Talouspuhe ja pillastumiseni

Talouspuhe ja pillastumiseni

Suomen kuvalehden nettisivulla julkaistiin pari päivää sitten juttu, jonka otsikossa kerrottiin minun pillastuneen. Väite pillastumisestani tuntuu vähän liioitellulta, mutta juttu liittyy Twitterissä käytyyn keskusteluun ”talouspuheesta”. Totesin Twitterissä, että minusta ”talouspuheen” asiantuntijoita ei pitäisi ottaa huomioon talouspoliittisessa keskustelussa. Kenties twiittasin huonosti, mutta Twitterin käyttäjät tietävät että formaatti on aika rajoittava. Tämän kirjoituksen tarkoitus on valottaa ns. pillastumistani pikkuisen laajemmin.

Kaikki voivat osallistua keskusteluun siitä, millaisia tavoitteita yhteiskunnalla pitäisi olla. Yksi keskeinen osa tätä keskustelua on esimerkiksi se, miten eri väestöryhmien hyötyjä tulee painottaa. Joku on sitä mieltä, että rikkaalta voidaan hyvinkin ottaa vaikka viisi euroa, jos vaihtokauppana saadaan köyhälle euro lisää. Toinen on sitä mieltä, että köyhien hyötyjä pitää painottaa vähemmän. Nämä ovat asioita, joista järkevät ihmiset voivat olla ja ovat eri mieltä. Oikeaa vastausta ei ole, kaikkien mielipiteellä on arvoa.

Tämä keskustelu koskee muutakin kuin pelkkiä tulonsiirtoja, esimerkiksi vaikkapa rokoteohjelmaa. Rokoteohjelman tavoitteisiin liittyy samanlaisia arvokysymyksiä, joista järkevät ihmiset voivat olla eri mieltä.

Mutta keskustelu siitä, miten asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa ja miten niiden saavuttamista voidaan mitata, on aivan eri asia. Kaikkien mielipide ei ole yhtä arvokas, kun pohditaan rokotteiden tehoja ja rokoteohjelman organisointia. Nämä ovat kysymyksiä, joista keskeinen väittely käydään tutkimusjulkaisuissa, ei kolumneissa tai tupailloissa. Keskeistä on, että arviointi tehdään tieteellisesti perustelluilla tutkimusmenetelmillä. Vain asiantuntijamielipiteellä on väliä.

Aivan sama koskee taloudellisia politiikkavaikutuksia. Kaikkien mielipide esimerkiksi siitä, millaisella verotuksella yhteiskunnalliset tavoitteet voidaan saavuttaa, ei ole yhtä arvokas. Kiinnostavia ovat vain tieteelliseen tutkimukseen perustuvat mielipiteet. Keskeiset väittelyt käydään tutkimusjulkaisuissa. Asiantuntijat osallistuvat toki julkiseen keskusteluun, mutta heidänkin mielipiteensä pitää ottaa huomioon vain silloin kun ne perustellaan tutkimustuloksilla, omilla tai muiden. Kun asiantuntija ilmoittaa näkemyksensä, on aina syytä kysyä mihin tutkimustuloksiin näkemys perustuu. Tähän liittyy myös SK:n jutussa esitetty heitto siitä, että keskustelussa paras argumentti voittakoon. Tämä on tietenkin totta, mutta argumenttien kilpakenttänä on tieteellinen keskustelu, ei sosiaalinen tai edes vanha media. Argumenttien paremmuuden ratkaisee tiedeyhteisö, ei lehtiä lukeva yleisö.

Ns. pillastumiseni liittyy juuri tähän. Kun pohditaan rokoteohjelman toimintaa, kukaan ei haastattele asiantuntijana rokotepuheen tutkijaa. Kun pohditaan raketin lähettämistä Kuuhun, kukaan ei haastattele asiantuntijana painovoimapuheen tutkijaa. Lentokoneitakin ohjaavat lentäjät, eivät lentäjäpuheen asiantuntijat.

Mutta kun pohditaan talouspoliittisten toimenpiteiden vaikutusta, jostain syystä talouspuheen asiantuntijoita kutsutaan usein paikalle. Talouspuheen asiantuntijat eivät kuitenkaan tunne talouspolitiikan arviointimenetelmiä. Tämän vuoksi he eivät pysty arvioimaan talouspuheen tärkeintä ominaisuutta, siis sitä onko se totta tai uskottavaa yhtään enempää kuin painovoimapuheen tutkija pystyy arvioimaan meneekö raketti Kuuhun vai ei. Sen kertominen, että kovasti näyttää halu olevan saada raketti Kuuhun tai että puhutaan aika lailla samoista kuujutuista kun viimeksikin rakettia lähetettäessä ei tunnu erityisen tähdelliseltä.

Kukaan ei muuten väitä, että taloustieteellinen tutkimus ja tutkijat olisivat jotenkin täysin arvovapaita. Näin ei ole missään tutkimuksessa, ei myöskään taloustieteessä. Mutta on vaikea nähdä, miksi tämä tekisi jotenkin järkeväksi irrottaa talouspuhe sisällöstään ja totuusarvostaan itsenäiseksi tutkimusaiheeksi. Päinvastoin, tutkijoiden arvot ja ennakkoluulot ovat yksi keskeisistä syistä siihen, että tieteellinen keskustelu on sellaista kuin se on. Tieteessä tutkimustulosten taustalla olevat oletukset, menetelmät ja aineisto täytyy kuvailla tarkasti. Muiden pitää pystyä toistamaan analyysit. Näin varmistetaan esimerkiksi sen, että muiden on helpompi huomata tutkijan arvojen ja ennakkokäsitysten mahdolliset vaikutukset tuloksiin.

Se, että tutkijoilla on omat arvonsa ja ennakkoluulonsa ei siis suinkaan tarkoita sitä, että keskustelua talouspolitiikan vaikutuksista pitäisi käydä vähemmän tieteellisesti ja niin että kaikkien näkemys on yhtä tärkeä. Päinvastoin, se tarkoittaa sitä, että keskustelun pitäisi olla mahdollisimman tieteellistä ja tarkkaa, jotta arvojen vaikutukset näkemyksiin tulisivat esille mahdollisimman selvästi. Tämän keskustelun arviointi pelkkänä sisällöstään irrallisena ”talouspuheena” ei ole hyödyllistä.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

7 kommenttia artikkeliin “Talouspuhe ja pillastumiseni

  1. Täysin samaa mieltä, että on erittäin olennaista erotetaan toisistaan:
    1. yhteiskunnaliset päämääräät ja
    2. keinot näiden päämäärien saavuttamiseen.

    Ja kun puhutaan keinoista, on ihan ymmärrettävää antaa painoarvoa äänille, joilla on jotain ymmärrystä erilaisista talouden kausaliteettejä kuvaavista malleista. Muttat tästä ei kuitenkaan seuraa automaattisesti se, että pitäisi antaa akatemialle monopoli ratkaisukeinojen tarjoamisessa.

    Ensinnäkin, kuten tässäkin todetaan, akateemikoilla on omat biasinsa. Poliittisideologisista fiksaatioista huolimattakin, se ”argumenttien kilpakenttänä” toimiva ”tieteellinen keskustelu” on (lähes kaikilla tieteenaloilla) enemmän yksilöiden ja ryhmien välistä valta- ja auktoriteettitaistelua kuin tieteenfilosofisen ihanteen mukaista puolueetonta yhteistyötä totuuden löytämiseksi. #tieteensosiologia #kuhn #mitroff #merton

    Toisenakin, vaikka tällasia biaseja ei olisi, akatemia ei silti ole (ensisijaisesti) innovoija (eli uusien ratkaisujen keksijä ja tuotteistaja/jalkauttaja). Se voi tutkia aiemmin ehdotettujen ratkaisuvaihtoehtojen ja kausaalisten mallien toimivuutta, mutta se ei mitenkään voi tulla ajatelleeksi kaikkia mahdollisia talouspoliittisia ratkaisukokonaisuuksia ja näiden mahdollisia yhteisvaikutuksia. Siksi voi olla ihan fiksua antaa myös yksityisen sektorin osallistua keinojen ideointiin ja kehittämiseen – toki altistaen nämä ehdotukset sitten tieteelliselle tarkastelulle! Mutta nykytilanteessa kaikkia vaihtoehtoja ei varmasti ole tutkittu. (”Kiinnostavia ovat vain tieteelliseen tutkimukseen perustuvat mielipiteet.”)

    Kolmantena, makrotaloustiede eroaa mm. ”kovemmista” luonnontieteistä siinä, että laboratoriotestaus on täysi mahdottomuus. Maailmantalous on monimutkainen ekosysteemi ja muuttujiin vaikuttavat aina monet muut muuttujat sekä systeemin endogeeniset dynamiikat (ei **** mikä fraasihirviö, sori). Tieteellisessäkin tarkastelussa tulee erittäin helposti vedettyä rikkumattomia kausaliteettejä muuttujien välillä pelkistä historiallisista korrelaatiosta.( #reinhardrogoff #spiritlevel ) Oikeastaan ei voida sanoa muuta kuin, että sopiiko data malliin vai ei. Se ei kuitenkaan mitenkään todista mallia tai sen esittämää mekanismia ”totuudeksi” tai ainakaan parhaaksi mahdolliseksi.

    Talouspuheen analysointi voi olla hyödyllistä ihan yhtälailla kuin tieteen sosiologia, muu politiikan tai vallan tutkimus, psykolingvistiikka tai mikä tahansa diskurssianalyysi. Mutta aivan totta, että ehkei sen puheanalyysin perusteella kannata suunnitella hallitusohjelmaa seuraavaksi viideksi vuodeksi (:

  2. tjeij sanoo:

    ”Muiden pitää pystyä toistamaan analyysit.” Tä? Jos teidän pitäisi oppia moninaisempi ymmärrys tieteenfilosofiasta. Ontologia. Mitä se on, melkein ja pitäisi kysyä.

    1. tuleva_ekonometrikko sanoo:

      Kommentistasi nyt ei saanut hirveästi selvää, mutta tulosten replikoitavuus on empiiristen tutkimusten eräs tunnuspiirre. Ehkäpä yksi tärkeimmistä, voisi jopa väittää.

  3. Urhokalevi sanoo:

    Talouspuheesta saa keskustella mutta sitä ei pidä ottaa huomioon? Mikä oli tämän koko tekstin varsinainen pointti? Tottakai jos puhuu painovoimasta pitää ja voi ottaa kantaa rakettien toimimiseen. Jotenkin aivan absurdia jos puhutaan vaan puheesta puheena niin se on jo keksitty se on kielitiedettä. Tuntuu enemmänkin siltä että kirjoittaja kannattaa eräänlaista passiivista sensuuria missä puhe sallitaan mutta sitä ei saa ottaa huomioon? Olisiko niin että kuultu talouspuhe on joltain osin ollut kriittistä suhteessa kirjoittajan omiin näkemyksiin?

  4. Käytännön talouden toimija sanoo:

    Siis mitähän tässä yritettiin sanoa? Sekavasti kirjoitettu = sekavasti ajateltu?

    ”Keskeistä on, että arviointi tehdään tieteellisesti perustelluilla tutkimusmenetelmillä. Vain asiantuntijamielipiteellä on väliä.”
    Entäs jos asiantuntija ei perustele mielipiteitään tutkimustuloksilla? Ja ei-asiantuntija perustelee? Tällöinkin ei-asiantuntijan mielipide suljetaan pois? Olen törmännyt asiaan monen monta kertaa. Asiantuntijat heittävät asioita lonkalta, vetoavat (omaan) auktoriteettiin jne., eli tekevät aivan perusvirheitä argumentoinnissa. Argumentoinnin pitäisi ratkaista, eikä koulutus.

    Yo. pätee erityisesti talouden toiminnassa, jossa ’asiantuntijoita’ riittää. Yleensä tuollaisia juttuja näkeekin ’talouden asiantuntijoilta’, jotka ovat esim. akateemisesti koulutettuja erikoistutkijoita. Itseäni häiritsee näissä jutuissa se, että kyseessä ovat käytännön yritystoiminnasta täysin kokemattomat henkilöt, kuten tässäkin vaikuttaa olevan. Se, että on ollut töissä yksityisessä yrityksessä, ei riitä. Ero on vähän sama kuin siinä, että analysoisi pornoa erilaisten videoklippien perusteella tai itse sitä harjoittaisi. Ne, jotka osaavat, tekevät ja käärivät rahat (esim. Talebin Fat Tony) ja loput analysoivat. Toki nämä ominaisuudet joskus yhdistyvät. Tekijät jaksavat harvoin kirjoitella pitkiä analyysejä. On hauskempaa kerätä rahat ja muuttaa asioita. Ja välillä hämmästyttää analysoijia, jotka jäävät suu auki miettimään, miten joku toimii käytännössä, muttei teoriassa =)

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa