Li Andersson ja kasvun paikka

Li Andersson ja kasvun paikka

Kruunajaisia vaille Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson yllätti A-studiossa pari päivää sitten. Andersson kertoi ohjelmassa, ettei hänellä ole läheistä suhdetta Marxiin, eikä ole lukenut tämän teoksia. Tämä ei ollut mitenkään yllättävää eikä ainakaan tuomittavaa. Yllättävää oli se, että kun toimittaja tivasi ketkä sitten ovat Anderssonin oppi-isiä tai äitejä, tämä kertoi seuraavansa esimerkiksi ”degrowth-ajattelua”.

Degrowth on eräänlainen kansanliike, joka edistää ”kulutuksen ja tuotannon vähentämistä” maailmassa. Se haluaa talouskasvun loppuvan. Näiden asioiden tavoittelu on joko harhautunutta tai ihmisvihamielistä.

Maailma tarvitsee päinvastoin kulutuksen ja tuotannon räjähdysmäistä kasvua. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, joiden nostaminen köyhyydestä on tärkein asia ihmiskunnan asialistalla. Köyhyyden poistaminen tarkoittaa nimenomaan tuotannon ja kulutuksen nopeaa ja mittasuhteiltaan valtavaa kasvua. Ympäristöstä huolehtiminen on toki tärkeää, mutta kehityksen pysäyttäminen muka ympäristönsuojelun vuoksi on kamala ajatus.

Kasvu on ainoa keino antaa maailman köyhille ihmisille toivo paremmasta, terveemmästä ja pidemmästä elämästä.

Suomikin tarvitsee kasvua. Ainoastaan kasvun avulla köyhimmät suomalaiset pääsevät nauttimaan siitä elintasosta, joka on jo nyt mahdollista meille parempiosaisille. Vasemmistolle tärkeän hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää sekin kasvua.

Vasemmiston tavoitteena pitäisi olla kasvun edistäminen kaikin tavoin ja siitä huolehtiminen, että kaikki pääsevät osallisiksi kasvun hedelmistä. Nämä tavoitteet ovat aika lailla päinvastaisia kuin degrowth-liikkeen.

Aiheesta syntyi lyhyt keskustelu myös Twitterissä. Andersson totesi tulkintani mukaan, että hän vain seuraa ja tuntee degrowth-ajattelua, mutta ei välttämättä kannata sitä. Hän myös sanoi, että hänestä degrowth on ”hyvää kritiikkiä”, mutta ”ei toteuttamiskelpoinen poliittisena ohjelmana”.

Nämä vastaukset ovat liian vaisuja. Tosiasia on, että omaa aatteellista pohjaa koskevan kysymyksen yhteydessä Andersson, merkittävän eduskuntapuolueen tulevana puheenjohtajana, mainitsi degrowth-liikkeen. Harva mainitsee tällaisessa yhteydessä aatesuunnan, jonka tavoitteita ei jossakin määrin itse kannata. Kukaan ei ainakaan mainitse aatesuuntaa, jonka tavoitteita pitää vastenmielisinä.

On myös epäselvää, mitä Andersson tarkoittaa, kun sanoo ettei degrowth ole toteuttamiskelpoinen poliittisena ohjelmana. Pitääkö hän sitä toteuttamiskelvottomana, koska se johtaisi ihmiskunnan kannalta kamaliin seurauksiin? Toinen vaihtoehto on että hän itse kannattaa liikettä, mutta toteaa ettei sen tavoitteille ole riittävästi yleistä kannatusta.

Saattaa tuntua liioittelulta vaatia Anderssonia tilille pelkästään tämän pienehkön keskustelun perusteella. Asia on kuitenkin tärkeä. Olen myös melko varma, ettei Andersson ole ainoa vasemmiston ja Vihreiden joukossa, joka flirttailee degrowth-ajattelun kanssa. Anderssonin puhe A-studiossa herättääkin laajemman kysymyksen, kuinka paljon suomalaisen vasemmiston piirissä yleisemmin on kannatusta liikkeen suoraan sanottuna selkäpiitä karmiville tavoitteille.

Siksi toivon, ettei tätä kirjoitusta tulkita kärttyisäksi hyökkäykseksi yksittäistä poliitikkoa kohtaan. Olen aidosti kiinnostunut siitä, onko näillä ajatuksilla Suomessa kannatusta.

Esitänkin lopuksi kysymyksen siitä, millaista on Anderssonin, Vasemmistoliiton ja miksei  yleisesti vasemmiston kasvupoliittinen ajattelu. Valtavirtainen vasemmistolaisuus korostaa kasvun edistämistä ja sen hedelmien tasapuolista jakamista, niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisestikin.

Pitäisikö Vasemmistoliiton Anderssonin mielestä kuulua tähän valtavirtaan vai pitäisikö sen lainata enemmän tavoitteita degrowth-liikkeen kaltaisilta reuna-ajattelijoilta?

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

50 kommenttia artikkeliin “Li Andersson ja kasvun paikka

  1. Antti sanoo:

    Planeetta haukkoo henkeään hiilidioksidipitoisuuden rajun kasvun vuoksi. Hiilidioksidi lämmittää ilmakehää, absorboituu meriin, sulattaa merijäätä ja ikiroutaa sekä sekoittaa merivirtojen liikkeitä.

    Lämpeneminen kiihdyttää aavikoitumista ja tekee isoa osaa maapallon maapinta-alasta maanviljelylle ja sitäkautta asumiselle mahdottomaksi.

    Valtameret saastuvat ennenkuulumattomalla nopeudella ja sateliittikuvista voidaan todeta niiden täyttyvän massiivista törkypyörteistä. Linnustosta 98 %:lla löytyy muovia mahalaukusta. Eläinlajiston osalta puhutaan jo viidennestä sukupuuttoaallosta kun laji toisensa jälkeen on katoamassa.

    Kaikesta tästä on tiedeyhteisön erittäin voimakas yksimielisyys eikä enää kukaan vakavasti otettava taho sitä kiistä. Olemme tekemässä planeettaamme asuinkelvottomaksi ennätysnopeudella.

    Lopulta kaiken takana on yksityinen kulutus ja talouskasvu. Mitä suurempi osa ihmiskuntaa nostetaan lähemmäs eurooppalaista elintasoa sitä nopeammin teemme selvää planeetastamme.

    Nyt on alkanut viimeinen vaihe kun globalisaatio ja sitä pyörittävä markkinaliberalismi on saamassa vapaat kädet kiihdyttää tuho päätepisteeseensä. Tuhon pääarkkitehdit, kansainvälinen finanssieliitti pyörittää tuhoisaa konettaan kiihottamalla tehokkaimmat ja häikäilemättömimmät kaaderinsa tähtitieteellisillä palkkioilla tuottamaan aina vain lisää, lisää ja lisää – talouskasvua – josta valtaosan ottaa eliitti itse, osan saavat operatiivisen tuhon suorittajat ja muruja valuu lopulta alas asti.

    Alas asti valuvat killingit ovat kuitenkin ne jotka mahdollistavat yhä uusien kännyköiden, muovipussien, autojen, jääkaappien yms krääsän – josta 90 % on ihmisille täysin tarpeetonta – hankinnan – tuottamisen – kuljettamisen – myymisen – ja lopulta kaatopaikoille ajamisen.

    Talouskasvu-uskonnossa on kyse yhden lajin järjestämästä joukkoitsemurhasta. Harmi vain että samalla ympäröivästä luonnosta tuhoutuu valtava määrä eläin- ja kasvikuntaa – täysin puolustuskyvyttömiä ja syyttömiä sellaisia.

    1. Kari Karhu sanoo:

      Antti vaikuttaa ikävä kyllä olevan oikeassa. En ymmärrä miksei Pursiainen näe asettamansiensa tavoitteiden seurauksia. Vai ovatko kaikki ympäristön tuhoutumisesta huolestuneet väärässä.
      Kari

      1. Vsear sanoo:

        Aiheessa pitäisi palata filosofiseen kysymykseen elämän tarkoituksesta.
        Jos tarkoistus olisi planeetan säilyttäminen elinkelpoinen kaikille muille lajeille, niin sitten pointti on aika selkeä.

        Mutta, nisäkkäitä kun olemme, niin meillä on ensisijaisesti nisäkkäiden tarpeet.
        Ja nisäkkäiden ensisijaisiin tarpeisiin ei kuulu muiden lajien suojeleminen vaan lisääntyminen ja hengissä pysyminen.

        Haluan tällä vain huomauttaa elämän faktoista, ei niinkään minään tekosyynä sille, että voidaan jatkaa elämistä kuten ennenkin..

      2. Jotain rajaa sanoo:

        Risuparrat voivottelivat 1960-luvulla, että maapallo tuhoutuu, jos Kiina vaurastuu.

        Risuparrat laskivat, että maailmassa on niin paljon kiinalaisia, että luonnonvarat eivät millään riitä, jos kaikki kiinalaiset hankkivat jääkaapin. Alva ja Gunnar Myrdal, jotka olivat Suomenkin risupartojen profeettoja, kehittivät käsitteen ”Keltainen vaara” .

        No, nyt kaikilla kiinalaisilla perheillä on jääkaappi ja Kiinassa myydään vuodessa enemmän autoja kuin Yhdysvalloissa. Kiinassa on Porscehella kaahaavia miljonääritaiteiljoita enemmän kuin Suomessa on taiteilijoita kaikkiaan. Joka viikko jossain Kiinassa valmistuu uusi pilvenpiirtäjä, yli 150-metrisiä on yksin Shenzenissä 160 kappaletta.

        Ja miten on käynyt luonnon ja maapallon. Vastaus: vauraus suojelee luonto nyt myös Kiinassa.

    2. Hihheli sanoo:

      Ennen kuin maapallo edes tiesi haukkovansa henkeä hiilidioksidista, se ehti haukkoa mm. happikriisiä, jääkausikriisiä, freonikriisi, happosadekriisiä, kertakäyttövaippakriisiä ja kymmentä öljyonnettomuutta, joiden piti kaikkien romauttaa koko maapallon ”herkkä” ekosysteemi… Tätä aiemmin taisi uhkana olla kostonhimoinen puuseppäjumalan isä ja kaikki sen ilmentymät.

      En oikein jaksa enää tämän ikäisenä ja kaikki mahdolliset ekokatastrofiprofetiat nähneenä jaksaa innostua tästä uusimmastakaan, jehovien ja vihersosialistien maailmanlopun ennustuksilla kun on ihan yhtä hyvä toteutumisprosentti. Ja se on tasan nolla.

      Ps. Jos ajatellaan mitä maapallo on kestänyt tähän mennessä; kaikki supertulivuorien purkaukset, jättitsunamit, megalomaaniset maanjärsitykset, maahan avaruudesta moksahtaneet jättikivet, niin nytkö maapallo kuolee kun valkoinen heteromies valitsee kaupassa kierrätyspussin sijaan tavallisen muovipussin? Voi hyvää päivää.

      1. Osinkokevättä odotellessa sanoo:

        Ymmärtänet aikaskaalan.

        Kysehän ei ole siitä että sinä, minä, lapsemme tahi lapsenlapsemmekaan joutuisivat näiden kulutusjuhlien maksumiehiksi.

        Kyse on siitä että tämä saastaaminen käynnistää joukon peruuttamattomia ja hallitsemattomia prosesseja jotka lopulta johtavat maapallon päätymiseen elinkelvottomaksi, ainakin kaltaisillemme kookkaille nisäkkäille.

        Se tapahtuu ihmisiän mittakaavassa hitaasti – vaan planeettamme historian mittakaavassa silmänräpäyksessä.

        Vastaavia joukkotuhoja on planeettamme historiassa tapahtunut useasti ja maapallo on ne kaikki selättänyt, kuten tuossa mainitsit – vaan meistä joka ikinen niistä olisi tehnyt selvää.

        Ja niin tekee tämä ihan omaa ahneuttammekin tänne järjestämämme tuho – ja tekee se nopeasti. Vaan ei kuitenkaan niin nopeasti että se ainakaan kovin ankaralla kädellä ehtisi murjoa ketään tällä hetkellä täällä tallustelevaa.

        Vaan mitä väliä – olipahan juhlat – ja eikun lisää talouskasvua ja osinkoja !

      2. Jori sanoo:

        Jokainen päättää itse onko osa ongelmaa vai osa ratkaisua.

    3. Jarmo Järvinen sanoo:

      Hyvä Antti,

      Eikö maapallon tuhoutuminen jossain vaiheessa ole kiistaton tosiasiassa? Kun tuho on väistämätön, mihin aikaa kannattaa sillä välin käyttää: ihmisvihamieliseen vai ihmisystävällinen politiikkaan? Luonnolla ja ympäristöllä on hyvin suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille, joten sitäkin on syytä vaalia. Valitettavasti maapallon tuhoutumista ei estä mikään, sillä se on vain ajan kysymys.

      1. Patamusta sanoo:

        Luonto voittaa aina, mutta kestääkö ihminen?

    4. Jotain rajaa sanoo:

      Teoria ilmaston lämpenemisestä on väärä ja virheellinen.

      Pelottelun pohjana on yksi hatara tietokonemalli, jonka tulokset eivät edes pidä paikkaansa luonnosta mitattujen lämpöhavaintojen kanssa. Malli ja todellisuus erkanivat toisistaan jo 1998 ja ovat entistä kauempana toisistaan.

      Humpuukin pohjalle ei voi tietenkään rakentaa käsitystä, miten talouskasvuun tulisi suhtautua.

  2. Vsear sanoo:

    ”Lopulta kaiken takana on yksityinen kulutus ja talouskasvu. Mitä suurempi osa ihmiskuntaa nostetaan lähemmäs eurooppalaista elintasoa sitä nopeammin teemme selvää planeetastamme.”

    Niin. Tarkoittaisi siis jotain seuraavista:
    1) Länsimaalaiset laskevat elintasoansa lähemmäs kehitysmaita
    2) Kehitysmaissa tyydytään nykyiseen eikä havitella sen parempaa
    3) Ihmisiä ei synny enempää

    Mikä näistä sinun mielestäsi olisi järkevintä/helpointa?
    Ja jos haluat itse simuloida tuota kohtaa yksi, niin asu ulkona ilman telttaa ja syö heinää ynnä muita rikkaruohoja.

    1. Antti sanoo:

      Varmaankin järkevintä olisi

      1. Organisoida vaikkapa YK:n pohjalle ylikansallinen valtakoneisto jolle annettaisiin mandaatti suunnitella / toteuttaa / valvoa toimenpiteet tuhon estämiseksi / viivyttämiseksi.
      2. Aloittaa syntyvyyden voimakas maailmanlaajuinen rajoittaminen.
      3. Määritellä maailmanlaajuisesti ne tuotteet / palvelut joita voidaan oikeasti kestävästi tuottaa. – Kaikki tarpeettomiksi ja sitäkautta tuhoisiksi todetut kiellettävä. Myös yksityisomistus on rajoitettava sellaiseksi että yhden henkilön omistuksessa ei voi olla enempää omistusta kuin yksilön hengissäpysymiselle on tarpeen.
      4. Haudata kokonaan nyt käytössäoleva, koko tuhon juurisyy. -> Taloudellista toimeliaisuutta kiihdyttävä talousjärjestelmä ja kehittää uusi – uusiin oloihin soveltuva tilalle.

      Näin olisi edes pientä toivoa saada korjausliikettä aikaiseksi edes jollain tapaa hallitusti.

      1. EJ_Sellupatruuna sanoo:

        Voi luoja mitä tekstiä nimimerkki ”Antilta”. Muut pointtisi ovat järjettömiä, paitsi syntyvyyden rajoittaminen, josta olen osin samaa mieltä.

      2. Patamusta sanoo:

        Antti, Ajatusten Tonava ja Karpaattien nero.

      3. amaootta sanoo:

        Mutta mitä, jos syntyvyyden säännöstely on jonkin uskonnon vastaista tai loukkaa jotain vähemmistökansaa?

      4. Patamusta sanoo:

        Amaootta, idiootti. Syntyvyyden säännöstelijöistä tulee vähemmistökansoja ja heistä, jotka eivät säännöstele, tulee enemmistökansoja.

  3. Kieltämättä tuntuu vieraalta Pursiaisen esittämä näkemys siitä että talouskasvu (jos se mitataan kulutuksen lisäämisenä mikä automaattisesti nykymallilla lisää saastetta ja tuhoa) on pakollinen. Degrowth liike haluaa hillitä sen siihen että eikö jokaiselle riittäisi vaikkapa nykyaikainen 50 tuumainen lcd televisio. Miksi se ei riitä Pursiaiselle tai miksi se ei riittäisi kehittyvien osien kansalaisille? Se riittää minulle. Miksi on pakko pakottaa ihmiset ostamaan 2 vuoden päästä 55 tuumainen 4K telkkari ja heittämään vanha jortsuun? Miksi on pakko ostaa uutta muoti-sisustusta joka toinen vuosi koska Ikean kuvasto niin myy? Eikö ”vanha sisustus” toimi? Markkinatalouden mantra ”ikuisesta kasvusta” on aivopesty niin syvään että tuntuu järjen vastaiselta Pursiaiselle että voisi elää ilman sitä. Se on järkyttävää miten korporatismi on onnistunut tässä.

    1. Elina Mattson sanoo:

      Miksi maailma olisi juuri nyt niin valmis, että kehityksen pitäisi loppua? Eikö esim. 80-luvulla oltu jo niin pitkällä kehityksessä että kehityksen olisi voinut pysäyttää? Et naiiviudessasi taida ymmärtää sitä että nykyisenkin kehitystason ylläpitoon tarvitaan talouskasvua.

    2. Jotain rajaa sanoo:

      Vapailla ja avoimilla markkinoilla kukaan ei pakota ketään ostamaan yhtään mitään.

      Li Andersonin tavoite on juuri päinvastainen. Hänelle ei riitä oma pidättyväisyys vaan hän haluaa koko degrowth-liikkeen tavoin määrätä, miten muut kansalaiset saavat toimia. Anderssonin tavoite on vain vanha komentoyhteiskunta.

      Toiseksi talouskasvu ei ole luonnonvoima vaan on aina luonteeltaan vapaaehtoinen.

      Talouskasvu nojaa miljoonien kansalaisten satoihin miljooniin pieniin ja vapaaehtoisiin päätöksiin eikä mihinkään yhteen kahvaan, joka voitaisiin eduskunnassa säätää päälle tai pois. Tottahan eduskunta saa talouskasvun sammumaan luvuttomilla talouskasvua kuohivilla päätöksillään kuten on viime 30 vuotta tehnytkin Matti Vanhasen ydinvoimaponnesta alkaen.

      Anderssonin luulisi olevan tyytyväinen kun Suomen talouskasvu mataa nollakasvua jo yhdeksättä vuotta. Onneksi toimeentulotuki rajoittaa tehokkaasti kulutusta.

  4. Jotain on pielessä kun 3 vuotta vanhan kodinkoneen hajottua on edullisempaa ostaa uusi kuin korjata vanha.

    1. Freelance sanoo:

      Ainoa asia joka on pielessä on ostajan kuvitelma siitä että halvalla saa hyvää ja kestävää. Maailmasta löytyy edelleen laadukkaita ja kestäviä tuotteita mutta niista joutuu maksamaan pikkuisen enemmän.

      Onko se järjestelmän vika jos ihmiset haluavat ostaa halpoja kertakäyttötuotteita?

  5. Mikä sisältää aina sen mainitsemattoman osion että vanhasta tulee jätettä.

    1. Freelance sanoo:

      Jos haluaa ostaa halpaa ja hyvää ostaa ensin sen halvan ja vasta sitten sen hyvän.

      Laatu on jotain sellaista joka on olemassa vielä kauan sen jälkeen kun hinta on unohtunut.

      Itse ostan tavaraa periaatteella vain paras on kyllin hyvää. Jos hinta huimaa niin se on merkki siitä etten sitä tavaraa oikeasti tarvitse. Siksi minulla on esimerkiksi yli 20 vuotta päivitttäisessä käytössä ollut edelleen täysin toimiva pesukone.

    2. Maksumies sanoo:

      Jos se kierrätetään tehokkaasti, mikä siinä on ongelma?

  6. Degrowth ei sinällänsä estä tehostamista. Se vain tarkoittaa tehokkuuden uudelleen ohjaamista. Tehokkuus laitetaan auttamaan ihmisten työn tarpeen vähentämistä ja terveyden kohentamista. Ei enää haeta ikuista kasvua tuotannon – siis uusien tuotteiden pistämisestä liukuhihnalle. Tehokkuutta on muutakin kuin oppikirjan ”kuinka monta komponenttia saadaan hihnalle tunnissa” laatua. Degrowth liike hakee tehokkuuden uudelleen ohjaamista siihen että enää ei luoda uutta tavaraa ellei se ole pakollista, mutta olemassaolevan käyttöä priorisoidaan.

    1. Elina Mattson sanoo:

      Etkö itse näe kuluttajien kulutustottumusten muutosta parempana tehokkuuden lisääjänä kuin degrowth-höpinää joka taas vähentäisi kuluttajien ostovoimaa ja sitä kautta vaikutusmahdollisuuksia? Resursseja säästävät uudet jakamistalouden yritykset kuten Uber, AirBnB yms. ovat lähteneet kuluttajista, joilla talouskasvun myötä on varaa valita käyttämänsä palvelut, eikä degrowth-ajattelusta.

  7. Freelance sanoo:

    Vasemmistoliitto ja vihreät ovat molemmat lifestyle-puolueita joissa toimitaan ensisijaisesti imagon vuoksi, ei minkään agendan edistämiseksi – ellei agendaksi lasketa laiskanpulskea elämä loisimalla muiden piikkiin.

    Maailman kaksi vanhinta tariaa ovat satu kadotetusta paratiisista ja satu maailmanlopusta.

    Satu kadotetusta paratiisista menee näin: Olipa kerran/tulee kerran olemaan/yhdistelmä molemmista – Paratiisi josta saamme kaikki nauttia kunhan nujerramme ensin ”ne” ja kannatamme kaikki ”meitä”: Me oleme hyviä ja kaikki mitä teemme on hyvää kun taas kaikki jotka vastustavat meitä ovat pahoja, edustavat kaikkea pahaa ja heitä vastaan on oikeutettua käyttää kaikkia mahdollisia – rumiakin – keinoja koska hekään eivät epäröisi käyttää niitä meitä vastaan.

    Satu maailmanlopusta menee niin että maailma tuhoutuu ellei ihminen tunnusta syntejään ja tee parannusta joka tapahtuu luovuttamalla kaikki valta ja vastuu meille tiedostavan etujoukon pyhimyksille joilla ei ole yhtään mitään omaa etua sivuavia pyyteitä.

    Poliittinen puhe syntyi joskus muinaisuudessa kun nuotion valossa joku tyyppi omi porukalla kaadetun mammutin fileet itselleen ja sai puhumalla muut uskomaan että näin on oikein.

    Aina on tyyppejä jotka hakevat oikeutuksen loismaiselle elämäntavalleen kertomalla ikiaikaisia tarinoita: Satua kadotetusta paratiisista ja satua uhkaavasta maailmanlopusta.

    1. sysmalainen sanoo:

      Libera ylläpitää epätieteellistä positivismia vastauksena mytologioille. Mytologiaa se on sekin. Vaihtoehtoisten skenaarioiden rankkkaus pseudotieteellisin tykkäyksin on kenties hauskaa ajanvietettä. Lobbausta se on vastemielisimmästä päästä, teologiaa.

      1. Huuhaata sanoo:

        Hyvä analyysi. Liberan ideologia ja älyllinen substanssi ovat tosiaankin täysin verrattavissa vaikkapa skientologiaan ja siellä kuuluisaan ”ihmelaatikkoon” nimeltä ”e-mittari” – läjä vanhasta radiosta poimittuja komponentteja kasattuina puulaatikkoon jotka virtalähteeseen kytkettyinä heiluttavat laatikonkanteen asennettua viisaria mielivaltaisesti josta ylipappi sitten tulkitsee mitattavan kohteen ”henkisen energian”.

        Molemmissa perimmäinen ideologia on kummelia lainatakseni ”koijata apinaa”.

        Yllättävän hyvin tuntuu kuitenkin menevän läpi kun tätäkin ketjua seuraa.

  8. juhanizz sanoo:

    Ihmiskunnan tulee nostaa kaikki jäsenensä mahdollisimman korkealle elintasolle. Ympäristöstä huolehtiminen on silti tärkeämpää kuin taloudesta huolehtiminen, koska kaikki elämä riippuu luonnosta.

    Ympäristö ja talous eivät ole toistensa vastakohtia. Jos kaikki ihmiset siirtyisivät kivikautiseen elintasoon, niin ympäristölle aiheutuva rasituś olisi paljon suurempi. Enää ei olisi ydinvoimaa, tai moderneja kasvilajikkeita. Siksi pian kaikki metsät olisi hakattu ja valtameret kalastettu. Myös jos emme ota esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia huomioon, niin tuleva talouskasvu vaarantuu, mm kuivuuden, sotien, ja sään ääri-ilmiöiden aiheuttamien kustannuksien vuoksi.

    Talouskasvua syntyy kun tuotanto kasvaa. Tuotanto voi kasvaa luonnonvarojen käyttöä tehostamalla, tai niitä lisäämällä. Esimerkiksi kun ostin uuden auton, jonka kulutus oli kaksi litraa pienempi, niin minulla säästyy noin kolme euroa ylimääräistä jokaista ajettua sataa kilometriä kohden. Nämä säästyneet varat voin käyttää johonkin muuhun, jolloin syntyy talouskasvua. Samalla bensaa ja ympäristöä säästyy enemmän kuin ennen. Talouskasvua voi syntyä myös toisella tavalla, joka on ympäristölle ja siten myös ihmisten elintasolle (pitkällä aikavälillä) haitallista. Sillä tavalla, että yksinkertaisesti lisätään tuotantoa luonnonvarojen käyttöä lisäämällä.

    Kyse on siis siitä miten talouskasvua syntyy. Tuotantoa tulee lisätä luonnonvarojen käyttöä ja ympäristölle aiheutuvaa rasitusta pienentämällä. Käytännössä tämä tarkoittaa teknologista ja tieteellistä kehitystä. Myös kuluttajien kulutustottumuksilla ja arvoilla on vaikutusta. Yhtälailla talouskasvua voi syntyä immateriaalisista asioista, kuin materiaalisista(ainakin maissa, jossa ihmisillä on jo riittävä materiaalinen elintaso). Kuluttaja voi miettiä esimerkiksi hankkiiko mönkijän vai tietokonepelin, vai menisikö peräti taidenäyttelyyn.

    1. Pirtsa sanoo:

      Nämä säästyneet varat voin käyttää johonkin ”muuhun, jolloin syntyy talouskasvua. Samalla bensaa ja ympäristöä säästyy enemmän kuin ennen. ”
      Tämä väite nimenomaan on virheellinen. Tähän mennessä teknologinen kehitys ja sen mukanaan tuoma tehokkuus ei ole pienentänyt ympäristön kuormitusta, sillä kulutuksen lisääntyminen on syönyt hyödyt. Käytännössä siis, kun ostat auton, joka kuluttaa 2 litraa vähemmän satasella kuin vanha autosi, niin pystyt ajamaan samalla rahalla enemmän –> päästöt kasvaa. Tätä kutsutaan rebound-ilmiöksi.

    2. Maksumies sanoo:

      Toisin sanoen, onko koko degrowth mitenkään tarpeen, jos ekologisiin ongelmiin löytyy toimivat ratkaisut?

  9. Ulf Fallenius sanoo:

    Kasvua tarvitaan mutta ikuinen kasvu on mahdotonta aina välillä joutuu aika matalalta aloittaa uutta kasvua.

  10. Freelance sanoo:

    Kasvu mahdollistaa tulonsiirrot ja tulonsiirrot mahdollistavat lianderssonien loismaisen elämäntavan.

    Ei millään pahalla mutta myös siinä punavihreässä kuplassa haaveillussa utopiassa parhaiten pärjäisivät fiksuimmat, vahvimmat, osaavimmat ja röyhkeimmät. Eli ihan samat ihmiset kuin nytkin mutta eri metodeilla. Kakku vaan olisi kutistunut niin pieneksi että heikoimmille riittävällä jako-osuudella ei elä.

    Väite että talouskasvu johtaa luonnonvarojen loppumiseen voi toteutua vain suunnitelmataloudessa jossa resursseilla ei ole hintaa jolloin resurssit ryöstöhyödynnetään loppuun. Markkinataloudessa resurssien käytöstä maksettava hinta ohjaa kulutusta siten että harvinaistuvalle resurssille etsitään korvaava vaihtoehto ja alkuperäisen resurssin käyttö supistuu minimiin.

    1. Tulonsiirto sanoo:

      ”Tulonsiirrot”. Absurdi käsite kun tiedetään että koko järjestelmään on sisäänleivottu tulonsiirtoautomaatti joka ohjaa 99 % taloudellisen toimeliaisuuden eli työn tuloksista suppealle eliitille.

      Ylipäätään kaikki tulonsiirrot tulisi lakkauttaa ja hajottaa koko systeemi. Tilalle sellainen joka tekee tulonsiirrot vastaisuudessa täysin tarpeettomiksi kun työn tulokset jaetaan lähtökohtaisesti ja ensi alkuun siten että kaikki saavat oikeasti sen osan joka kullekin kuuluu.

      Nykyinen malli jossa toisten työt on arvotettu 100 tai jopa 1000 kertaa arvokkaammaksi kuin toisten ja pääoman rooli tulonjaossa on mitä on on järjetön eikä kestä minkäänlaista älyllistä tarkastelua.

      Kullekin oikean panoksensa mukaan. Ja perinnöistä 100 % vero. Ja jo toisten työllä ansaitut omaisuudet pakko-otolla ulosottoon.

    2. Jori sanoo:

      Siis jos kuluttaisimme kuin kapitalismin kärkimaa USA on laskettu että tarvitsisimme siihen 4-5 maapalloa. Resurssit ei yksinkertaisesti riitä ylläpitämään luksuselintasoa kaikille.

      1. Juha sanoo:

        Silloin kun Georg C. C. Ehrnroot ja POP olivat vähemmän kuin pop, kyseltiin, mitä se Jori C. nyt horisee. Nykyisin tyytyisin toteamaan, että punavihersokeus lisääntyy.

        En ole aivan varma, keihin meihin viittaat. Onko kyse kuninkaallisesta me:stä vai suomalaisista? Kummassakaan tapauksessa tuskin tarvitaan 4 tai 5 maapalloa, vaikka kulutus kasvaisi amerikkalaiselle tasolle. Väestöltään Suomi on kuin kiinalainen kylä tai kaupunginosa.

        Sinne siis Clean Techiä myymään. Niin elintaso nousee, samalla kun ilma ja omatunto puhdistuu.

      2. kommentoin sanoo:

        Juha yrittää olla hauska

        ”En ole aivan varma, keihin meihin viittaat. Onko kyse kuninkaallisesta me:stä vai suomalaisista? Kummassakaan tapauksessa tuskin tarvitaan 4 tai 5 maapalloa, vaikka kulutus kasvaisi amerikkalaiselle tasolle. Väestöltään Suomi on kuin kiinalainen kylä tai kaupunginosa.”

        Jokaiselle lukemaansa ymmärtävällä on kyllä selvää mitä Jori tarkoitti. ”Me” = ”maapallon väestö”.

        On fakta, että mikäli kulutus kasvaa samassa suhteessa kehittyvässä maailmassa kuin kehittyneessä maailmassa niin maapallon kantokyky ei riitä. Jo nyt se on ylitetty monen resurssin suhteen. Kenties tieteellinen osaaminen kehittyy siinä määrin, että se ehtii pelastamaan ihmislajin itse toteuttamaltaan tuholta, kenties ei.

      3. Juha sanoo:

        Jos sialla olisi siivet, kommentoijalla olisi kumisaappaat ja kuraa kypärässä.

        Kulutus ei kasva itsestään. Harva kehittynytkään maa on yltänyt kulutuksessaan USAn tasolle. Talouskasvun taikominen on taitolaji – kuten kuluneet seitsemän huonoa vuotta ovat osoittaneet.

        Ennustaminen on vaikeaa, etenkin ihmiskunnan tulevaisuuden.

      4. kommentoin sanoo:

        Juha

        ”Jos sialla olisi siivet, kommentoijalla olisi kumisaappaat ja kuraa kypärässä.”

        Ja jos joku olisi sanonut sinulle jo aiemmin ettet ole hauska, ymmärtäisit kenties jättää ym.

        ”Kulutus ei kasva itsestään. Harva kehittynytkään maa on yltänyt kulutuksessaan USAn tasolle.”

        Niin? Ym. seikka ei liity mitenkään siihen mitä kirjoitin. Lihavoin keskeiset sanat omasta viestistäni:

        ”On fakta, että MIKÄLI kulutus kasvaa samassa suhteessa kehittyvässä maailmassa kuin kehittyneessä maailmassa niin maapallon kantokyky ei riitä. Jo nyt se on ylitetty monen resurssin suhteen. KENTIES tieteellinen osaaminen kehittyy siinä määrin, että se ehtii pelastamaan ihmislajin itse toteuttamaltaan tuholta, kenties ei.”

        Tottakai mikäli kulutus ei kasva ja mikäli tiede pystyy tuottamaan oletetunkaltaisia ratkaisuja, niin selviämme ilman vakavia seuraamuksia. Mutta jos kulutus kasvaa jenkkitasolle ilman radikaalia edistystä, niin taatusti emme.

      5. Juha sanoo:

        Jori,

        Jos lehmät osais lentää, jossittelu ja spekulointi muuttuisivat faktoiksi siinä missä vesi viiniksi. Mutta oikeasti jossittelu ja spekulointi kehittyvien maiden kulutuksen kasvulla ja maailman kantokyvyllä on silkkaa retoriikkaa.

        Rooman Klubi ennusti vuonna 1972 (Kasvun rajat) mm. että maailman maaöljyvarat ehtyvät 20-50 vuodessa. Epäilen edelleen. Epäilevät itsekin: ”Laatijoiden mielestä tämä ei todista että malli [Maailma3] ennustaisi tulevan kehityksen oikein, mutta ainakin sen ettei malli ole täysin järjenvastainen.”

        Sori.

      6. kommentoin sanoo:

        ”Mutta oikeasti jossittelu ja spekulointi kehittyvien maiden kulutuksen kasvulla ja maailman kantokyvyllä on silkkaa retoriikkaa.”

        Näkemyksesi mukaan maapallon kantokykyä koskeva luonnontieteellinen tutkimus on siis ”retoriikkaa”, koska Rooman Klubi oli 40+ vuotta sitten väärässä? Voi jessus. Analogisesti ajatellen evoluutioteoria on puppua koska Haeckelin sikiökehityskuvat eivät ole anatomisesti tarkkoja.

        Äly hoi.

  11. Mio sanoo:

    Niin, jos köyhyyden poistaminen tosiaan olisi yksimielisesti tärkein agendamme se ei olisi kovin vaikeaa. Esimerkiksi Jeffrey Sachs arvioi 2010 että äärimmäisestä köyhyydestä (johon globaali BKT:n räjähdysmäinen kasvu ei ole vaikuttanut) päästäisiin eroon 175 mrd$ vuosibudjetilla. Samaan aikaan tiedämme, että 50 vuotta varsinaisen siirtomaa-ajan päättymisen jälkeen rakenteellinen hyväksikäyttö on kolmannen maailman hyvinvoinnin suurin este: vuosien 2002 ja 2010 välillä kehitysmaat menettivät 5,9 triljoonaa $ veronkierron muodossa, kiitos kansainvälisten yritysten sekä sääntelyn.

    Mitä tulee ympäristöön, kirjoittaja taitaa elää uuninpankollaan mukavasti kylkeään kääntämättä. Elämme parhaillaan maapallon historian kuudetta sukupuuttoaaltoa, ensimmäistä ihmisen toiminnan aiheuttamaa. Jos et ollut kuullut, 75% lajeista uhkaa katoaminen, myös niitä tuttuja isoja nisäkkäitä.

    Nyt kun ymmärrämme hiukkasista jotain, huomaamme että 150 vuoden aikana poltettu hiili (yli puolet kaikesta tunnetusta 400mrd vuotta sitten muodostuneesta öljystä on poltettu vuoden 1980 jälkeen) päätyy ilmakehään ja meriin. Maailmanpankin arvio vuodelle 2050 on 1,3 mrd pakolaista ja 158 triljoonan $ materiaaliset vahingot vedenpinnan nousun, ihmiselle sietämättömien lämpötilojen ja ravintomme mahdollistavien ekosysteemien hajotessa. Merien lämmetessä ja hiilidioksidin syrjäyttäessä hapen, huomaamme että vain jotkut lajit kykenevät sopeutumaan – vuosisadan loppupuolella meret ovat levien ja pienimien kalojen asuttamia. Samaa pätee muuhun ruoantuotantoon, resurssimme ovat lopullisesti vaakalaudalla juuri nyt koska toimintaamme ohjaa järjestely, jonka viimekäden motiivi on pääomatulojen tasainen nosto, ei yleisen hyvinvoinnin luominen.

    Tekstin perusteella kirjoittaja tuskin on tutustunut nk. degrowth-liikkeen esityksiin. Tottakai elintason täytyy kasvaa Afrikassa ja muilla pahiten laiminlyödyillä alueilla. Meidän kulutuksemme taas on rivoa kärkitasoa. Vaatii mielikuvitusta keksiä miten voimme enää kuluttuu enempää symbolisesti saati tarpeisiimme.

    Voimme Suomenkin omasta historiasta nähdä minkälaiset erilaiset tulonjaon ja omistamisen mallit ovat mahdollisia. Ongelmamme tällä hetkellä on pikemminkin se että yksikään puolue EI aja nk. degrowthin nostamia uudistuksia.
    Suomi elää lopultakin riippuvaisena tuontiöljyn hinnasta, öljyn jota meillä on varaa polttaa 8-10 vuotta säilyttäen jonkinlaisen toivon yhteiskuntien säilymisestä, joka taas joko korvataan päättäväisesti uusiutuvilla ratkaisuilla niin että öljyn hinta pysyy ennallaan, tai niin että sen hinta moninkertaistuu viimeisten varantojen vaikean saatavuuden ja kysynnän kohdatessa, tämä hintapiikki myös kaataa väistämättä tutun maailmantalouden. Uusiutuvat energianlähteet taas pystyvät todellisuudessa tuottamaan kymmenesosan öljyn sisältämästä energiasta, joka tarkoittaa kulutuksen ja muun käyttäytymisemme melko ratkaisevaa muutosta.

  12. Maailmasta puuttuu nyt kuluttajat, jotta kuluttajia saataisi lisää täytyy varallisuutta uudelleen jakaa. Amerikkalaiset ovat nyt luopumasta uusliberalismista, koska se ei hyödytä enää heitä. Toki lapsekkaat uusliberalismissa roikkujat muualla hyödyttyvät niitä, jotka luopuvat uusliberalismista ajoissa. Varallisuuden uusjako voisi tapahtua mm. investoimalla voimakkaasti tulevaisuuteen: tutkimukseen jne.

  13. Juha sanoo:

    Ikuinen kasvu mahtuu äärettömään avaruuteen.

    Mutta sitä ennen kasvun paikkoja löytyy Tellukseltakin. Parta kasvaa, tukka ei – tai sitten päinvastoin. Tieto kasvaa. Laatu kasvaa. Aineeton omaisuus kasvaa. Clean Tech se vasta kasvaakin.

    Suunnaton kasvu on syöpäsolunkin kasvustrategia.

  14. Juha sanoo:

    Ruotsin malli syödä ja säästää kakku:

    FT (10.6.2016): “Sweden has thrown its weight behind the stuttering revival of nuclear power in Europe, saying it could build up to 10 new reactors in the coming years… As part of Friday’s deal, Sweden will also phase out from next year a tax on nuclear power…”

    Alberthan jo aikoinaan kertoi, miten paljon grammassakin uraania on energiaa: E = mc2.

  15. klaus kultti sanoo:

    Onkohan nämä degrowthihmiset ikinä tutustuneet suureen visionääriin Paul Erlichiin? Ymmärtävätköhän he, että mahdollisimman iso talouskasvu mahdollistaa panostuksen tutkimukseen ja, että kerran 200 000 vuodessa maahan iskee asteroidi, joka tuhoaa kaiken, jollei talouskasvun avulla ole kehitetty mekanismeja tuhota asteroidi. Taidanpa lähteä istuttamaan papuja.

  16. TK sanoo:

    Surullista miten raivokkaasti juuri luonnon puollustajat vastustavat täällä talouskasvua. Komppaan Elina Mattsonia, talouskavu ei tarkoita automaattisesti luonnon tuhoamista. Usein talouskavu itse asiassa johtaa ympäristön kannalta parempaan lopputulokseen. Jos vaikka mietitään keksintöjä joita ympäristönsuojelijat haluaisivat kehitellä (kuten vaikka täysin päästöttömät autot, kehittyneemmät biohajoavat materiaalit, tehokkaammat uusiutuvat energianlähteet…) – ne kaikki lisäävät myös talouskasvua. Elinan pointti myös siitä että nykyinen jakamistaloustrendi perustuu enemmän markkinoiden kuin degrowthiin ja että se lisää talouskasvua, ovat molemmat totta.

    Olen itsekin tietysti huolestunut ympäristön tilasta mutta muistuttaisin että tulevaisuuden ennustaminen on aina todella vaikeaa. Eikö jokin hollantilainen ryhmä ole jo kehitellyt laitteen jolla voi potentiaalisesti puhdistaa valtameret? Ja tällä viikolla oli YLE:n nettisivuilla uutinen kuinka tonneittain hiilidioksidia onnistuttiin sitomaan pois ilmasta Islannissa. Vastaavia esimerkkejä on monia ja mikä vaan niistä voi muuttaa tulevaisuutta näkymiä käsittämättömän paljon paremmiksi. Suomessakin ympäristön tila on parantunut 70-luvulta tähän päivään paljon.

    Luulen että tällä palstalla kasvun kritisoijat eivät ole koskaan edes nähneet talouskasvun taloustieteellistä teoriaa. Se on kummallista mutta yleistä taloustieteessä. Kun kyse kuitenkin on tieteestä niin eikö siihen pitäisi vastatakin tieteellisesti? En ainakaan itse kehtaa leikkiä esimerkiksi fyysikkoa tai psykologia kun en tunne ao. aloja yhtään. Mutta ehkä Heikki voisi joskus kirjoittaa kasvuteoriasta..?
    Hyviä keskusteluhetkiä kaikille.

    1. kommentoin sanoo:

      ”Usein talouskavu itse asiassa johtaa ympäristön kannalta parempaan lopputulokseen”

      Ja usein Steven Seagal pelastaa maailman tosielämässä.

      Talouskasvu on toki tärkeää ihmiskunnan tämänhetkiselle hyvinvoinnille. Se vain ei muuta sitä tosiasiaa, että se ei millään tavalla riitä pidemmällä tähtäimellä: olemme jo nyt kuin heinäsirkkaparvi, joten siitä vain ekstrapoloimaan mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun pelkästään Kiinan kokoisessa maassa jokainen kansalainen omaa esim. keskivertosuomalaisten elintason.

      Toisekseen, talouskasvuun olennaisesti linkittyvä yksilökeskeinen ajattelumaailma – so. markkinaliberalismi – mahdollistaa sen, että niitä keskeisiä ongelmanratkaisukeinoja ei kyetä hyödyntämään. Jo nyt meillä olisi mahdollisuus esim. pysäyttää ilmastonmuutos. Mitäpä länsimaiset demokratiat ovat sen eteen tehneet? Markkinat?

  17. DonDef sanoo:

    Maapallo pakko huomioida ihmisen elinympäristönä, talouskasvun ei tule vaarantaa tulevia sukupolvia.

    B. Wahlroos kuitenkin (ja tod.näk. monet muutkin ennen häntä) perusteli vahvan omistusoikeuden määrittelemisellä tämän ympäristö vs. talouskasvu -dilemman ratkaisua. Jos ympäristöllä olisi omistaja, sillä olisi myös hinta, jolloin balanssi mahdollinen.

    Kv päästökauppa pieni liike tähän suuntaan, mutta liian pieni.

    ”Haluaisin ostaa neliökilometrin Itämerta, paljonko maksaa?”

    ”Saako olla puhdasta vai saastunutta?”

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa