Puoliväliriihessä velkaantumisen hillinnästä käytännössä luovuttiin ja siirryttiin talouden stimulointiin veronkevennyksin. Monet Liberan pitkäaikaisista tavoitteista etenivät, vaan eivät maaliin asti. Arvostelin paketin eri osa-alueet talousliberaalista näkökulmasta asteikolla vauvanaskel, puoliloikka tai harppaus, oikeaan tai väärään suuntaan.
Veronkevennykset – puoliloikka oikeaan suuntaan
Kevennyksiä saatiin niin ansiotulo-, yhteisö-, arvonlisä-, kuin perintöveroonkin. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? No, sitä se enimmäkseen onkin.
Ansiotuloverotus kevenee peräti 1,1 miljardilla eurolla ja kerrankin myös progression yläpäästä kun marginaalivero rajataan korkeintaan 52 prosenttiin.
vauvanaskelia oikeaan suuntaan. Taloutta varmasti stimuloiva kevennyspaketti on Suomen mittakaavassa laaja ja tuo todellista vaikutusta palkkanauhalle. Työtulovähennyksen reipas korotus keventää kannustinloukkuja ja kannustaa siten työntekoon.
Mutta palkkaverotuksen ongelmana eivät ole (pohjoismaalaisittain kevyesti verotetut) alemmat tuloluokat, vaan keskiluokka ja ylimmät tuloluokat. Suurin osa alennuksesta olisi pitänyt kohdistaa sinne ja marginaalivero rajata 50 prosenttiin – tai Liberan ehdottamaan 47,5 prosenttiin, jos todellista kasvuharppausta halutaan. Kahdelle vuodelle jaettu alennus tuo dynaamisia vaikutuksia turhan hitaasti. Työhuonevähennyksen poisto vie osalta veroalen tehoa. Vajaaksi jäi.
Yhteisövero laskee 20 prosentista 18 prosenttiin.
Puoliloikka oikeaan suuntaan. Aito kasvutoimi, joka tulee tukemaan investointien kasvua, yrittäjyyttä ja todennäköisesti työllistämistä. Lisäksi puhtaan siirtymän investointeja tuetaan aiempaakin enemmän ja t&k määrärahoja nostetaan 1,2 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2030 mennessä.
Mutta tässäkin muutos on liian pieni. Libera ehdotti alentamista 15-17 prosentin tasolle, koska siten saataisiin varmemmin ja nopeammin dynaamisia vaikutuksia. Yhteisövero on tasaisessa laskussa Euroopassa kohti 15 prosentin alarajaa, ja vaikka Suomen nimellinen 20 prosenttia on kilpailukykyisellä tasolla, meillä on vähän poikkeuksia ja siten efektiivinen verokanta on lähellä tuota 20 prosenttia. Kevennysvaraa olisi ollut enemmänkin.
Perintöveron ja lahjaveron alarajoja korotetaan hieman.
ei juuri liikettä. Perintövero ehkäisee varallisuuden karttumista ja tulee maksettavaksi riippumatta perijän sen hetkisestä maksukyvystä. Jokainen vuosi kun valtio ottaa osan perinnöistä jäämme jälkeen kansallisvarallisuudessa muuta länsimaailmaa. Murron työryhmäkin esitti vihatun perintöveron korvaamista luovutusvoittoverolla. Tämä oli pettymys ja menetetty mahdollisuus.
Ruuan ja lääkkeiden arvonlisäveroa lasketaan 0.5%.
Ei juuri liikettä. Keventää verotaakkaa ja parantaa ostovoimaa hitusen. Toisaalta ekonomistien enemmistö kannattaa alv-kantojen yhdistämistä ja yleisen kannan alentamista. Joka tapauksessa muutos on turhan pieni edes arvosteltavaksi.
Ulkomaisten avainhenkilöiden tasavero tippuu 32 prosentista 25 prosenttiin.
Ei juuri liikettä, koskee liian pientä porukkaa. Tämä on merkittävä verokannustin erityisosaajien houkuttelemiseksi Suomeen ja siten potentiaalinen kasvutoimi. Mutta samalla Liberan aiemminkin kritisoima eriarvoistava verokohtelu härmäläisten ja ulkomaalaisten välillä repeää kuilusta kanjoniksi. Suomalaisiin toimii ihan samat kannustimet ja meidänkin verotustamme tulisi keventää samalla kunnianhimolla.
Veronkiristykset – loikka oikeaan suuntaan
Haittaverotus kiristyy nikotiinipussien, sähkösavukkeiden ja virvoitusjuomien osalta. Kansainvälisittäin todella matala kaivosvero nousee. Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus poistetaan. Työhuonevähennys poistetaan.
Harppaus oikeaan suuntaan. Jos on pakko verottaa, niin haittaverotetaan! Matalan kaivosveron nosto on täysin perusteltavissa ja menee myös haittavero-osastoon. Työmarkkinajärjestöjen veroetu oli perusteeton. Työhuonevähennystä tehokkaampaa on laskea ansiotuloverotusta.
Osinkoverotusta muutetaan siten, että osakevaihtojärjestelyjen epätarkoituksenmukainen hyödyntäminen verotuksessa estetään.
Vauvanaskel oikeaan suuntaan. Osinkoverotus kaipaisi isompaakin remonttia, esimerkiksi kuten Libera tai Murron työryhmä esittivät helmikuussa.
Leikkaukset – symbolisia, ei liikettä
Esimerkiksi kunnilta leikattiin 75 miljoonaa, kehitysyhteistyöstä 50 miljoonaa vuodessa, korkeakoulujen perusrahoituksesta 65 miljoonaa kolmen vuoden aikana, ja yritystuista 12 miljoonaa euroa. Ministerien palkat laskevat viisi prosenttia.
Suomi elää yli varojensa, joten on hyvä että leikataan ja että leikkaukset jakautuvat useille eri osa-alueille.
Mutta eihän tällä näpertelyllä valmista tule. Yritystuiden leikkaussummassa on tapahtunut ilmeisesti joku näppäilyvirhe. Siitä on jäänyt vähintään yksi nolla pois, ehkä kaksikin?
Suomi jakaa miljardeja yritystukina joka vuosi. Suuri osa näistä on tehottomia ja siten taloudelle jopa haitallisia. Yritystukia olisi tullut leikata reippaasti (kuten Libera on ehdottanut) ja käyttää nekin varat yhteisöveron alentamiseen.
Väärin sammutettu?
Puoliväliriihen kasvupaketista voi olla montaa mieltä, mutta muutama asia on mielestäni kiistaton.
Paketti sisältää kaivattuja uudistuksia, erityisesti verotuksessa. Ilman kasvua olemme tuomittuja loputtomaan leikkausten kurjistumiskierteeseen, jossa palvelut huononevat vaikka kuristava veroaste säilyy. Hallitus kyllästyi odottelemaan parempia suhdanteita ja teki rohkeita liikkeitä nollakasvun taittamiseksi.
Murron työryhmästä ei otettu kaikkea irti. Hallitus vesitti sen tärkeän työn jo etukäteen vaatimalla kustannus-neutraalisuutta – jonka se itse hylkäsi nyt puoliväliriihessä täysin. Työryhmän ehdotuksista tärkeimpiä (perintöveron poisto, osinkoverotuksen uudistus) ei huomioitu lainkaan. Tämäkin on menetetty mahdollisuus.
Viimeiseksi, rahaa on! Nimittäin valtion eläkerahastossa, mistä hallitus kaappaa miljardin ettei sen tarvitse ottaa niin paljoa kovasti tuomitsemaansa velkaa. Saman tempun teki Kataisen hallitus vuonna 2014, jolloin eläkerahastosta nipistettiin 500 miljoonaa. Tämä on melko huolestuttava kehityskulku, eikä mitenkään puolustetavissa “parempana” velanottona.
Julkisen talouden pääongelma on vuodesta toiseen sama: valtiovalta lupailee pohjoismaisia hyvinvointipalveluja ilman pohjoistamaista talouskasvua ja työllisyysastetta. Erotus maksetaan velanotolla – tai kun ollaan luovalla tuulella, eläkerahaston hunajapurkista.
Nyt ehdotettu paketti saattaa puutteistaan huolimatta voimistaa aneemista talouskasvua ja keventää raskasta verotaakkaa. Mutta enemmän olisi pitänyt tehdä.
Marginaaliveron rajaus 47,5 prosenttiin, yhteisöveron lasku 15 prosenttiin, perintöveron poisto, ja rahoitus yritystuista, osinkoverotuksesta ja ansiosidonnaisen lyhennyksestä. Siinä on todellinen kasvuharppaus Suomelle, vauvanaskelten sijaan.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
