Tuloerojen moraali

Sosialistit ympäri maailmaa pitävät tuloeroja rikkaiden ja köyhien välillä yhtenä suurimmista tämän hetken yhteiskunnallisista ongelmista. Ratkaisuksi Ranskan presidentti Francois Hollande on ehdottanut 75 % tuloveroa miljonääreille, sillä täysin yllätyksettömällä seurauksella, että yrittäjät ja muut miljoonakerholaiset ovat alkaneet muuttaa maasta. Myös Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama on suunnitellut erilaisia veronkorotuksia varakkaille. Näistä tulontasoitussuunnitelmista kuullessani aloin miettiä, miksi niin monet pitävät tuloerojen tasoittamista itsestään selvästi tavoiteltavana asiana. Vapaaehtoiseen vaihdantaan perustuvassa yhteiskunnassa, jossa ihmisten tuottavuus vaihtelee, se ei sitä ole.

Tulojen siirtäminen tuottavammilta ihmisilta vähemmän tuottaville on moraalitonta, koska se pienentää mahdollisuuksiamme säilyä hengissä ja menestyä ja on siksi ihmiselämän vaatimusten vastaista. Tulonsiirrot ottavat pois tuottajan kannustimen ja kyvyn innovoida ja luoda. Molemmat toiminnot hyödyttävät tuottajan itsensä lisäksi kaikkia niitä, joiden kanssa hän harjoittaa vaikka vain epäsuoraa vaihdantaa, koska ne johtavat parempiin, edullisempiin tuotteisiin, useampiin työpaikkoihin ja korkeampaan elintasoon. Tästä on todisteena kaikkein tuottavimpien ihmisten pako Ranskasta ja muista – useimmiten Euroopan – maista, joissa on progressiivisimmat tuloverot. Ikean perustaja Ingvar Kamprad, yksi maailman rikkaimmista miehistä, on vain yksi esimerkki. Hän muutti Ruotsista Sveitsiin yli 30 vuotta sitten.

Ne tuloeroja tasaavan Euroopan ja Pohjoismaitten tuottajat, jotka ovat hyväksyneet tuloerojen pienentämisen ihanteeksi ja jotka pysyvät kotimaissaan, tuottavat vähemmän. Elleivät he ole omaksuneet täysin rinnoin altruismia, itsensä uhraamisen moraalia, heillä on vähemmän yllykkeitä tuottaa lisää, koska heidän lisätulonsa siirretään verotuksen kautta tarkoituksiin, joita he eivät voi itse valita. Pakollinen tulojen siirto heikentää myös tuottajien tuottamiskykyä. Varallisuus, jonka he ovat luoneet ja jonka he olisivat sijoittaneet tuotannon lisäämiseen, siirretään nyt erilaisiin julkisiin tukitoimiin, kuten sosiaalipalveluihin. Näin vähennetään tuottajien tuottamiskykyä. Toisin sanoen, tulojen tasoitus ei ole kenenkään edun mukaista. Se haittaa tuottajia eikä hyödytä tulonsiirtojen saajia muuten kuin lyhyellä aikavälillä. Kaikki historian sosialistiset kokeilut ovat osoittaneet, että tulojen siirto niitä ansaitsemattomille ei tee heistä yhtään tuottavampia. Päinvastoin, pitkällä aikavälillä se johtaa vain kurjuuteen – josta hyvä esimerkki on vaikkapa Kanadan intiaanireservaattien nykyinen tila.

Julkisen vallan harjoittama pakollinen tulojen siirto on moraalitonta myös siksi, että kaikkien muiden voimakeinojen tapaan se heikentää ihmisen pääasiallista hengissä selviytymisen keinoa: kykyä ajatella ja toimia järkeään käyttämällä. Otetaan esimerkiksi yrittäjä, joka keksii uuden liikeidean. Hän tekee markkinakartoituksen voidakseen määritellä potentiaalisen kysynnän, etsii tavarantoimittajia ja paikan tuotantolaitokselle, arvioi sijoittajia, päättää työvoiman tarpeesta, tekee tulosennusteita sekä liiketoimintasuunnitelman. Kaiken tämän järjenkäyttöä vaativan ajattelu- ja suunnittelutyön jälkeen valtio ilmoittaa uusille yrityksille uudesta verosta, joka mitätöi suunnitellun yrityksen voittoennusteen ja tekee samalla kaikki yrittäjän rationaaliset johtopäätökset ja suunnitelmat turhiksi. Voimakeinot, kuten progressiivinen tuloverotus, sabotoivat ajattelua ja siihen perustuvaa toimintaa, estäen tai haitaten tuotantoa.

Valtion harjoittama pakollinen tulonsiirto on moraalitonta myös siksi, että se on epäoikeudenmukaista. Ne, jotka tuottavat enemmän oman ajattelunsa ja toimintansa kautta, ansaitsevat sen varallisuuden, jonka he luovat, ja siksi heillä on oltava oikeus myös pitää se tai päättää sen käyttämisestä. He ansaitsevat varallisuutensa harjoittamalla vapaaehtoista vaihdantaa muiden kanssa. Kun he tuottavat hyödykkeitä, joita muut haluavat, ja myyvät ne hinnalla, jonka muut ovat valmiita maksamaan, he ansaitsevat tulonsa. Mitä enemmän arvoa he luovat, sen korkeampia heidän tulojensa kuuluu olla.

Köyhyyttä ei voida poistaa tuloeroja eliminoimalla. Sen sijaan köyhyyden ongelma ratkeaa, kun tajuamme tuloerojen hyödyllisyyden ihmisen hengissä selviämisen ja menestymisen edellytyksenä ja alamme rankaisemisen sijasta kannustaa parempaan tuottavuuteen.