Miltä viimeiset viisi vuotta tulevat näyttämään 30 vuoden kuluttua?

Maailma muuttuu myös teknologian saralla ennennäkemätöntä vauhtia: tekoälyn kehitys, automaatio, energiamurrokset, sekä työelämän digiloikka ja hybridityö ovat kaikki osaltaan myllertäneet pelikenttää.

Tieto vanhenee jo ennen kuin se ehtii edes kunnolla perille.

Kuukauden päähän katsominen tuntuu pitkältä aikaväliltä, kun muutoksia tapahtuu viikoittain, ellei jopa päivittäin.

Jatkuvan muutoksen aikana perspektiivin merkitys korostuu. Jos ennen puhuttiin helikopteriperspektiivistä, niin nyt pitäisi varmaan omaksua satelliittiperspektiivi: nähdä kokonaisuus maapallon kiertoradalta.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa meille yrittäjille tai yhteiskunnallisille vaikuttajille? Tämä ei ole vain maailmanpolitiikkaa ja suuria pörssiliikkeitä, vaan myös arkea, jossa meidän täytyy yhdessä rakentaa resilienssiä. Tarvitaan kykyä sopeutua, muuttaa suuntaa nopeasti ja toimia yhdessä, vaikka ympärillä pyörisi millaisia myrskyjä.

Jatkuvan muutoksen tilassa riskit nousevat väistämättä keskiöön ja ennen kaikkea se, miten me tarkastelemme ja hallitsemme niitä. On vähintäänkin perusteltua lisätä riskienkartoituksen frekvenssiä. Samalla on hyvä muistaa, että riskien rinnalla kulkee aina mahdollisuuksia.

Usein liiketoiminnan mahdollisuuksia etsitään kasvun vuoksi – ja kuten tiedämme, riskit kuuluvat samaan pakettiin. Kasvun hakeminen on aina tietoista riskinottoa, erityisesti silloin kun puhutaan epäorgaanisesta kasvusta, kuten yritysostoista tai merkittävistä investoinneista.

Yhä useammat suomalaiset perheyritykset sijoittavat pääomasijoitusrahastoihin ja suoraan listaamattomiin yrityksiin – ei vain paremman tuoton toivossa, vaan siksi että niillä on halua ja kykyä kantaa riskiä pitkäjänteisesti. Tällä on suuri merkitys: se lisää mahdollisuuksia pitää kasvuyrityksiä suomalaisessa omistuksessa, kun ne muuten usein siirtyvät liian varhaisessa vaiheessa ulkomaille. Se on yksi Suomen keskeisistä haasteista tällä hetkellä – jota perintövero ei yhtään helpota.

Onko sattumaa, että kevyempi verotus on tuottanut Ruotsin ja Irlannin kaltaisissa maissa talouskasvua? Vaurautta on huomattavasti enemmän ja kotimaisilla yhtiöillä on paremmat mahdollisuudet saada kotimaista rahoitusta. Perheyritysten sijoitustoiminta on kasvanut merkittävästi, erityisesti sukupolvenvaihdosten myötä, jolloin on ehkä tehty yritysjärjestelyjä ja varoja on alettu sijoittaa aktiivisemmin.

Perintöverotus voi äärimmillään pakottaa omistajan myymään yrityksen verotuksen vuoksi, mikä ei ole suotuisa ratkaisu. Yritysten ja sukupolvien välistä omistajuutta tulisi tarkastella laajemmin, eikä verotus saisi olla tekijä, joka heikentää omistajan päätöksiä.

Verotuksen keventäminen, erityisesti perintöveron kohdalla, voisi vapauttaa resursseja, jotka voitaisiin vapauttaa innovaatioihin ja yritysten kehittämiseen, luoden näin positiivisen talouskasvun kierteen. Suurimmat perintöverot ovat huojennuksista huolimatta hyvin merkittäviä: Antti Aarnio-Wihuri kertoi hiljattain Kauppalehdessä, että hänen lapsilleen lankeaa 150 miljoonan euron verot, mikä väistämättä vähentää investointeja.

Omistajaosaaminen, fiksu veropolitiikka ja ylisukupolvinen ajattelu kulkevat käsi kädessä. Yhdessä ne mahdollistavat pitkäjänteisen kasvun, joka tukee yritysten vastuullista kehittymistä ja kestävyyttä.

Perheyrityksissä 30 vuotta voi olla lyhyt pyrähdys, vähemmän kuin sukupolven mittainen. Kun ajattelen seuraavaa sukupolvea, punnitsen huolella tämän arvaamattomuuden ajan tuomia riskejä, mutta ennen kaikkea mietin, miten resilienssiä voi vahvistaa joka päivä.