

Reilusti yli puolet ehdotuksista koskee maataloutta, erityisesti tukiin liittyvää byrokratiaa. Maatalouden saama painoarvo on jo sinänsä käsittämätön. Maatalouden osuus Suomen taloudesta on olematon. Se elää täysin tukien varassa ja on paljolti resursseja kuluttava, eikä lisäarvoa tuottava toimiala. Suomen taloudellisen tilanteen parantamisen näkökulmasta maataloustukiin liittyvä byrokratia on täysin yhdentekevä asia.

Ehdotusten kirjoittajilta on myös unohtunut täysin se tosiseikka, että tukiaisiin liittyvä byrokratia on jossakin määrin väistämätöntä. Jos liiketoiminta perustuu lähes kokonaan julkiselle tuelle, ei lomakkeita, seurantaa ja takaisinperintää voida välttää. Se on välttämätön osa julkisten varojen käyttöä avoimessa yhteiskunnassa. Toki menettelyjä voidaan virtaviivaistaa, mutta julkisella tuella elävälle byrokratia on väistämätön paha.

Keskustan listassa on myös useita aika käsittämättömiä ehdotuksia. Toistakymmentä ehdotusta koskee villieläinten tappamiseen liittyvän sääntelyn keventämistä. Osansa saavat toki poroja syövät pedot, mutta myös lokit, oravat, valkoposkihanhet, naakat ja merimetsot. Oli metsästystä koskevan sääntelyn tarpeellisuudesta mitä mieltä tahansa, työllisyyden, Suomen talouden nostamisen tai muidenkaan Keskustan listalle asettamien tavoitteiden kannalta sillä ei yksinkertaisesti ole merkitystä.

Samoin osa listalla olevista ehdotuksista on hyvin sekavia. Yksi sisältää jopa tarinan paimenkoiria luvatta käyttävästä virkamiehestä. Tuntuu siltä kuin ehdotuksia olisi otettu ilmaislehden tekstiviestipalstalta tai kansalaisyhteydenotoista ilman minkäänlaista toimitustyötä. Osa ehdotuksista ei edes ole ehdotuksia, vaan ilmeisesti joistakin toisista asiakirjoista leikkaa-liimaa -tekniikalla otettuja irrallisia lauseita.

Kaiken kaikkiaan Keskustan luettelolle on vaikea antaa kovin korkeaa arvosanaa. Jäämme siis yhä odottamaan taloudellisesti merkittäviä, poliittisesti vaikeita ja aidosti kunnianhimoisia uudistuksia sisältävää sääntelyn purkamisohjelmaa.

Seuraavaksi yksityiskohtaiset kommentit. Ne on jaettu keskustan julkaisun jaottelua noudattaen viiteen osa-alueeseen. Ehdotukset 1.-21. käsittelevät arkea ja vapaaehtoistoimintaa. Ehdotukset 22.-66. käsittelevät puolestaan yritystoimintaa, pisin osa eli ehdotukset 67.-158. maatalouden sääntelyä, 159.-196. rakentamista ja viimeiset ehdotukset 197.-202. käsittelevät kaupan alaa.

1. Kansalaisen arjen ja vapaaehtoistoiminnan helpottaminen

1. Hygieniapassia vaaditaan henkilöiltä, jotka työskentelevät elintarvikkeiden kanssa. Valvontaviranomaisten tulkinnat hygieniapassin suhteen x vaihtelevat ja passia on vaadittu jopa yksittäisissä talkootapahtumissa. Tehdään valvontaviranomaisille paremmat ohjeet siten, että he noudattavat asetusta, eivätkä vaadi hygieniapassia silloin, kun se ei ole tarpeen. Eviran kotisivuille tulee laitta selkeät ohjeet.

Ehdotus on aika omalaatuista norminpurkua. Ongelmana on elintarvikehygieniaa koskevien normien liian tiukka tulkinta. Mutta tätä ei ratkaista purkamalla tai väljentämällä normeja. Sen sijaan lisätään uusia viranomaisille suunnattuja normeja, joilla säännellään alkuperäisten normien tulkintaa. Kenties jos näidenkin tulkinta joskus tulevaisuudessa osoittautuu vaikeaksi, voidaan aina lisätä normeja, jotka sääntelevät normeja, jotka sääntelevät tulkintaa. Ja jos tämäkään ei riitä, voidaan aina säätää normeja, jotka sääntelevät normeja, jotka sääntelevät normeja, jotka sääntelevät tulkintaa.

2. Järjestysmieskortti tulisi olla voimassa 15 vuotta kerrallaan viiden vuoden sijaan.

Tämän kutsuminen mikroskooppiseksi olisi suurentelua. Olisi myös mielenkiintoista tietää, miten työryhmä on päätynyt juuri 15 vuoden voimassaoloaikaan. Onko niin, että 10 vuoden voimassaoloaika ei olisi saanut aikaan yhtä mittavia julkis- ja  yksityistaloudellisia säästöjä, mutta 20 vuoden voimassaolo olisi johtanut täyteen anarkiaan?

3. Jokaisella tulee olla mahdollisuus saada verkkopankkitunnukset.

Tässähän ehdotetaan norminpurun sijasta lisänormeja. Kenties ensi viikolla ilmestyy ”Keskustan  2002 lisänormia” -pamfletti ja tämä lipsahti sieltä vahingossa mukaan.

4. Henkilökortin voimassaoloaika on pidennettävä viidestä kymmeneen vuoteen.

Ks. kohta 2.

5. Vapaaehtoistyöntekijöiden kulukorvaukset tulisi voida maksaa verovapaasti nykyistä laajemmin. Erityisesti kilometrikorvausten 2000 euron vuosirajaa pitäisi muuttaa, koska alueilla, joilla on pitkät etäisyydet, raja tulee nopeasti vastaan.

Ehdotus koskee vapaaehtoistyötä, joka edellyttää yli 4500 km ajamista vuodessa omalla autolla. Tämän täytyy olla syvimmässäkin Kepulandiassa uskomattoman harvinaista.

6. Varainhankinnan lupamenettely kestää liian kauan. Sitä pitäisi nopeuttaa.

Tämä on ihan hyvä ehdotus. Liberan rahankeruuluvan uusiminen kesti viimeksi useita kuukausia. Mutta vapaassa kansalaisyhteiskunnassa rahankeruun ei tietenkään pitäisi olla ollenkaan luvanvaraista. Koko järjestelmä on tässä suhteessa melko pöyristyttävä.

7. Yleisötilaisuuden järjestäminen on liian byrokraattista. Yli 50 hengen yleisötilaisuuksien poliisiluvista siirrytään ilmoituskäytäntöön.

Kannatettava ehdotus, joskin pikkiriikkinen.

8. Yleisötilaisuuksiin liittyvien opasteiden laittamisen lupakäytännöstä luovutaan.

Ks. edellinen kohta.

9. Avustusten hakemis-, maksatus-, raportointi- ja tilitystavat vaihtelevat ministeriöstä toiseen. Avustuksen hakeminen on hyvin työlästä erityisesti pienemmälle järjestölle, jolla ei ole hallinnollisiin prosesseihin erikoistunutta henkilökuntaa. Avustusten hakeminen pitää tehdä helpommaksi.

Herättää lähinnä kysymyksen, miksi niin useat ministeriöt jakavat avustuksia pienille (tai suurille) yhdistyksille.

10. Vapaaehtoistyö saattaa heikentää työttömyysturvaa. Työttömien mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä työttömyysturvaa saadessa pitää selkeyttää.

Selkeyttäminen voitaisiin aloittaa tästä ehdotuksesta. Sama tauti muuten vaivaa useita listan ehdotuksia. Konkreettisen norminpurun sijasta kerrotaan epämääräisistä ”selkeyttämisistä”.

11. Poistetaan työttömiltä velvollisuus ilmoittaa vapaaehtoistyöstä.

Hyvä.

12. Jokaisella tulee olla mahdollisuus avata tili pankissa.

Ks. kohta 3. Pankkien pakottaminen tähän on normien lisäämistä, ei purkamista. Oli asia kannatettava tai ei, se ei kuulu normien purkamista käsittelevään listaan.

13. Liikunnan ja urheilun sekä kansalaistoiminnan tukemiseen annetuille lahjoituksille tulisi myöntää verovähennysoikeus lahjoittajan verotuksessa.

Tälläkään ei ole mitään tekemistä norminpurun kanssa. Verovähennysten lisääminen on normien lisäämistä, ei purkamista. Asia itse on liian monimutkainen tässä arvioitavaksi.

14. Hankintalain säädöksiä ja kynnysarvoja pitää muuttaa, jotta pienet järjestöt välttyvät ylimitoitetulta kilpailutusprosessilta ja siihen liittyvältä byrokratialta.

On vaikea arvioida ehdotusta, jonka sisällöstä ei kerrota käytännössä yhtään mitään.

15. Liikuntapalveluita verotetaan eri alv-kantojen mukaan. Kaikki liikuntapalvelut tulisi verottaa alemmalla verokannalla.

Minulla olisi vielä hullumpi norminpurkuehdotus: Mitä jos kaikkea verotettaisiin samalla ALV-kannalla?

16. Lupien pitäisi olla yleishyödyllisille yhteisöille maksuttomia ja pienten yhdistysten osalta niistä voidaan luopua. Yleishyödylliset yhteisöt voidaan vapauttaa lupa- ja muista maksuista, kuten esimerkiksi nimenkirjoittajien muutosilmoitus, ilmoitus yleisötilaisuudesta, rikosrekisteriote.

Herättää lähinnä kysymyksen siitä, miksi ihmeessä yleishyödylliset yhdistykset tarvitsevat niin kauheasti erilaisia lupia, että maksut ovat ongelma. Voitaisiinko olla vähän kunnianhimoisempia ja purkaa byrokratiaa sen sijaan, että tyydyttäisiin vähentämään byrokraateille suoritettavia maksuja?

17. Talkootyön vero-ohjeistusta on parannettava. Ei ole hyväksyttävää, jos vapaaehtoista talkootyötä tekeville aiheutuu talkootyön tekemisestä haittaa.

Taas ehdotus, jonka tehtävä on herättää lämpimiä tunteita, mutta jonka sisältö jää täysin epäselväksi.

18. Ajokortti pitäisi saada ilman vakituista osoitetta.

Kannatettavaa. Joskin vaikea uskoa, että koskettaa kovin monta ihmistä.

19. Omien alkoholijuomien nauttiminen festivaaleilla yms. julkisella paikalla tapahtuvissa yleisötilaisuuksissa on kiellettyä riippumatta tapahtumanjärjestäjän tahdosta. Koska järjestyslaki sen sallii, säädetään alkoholin nauttimisesta yleisötilaisuudessa alkoholilain sijaan kokoontumislaissa, jolloin järjestäjille ja poliisille jää edelleen mahdollisuus kieltää alkoholin nauttiminen yleisötilaisuudessa näin halutessaan, mutta ensisijainen päätösvalta asiassa on järjestäjällä.

Ehdotus oli niin monimutkainen, että piti lukea monta kertaa. Ilmeisesti kysymys on siitä, että omien alkoholijuomien nauttimista yleisötilaisuuksissa ei kiellettäisi enää kokonaan vaan siirryttäisi poliisin mielivaltaan perustuvaan järjestelmään. Kai tätä täytyy kannattaa, joskin hurraahuudot takertuvat kurkkuun.

20. Tieturvakortti vaaditaan nykyisin kaikilta tiellä työtä tekeviltä. Se estää esimerkiksi järjestöjen talkooporukoita pystyttämästä aurauskeppejä teiden varsille. Liikenneviraston ohjeistusta on tältä osin muutettava siten, että kortti vaaditaan vain yhdeltä henkilöltä joka valvoo talkoolaisten toimintaa.

Suomi nousuun aurauskeppi kerrallaan! On aika kuvaavaa, että työryhmä näpertelee aurauskeppien parissa sen sijaan, että miettisi, mitkä kymmenistä erilaisista Suomessa vaadittavista korteista, luvista ja todistuksista ovat ollenkaan tarpeellisia. Ja huomatkaa, että edes aurauskeppiasiassa ei ehdoteta täydellistä pystyttämisvapautta. Paikalla on aina oltava henkilö, joka on käynyt päivän kestävän tieturvakurssin ja saanut kortin siitä merkiksi.

21. Valmennuskate ei ole riittävä, ja se tulisi nostaa 20 000 eurosta 50 000 euroon. Valmennusrahastossa verovuoden päättyessä oleva määrä katsotaan verovuoden veronalaiseksi ansiotuloksi siltä osin kuin sitä ei ole siirretty urheilijarahastoon. Valmennusrahastoon voidaan kuitenkin vuosittain jättää verovapaasti tulevaa valmentautumista varten enintään 20 000 euroa.

Tälläkään ehdotuksella ei ole mitään tekemistä norminpurun kanssa, päinvastoin. Kysymyksessä on urheilijoille suunnattujen verovähennysten tms. lisääminen ja itse asiassa sääntelyn monimutkaistaminen. Urheilun verohelpotusten lopettaminen voitaisiin ehkä katsoa norminpuruksi.

2. Yritystoiminnan ja investointien helpottaminen

22. Sinipohjaiset matkailuopasteet tulee korvata uusilla ruskeapohjaisilla vasta, kun sisällöllinen muutos tai kyltin ulkoinen kunto sitä edellyttää. Tässä voidaan harkita myös siirtymäajan pidentämistä.

Keskustan visio ei tässäkään ole suorastaan henkeäsalpaava.

23. Nosturit tulee tarkastaa vuosittain, mikä maksaa jopa tuhansia euroja per nosturi. 10 vuoden välein tehtävä määräaikaistarkastus maksaa yli 10 000 euroa. Metsäkoneyrittäjille tämä muodostaa kalliin ja tarpeettoman kuluerän. Määräaikaistarkastus tulee muuttaa koskemaan nostureita, jotka on tarkoitettu ajoneuvon kuormaamiseen pääasiassa muualla kuin metsässä.

Kepulaista norminpurkua parhaimmillaan. Väljennetään sääntelyä, mutta vain metsässä tapahtuvan toiminnan osalta. Kenties ajatusta voitaisiin soveltaa laajemmin ja kehittää metsässä tapahtuville asioille kokonaan oma lainsäädäntö. Kaikki olisi sallittua, mutta vain metsässä! Mikä tapahtuu metsässä, jää metsään.

24. Lain mukaan oman alkoholijuoman nauttiminen on kielletty ravitsemisliikkeessä tai muussa paikassa, missä yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita (AlkoL 58 §). Lainsäädännössä voisi muuttaa asetusta siten, että anniskeluoikeudet omaavan ravintolan pitäjä voisi ilmoitusmenettelyllä ilmoittaa, että ravintolassa voidaan järjestää myös yksityistilaisuuksia, joihin voidaan tuoda omia juomia.

Vaihtoehtoisesti voitaisiin muuttaa lakia niin, että ravintoloitsija voisi kenellekään ilmoittamatta päättää mitä hänen omassa ravintolassaan tapahtuu.

25. Vanhusten hoivakodin kriteerit ovat erilaiset julkisella ja yksityisellä puolella erityisesti kiinteistö- ja tilavaatimusten osalta. Kaikkien lainsäädännöllisten ja valvonnallisten toimintaedellytyksien pitäisi olla samanlaiset niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella.

Kuulostaa hyvältä.

26. Kotihoidon henkilökunnalla tulee olla terveydenhoitajan, sairaanhoitajan, lähihoitajan, perushoitajan tai apuhoitajan pätevyys, eli jokin sosiaali- ja/ tai terveysalan koulutus. Kotipalveluja antavilta yrityksiltä tilataan kuitenkin henkilöapua esimerkiksi omaishoitajan sijaisuuden hoitamiseen ja erityisesti kodinhoitotehtävien suorittamiseen, mutta pätevyysvaatimusten takia työntekijöitä on vaikea löytää. Kotipalvelutyöntekijöiden pätevyyskriteereitä tulee väljentää.

Ehdotus on liian epämääräinen arvioitavaksi.

27. Liikennelupa tarvitaan nykyisin, jos siirtää kuormaa toiselle maksua vastaan tavallisella traktorilla. Tämän voisi vapauttaa, jos kyse on satunnaisesta toiminnasta.

Mitä jos kuormaa voisi siirtää toiselle maksua vastaan tavallisella traktorilla ihan ilman lupaa? Miten voi kunnianhimon taso olla näin alhainen? Itse asiassa muutos pakottaisi viranomaisia arvioimaan ja valvomaan ”satunnaisuutta”, mikä lisäisi normeja vähentämisen sijasta.

28. Työttömäksi jääneelle työttömälle, joka on muutoin oikeutettu ansiopäivärahan saamiseen, on jatkossa mahdollistettava päivärahan saaminen yritystoiminnan starttirahaksi, josta säädetään laissa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta. Ansiopäivärahaa voisi saada yritystoiminnan starttirahaksi enintään 12 kuukauden ajan.

Tälläkään ei ole suuresti tekemistä sääntelyn purkamisen kanssa. Ansioturvan uudistaminen on liian suuri asia käsiteltäväksi tässä.

29. Yrityksen lopettaminen ja ”pöytälaatikointi” on ollut liian vaikeaa. Esitämme, että yrittäjä voisi ilmoittaa omavastuun nojalla sähköistä ilmoitusmenettelyä käyttäen päättävänsä tai keskeyttävänsä toiminnan. Toiminnan keskeytyessä yrityksen tiedoissa lukisi esim. ”Toiminta keskeytynyt toistaiseksi / määräajaksi”.

Vaikka.

30. Mikäli henkilöllä on ammattipätevyys linja-auto- ja/tai kuorma-autoluokkiin ja hän suorittaa jatkokoulutusta niihin, tulee ottaa huomioon, ettei näitä koulutuksia voida lukea hyväksi taksinkuljettajan ammattipätevyyden jatkokoulutukseen. Esitämme, että luovutaan tarpeettomasta jatkokoulutuksesta.

Kuulostaa hyvältä, joskin liikennemarkkinoiden sääntelyä pitäisi purkaa huomattavasti kunnianhimoisemmin.

31. Taksiautoilijoiden ammattipätevyyden hankkimista varten on suoritettava maksullinen kurssi joka viides vuosi. Esitämme, että luovutaan jatkokoulutuksesta.

Ks. edellinen kohta.

32. Jatkoaikaluvan saadakseen/pitääkseen ravintoloiden tulisi jatkossa ilmoittaa vain oleelliset olosuhdemuutokset. Jos olosuhteet eivät muutu, ravintolalta ei tule vaatia erityisiä toimenpiteitä. Esitämme, että tässä siirrytään sähköiseen ilmoitusmenettelyyn.

Ehdotan, että ravintolat saavat ihan itse päättää aukioloajoistaan kenellekään ilmoittamatta. Asiakkaille saa toki ilmoittaa haluttaessa.

33. Tapahtumanjärjestäjän/yrittäjän tulee nykyisin hakea lupa tienvarsiopasteille. Hinta riippuu tilaisuuden suuruudesta (paikallinen 50€, seudullinen 200€ ja valtakunnallinen 500€). Esitämme, että jatkossa riittäisi sähköinen ilmoitusmenettely ja lupamaksut poistettaisiin.

Eikö kohdassa 8 ehdotettu lupakäytännöstä luopumista kokonaan? Tuliko työryhmä katumapäälle kesken kaiken ja pelästyi, että täydellinen luvista luopuminen johtaisi täydelliseen anarkiaan ja opasteiden ripustamiseen joka puolelle? Joka tapauksessa ehdotukset ovat päällekkäisiä ja näin keskustalla on 202  sijasta korkeintaan 201 ideaa!

34. Ulkomaalaisten asiantuntijoiden palkkaamista pitää helpottaa.

Ulkomaalaisten palkkaamista pitää helpottaa.

35. Tienvarsimainonnan ja opastuksen lupakäytäntö vaihtelee eri puolilla Suomea. Jossakin saa isot mainostaulut tien varteen esim. kesäkahvilaa varten, jossakin ei mitään. Esitämme, että tässä siirrytään yhtenäiseen sähköiseen ilmoitusmenettelyyn.

Mitäpä jos jokainen saisi pystyttää omalle maalleen ihan mitä haluaa kenellekään ilmoittamatta?

36. Toimitiloihin ja toimintaan liittyviä lupakäytäntöjä tulee keventää kausiyrittäjyydessä. Ongelma vallitsee erityisesti elintarvike- ja matkailualalla. Kausiyrittäjyys tulee sallia nykyisenlaisessa toimitilassa, jossa on huomioitu turvallisuusmääräykset. Siirrytään tässäkin ilmoitusmenettelyn piiriin.

Siirrytään vaan. Mutta mietitään samalla sitä, minkä kaiken pitää oikeasti olla luvanvaraista.

37. Pienimuotoinen kullanhuuhdonta tulee mahdollistaa jatkossakin eikä sitä tule rinnastaa varsinaiseen kaivostoimintaan.

Normit suorastaan ryskyvät alas, kun keskusta pääsee vauhtiin. Kullanhuuhdonnan ylisääntely on varmasti se seikka, joka painaa Suomen taloutta alaspäin.

38. Kaivosviranomaiselle tulee antaa mahdollisuus antaa toimeenpanolupa muutoksenhakutilanteessa myös uutta kullanhuuhdontalupaa haettaessa silloin, kun lupa koskee sellaista aluetta, jolla on jo aiemmin kaivettu kultaa.

Whatever.

39. Kullankaivajien ympäristölupamenettelyyn tulisi saada helpotuksia siten, että alle 1000 m3 vuodessa kullankaivu vapautetaan ympäristöluvasta kokonaan ja sitä suurempien kullankaivuyksiköiden luvat myöntäisi paikallinen kunta siten, kuin myönnetään luvat maa-ainesten ottoon.

Okei.

40. Kullanhuuhdontalupien luvitussykliä tulisi pidentää. Nykyinen sykli on 4+3+3+3+ vuotta. Muutetaan uudeksi sykliksi 5+5+5+5+.

Huomautan vain, että keskustan norminpurkuideoista 2 % liittyy kullanhuuhdontaan. Kullanhuuhtojaväestön äänet on näin varmistettu.

41. Kaivospiirien siirtymäaikaa tulisi pidentää yhdeksästä vuodesta viiteentoista vuoteen.

Selvä.

42. Nykyisin on hankalaa saada mökkitielle auraaja talvella, kun tekijällä pitää olla ammattipätevyystodistus. Esitämme, että poistetaan asiaan liittyen tarpeettomat ammattipätevyysvaatimukset.

Kannatetaan, joskin taas sillä varauksella, että kaiken luvanvaraisuutta pitäisi pohtia paljon laajemmin. Suomi nousuun mökkiteitä auraamalla.

43. Taksiyrittäjien Kela-maksut palautetaan liian hitaasti. Tästä johtuen esimerkiksi palkanmaksu takkuaa, kun maksatus on hidasta. Esitämme, että määritellään uusi suositus maksatusajoille.

Tämä ei ole norminpurkua, vaan normin muuttamista tai lisänormien määräämistä.

44. Auton katsastusvälit ovat nykyisellään liian tiheitä. Esitämme, että katsastusvälit asetettaisiin pidemmiksi, jos huolto-ohjelmaa on noudatettu. Katsastus voitaisiin toteuttaa jatkossa huollon yhteydessä.

Hyvä ehdotus. Mutta koko nykyisenlaajuisen katsastusjärjestelmän tarpeellisuus pitäisi arvioida uudestaan.

45. Yrittäjän puolison asemaa tulee helpottaa sosiaaliturvan osalta. On ollut tapauksia, jossa yrittäjän puoliso tai lapsi ei ole oikeutettu työttömyyspäivärahaan taikka ansiosidonnaiseen päivärahaan työttömäksi jäädessään. Tällöin on oletettu, että yritys työllistää perheenjäsenen riippumatta hänen koulutustaustastaan tai siitä, onko yritys riittävissä varoissa työllistämään yhtä henkilöä lisää. Esitämme tähän uusia ohjeistuksia/ asetusta.

Myös tämä ehdotus on normien lisäämistä, ei purkamista. Yritetään pitää edes sanojen merkityksestä kiinni.

46. Maksuaikojen pidentyessä monet pk-yrittäjät joutuvat toimimaan oman varallisuutensa avulla ”pankkina”, kun arvonlisänvero on tilitettävä valtiolle jo ennen kuin asiakkaalta on tullut maksusuoritusta ko. veroa koskien. Arvonlisävero tulee muuttaa pk-yrittäjille maksuperusteiseksi ja yrittäjän tulee saada valita, käyttääkö suorite- vai maksuperusteista ALV- tilitystä.

Eikö tästä ole jo päätetty?

47. Pk-yrityksille tulisi saada yksi raportointiluukku, jossa tieto luovutettaisiin yrittäjän oman luovutuspäätöksen mukaisesti eri viranomaisille.

Hyvä. Kunhan samalla pohditaan, mistä kaikesta yrityksen ylipäänsä pitää raportoida viranomaisille.

48. Digitaalisia tuotteita tulisi verottaa kevyemmin. Tämä lisäisi monella eri tapaa tuottavuutta ja kannustaisi uusiin innovaatioihin.

Kaikkea pitäisi verottaa kevyemmin, mutta samalla tavalla.

49. Joukkoliikenneluvat tulisi jatkossa myöntää kymmeneksi vuodeksi.

Ks. kohta 30.

50. Myös sairaanhoitajilla tulisi olla oikeus saada lisätietoa lääkealan kehityksestä mainonnan kautta lääkeyrityksiltä.

Entä jos kaikilla olisi oikeus saada tietoa kaikesta?

51. Raskaan kuorma- ja linja-autoliikenteen ajo- ja lepoaikasäännöksissä tulisi siirtyä sääntelemään viikoittaista ajo-/työaikaa.

Kuulostaa pintapuolisesti hyvältä. Kunhan muistetaan kohta 30.

52. Ruokahävikin vähentämiseksi laitoskeittiöillä tulisi olla oikeus myydä ylijäänyttä ruokaa pientä korvausta vastaan, esim. koulun/päiväkodin/ vanhainkodin henkilökunnalle.

Mitä jos kaikki saisivat myydä ihan mitä vaan kenelle tahansa.

53. Ravintola-alan valvonnassa viranomaiselta tulisi jatkossa löytyä yrityksen perustiedot, jolloin tarkastuskäynneillä voitaisiin keskittyä paremmin oleelliseen papereiden pyörittämisen sijaan.

Ravintola-alan sääntelyä voitaisiin purkaa aika paljon kunnianhimoisemmin.

54. Matkailualalle olisi ensiarvoisen tärkeää, että koulujen loma-aikoja saataisiin siirrettyä kesäkuulta elokuulle, esim. maakunnallisia pilottikokeiluja hyödyntämällä.

Koulujen työajoista päätettäessä lasten ja vanhempien etu on tietenkin ratkaiseva. Matkailualan hyvinvointi on tässä täysin yhdentekevää.

55. Kalalaitoksen vuosittaisen tarkastuksen osalta voitaisiin siirtyä vähintään viiden vuoden välein tehtävään tarkastukseen, kun ongelmia ei ole ilmennyt. Pieniä alle viiden tonnin laitoksia tarkastettaisiin riskiperusteisesti, jolloin käyttöönottotarkastus ja omavalvonta riittäisivät useammissa tapauksissa.

Sopii.

56. Luodaan uudet ohjeistukset julkisen hallinnon maksatuksen määräaikoihin, etteivät yritykset ja työntekijät joutuisi maksuongelmiin viiveen takia. Uusi määräaika voisi olla esim. 14 vuorokautta.

Ei ole norminpurkua.

57. Työseteli tulisi ottaa käyttöön satunnaisen keikkatyön helpottamiseksi. Työnantaja ostaisi setelin, jonka hintaa sisältyisi työpanoksen lisäksi verot ja työnantaja maksut. Työntekijä saisi seteliä vastaan oman osuutensa.

Uusien etusetelien luominen ei ole norminpurkua, päinvastoin. Meillä on jo käytössä työseteli, sitä kutsutaan seteliksi. Se mahdollistaa työpanoksen vaihtamisen kulutustavaroiksi ja palveluksiksi.

58. Annetaan uusi yhtenäinen ohjeistus yritysten lupa-asioiden käsittelyaikoihin, esimerkiksi 21 tai 30 vuorokautta. Tällä hetkellä esim. yksityisellä sosiaali- ja terveysalalla käsittelyaika on jopa 13 kuukautta. Tässä on alueellisesti suurta vaihtelua.

Normien lisääminen ei edelleenkään ole norminpurkua, vaikka sen ujuttaisi norminpurkulistaan. Keskustan kannattaisi tosiaan julkaista myös ”2002 uutta normia” -lista. Normien keksiminen tuntuu sujuvan keskustapolitiikoilta paljon purkamista luontevammin.

59. Yrittäjän vuokratessa edustus- ja uima-allastilaa satunnaisesti ulkopuolisille käyttäjille yritys luokitellaan samaan kategoriaan kokoaikaisten uima-altaiden ylläpitäjäyritysten kanssa, kuten uimahalleihin ja kylpylöihin. Vähäisellä käytöllä olevien uima-altaiden valvonnassa tulee siirtyä omavalvontaan ja ilmoitusmenettelyyn. Pienyrittäjiä ei tule säädellä suurille yrityksille määritellyillä ehdoilla.

Mitä jos kuka tahansa saisi vuokrata edustus- ja uima-allastiloja kelle tahansa ilmoittamatta kenellekään?

60. Aluehallintoviraston maksut koetaan yrittäjäpiireissä korkeiksi, esimerkiksi yksinyrittäjän osoitteenmuutos on maksullinen. Maksuja tulisi kohtuullistaa, esimerkiksi tietyt perusmuutokset maksuttomaksi.

Pohditaanko mieluummin, miksi yrittäjät joutuvat asioimaan aluehallintoviraston kanssa niin paljon.

61. Kaupunkijunaa (kuten Turussa) varten ei tulisi vaatia linja-auto- ja yhdistelmäajoneuvo- korttia (DE-ajokortti). Päteviä yrittäjiä tai kuljettajia on vaikea löytää, jolloin yritystoimintaa on vaikea harjoittaa. Ajokorttivaatimusta tulisi keventää, esim. C- tai T-kortti (max 30 km/h).

Suomi nousuun Jokke Jokijunan sääntelyä keventämällä!

62. Nuorten työntekijöiden työllistymistä estetään liiallisilla ikärajoilla työn vaativuutta tai turvallisuutta koskien. Esimerkiksi kunnan kesätöissä ruohonleikkaajan on oltava 16 vuotta täyttänyt. Vertailun vuoksi Suomessa traktoriajokortin voi saada jo 15-vuotiaana. Lasketaan ruohonleikkaustyön ikärajaa 15 vuoteen ja velvoitetaan työantaja kouluttamaan työntekijänsä. Nuorten työntekijöiden työntekoon liittyvät ikänormit tulee tarkistaa myös yleisesti tavoitteena edistää työllistymistä työsuojelun kärsimättä.

Vain viimeinen lause pelastaa tämän naurettavuudelta.

63. Tavanomaisen työntöjarrulla varustetun kaapelivaunun voi kytkeä henkilöautoon ja pakettiautoon, mutta ei kuorma-autoon. Ehdotamme, että ajokorttisäädäntöön tehdään muutos, joka mahdollistaa enintään 3 500 kg painoisen jarrullisen perävaunun vetämisen myös kuorma- autolla.

Mikä ettei.

64. Kaapelivaunun vetämistä traktorilla rajoittaa enimmäisleveys. Kuorma-autolla voidaan vetää enintään 3,5 m leveää kaapelivaunua. Sama kaapelivaunuleveys tulee sallia sekä kuorma-autoon että traktoriin. Kaapelikela tulee voida kuljettaa tiealueella myös perävaunujen alaluokkaan ’hinattava laite’ kuuluvilla uusilla kaapelivaunuilla.

Joo.

65. Kuorma- ja linja-auton ammattikuljettajilta vaaditaan ajokortin lisäksi erillinen ammattipätevyyskoulutus. Ammattipätevyyden tulee koskea vain ammattimaisia kuorma- tai linja-auton kuljettajia. Kuorma- ja linja-auton kuljettajan ammattipätevyysvaatimuksen ei tulisi koskea myöskään erikoisalojen ammattilaisia. Ammattipätevyyslaissa mainitut alat ja kuljettajat tulisi vapauttaa ammattipätevyyskoulutuksen suorittamiselta.

Ks. kohta 30.

66. Myrskyvahingot sähköverkolle on korjattava mahdollisimman pian, mutta turvallisesti. Tammikuun myrskytöistä syntyneet ylityöt voivat nyt osalla ammattilaisista estää loppuvuoden myrskytöiden tekemisen. Joulukuussa tehdyt ylityöt eivät kuitenkaan estä tammikuussa tehtävää ylityötä. Kalenterivuoteen sidotusta enimmäisylityökertymästä on luovuttava tai tarkasteltava esim. rullaavaa 12 kk maksimikertymää. Vuorokautisten ja viikoittaisten ylityömäärien osalta tulee edelleen olla katto riittävän lepoajan vuoksi.

Kenties hivenen rohkeampikaan ehdotus ei johtaisi täydelliseen ylityöanarkiaan ja amfetamiinin voimalla tehtäviin ympärivuorokautisiin myrskykorjauksiin.

3. Maatalouden sääntelyn helpottaminen

67. Kun eläin on ympärivuotisesti laitumella laumassa ja joutuu matkustamaan kuljetusautossa laumasta erotettuna, eläin stressaantuu. Nykymallilla auto kuljettaa elävät eläimet teurastettavaksi. Mikä ero on biisonilla ja muilla ulkona kasvatettavilla naudoilla tai poroilla? Biisonin saa lopettaa tilalla. Suomalaisfirma on kehittänyt rekkateurastukset, joita on toimitettu Ruotsiin ja Viroon. Kuljetus on teurastuksen jälkeen, tai liha voitaisiin myydä tilalta suoraan. Rekkateurastamo tai tilateurastamo saattaisi eläinten inhimillisemmän kohtelun lisäksi pelastaa suoramyynnin ansiosta monta lihatilaa. Eviran on kevennettävä asetusta tilapäisestä elintarvikemyynnistä tilalta.

Tunteet olivat ilmeisesti nousseet pintaan tätä kirjoitettaessa, koska lopputulosta on mahdotonta ymmärtää. Juttu kuulostaa siltä, kun se olisi litteroitu suoraan vihaisen poroisännän puhelusta.

68. Hankintalain tulkinnat. Hankintayksiköissä ja ruokapalveluissa pitää pienten hankintayritysten asemaa parantaa. Isoissa yhteishankintayksiköissä isoimmat hankkijat määräävät ehdot ja sanelevat sävelet. Pienet tulevat perässä ja valittavat sopimusten tiukkuutta ja sitä, että rahat eivät riitä hankkia paikallista, vaikka osa voisi joitakin tuotteita hankkia suorahankintana tai pienhankintana. Elintarvikekilpailutuksissa on tosin paljon alueellisia eroja ja osassa kuntia ja kuntayhtymiä parannusta tapahtuu sitten seuraavalla hankintakierroksella.

Hankintalain päämääränä pitää olla se, että julkiset hankinnat tehdään mahdollisimman edullisesti ja tehokkaasti. Ketään ei pidä suosia, erityisesti ketään ei pidä suosia paikallisuuden tai pienuuden vuoksi.

69. Asiakkaan asemassa olevat tarvitsevat parempaa tiedotusta. Suurissa kunnissa ruokapalvelut ovat yhtiöitetty ja jos asiakas ei vaadi tai ole tehnyt strategista päätöstä tai hankintaohjetta lähiruoan hankkimiseksi, eivät ruokapalvelut ryhdy sitä tarjoamaan. Tämä tilanne on myös osassa kuntia.

Myös tätä on lähes mahdotonta ymmärtää. Missään tapauksessa lähiruokaa ei pidä suosia julkisissa hankinnoissa, eikä sen suosiminen tietenkään ole norminpurkua, päinvastoin.

70. Kaupan pitäisi voida lahjoittaa ruokaa eläintiloille. Nyt myymälän pitää rekisteröityä rehuntuottajaksi, jos se haluaisi luovuttaa esimerkiksi leipää ja vihanneksia karja- tai hevostiloille. Tästä vaatimuksesta tulee luopua.

Sopii, vaikka kysymys tietenkin kansantaloudellisesti olemattomasta asiasta.

71. Lähiruokapiirin yhteiskuljetuksen sääntöjä pitää selventää. Eri viranomaistahot, Trafi, Evira, Ely ja Poliisi eivät ole ottaneet kantaa, tarvi- taanko lupaa, jos kuljettajana toimii yksi ruokapiirin tuottajista maksua vastaan. Liikennelupaa ei tarvita, kun yksi lähiruokapiirin tuottajista toimii kuljettajana vastikkeetta.

Ks. kohta 30.

72. Suoraan kuluttajalle ilman elintarvikehuoneistoa ja elintarvikehuoneistoilmoitusta myytävien alkutuotannon tuotteiden sallittu myyntimäärä on liian matala, myytävien tuotteiden alarajoja pitäisi nostaa. Esim. mikäli hunajaa tuotetaan yli 2 000 kg, tarvitaan erillinen tila. Tämä on tarpeeton vaatimus.

Ihan hyvä. Kunhan muistetaan, että suoramyynti on erittäin tehoton elintarvikejakelun muoto, eikä sitä tule mitenkään suosia.

73. Eläintautilakiin perustuvaa teurastamoiden valmiussuunnitelmaa, harjoituksia ja niiden dokumentointia tullaan valvomaan. Tämä on kohtuuton vaatimus pienteurastamoille. 1-2 henkilöä työllistävät pienteurastamot tulisi rajata ulkopuolelle.

Pohdittaisiinko tässäkin asioita vähän laajemmasta näkökulmasta, eli siitä millaista sääntelyä ylipäänsä tarvitaan. Muistutetaan myös, että pienille yrityksille annettavat erivapaudet eivät oikeastaan ole norminpurkua. Ne voivat päinvastoin tuottaa lisävalvontaa ja kaikenpuolisia muita sivuvaikutuksia.

74. Isoilla teurastamoilla on pääsy sähköiseen järjestelmään ja nautarekisteriin tehtävien muutosten teko on helpoa. Näin ei ole kuitenkaan tilateurastamoiden kohdalla. He eivät saa edes kuittausta lähettämistään tiedoista. Mikäli muutosta ei kirjata, tuottaja menettää tuet. Sähköinen asiointi pitäisi avata kaikille ja nautarekisteriin tehdyistä muutoksista tulisi lähettää automaattisesti kuittaus ilmoittajalle.

Nautarekisteri avoimeksi kaikille! Kannatetaan, ks. kuitenkin edellinen kohta.

75. Ilmoittaminen tehdään käyttäjäystävällisemmäksi avaamalla sähköinen asiointi kaikille. Ilmoittajan ja tuottajan oikeusturvan takia heidän on saatava vastausviesti.

Ks. edellinen kohta.

76. Maatalouden laskentakeskus lähettää tilateurastamoille jopa 1 € laskuja. Yhden naudan ilmoittaminen (kts. edellinen kohta) maksaa 1 € alv 0 %. Muutetaan käytäntö siten, että tilateurastamot saavat laskuja ilmoittamistaan naudoista esim. puolivuosittain ProAgrian tekemien luomutarkastusten hinnoittelu 115€/h alv 0 %, kun tarkastetaan asiakkaiden paperit ja heille tulostettuja etikettejä. Laskun maksaa tietysti asiakas, hinta nostaa luomulihan hintaa.

Olisiko nämä pikkiriikkiset muutokset voitu niputtaa yhdeksi ehdotukseksi? Ei, koska sitten ei olisi päästy 202 ehdotukseen.

77. Asioiden kirjaaminen. Tilateurastamoilla on tärkeä kirjata ylös mm. jauhelihaprosessit ja ruhoseurannat. Turha kirjaaminen on esim. teurastuspäivän aamuna kirjattava veitsisterilisaattorin lämpötila. Tämän päivän yrittäjille on selvää, että harjoittaakseen kannattavaa toimintaa työvälineiden on oltava asianmukaiset. Sterilisaattorin lämpötilaa seurataan, lamppujen palamisten ja vaihtamisen kirjaukset tuntuvat (1-2 hlö:n) tilateurastamoissa turhalta työltä. Omavalvontaa pitää kirjaamisen osalta pystyä soveltamaan pieniin laitoksiin.

En enää jaksanut edes lukea. Ks. edellinen kohta.

78. Pakolliset trikiinitutkimukset. Tutkimuksia tekee 15 laboratoriota Suomessa. Kohtuullistetaan maksuja ja turvataan nykyistä laajempi tutkimusten määrä esim. riistan osalta.

Ei ole norminpurkua.

79. Viljelijöiden ja tilateurastamoyrittäjien oikeusturvaa tukia haettaessa on parannettava. Hakulomaketta täyttäessä tukiehdot eivät ole valmiit. Yrittäjä ei tiedä minkälaiset sanktiot mahdollisesti aiheutuvat mikäli ei pysty tukiehtoja täyttämään. Hakijan tulee voida muuttaa hakemusta hakuajan jälkeen mikäli ehdot ovat oleellisesti muuttuneet.

Ks. edelliset kohdat.

80. Peltojen peruslohkon mittaus + digitalisointi, pinta-alan lukitseminen (pinta-alatietojen muuttuminen). Peltojen jatkuvasta digitalisoinnista luopuminen, ilmoitusvelvollisuus viljelijälle muutoksista, ei sanktioita mikäli muutokset maanviljelijästä riippumattomia.

Maanviljelijöiden byrokratiasta valitettaessa kannattaa muistaa, että se johtuu suureksi osaksi tuista. Jos haluaa harjoittaa liiketoimintaa muiden rahoilla, kannattaa varautua täyttämään lomakkeita.

81. Oriin sperman varastot kansalliseen käyttöön. Lupamenettely koetaan hankalaksi ja siitä tulee luopua.

Tämä on niin pikkiriikkinen ja väsynyt ehdotus, ettei siitä jaksa vääntää edes vitsiä.

82. Suojavaatetusvaatimukset on koettu jossakin tapauksissa liiallisiksi ja liikaa Oiva-arvosanoihin vaikuttaviksi. Lainsäädäntöä suojavaatteiden käytöstä on syytä käydä läpi ja järkevöittää.

Tässä ehdotus, joka onnistuu samalla olemaan mikroskooppinen ja täysin epämääräinen.

83.-104. Maataloustukia ym. koskevia valituksia.

Keskustan ”norminpurusta” ylivoimaisesti suurin osa on joko täysin epämääräisiä tai kiusallisen spesifejä maataloustukien laskemiseen ja maksamiseen liittyvien epäkohtien luettelointeja. Tämä selviää katsomalla muutamaa edellistä kohtaa. Ehdotukset 83.-104. ovat niin samanlaisia toistensa ja aiempien kohtien kanssa, että niitä ei kannata yksitellen kommentoida.

Tosiasia on, että kun harjoittaa kannattamatonta elinkeinoa julkisen rahoituksen varassa, byrokratia on väistämätöntä. Verorahoja ei kerta kaikkiaan voi jakaa ilman byrokraattista valvontaa. Samoin väärin perustein maksettua tukea peritään takaisin, aivan samalla tavalla kuin väärin perustein maksettuja sosiaalietuuksia. Asian luonne vain on sellainen.

Jos byrokratiasta haluaa eroon, voi olla ottamatta vastaan tukiaisia tai siirtyä kannattavaan elinkeinoon.

On vähän lukijan juksaamista, että lähes puolet (45 %) ehdotuksista koskee kansantaloudellisesti olemattoman, julkisilla tuilla elätetyn maataloustoimialan vaatimuksia. Tällainen norminpurku ei kosketa suurinta osaa kansalaisista ollenkaan.

105. Luomutarkastusten hinnoittelu: onko tarpeen tehdä luomutarkastukset joka vuosi?

Julkisen sektorin pitäisi lopettaa luomusääntely kokonaan. Luomuksi julistaminen ei palvele mitään järjellistä julkista intressiä. Jos tuottajat haluavat sertifioida jotain ”luomuksi”, tehkööt sen itse omasta aloitteestaan ja omilla rahoillaan.

106.-108. Valitus tukiaisista jatkuu.

Krooh.

109. Lemmikkieläinten eläinsuojelurikkomus ei saa vaikuttaa hyötyeläimistä saatuihin tulotukiin, jos ne on asianmukaisesti hoidettu.

Tämä ei mitenkään liity norminpurkuun ja on muutenkin outoa. Siis keskustan mielestä on jotenkin poliittisesti järkevää puolustaa lemmikkieläimiä huonosti kohtelevien oikeutta saada lehmiin kohdistuvaa tukea?

110. Maatalouden investointituet: hanketta ei saa aloittaa ennen kuin myönteinen investointipäätös on tullut. Pienempiä hankkeita voisi aloittaa omalla riskillä. Investointihanke voi siirtyä jopa vuodella.

Mitäpä jos maatalousyrittäjät tekisivät kaikki hankkeet ihan omalla riskillä, niin kuin kaikki muutkin yrittäjät?

111.-124. Lisää maatalousyrittäjien tukiaisvaikeuksien luettelointia.

Ks. kohtien 83.-104. kommentit.

125.-133. Petovahinkoja koskevia ehdotuksia.

Suomen suurimman puolueen norminpurkuehdotuksista 4 % koskee petovahinkoja. Tältä osin keskustan norminpurku on itse oma karikatyyrinsä.

134. Merimetsojen aiheuttamien vahinkojen vähentäminen. Annetaan entistä enemmän lupia lintumäärän rajoittamiseen.

Suomi nousuun merimetsoja metsästämällä.

135. Valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen vähentäminen. Suomen tulee toimia EU:ssa siten, että valkoposkihanhet luokiteltaisiin riistalinnuiksi.

Valkoposkihanhet Suomen EU-politiikan kärkihankkeeksi.

136. Naakka tulee siirtää metsästyslain piiriin.

Suomi nousuun naakkoja metsästämällä.

137. Euroopan majava tarvitsee pyyntiluvan, mutta Kanadan majava ei tarvitse pyyntilupaa. Luvista tulisi luopua.

Suomi nousuun majavia metsästämällä.

138. Merihylkeistä saatuja tuotteita pitäisi saada hyödyntää kaupallisesti.

Suomi nousuun traania myymällä.

139. Ammattikalastuksessa kalastusasioiden luvanmyöntäjänä toimii ylikuormitettu ELY-keskus. Menettely on saatava nopeaksi ja joustavaksi.

Suomen työllisistä osa- tai kokoaikaisia ammattikalastajia on noin prosentin viidestoistaosa, yhteensä 1500 kalastajaa. Jos norminpurkuehdotukset olisivat tässä mielessä edustavia, kalastusta olisi tullut käsitellä 0.13 ehdotuksessa. Sen sijaan näitä oli noin 15-kertainen määrä eli 2.

140. Kaupalliseen kalastukseen tarkoitetuksi pyydykseksi luetaan muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella yli 240-metriset verkot pyynti- tai venekuntaa kohti. Poikkeuslupa tulee hakea ELY-keskuksesta tai ilmoittautua ammattikalastajaksi. Rajoitusta tulee lieventää.

Ks. edellinen kohta.

141. Rakennuksiin tunkeutuvan eläimen, esim. oravan poisto. Nykyisen säädöksen mukaan eläimen poistamiseen tarvitaan riistakeskuksen lupa. Luvan saanti kestää viikkoja. Tarpeeton lupamenettely tulee poistaa.

Suomi nousuun oravia metsästämällä.

142. Tiloilla kasvatetut fasaanit voidaan myydä ravintoloihin ja kauppoihin höyhenpeitteisenä. Ravintolat eivät kuitenkaan ota vastaan kynimättömiä lintuja. Kynityt linnut on eläinlääkärin tarkistettava ja tarkastusmaksu on 300 €. Tämä on tarpeetonta byrokratiaa.

Suomi nousuun fasaaneja kynimällä.

143. Natura-alueilla metsästys vaati metsästysluvan, jonka myöntää Metsähallituksen luontopalvelut hallintopäätöksenä. Tämä koskee esim. riekkolupia. Menettely on tarpeettoman raskas ja monimutkainen. Tällä hetkellä pyynti on vapaata, mutta asetuksen muutoksella ollaan tätä muuttamassa luvanvaraiseksi.

Suomi nousuun riekkoja metsästämällä.

144. Kiusantekomielessä tehdyt valitukset. Paikallisilla luonnonsuojeluyhdistyksillä on oikeus tehdä valituksia viranomaisten päätöksistä, jolloin toimenpano viivästyy. Esim. lokkien, merimetsojen ja valkoposkihanhien metsästysluvat kaatuvat yleensä valituksiin. Suurpedoissa valitustehtailu on keskittynyt susilupiin. Maassa toimii muutama pieni yhdistys, jotka tekevät sarjatyönä valituksia hallinto- oikeuteen kaikista myönnetyistä luvista. Hallinto-oikeudessa käsittelyaika on väh. 7 kk.

Suomi nousuun lokkeja metsästämällä. Keskustan norminpurkuehdotuksista yhdeksän koskee erilaisten pienehköjen eläimien tappamisen helpottamista. Kahdeksan koskee petovahinkoja. Yhteensä siis lähes kymmenesosa norminpurkuehdotuksista liittyy villieläinten tappamisen helpottamiseen. On vaikea nähdä, miten tällä voisi olla mitään kansantaloudellisesti merkittävää vaikutusta.

145. Aseluvan saaminen metsästys- ja urheiluammuntaharrastukseen voi edellyttää hakijalta jopa kuutta eri käyntiä poliisilaitoksella.

Sisältyykö tähän ehdotus?

146. Kalankasvatuslaitokset tarvitsevat ympäristöluvan, kun ne käyttävät 2 000 kiloa rehua vuodessa tai kun kalan kasvu ylittää 2 000 kiloa. Suomessa ei käytännössä perusteta enää lainkaan uusia suuria kasvattamoja vaan kalankasvattajat ovat siirtyneet harjoittamaan toimintaa Ruotsiin ja Viroon. Syynä on Suomen kankea ja pitkä ympäristölupamenettely. Avomerelle perustettavan kalankasvattamon ympäristöluvan saaminen kestää tällä hetkellä 4-5 vuotta. Lupakankeus on johtamassa kalankasvatuksen loppumiseen Suomessa. Suomen vedet pullistelevat kalaa, mutta suomalaiset syövät entistä enemmän tuontikalaa.

Ei sisällä ehdotusta.

147. Suomessa valmistellaan moottorisahan vapaaehtoista ajokorttia. Suunnitteilla oleva moottorisahakortti on hyvä esimerkki turhasta kortista, jolla koulutusten järjestäjät rahastavat. Sinänsä ei voi väheksyä moottorisahan käyttökoulutusta ja siihen keskeisesti liittyvää turvallisuutta.

Eli korttia ei tarvita, mutta moottorisahakoulutusta ei tule väheksyä.

148. Teurastamoiden tulee tehdä ilmoitus 7 vrk kuluessa lammas-, vuohi-, sika- ja nautarekisteriin eläimen lopettamisesta. Ilmoitusaikaa olisi parempi muuttaa 14 vrk.

Eikö nämä käsitelty jo?

149. Eläinrekisterimaksu. Ilmoitus nautarekisteriin maksaa 1 € per nauta; jos ei ole teurastettu kuin yksi nauta, laskentakeskukselta tulee 1 € lasku. Lammasrekisterin ilmoitus on 0,40 € per eläin. Laskentakeskukselta tulee lasku kahdesti vuodessa, mistä on erittäin vaikea selvittää, mihin ilmoituksiin lasku liittyy. Sikarekisterin ilmoitus on 0,10 € per teurastusilmoitus. Rekisteri-ilmoitus tehdään sähköisesti rekisteriin ja silti joutuu maksamaan ”palvelusta”. Kohtuullistetaan eläinrekisterimaksujen ja kehitetään laskutusta.

Ei ole norminpurkua.

150. Aseluvan saanti ammattikäyttöön teurastajan pätevyystodistuksella. Nykyisin lähes mahdotonta saada pistoolin osto/kantolupaa.

Nyt puhalletaan kaikki yhteen hiileen ja viedään läpi tämä keskeinen uudistus! Suomi nousuun teurastajia aseistamalla.

151.-153. Eläinvalvontaa koskevia uudistuksia.

Keskusta ehdottaa muutamaa pikkiriikkistä muutosta. Näiden sijaan valvontaa ja sen tarpeellisuutta pitäisi pohtia kunnolla ja mieluummin sellaisilla toimialoilla, jotka ovat Suomen kannalta ratkaisevia. Eläintenkasvatuksen taloudellinen merkitys on korkeintaan vähäinen.

154. Luomulihahankinta-sopimusten valvonta on maksullista. Tuottajille kertyy kolminkertainen kustannus. Luomutarkastusten tarpeellisuus on arvioitava.

Ks. kohta 105.

155. Tukivalvojien mielivalta tulee estää. Esim. valvoja käytti ilman tuottajan lupaa lampaiden ajossa paimenkoiraa. Tilan lampaat eivät olleet tottuneet paimenkoiraan, joten ne säikkyivät ja vaikuttivat valvojan mielestä häiriintyneiltä. Viljelijä sai 100 € maksun paimenkoiran käytöstä.

Lukiko tätä asiakirjaa kukaan ulkopuolinen ennen sen julkaisemista? Vai mikä selittää näiden ilmaislehden tekstiviestiosastolta löytyneiden viestien ottamisen suoraan tänne listaan?

156.-158. Maataloustukiin kohdistuvia valituksia.

Ks. aiemmat kohdat.

159. Maakuntakaavojen valmistelussa ja hyväksymisessä on vahvistettu paikallistuntemusta ja maakuntien päätösvaltaa, kun kaavojen vahvistamisesta ympäristöministeriössä luovuttiin.

Ei ole ehdotus, ei liity norminpurkuun. On kopioitu suoraan jostain toisesta asiakirjasta.

4. Rakentamisen sääntelyn ja kustannusten karsiminen

160. Rantarakentamisen poikkeamistoimivalta on siirretty kunnille. Kunta ratkaisee, saako ranta-alueelle rakentaa vahvistetusta kaavasta poiketen.

Ei sisällä mitään ehdotusta. On kopioitu seuraava rivi samasta asiakirjasta kuin äskeisessä kohdassa.

161. Asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta, rakennuksen suojelumääräyksestä ja kaavan laatimista varten määrätystä rakennuskiellosta saa poikkeamisluvan myöntää suoraan kunta, kun poikkeamistoimivallan siirto kunnille toteutui.

Ei sisällä ehdotusta. Edellisissä kohdissa kopioidun asiakirjan kopiointia on jatkettu.

162. Kunnalta saa jatkossa suoraan poikkeamislupapäätöksen rakennuksen käyttötarkoituksen muuttamisesta esimerkiksi toimistotiloista asuinkäyttöön, kun poikkeamistoimivallan siirto kunnille toteutui.

Ei sisällä ehdotusta. Edellisten kohtien tapaan jostain aivan muusta asiakirjasta on kopioitu suoraan lauseita.

163. Rakennusluvan hakeminen vaihtelee kunnittain. Sitä on yhtenäistettävä, jotta käytettävät kaavakkeet ja menettelyt olisivat samoja kaikissa kunnissa. Sähköinen lupajärjestelmä on otettava käyttöön lupa- ja valvontajärjestelmän sujuvoittamiseksi.

Kuulostaa ihan hyvältä. Tietenkin todellinen norminpurkaja pohtisi sitä, voitaisiinko rakentamisen luvanvaraisuutta vähentää. Mutta tämä lienee Suomessa liikaa vaadittu.

164. Kaavoituksen valmistelu ja päätösten tekeminen on hidasta. Prosessia on nopeutettava. Täydennysrakentamisessa on siirryttävä kevennettyyn kaavamenettelyyn. Yleiskaavan käyttöä rakennusluvan perusteena on helpotettava. Suunnittelutarvealueiden käyttämistä on rajoitettava.

Kaavoituksen nopeuttaminen ja keventäminen on ehdottomasti kannatettavaa. Tosin keskustalaiset ovat muualla vaatineet kaupunkien kasvun rajoittamista, joten on vaikea sanoa kuinka jämäkästi keskusta seisoo kaavoituksen helpottamisen kannalla.

165. Kaavoituksen ja rakentamisen valitusmenettelyt ovat laajasti käytettävissä ja valitusten käsittelyajat ovat pitkiä. Muutoksenhakua on uudistettava. Muutoksessa on tarkasteltava valitusoikeutta, valitusasioiden ratkaisuprosessia, maksuja, valitusluvan käyttöönottoa ja viranomaisten roolia toisiinsa nähden.

Tämä on jo niin epämääräistä, että on vaikea arvioida sisältöä. ”Muutos” sinänsä ei tarkoita norminpurkua, vaan se voi tarkoittaa hyvin monia eri asioita.

166. Maalämpöpumppujen sijoittamiseen tarvitaan toimenpidelupa. Luvan hakemisesta on luovuttava ja siirryttävä ilmoitusmenettelyyn.

Mitä jos maalämpöpumpun saisi laittaa omalla maallaan ihan mihin haluaa ilmoittamatta kenellekään?

167. Aurinkopaneelien ja -keräinten asentamiseen vaaditaan kunnasta riippuen erilaisia lupia. Käytännöt on yhtenäistettävä ja siirryttävä niiden asentamisen osalta ilmoitusmenettelyyn.

Mitä jos aurinkopaneelin saisi laittaa omalla maallaan ihan mihin haluaa ilmoittamatta kenellekään?

168. Pienimuotoisten talousrakennusten rakentamiseen eli piharakentamiseen vaaditaan kunnasta riippuen erilaisia lupia. Käytäntöjä on yhtenäistettävä. Pienimuotoisessa rakentamisessa, kuten varastot ja liiterit, on siirryttävä ilmoitusmenettelyyn.

Mitä jos liiterin saisi pystyttää omalla maallaan ihan mihin haluaa ilmoittamatta kenellekään?

169. Vapaa-ajanasuntojen käyttötarkoituksen muuttamista pysyviksi asunnoiksi on helpotettava.

Vaikea sanoa mitään näin epämääräisen ehdotuksen pohjalta. Periaatteessa kuulostaa hyvältä.

170. Autopaikkojen rakentamisvelvoitteesta säädetään usean kunnan asemakaavassa ja rakennusjärjestyksessä. Autopaikkojen määrän tarvetta on arvioitava joustavasti ja tapauskohtaisesti rakennettavien asuntojen ja rakennuspaikan perusteella. Pikkutarkat yleiset määräykset on poistettava kaavasta ja rakennusjärjestyksestä.

Mitä jos annettaisiin rakennuttajien ihan itse päättää kuinka monta autopaikkaa taloihin tulee?

171. Kuntien rakennusjärjestyksissä on paljon yksityiskohtaisuutta, esimerkiksi värit, materiaalit ja räystäskorkeudet. Niitä on karsittava. Kuntia on ohjeistettava rakennusjärjestysten laadinnassa, jotta pakottavat velvoitteet vähenevät.

Mitä jos annettaisiin ihmisten rakentaa aika väljissä raameissa juuri sellaisia taloja kuin he haluavat?

172. Rakennuslupaa haettaessa naapurien kuulemisvelvoitetta tulkitaan eri tavoin eri kunnissa. Kuulemisvelvoite on rajoitettava vain naapureihin, jotka ovat välittömässä läheisyydessä. Menettelyiden tulee olla samat koko maassa. Kuntien rakennusvalvontaa on ohjeistettava yhtenäisistä käytännöistä.

Hyvä ehdotus.

173. Tiukoista rakennettavien asuntojen keskikokovaatimuksista on luovuttava. Rakennusluvanhakijoille on annettava mahdollisuus etsiä parhaita ratkaisuja rakennettavien asuntojen, niiden kysynnän ja rakennuspaikan perusteella.

Hyvä.

174. Asuntosuunnittelua koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä on poistettava kaavoituksesta ja muusta rakentamisen ohjauksesta, kuten kuntien rakennusjärjestyksistä. Suunnittelussa on oltava mahdollisuus etsiä parhaita, tarpeenmukaisia ja kustannustehokkaita nykyaikaisia ratkaisuja.

Hyvä.

175. Väestönsuojien rakentamisvelvoitetta on lievennettävä. Tulisi keskittyä hoitamaan väestönsuojelu ja siihen liittyvät väestönsuojat kootusti usean kiinteistön yhteisinä tai aluekohtaisesti mahdollisuuksien mukaan. Väestönsuojien tulee olla isompia ja yhteisiä. Muutoksella pyritään tarkoituksenmukaisempiin tiloihin ja alempiin rakentamiskustannuksiin.

Hyvä.

176. Tiukat vaatimukset koskien koneellista tulo- ja poistoilmanvaihtoa sekä lämmöntalteenottolaitteistoja lisäävät rakentamisen kustannuksia ja heikentävät käyttömukavuutta. Rakentamismääräyskokoelmassa on esitettävä ilmastoinnin mitoitusperusteet vastaamaan paremmin tarvetta ja erilaisia tiloja.

Kuulostaa hyvältä.

177. Kaikkien asuntojen rakentaminen esteettömäksi lisää asuntorakentamisen kustannuksia merkittävästi. Esteettömyysmääräysten soveltamisessa on oltava joustavuutta ja tarveharkintaa (esimerkiksi opiskelija- asunnot, pienten huoneistojen pesutilojen mitoitus, kulkuteiden liuskat). Korjausrakentamisessa huomioitava myös vanhojen ovileveyksien ym. käytön mahdollistaminen. Rakentamismääräyskokoelman vaatimusten on pyrittävä tarveharkintaan, kustannusten hallintaan, tehokkaisiin tiloihin ja muuntojoustavuuteen.

Ensimmäinen lause on totta, mutta millään tavalla kouriintuntuva ehdotus jää uupumaan.

178. Suunnittelutarvealueiden käyttämistä on rajattava tarkemmin koskemaan kasvukeskuksia ja niiden välitöntä läheisyyttä, joihin kohdistuu merkittävä rakentamispaine ja jotka aiotaan todella asemakaavoittaa. Suunnittelutarvealue ei saa toimia haja-asutusalueiden rakentamiskieltona. Nyt määräys suunnittelutarvealueesta on voimassa enintään 10 vuotta kerrallaan. Voimassaoloaikaa on lyhennettävä eikä ketjuttamista saa sallia.

Rakentamiseen liittyvää sääntelyä pitäisi pohtia kokonaisuutena ja sitten vähentää oikein kunnolla. Tämä on Suomen kannalta olennaista, sillä sääntely jarruttaa kaupunkien kasvua ja pitää asumisen hinnat korkealla. Parannus tähän edellyttää suurta sääntelyremonttia.

Sen sijaan tässä on kysymys taas mikroskooppisen yksityiskohdan pikkiriikkisestä justeeraamisesta.

179. Maaseudun hajarakentamista helpotetaan mahdollistamalla yleiskaavan käyttö rakennusluvan perusteena entistä laajemmin.

Maaseudun hajarakentaminen tuskin lisääntyy merkittävästi, vaikka sen esteitä purettaisiinkin. Rakennussääntelyn purkamisella saatavat hyödyt saataisiin tietenkin ennen kaikkea suurista kaupungeista. Ajatuksena on helpottaa ihmisten pääsemistä pois maalta kaupunkeihin.

180. Kaavoituksen ja rakentamisenohjauksen on oltava materiaali- ja tekniikkaneutraalia. Varsinainen rakennussuunnittelu on tehtävä vasta kaavoituksen jälkeen. Liian tarkka kaavoitus johtaa myös siihen, että kaavan valmistelu vie kauan aikaa ja paljon resursseja.

Hyvä, joskin ks. kohta 178.

181. Yksityiskohtaiset kaavamääräykset, joilla sidotaan käyttötarkoitus ja pakotetaan tiettyyn rakennuksen muotoon ja sijoitteluun lisäävät rakentamisen kustannuksia ja estävät uusien kustannustehokkaiden sekä rakennusteknisesti parempien ratkaisujen kehittämisen. Kaavoituksesta ja rakentamisen ohjauksesta on poistettava näitä määräyksiä. Rakennusluvanhakijoille on annettava mahdollisuus etsiä parhaita ratkaisuja rakennettavan rakennuksen, sen toimintojen ja rakennuspaikan perusteella.

Hyvä, joskin ks. kohta 178.

182. Käytettäessä kantatilaperiaatetta mitoitusperiaatteena rakennusoikeutta määriteltäessä ei nykytilanteessa, jossa kiinteistönmuodostuksessa on tapahtunut runsaasti muutoksia, voida taata oikeudenmukaista kohtelua maanomistajille. Rakennusoikeuden mitoitusperiaatteet on tarkasteltava uudelleen.

Ks. kohta 178.

183. Valtakunnallisiin alueiden käyttötavoitteisiin vedoten estetään paikoin rakentaminen maaseudulla tulkiten yhdyskuntarakenteen tiivistämisen koskevan myös haja-asutusalueita. Valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden uudistustyö on käynnissä. On määriteltävä valtakunnallisissa alueiden käyttötavoitteissa selkeästi, että maaseudulle saa rakentaa. Yhdyskuntarakenteen kestävyyttä määriteltäessä on huomioitava teknologinen kehitys ja sen tarjoamat mahdollisuudet yhdyskuntarakenteelle.

Tällä ei ole mitään tekemistä norminpurun vaan keskustan hajauttamishimon kanssa.

184. Rakennustuotteiden tuotehyväksyntä koskee myös puutavaraa, erityisesti runkorakentamiseen käytettyä. Runkorakentamiseen voidaan kuitenkin käyttää edelleen rakennuspaikalla sahattua puutavaraa. On tarkennettava ohjeita siten, että käsitettä ”rakennuspaikalla” laajennetaan koskemaan koko emäkiinteistöä tai muuta vastaavaa kiinteästi rakennuspaikkaan liittyvää aluetta, jolla sahaus voidaan käytännöllisesti järjestää. Lisäksi ohjeita tulee tarkentaa siten, että rahtisahauksella voidaan sahata omasta metsästä otettua puuta tai hankittua puuta silloin, kun puutavara tulee omaan käyttöön. On annettava myös selvät ohjeet, että myös kantavia rakenteita tehtäessä voidaan käyttää CE-merkitsemätöntä tai muuten varmentamatonta puutavaraa, jos rakennusvalvonta ei rakennuspaikkakohtaista varmennusta erikseen edellytä.

On aika tylsää, että keskustan rakentamisen ylisääntelyyn liittyvät ehdotukset koskevat lähes kaikki  haja-asutusalueiden olematonta ja näivettyvää rakennustoimintaa. Rakentamisen norminpurku on Suomelle välttämätöntä suurissa kaupungeissa. Kaupunkirakentaminen on Suomen elinehto, kun taas sillä saako omasta metsästä otetulla puulla rakentaa ei ole suurta merkitystä.

185. Maisematyölupa on joissain kunnissa rakennuslupaan rinnastettava menettely ja sen hinta on sama. Merkittävästi maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä ja puiden kaatamista lukuun ottamatta maisematyölupa on korvattava ilmoitusmenettelyllä. Jos vaaditaan katselmus esimerkiksi hyväksyttävästä puiden kaadosta, pitää päätöksen syntyä yhdellä viranomaiskäynnillä ilman rakennusluvan kustannuksia. Vähäisten toimenpiteiden on oltava tästäkin menettelystä vapautettuja vastaavasti kuin maisematyöluvasta.

Kuulostaa hyvältä joskin aika kunnianhimottomalta. Lähtökohtana pitäisi olla, että puita saa kaataa paitsi jos viranomaisella on jokin aivan poikkeuksellinen syy kieltää.

186. Nykyinen asetus edellyttää jäteöljyn polttamiselta vähintään 5 megawatin kokoa. Polttolaiteteknologia on kuitenkin kehittynyt niin, että pienemmissäkin polttimissa voidaan jäteöljyä polttaa puhtaasti. Kokorajoitus on poistettava jäteöljyn polttamiseen käytetyistä laitteistoista. Jäteöljyn polttaminen olisi jatkossa sallittua, jos laitteisto täyttää poltintekniikalle asetetut ympäristövaatimukset.

Julistan tämän merkittävän norminpurun hyväksyttäväksi.

187. Kivenlouhimot, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on sijoitettava vähintään 300 metrin päähän häiriintyvästä kohteesta, muun muassa asumiseen tai loma-asumiseen käytettävästä rakennuksesta. Kivenmurskaukselle on kuitenkin määritetty mahdollisuus tätä lyhyempään etäisyyteen, jos voidaan osoittaa, että toiminta ei ylitä asetettuja melutason raja-arvoja. Saman poikkeamismahdollisuuden tulisi koskea myös kivenlouhimoita ja muuta kivenlouhintaa, jos melutason raja-arvoja ei ylitetä. Toimialan ympäristönsuojelusta annettua asetusta on muutettava siten, että kaikille sovelletaan samoja vaatimuksia. Kaikki toiminnot voitaisiin sijoittaa alle 300 metrin päähän häiriölle alttiista kohteesta, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa, että toiminta häiriölle alttiissa kohteessa ei ylitä asetettuja melutason raja-arvoja eikä toiminta vaaranna asetettuja ilmanlaadun kriteereitä.

Asiantuntemukseni ei riitä arvioimaan tämän merkityksettömältä kuulostavan uudistuksen hyvyyttä.

188. Työturvallisuuslainsäädäntö asettaa työnantajille useita velvollisuuksia, joilla pyritään huolehtimaan niin työntekijöiden kuin muidenkin työn vaikutuspiirissä olevien terveydestä ja turvallisuudesta. Näiden velvoitteiden täyttämiseksi on kehitetty useita erilaisia lupakortteja ja passeja työntekijöille. Erilaiset pätevöitymisjärjestelmät ja lupakortit ovat usein toimialojen omaa itsesäätelyä. Kokonaisuus on monine erilaisine kortteineen sekava. Vaikka lupakortit eivät olisi lakisääteisiä, on niistä tullut toimialojen sisällä normeja, joita ilman on hankala toimia. Lisäksi kunnat asettavat omia vaatimuksiaan. Toimijoita on kannustettava lupakorttijärjestelmien ja niihin liittyvien käytäntöjen pikaiseen selkeyttämiseen ja vähentämiseen.

”Toimijoita on kannustettava” kuulostaa kyllä maailman hampaattomimmalta norminpurulta. Sitoutuminen järkevään sääntelyyn edellyttää ihan oikeaa lainsäädännön ja muiden sääntöjen muuttamista. ”Hei, voitteko selkeyttää ja vähentää, kannustamme teitä siihen” ei riitä.

189. Kuorma- ja linja-auton kuljettaminen edellyttää ammattimaisessa liikenteessä toimivalta kuljettajalta ammattipätevyyttä. Ammattipätevyyttä ei pitäisi kuitenkaan vaatia henkilöltä, joka kuljettaa materiaaleja tai laitteita työhönsä liittyen, mutta kuljettaminen ei ole hänen päätoimensa, esimerkiksi rakennusliikkeen varikolta laitteita ja materiaaleja siirrettäessä työmaalle tai sähköverkkoasentajien käyttäessä kuorma-autoa työkoneiden alustana metsässä ja pellolla. Ammattipätevyys on vaadittava vain työkseen kuorma-autoa käyttäviltä, ei työssään kuorma-autoa käyttäviltä.

Hyvä, mutta ks. myös kohta 30.

190. Paloturvallisuutta koskevat määräykset (etäisyydet, palo-osastointi, sprinklaus, savunpoisto. autopaikoituksen palomääräykset) ovat kankeita ja estävät uusien kehitettyjen ratkaisujen käyttöönoton. Määräysten tulkinnat myös vaihtelevat kunnittain. Määräyksissä on otettava huomioon uusi tekniikka ja käytännöt on yhtenäistettävä kunnissa.

Hyvä, mutta ks. kohta 178.

191. Viranomaisen valittamista toisen viranomaisen päätöksistä pitää rajoittaa. Pääviranomaisen pitää ottaa huomioon jo asian valmistelussa ja päätöksessä muiden viranomaisten lausunnot.

Hyvä.

192. Elinkeinoelämän tarvitsemien ympäristölupien prosessit on saatava päätökseen nopeammin. Moni hanke jää jopa toteuttamatta hitauden vuoksi, vaikka lupa lopulta tulisikin. Neuvottelumenettely on otettava kattavasti käyttöön. Lupien uusimisessa ja tarkastamisessa on käytettävä tarveharkintaa.

Taas kerran ehdotusta vaivaa konkretian ja kunnianhimon puute. Miten asioita nopeutetaan? Minkä kaiken pitäisi oikeasti olla luvanvaraista? Vastatkaa näihin, keskustalaiset, niin päästään eteenpäin.

193. Rakennuslupien ja muiden lupien yhteydessä hakijaa vaaditaan toimittamaan sellaisiakin asiakirjoja, jotka ovat jo viranomaisten hallussa, esimerkiksi rakennusluvan yhteydessä karttaotteita. Lupamenettelyjä on kehitettävä siten, että viranomainen hyödyntää olemassa olevia tietovarantoja suoraan.

Ehdottoman kannatettavaa, mutta kunnianhimotason pitäisi olla huomattavasti korkeampi. Viranomaisen ei pitäisi koskaan kysyä kansalaiselta tai yritykseltä kahta kertaa samaa tietoa. Jos tieto on jonkin viranomaisen hallussa, on viranomaisten tehtävä hoitaa niiden välinen tiedonkulku. Tällainen laajempi uudistus olisi todella hieno ja tärkeä toteuttaa.

194. Rakennusvalvonnan käytännöt ja rakennusalan lainsäädäntöä koskevat tulkinnat vaihtelevat kunnissa. Myös käytettävissä olevien resurssien määrissä on suuria eroja. Kansalaiset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa eri puolilla Suomea, eivät edes naapurikunnissa. Kuntien rakennusvalvontavirastojen toimintamallit on yhtenäistettävä. Luvansaannin perusteet on saatava samanlaiseksi joka kuntaan. Tehokkaampi, suoraviivaisempi ja sujuvampi rakennuslupajärjestelmä alentaisi kustannuksia, jolloin lupamaksuja voitaisiin kohtuullistaa. Koko lupa- ja valvontajärjestelmä pitää arvioida uudelleen sen selkeyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi.

Tärkeämpää kuin käytäntöjen yhtenäistäminen olisi sääntelyn reilu vähentäminen.

195. Huoneistojen välisestä ääneneristyksestä ja askelääneleristyksestä on noudatettava korjausrakentamiskohteissa matalampia vaatimuksia ja toimittava joustavasti, jotta vältytään teknisesti ja taloudellisesti ylimitoitetuilta ratkaisuilta. Rakentamismääräyskokoelmassa on todettava erikseen käyttötarkoituksenmuutosten ja korjausrakentamisen erilaiset vaatimukset.

Vaikka.

5. Kaupan alan edistäminen sekä terveen ja reilun kilpailun lisääminen

196. Kaupan suuryksikkösääntelyä kevennetään.

Hyvä ajatus. Ihmiset käyköön juuri sen kokoisissa kaupoissa kuin haluavat.

197. Kaavoituksen säännöksiä ja niihin liittyvää viranomaisohjeistusta muutettava siten, ettei niiden nojalla kaavoituksessa eroteltaisi vähittäiskaupan eri toimialoja liiaksi (päivittäistavarakauppa, paljon tilaa vaativan tavaran erikoiskauppa ja muu erikoiskauppa).

Tämä on muotoiltu niin varovaisesti, että on vaikea sanoa mitä ehdotetaan.

198. Elintarvikevalvonnan Oiva-merkinnät muutetaan perustumaan kokonaisarvioon, ei huonoimpaan arvosanaan. Nykykäytäntö on kohtuuton yrittäjille eikä palvele kuluttajaa.

Hyvä ajatus. Joskin koko järjestelmää voitaisiin pohtia tarkemmin ja kenties miettiä vähemmän mielivallalle alttiita sääntelykeinoja.

199. Nikotiinikorvausvalmisteiden varastointi kaupassa on sallittava.

Hurraa!

200. Kaupat saavat luovuttaa myyntiajan päähän tulleita tuotteita pakastettuna hyväntekeväisyyteen. Ehdotamme, että kaupan lisäksi pakastamisen voisi suorittaa myös ruuan jaettavaksi saanut taho.

Mikä ettei.

201. Ulkomaalaislakia tulisi tarkastella ulkomaisten opiskelijoiden työnteon osalta. Kumotaan ulkomaalaisen opiskelijan työntekorajoitus.

Kumotaan sen sijaan kaikki ulkomaalaisten työntekorajoitukset.

202. Valvontaviranomaiset käyvät tarkistamassa mittausvaakoja ja tällä perusteella he rajoittavat mm. marjatiloilta litramitoilla myyntiä. Tällaiset rajoitukset tulee purkaa.

Ei paukahtaen, vaan kitisten loppuu paitsi maailma, niin myös keskustan normilista. Marjatilojen litramittasääntelyä vähentämällä Suomi nousuun.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

18 kommenttia artikkeliin “Keskustan puolivillainen norminpurku

  1. Hyvä Heikki Pursiainen,

    kiitos mielenkiinnostasi eduskuntaryhmämme norminpurkutyötä kohtaan. On mukavaa kun tehty työ huomioidaan.

    Suhtaudut ehdotuksiimme osittain kriittisesti. Haluan tarkentaa ajatustamme norminpurusta.

    Tarjoamme kansalaisille suoran, byrokraatittoman väylän vaikuttaa arkea häiritsevään sääntelyyn, johon kaivataan muutosta.  Käymme jokaisen ehdotuksen läpi. Selvitämme onko kyseessä laki, säädös, sopimus vai jokin muu ja kenen päätäntävallassa asia on. Jos idea on toteuttamiskelpoinen ja järkevä, se pääsee listalle ja  toimitamme sen eteenpäin ministerille.

    Me kansanedustajat emme linjaa tai päätä, minkälaisia ehdotuksia otetaan vastaan, vaan linja muodostuu kansalaisten toiveiden mukaiseksi. Toimimmme vaikuttamisväylänä kansalaisten, yrittäjien, viljelijöiden, työttömien ja järjestöjen ehdotuksille. Jokainen niistä on tärkeä.  Kuten havaitsit, maanviljelyssä on paljon byrokratiaa ja siksi olemme saaneet siihen liittyen paljon ehdotuksia.

    Isojen rakenneuudistusten lisäksi on tärkeää samaan aikaan korjata ja purkaa arkea vaikeuttavaa sääntelyä. Olemme iloisia, että suomalaiset ovat tarttuneet tähän mahdollisuuteen.

    Ystävällisin terveisin
    Olavi Ala-Nissilä, kansanedustaja,
    turhan sääntelyn ja byrokratian purkamisen vetäjä Keskustan eduskuntaryhmässä

    1. Kansalainen sanoo:

      Parahin Olavi Ala-Nisillä,

      oletteko ystävällinen ja lisäätte listallenne seuraavat norminpurut: taksi- ja apteekkialojen vapauttaminen, maatalous- ja yritystukien poistaminen, alv-kantojen yhtenäistäminen, ravitsemusliikkeiden aukioloaikojen säännöstelyn lopettaminen sekä kaikenvahvuisten alkoholijuomien myynnin vapauttaminen.

      Mikäli yhtään asiaa ajattelette, niin huomaatte jokaisen näistä olevan edes jossain määrin järkevä ja toteuttamiskelpoinen.

      Etukäteen kiittäen,
      Kansalainen

      1. Kansalainen sanoo:

        Pahoitteluni kirjoitusvirheestäni nimessänne.

  2. Ulf Fallenius sanoo:

    Tärkeintä olisi että veronmaksu vapaaehtoiseksi ja työnantajavastuu pois.Tämän jälkeen tulisi talousnousu vailla vertaansa ja köyhyys olisi tuntematon käsite.Airnb ja Uber toimii jo tällä pohjalla.

  3. Jamina sanoo:

    26. Kotihoidon henkilökunnalla tulee olla terveydenhoitajan, sairaanhoitajan, lähihoitajan, perushoitajan tai apuhoitajan pätevyys, eli jokin sosiaali- ja/ tai terveysalan koulutus. Kotipalveluja antavilta yrityksiltä tilataan kuitenkin henkilöapua esimerkiksi omaishoitajan sijaisuuden hoitamiseen ja erityisesti kodinhoitotehtävien suorittamiseen, mutta pätevyysvaatimusten takia työntekijöitä on vaikea löytää. Kotipalvelutyöntekijöiden pätevyyskriteereitä tulee väljentää.

    Ehdotus on liian epämääräinen arvioitavaksi.

    Itse olen sitä mieltä, että tämä on vain yksi tapa ajaa alas ”turha tarve” koulutetulle henkilökunnalle. Tässä nimenomaisessa tapaus-skenaariossa on siis vanhus, joka ei pärjää yksin kotona ja tarvitsee sinne siis henkilön, joka osaa asiansa. Häntä päivittäin hoitavalla omaisella ei välttämättä ole pätevyyttä, mutta sen sijaan hänella on vankka kokemuspohjainen koulutus juuri tämän henkilön hoivaan. Siksi on täysin häiriintynyttä ajatella, että kuka tahansa ns pystymetsästä, voisi em tapausta hoitaa. Ja kun tällaisella esimerkillä koetetaan näyttää, että ei sillä ole niin väliä ja kuitenkin selkeästi koetetaan vain antaa ymmärtää, että vanhusten hoitoon käy kuka vaan, väliäkö sillä, että onko koulutusta vai ei. Kivat vaan sullekin, ehkä insinööreiksikin pitäisi pystyä valmistumaan nykyistä nopeammin, esim 2 viikon kurssilla työn ohessa. Siinä yleensä ei kuitenkaan ole kyse ihmishengistä…

    Heikki Pursiaiselle suuri kiitos hillittömästä työtaakasta. Olet kahlannut läpi luvattoman paljon huonosti esitettyä sontaa. Minä en jaksanut paria kolmea kymmentä pitemmälle. Ehkä toiste. Mutta ilman näitä välikommentteja en olisi onnistunut edes noissa…

    1. Satunnainen tarkkailija sanoo:

      ”Häntä päivittäin hoitavalla omaisella ei välttämättä ole pätevyyttä, mutta sen sijaan hänella on vankka kokemuspohjainen koulutus juuri tämän henkilön hoivaan. Siksi on täysin häiriintynyttä ajatella, että kuka tahansa ns pystymetsästä, voisi em tapausta hoitaa.”

      Sekoittanet nyt omaishoitajuuden kotihoitoon. Suomessa on erikseen laki omaishoidon tuesta, joka soveltunee edellä kuvaamasi vanhuksen ja hänen omaisensa välisen hoitosuhteen taloudellisten etuuksien arviointiin.

      Kotihoidolla tarkoitetaan nimenomaan näitä ”kuka tahansa pystymetsästä” -tyyppejä, joihinka tällä hetkellä sovelletaan mm. sosiaalihuoltolakia. He ovat hoitoalan ammattilaisia, jotka käyvät erilaisten potilaiden kodeissa suorittamassa sovittuja hoitotoimenpiteitä. Itse olen sitä mieltä, että koska kotihoidon vastuulla on mm. monimutkaisten lääkehoito-ohjeiden toteuttaminen, on hyvä, että sitä hoitavat koulutetut alan ihmiset. Omaishoidon arvoa ei voida kieltää, ja joissakin tapauksissa on perusteltua antaa omaishoitajalle hoitovastuuta, jotka muuten kuuluisi kotihoidolle.

      Minusta Heikki Pursiainen puhuu palturia väittäessään ehdotusta liian epämääräiseksi. Minusta se nimenomaan on tarjoaa perustan hyvin määritellylle kysymykselle – onko niiden potilaiden elämänlaatu parempaa, joita hoitaa kotihoidossa kuka tahansa kuin heidän, jotka ovat koulutettujen ammattilaisten tuottaman kotihoidon piirissä? Tämä ei ole kovin monimutkainen kysymys arvioitavaksi, mutta taloustieteilijälle terveydenhuollolliset kysymykset tosin eivät ole arkipäivää.

  4. Ärsy sanoo:

    Tässä kohtaa myös Keskustan olisi ehkä hyvä tietää että ehdotuksenne kohdassa 189 on nykyinen laki kuorma-auton kuljettajan ammattipätevyydestä.

    Teillä siellä eduskunnassa lienee jonkin näköinen mahdollisuus tutustua lakeihin ja ehkä jopa pyytää jotakuta asiaa paremmin ymmärtävää selittämään teille epäselvät kohdat?

  5. Toinen Kansalainen sanoo:

    Hyvät norminpurkajat, kuorma- ja linja-autonkuljettajia koskeva ammattipätevyyslaki on voimassa koko EU-ETA alueella ja ajoaikalaki koko Euroopassa ml. Venäjä. Esim. Puolalainen poliisi voi sakottaa vielä 28 päivää Suomessa ajetusta ajoajan minuutin ylityksestä. Kansainvälisiä sopimuksia voi olla työläs kovin nopeasti muuttaa. Toki kannatan itse asian järkeistämistä nykyisestä.

    Kiittäen hyvistä ajatuksista,
    Kansalainen

  6. Amos Ahola sanoo:

    ” 166. Maalämpöpumppujen sijoittamiseen tarvitaan toimenpidelupa. Luvan hakemisesta on luovuttava ja siirryttävä ilmoitusmenettelyyn.

    Mitä jos maalämpöpumpun saisi laittaa omalla maallaan ihan mihin haluaa ilmoittamatta kenellekään?”

    Vaikka listasta on saanut hyvät naurut, tätä joutuu kommentoimaan – jossain päin pääkaupunkiseutua on ilmeisesti ilmennyt ongelmia tunnelien räjäyttämisen aikana, paineet saattavat purkautua maalämpöputken kautta melko räjähtävillä seurauksilla.

    Eli ehkä ihan hyvä että jollain on tieto siitä missä näitä reikiä on, ainakin taajamassa : )

  7. Jöde Jönsson sanoo:

    Aika hampaatonta kritiikkiä. Kritisoidaan sitä, että normin purku koskee vain pientä osaa kansasta ja sen harjoittamasta aktiviteetistä: järjestysmiehiä, metsäkoneyritäjiä, kaupunkijunia, metsästäjiä, kullan huuhtojia, maanviljelijöitä… Suurin osa sääntelystä on erilaisten yksilöityjen toimintojen säätelyä. Jos lainsäätäjä on joskus katsonut olevan välttämätöntä säädellä kovin pienen porukan elämää, niin kai se on yhtä arvokasta tarkastella tämän sääntelyn mielekkyyttä. Sitä paitsi nämä pienet porukat muodostvat tämän Suomen kansan. Kuinka isoa osaa kansasta yksittäisen normin pitää koskettaa, että sen mielekkyyttä on lupa pohtia?

    Toinen kritiikin aihe näyttää koskevan sitä, että sääntelyn purku ei saa riittävästi aikaan talouden kasvua. Ei ole Pursiainen sattunut huomaamaan, että suomessa säädellään paljon muutakin kuin taloudellista toimeliaisuutta. Ihan totta, ihmisillä voi olla elämää myös työajan ulkopuolella. Ja vaikka naakkojen rauhoituksen purkaminen ei ehkä nosta koko Suomea, näiden satojen eläinten parvina liikkuvien vahinkoeläinten karsiminen voisi tuottaa yksittäisille kansalaisille ja yrityksille merkittäviä taloudellisia ja ajallisia säästöjä. Sitä ei tietenkään ymmärrä, jos työskentelee ajatuspajassa ja itsellä ei ole yhtään kiinteistöä huollettavanaan.

    Se, mistä olen Pursiaisen kanssa samaa mieltä, on maatalouden osuus. Toki tietysti kyse on koko kansan ruokaturvallisuudesta ja 100 0000 ihmisen työpaikoista heijastusvaikutuksineen, mutta sittenkin maatalouden painoarvo hallintobyrokratiassa on tosiaan käsittämätön. Sitä en vain ymmärrä, miksi sitä ei saisi purkaa?

    Suurin harhalaukaus kritiikissä on kuitenkin lopulta se, mitä siinä luullaan kritisoitavan. Kritisoidaan jatkojalostukseen tarjottuja ehdotuksia ihan kuin ne olisivat hallituksen esitys Eduskunnalle tai edes Keskustan esitys hallitukselle.

    Kansalainen, älä esitä mitään, ellei se ole vähintään puolta suomalaisista koskeva, loppuun saakka hiottu, kaikilta puoliltaan valmiiksi saatettu esitys, joka on sellaisenaan valmis kirjattavaksi hallituksen esitykseen ja joka kasvatta BKT:tta vähintään 2 %:lla. Kansalainen; jos et tähän kykene, tuki suusi.

    Aika latistava suhtautuminen, mutta kai se kuuluu tällaisten ajatuspajojen ja vastaavien suojatyöpaikkojen luonteeseen.

  8. Soffo Pimmett sanoo:

    Hyvä kirjoitus tämä ”Keskustan puolivillainen normipurku”. On totta, että normeja tulisi purkaa. On myös totta, että pieni pipertely ei tunnu missään vaan sääntelyä, sääntöjä ja asetuksia tulisi poistaa isolla suuttimella.

    Toisaalta taidan tietää miksi Keskustan normipurkuehdotukset ovat mitä ovat. Muutin itse syvälle maaseudulle Helsingin keskustasta jokin aika sitten. Minulla on pieni maatila (en hae enkä saa tukiaisia) 45 km Hesan rautatientorilta – ei siis kovin kaukana mutta kulttuuriero on valtava!

    Se mitä en osannut ennakoida tai edes kuvitella on tämä valtava virkamiesten, virastojen, lupien, määräysten ja tarkastusten universumi, joka jyllää täällä. Sairasta. En arvannut, että minulla olisi toimisto, jossa hyllymetreittäin mappeja, joissa valmiina eri luvat, ilmoitukset ja luettelot eri viranomaisten tarkastuksia varten. Tätä ei city-boy helpolla usko.

    Yhtenä työviikkona voi tulla viikon jokaisena päivänä eri virkamiehet – ja osin samat – tarkistamaan eri asioita. Jos olen rekisteröitynyt kanalanpitäjäksi, kuten laki vaatii jos on yksi kana, niin valtion valmiudet riittävät tarkistamaan kanan, kanalan, tarvittaessa ottamaan veri- ja ulostenäytteet. Yhdellä sialla on sama teho, myös lampailla ja vuohilla. Kananmunia en saa myydä lähikauppaan (paitsi jos asuisin Ahvenanmaalla) jne. Hulvatonta.
    Uskomattmia ovat Fimean vaatimukset perunajauhon koostumuksen laboratorioselvityksistä, uhkasakot jonkin piharakennuksen sijainnin oletetusta siirtymisestä jne jne.
    Lisäksi on julkisivutarkastukset, onko heinälato oikean värinen, missä on tontin rajapyykit ym.

    Hässäkkä pahenee siitä kun käytännössä on pakko olla koneet, traktorit, tilat, rakennukset, eläimet ja kasvit, ehkä jopa työvoimaa, niin lupa- ja ilmoitusviidakko on käsittämättömän huima. Jokaiselle omat luvat, käsittelyt, katsastukset, asetukset…

    Jos joku olisi kertonut minulle tästä ”normiviidakosta” aikoinaan niin olisin pitänyt asiaa vitsinä.

    Elikkä, luulen, että vaikka kaupunkilaisen korviin tuo Keskustan normipurkuluettelo vaikuttaa hassulta niin sinne on kerääntynyt tällaisia arkipäivänjuttuja, joita riittäisi loputtomiin.

  9. Ulf Fallenius sanoo:

    Ay liike on suurin vitsi aina vaatimassa jotain.Kaikkihan tietää että vapaan kilpailuun kuuluu vapaat työmarkkinat missä hinta määräytyy tarpeesta ja osaamisesta.

  10. Kari Kielo sanoo:

    Jaksoin lukea, kieltämättä huvittuneena, Heikki Pursiaisen kommentteja noin kohtaan 70 asti, mutta siinä kohtaa kirjoittajan selkeä maatalousvastaisuus alkoi paistaa niin paljon läpi että oli pakko pitää pieni tauko. Sinänsä olen kyllä samaa mieltä siitä että tukien varasa pyörivä elinkeino ei välttämättä ole elinkeino ollenkaan, mutta toisaalta nykytilanne ei myöskään ole yksin maataloustuottajienkaan vika, vaan siitä maataloustuottajan tukien varassa tuotetun työn tuloksesta suurimmat voitot käärivät ihan muut tahot. Ei liity norminpurkuun mitenkään, mutta kun raaka-aineet tuotetaan yhteiskunnan tuella ja tuottajan saamaa korvausta painetaan vielä alas ulkomaisen raaka-aineen edullisuuteen vedoten on kaupan ja teollisuuden aika helppoa kääriä hyvät katteet julkisilla varoilla subventoituna. Itse olen vankasti lähiruoan kannalla, ja odotan mielenkiinnolla maatalousyrittäjien jättäytymistä tukien ulkopuolelle silloin kun mahdollista (eli ryhtymistä sen oikean yritystoiminnan harjoittajiksi), ja pyrin myös omalla kulutuskäyttäytymiselläni tukemaan tätä kehitystä.

    Maatalousosuuden jälkeen päästiinkin sitten taas enemmän asian ytimeen, ja juuri siinä Keskustapuolue voikin oikein tosissaan katsoa peiliin: Kuntien rakennus- ja maankäyttösäädökisen tulkinta kun pitkälti lepää kepulaisten virkamiesten mielivallan varassa, ja niissä normeissa olisi tosiaan purkamista.

  11. Ulf Fallenius sanoo:

    Normipurkuun voisi myös kuulua se että 2000 euron kuukausitulot verottomiksi niin ei tarvitse tukia jaella juurin ollenkaan, mikä vähentäisi rahasiirtoa edes takaisin ja turhat virkailijat Kelasta pois.

    1. jaaeipoissa sanoo:

      Aika lähellä nollaahan se verotus vielä 2000e/kk tulotasollakin on. Vuositasolla luokkaa 12%. Toki sosiaaliturvamaksut voi ajatella tasaveroksi eli siitä tulee 6-7 prosenttiyksikköä vielä lisää. Yli 80 prosenttia jää kuitenkin palkasta käteen.

  12. Ulf Fallenius sanoo:

    Eihän noin pienestä palkasta ole varaa nipistää mitään ja varsinkin jos veromäärää korvataan saman kokoisella tai jopa suuremmalla summalla kuin vero olisi.3000 euron kuukusipalkasta vero saisi korkeintaan olla 5% 4000-5000 kuukausipalkasta vero voisi olla15% ja siitä ylittävistä 25%.Lopputulos olisi avustusten poistamista niin kuin muitakin tukia opittaisiin maksamaan palveluista oikeampi hinta.Enemmän rahaa ja vastuuta yksilölle sehän on normipurkua.

  13. Kimmo Rahkamo sanoo:

    Ottaisiko joku agendalle hotelleissa täytettävien hotellikorttien poistamisen? Minulle on väitetty, että poliisi edellyttää niitä. Montako roistoa on saatu kiinni hotellikortteja tutkimalla? Lukeeko joku poliisissa kaikki hotellikortit (toivottavasti ei)? Kortteja vaaditaan kuitenkin vain yksi per huone. Eikö tämä ole epäjohdonmukaista? Ei-roisto voi matkustaa roiston kanssa ja poliisi ihmettelee, missä se roisto nyt yöpyy, kun ei löydykään hotellikorttipinoista. Oikeasti hotellin täytyy tietää asiakkaastaan vain sen, että asiakkaalla on varaa maksaa yöpymisensä. Tarvitaan siis luotto-, ei hotellikortti.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa