Kumpi on oikeudenmukaisempi: Eurooppa vai Yhdysvallat? Aina kun egalitaristinen vasemmisto pyrkii mittaamaan “sosiaalista oikeudenmukaisuutta”, kääntyy se suosikkimittarinsa, Gini-kertoimen, puoleen. Gini-kerroin mittaa tulojen tai omaisuuden jakautumista rajatun ryhmän sisällä. Kertoimen raja-arvot ovat nolla ja yksi. Nolla (0) tarkoittaa täyttä tasa-arvoa, jolloin kaikilla on täsmälleen samat tulot ja omaisuus. Yksi (1) tarkoittaa täyttä epätasa-arvoa, jossa yksi ihminen kirjaimellisesti omistaa kaiken. Koska Gini-kerroin on korkeampi Yhdysvalloissa kuin Euroopan maissa, egalitaristit väittävät sen “tieteellisesti” todistavan amerikkalaisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden. Tämä johtopäätös on kuitenkin täydellinen non sequitur.
Jotkut ihmiset ansaitsevat enemmän kuin toiset. Se on fakta, josta emme voi loogisesti vetää johtopäätöstä kyseisen “tulonjaon” epäoikeudenmukaisuudesta. Gini-kerroin ei kerro meille, miksi jotkut ansaitsevat enemmän kuin toiset, eikä siten toimi taloudellisen oikeudenmukaisuuden mittarina.
Havainnollistaaksemme tätä yksinkertaista asiaa, voimme kuvitella tulonjaon ruokakunnassani. Oletetaan, että päädyn ottamaan kämppäkaverin. Jos tulomme olisivat samansuuruiset, ruokakuntamme Gini-kerroin olisi nollan tuntumassa. Jos kämppäkaverini kuitenkin menettäisi työnsä, huijattuaan työnantajaansa, hänen tulonsa tippuisivat olemattomiin. Yllättäen, Gini-kertoimemme nousisi nollasta yhteen. Kysymys kuuluu: Mikä tässä “tulonjaossa” on epäoikeudenmukaista? Ilmiselvästi, ei mikään.
Minä ansaitsen tuloni tekemällä työtä; työtön kämppikseni ei. Ihmiset vapaaehtoisesti maksavat minulle akateemisesta työstä ansioni mukaan. Kämppikseni ei ansaitse penniäkään sohvalla maaten ja televisiota katsellen. Saan mitä ansaitsen ja niin saa myös kämppikseni. Eikö tämä ole oikeudenmukaisuuden perikuva?
Tottakai, autan mielelläni ystävää tilapäisessä hädässä—jos uskon hänen ansaitsevan apuni. Mutta kuvitelkaamme sen sijaan, että työtön kämppäkaverini saa minut syyllistettyä ja painostettua maksamaan hänenkin osuutensa vuokrasta, sähköstä, Netflix-tilistä ja ruuasta. Käytännöllisistä syistä hän saa siten puolet tuloistani. “Tulonsiirron” ansiosta Gini-kertoimemme laskee jälleen tasa-arvoiseen nollaan. Mutta, mikä tässä on oikeudenmukaista? Kämppäkaverini ei tee minulle palvelusta kuluttamalla puolet tuloistani ja viettämällä päivänsä sohvalla katsellen House of Cards -episodeja. Hän saa ilmaisen lounaan, “nyhjäisee tyhjästä”. Eikö tämä ole oikeudenmukaisuuden täysi vastakohta?
Esimerkki havainnollistaa, että luonnollisesti syntyneet Gini-kertoimen arvot ovat oikeudenmukaisia, mutta “tulonsiirroin” saavutetut, teennäisen matalat (tai korkeat) arvot ovat puolestaan epäoikeudenmukaisia. Toisin sanoen, Gini-kerroin voi vaihdella, sille ei ole yhtä “oikeaa” arvoa. Mutta, ainoa tapa varmistaa sen pohjautuvan oikeudenmukaisuuteen on jättää se vapaiden markkinoiden muodostettavaksi. Esimerkkitapauksessa voin lopettaa kämppäkaverini elatuksen, tai asettaa hänelle ehdot, mutta “tulonsiirtoihin” perustuvassa talousjärjestelmässä tällaista vapautta ei ole.
“Tulonsiirron” periaate on sama, oli kyseessä sitten oma ruokakuntani tai koko maan talous. Mitä voimme siis päätellä Yhdysvaltojen korkeammasta Gini-kertoimesta? Vastaus on lopulta yllättävän yksinkertainen: Yhdysvalloissa tehdään vähemmän “tulonsiirtoja” kuin Euroopan maissa. Amerikkalainen hyvinvointivaltio ottaa (verotuksen kautta) vähemmän niiltä jotka tienaavat elantonsa ja vastaavasti antaa vähemmän niille jotka eivät. Yhdysvallat on yhteiskunta, jossa tuottavuus palkitsee enemmän kuin Euroopassa.
Kun ymmärrämme Gini-kertoimen lukeman moraalisen irrelevanssin ja sen sijaan huomioimme, miten kunkin maan Gini-kerroin on syntynyt, kysymys Euroopan ja Yhdysvaltojen oikeudenmukaisuudesta voi näyttäytyä uudessa valossa. Mikä on sinun vastauksesi?
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Marja Svanberg
Marja Svanberg on taloudellisen ja poliittisen vapauden kannattaja. Hän on toiminut kaupan alalla ja kiinteistöjohtamisen parissa. Yhdysvalloissa ja Ruotsissa asunut Svanberg näkee taloudellisen ja poliittisen ilmapiirin kohentumisen ratkaisevana tekijänä myös Suomen tulevaisuudelle.
73 kommenttia artikkeliin Gini-kerroin ei ole oikeudenmukaisuuden mittari
https://www.youtube.com/watch?v=uWSxzjyMNpU&feature=youtu.be
Gini kerroin voi olla tai olla olematta relevantti…
Otanpa toisen (ja selkeästi maailmalla yleisimmän esimerkin).
Olen onnistunut erilaisten hieman kyseenalaisten kommervenkkien (perinteiset uhkailu, lahjonta ja kiristys) jälkeen saanut haltuuni kaiken omistamisen arvoisen, mitä kämpässä sijaitsee. Kämppikseni puolestaan on ahkera työläinen, joka hoitaa pienpalstaviljelmäni, siivoaa ja kokkaa kämpässä ja tukalan tilanteensa ansiosta tyytyy ainoastaan nimelliseen viikkorahaan ja lupaan saada kerätä oksia pihalla sijaitsevaan hökkelimajaansa. Minä kerään epärehellisin keinoin hankitusta omaisuudesta voitot (kämppiksen työn tulokset) ja kämppikseni tekee kaikki työt saamatta juurikaan vastinetta… Gini-kerroin on lähellä ykköstä, kuten useissa Aasian, Afrikan ja Väli- ja Etelä-Amerikan maissa ja kuvastaa hyvin taloudellista epätasa-arvoa.
Svanbergin esimerkki on niin lapsellinen etta se saattaa koko Suomen korkeamman opetuksen tason kyseenalaiseksi.
”Ahkerat vs. Laiskat” argumentti on USA:ssa hyvin yleinen. Useimmin sen kuulee hampattomilta redneckeilta, ei PhD opiskelioilta.
Sen uskovat amerikkalaiset ”redneckit”, mutta kyllä argumentti on hyvin tarkkaan laadittu korkeakoulutettujen avustuksella. Sillä saadaan ihmiset äänestämään omaa etuaan vastaan ja suuren pääoman puolesta.
Jos tämä olisi lukiolaisen ainekirjoitus, niin pitäisin silti typeränä. Tohtoriopiskelijan tekstinä tämä saa vahvasti epäilemään Aalto yliopiston opetuksen tasoa ja Liberan julkaisemana tämä vie kaiken uskottavuuden julkaisualustalta.
Yksinkertaistetut esimerkit eivät ylipäänsä toimi. Ne antavat ainoastaan kuvan, että kirjoittaja ei itse ymmärrä monimutkaisempia malleja.
Hyvä kirjoitus, vasurit eivät vain tajua.
Katajanmarjat – M. Svanbergin kirjoitus on lähinnä naiivi.
Vapauden airut on nuorena puhdas ja aatteellinen, kun maailmakuva on vielä…
Jännittävä esitystapa: ”Minä ansaitsen tuloni tekemällä työtä; työtön kämppikseni ei. Ihmiset vapaaehtoisesti maksavat minulle akateemisesta työstä ansioni mukaan. Kämppikseni ei ansaitse penniäkään sohvalla maaten ja televisiota katsellen. Saan mitä ansaitsen ja niin saa myös kämppikseni. Eikö tämä ole oikeudenmukaisuuden perikuva?”
Teoreettinen kysymys johon mittarin laatiminen voi olla vaikea: Onko oikeudenmukaista että kirjoittaja nauttii yhteiskunnan eli kansalaisten, kaikenlaisten pätkätyöläistenkin maksamana (työttömätkin maksavat muuten veroa eli niilläkin mennään kun ollaan koulutusputkessa) koulutusta tämän tasoisella vastineella, samaan aikaan kun esimerkiksi Espanjassa, USA:ssa tai Englannissa suljetaan kansainvälisesti arvokkaita tutkimuskeskuksia ja ammattitaitoiset tutkijat joutuvat tekemään töitä jopa palkatta?
Tämä menee sivuun, mutta tällekin näkökulmalle voi olla tarvetta: kirjoittajan kannattaa tutustua siihen kaikkeen työhän mitä työttömät tekevät – vailla palkkaa. He tekevät vapaaehtoistyötä, toimivat palkatta omaishoitajina, pyörittävät työttömien tukitoimia, hoitavat lapsia ja ovat moninaisina ankkureina tässä yhteiskunnassa. Sillä – kuten kaikella palkkatyön ja omistamisen ulkopuolella olevalla on kansantaloudellisesti merkitystä.
Janne: miten ja millä mittapuulla tämä on hyvä kirjoitus? Tässähän joku (ilmeisesti jonkun tason tutkija-opiskelijakin ja vielä huipputason yliopistossa) vertaa opiskelijayhteisön taloudellisia rakenteita Yhdysvaltojen talouteen? Se on vähän sama asia kun tekisin päätelmiä yksittäisen suolistobakteerin ja koko ruumiin toimintojen välillä. Jokainen tutkimuksestä vähänkääm mitään tietävä ymmärtää että missä tahansa tällainen rinnastus on täysin absurdi. Kirjoitus sivuuttaa omaisuuteen liittyvät, hyvin moninaiset kysymykset erittäin kevyellä otteella. Tarkoitus onkin varmaan koko kysymyksen nopea sivuuttaminen, ei sen tarkastelu tai ymmärtäminen. Tämä tekee kirjoituksesta puhdasta propagandaa, ihan sen kaikissa vanhoissa merkityksissä. Tervetuloa Neuvostoliittoon! Olinkin kaivannut Neuvostoliiton ennätysmäisiä, kritiikittömiä tuloeroja. Libera on ajamassa vanhaa kunnon itänaapurin mallia: muutamat harvat kontrolliovat koko yhteiskunnan tuotantoa koska ovat osanneet valtapelin säännöt ja liikkuneet oikeissa porukoissa. Työllä ja työn tekemisellä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Se oli Neuvostoliitossakin vain sana ja kontrollin väline, tässäkin yhdenmukaisuus näiden Liberan agitaattoreiden kanssa on yhdenmukainen.
Sanomahan on selvä. Ne jotka ovat köyhempiä, ovat laiskoja, siipeileviä rikollisia.
Taustatiedoksi:
”Ginistä tuli 1700-luvulla hyvin suosittu juoma Englannissa, kun valtio salli huonolaatuisen viljan käytön ginin valmistamiseen… Gini oli halpaa ja siitä tuli köyhemmän kansanosan suosikkijuoma ja rappioalkoholismin symboli.” (Wikipedia)
“Rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla.
Antaudu sinäkin suosiolla taikka anna meidän olla.” – Hassisen Kone
Kirjoitus jostain syystä keskittyy yhteen tulonjakoa kuvaavaan funktioon nimeltä Gini-kerroin puhuessaan yleisestä tulonjaosta. Tulonjakoa voi mitata millä funktiolla huvittaa, ja siihen tarkoitukseen on esitetty tietyiltä ominaisuuksiltaan epätoivottavan Gini-kertoimen ohella monia erilaisia vaihtoehtoja. Tässä tekstissä ei kuitenkaan puhuta mistään Gini-kertoimelle ominaisista piirteistä vaan tulonjaosta ylipäänsä, joten olisi luonnollista jättää funktiokin nimeämättä. Tietysti hienojen sanojen käyttö antaa tekstille oppineen ja älykkään sävyn. Tämä retorinen kikka yhdessä ylenmääräisen runsassanaisen, mutta täysin naurettavan esimerkkitarinan kanssa kätkee näkyvistä päättelyn onttouden. Koko tekstissä ei nimittäin sanota mitään analyyttisesti kiinnostavaa vaan pelkästään ylistetään epäinhimillistä markkinaindividualismia: epätasainen tulonjako on hieno asia, koska kaikki ihmiset ansaitsevat sen mitä markkinoilta onnistuvat haalimaan ja siihen allokaatioon puuttuminen tulonsiirroilla merkitsee rahan ottamista sen ansaitsevilta ja antamista laiskimuksille.
Ai niin, vielä sivuhuomio: kirjoittajalle olisi vain eduksi, mikäli hän voisi lakata käyttämästä argumentaatiovirheiden latinankielisiä nimiä. Toisin kuin hän ehkä kuvittelee, latinankielisten termien käyttäminen ei kuulosta oppineelta, vaan pelkästään siltä, että argumentaatiotaidon perusteet on omaksuttu 15-vuotiailta fedora-hattua käyttäviltä nettikeskustelijoilta.
Lisäksi muuten ”Tämä johtopäätös on kuitenkin täydellinen non sequitur” on virkkeenä erikoinen, koska ”non sequitur” on argumenttiin eikä johtopäätökseen liittyvä asia. Siispä ”argumentti on non sequitur” tai ”johtopäätös ei seuraa premisseistä”.
”Kertoimen raja-arvot ovat nolla ja yksi.”
Raja-arvo on matematiikassa yleisesti käytetty käsite, joka nyt ei valitettavasti satu tarkoittamaan välin päätepisteitä, toisin kuin kirjoittaja ilmeisesti kuvittelee.
Touché
”…ylistetään epäinhimillistä markkinaindividualismia…” on mielipide, jossa ei ole mitään analyyttisesti kiinnostavaa. Argumentaatiotaidon puutettako?
Liberan kannattaja ilmeisesti näkee työttömyyden vain ihmisen omana syynä, potkut tulee huijattuaan työnantajaa. Entäs ne kaikki, jotka ovat työttömiä pitkän ja rehellisen työuran jälkeen? Heitäkö ei kuulu Svanbergin/yhteiskunnan mitenkään auttaa, auttakoot itseään kun ovat tilanteensa aiheuttaneetkin?
Kirjoittaja uskoo kovin sinisilmäisesti että ihmisten vallanhalu ja ahneus lakkaavat ulottumasta toisten omaisuuteen vain silloin kun itsellä on riittävästi (?) rahaa, eli köyhät ovat ahneita koska ovat köyhiä ja muka laiskoja, rikkaat taas eivät koska ovat jo rikkaita. Tämä on täysin lapsellinen kuvitelma, jolla ei ole mitään vastinetta tosimaailmassa. Miksi rikkaat ovat jatkuvasti rikastuneet? Miksi tuloerot ovat suurimmat niissä yhteiskunnissa joissa on eniten epäoikeudenmukaisuutta? Mistä johtuu että Suomessakin hyvinvointi periytyy? Johtuisiko siitä, että joillakin on paremmat lähtökohdat elämään kuin toisilla, toisin sanoen heidän *ei tarvitse* olla yhtä ahkeria?
Älyllinen laiskuus, empatian puute ja kaikkein hämmästyttävimpänä kateus köyhiä kohtaaan ainakin näkyy joko periytyvän tai ainakin kehittyvän juuri niissä ihmisissä joiden ei ole koskaan oikeasti tarvinnut kamppailla hyvinvointinsa puolesta.
Rikkaat ne vasta ahneita ovatkin, ja superrikkaat ovat rikastuneet koska eivät lakanneet olemasta ahneita edes siinä vaiheessa kun rahaa oli niin paljon ettei sille ollut enää järkevää käyttöä. Tämän jälkeen rahaa tuhlataan yhä järjettömämpiin ylellisyyksiin muiden ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella.
Oikeudenmukaisuus on kompleksinen filosofinen aihe, ja siltä kannalta päätelmäsi ovat täysin oikein jos otetaan premissiksi että oikeudenmukaisuuden perusta on meritokratia. Muunkinlaiset mallit ovat mahdollisia, mutta näistä debatoiminen on pitkä suo, enkä siksi nyt lähde siihen; halusin vain aluksi tuoda esille, että käyttämäsi määrittely on vain yksi monista oikeudenmukaisuuden määritelmistä.
Sen sijaan tulonsiirtoja ajateltaessa voidaan pragmaattisesti miettiä kustannus-tuotto-näkökulman kautta, minkäsuuruiset tulonsiirrot minimoivat muut yhteisölle koituvat seurannaiskustannukset. Analogia kämppäkaverista ei aivan suhteudu yhteiskuntaan, ellei siinä oleteta, että kämppäkaveri voi yksinjätettynä pitkällä aikavälillä marginalisoitua ja tuottaa yhteiskunnalle kustannuksia esimerkiksi sairastavuuden, rikollisuuden ja pelon ilmapiirin/luottamuksen rapautumisen kautta.
Näin ollen yhteisölle kohdistuu aina välttämättä sosiaalisia kustannuksia, joihin vastataan, ellei tulonsiirroilla, niin myöhemmin sosiaaliseen kontrolliin menevillä kustannuksilla. Voidaan siis ajatella, että on olemassa ’optimaalinen piste’ tulonsiirroille kustannus-tuotto-kaaviossa. Optimaalisessa pisteessä tulonsiirrot ovat sen verran suuret, että erityisesti rikollisuuteen ja sairastavuuteen/työttömyyteen kuluvat yhteisön menot ovat mahdollisimman pienet, samalla kun tulonsiirtoihin kuluvat menot myös ovat mahdollisimman pienet.
Tulonjaon epäsuhta ei välttämättä ole itsessään ongelma, mutta köyhimpien ostovoiman heikkeneminen, mikä liittyy herkästi tulonjaon epäsuhtaan, taas on ongelma, koska se lisää rikollisuutta, sairastavuutta ja työttömyyttä. Jos katsotaan Suomea 1980-luvulla, niin voitaneen ajatella, että silloinen yhteisö oli melko lähellä tulonjaon optimaalista pistettä. Jos katsotaan 90-luvun laman jälkeistä aikaa, niin työttömyys ja sairastavuus ovat suhteellisesti lisääntyneet köyhimmässä tulokvintiilissä. Tämä tuottaa Suomelle kustannuksia, vaikka tulonsiirtojen leikkauksilla yleensä haetaan säästöjä.
Myös tulonsiirtoja vastustavien olisi hyvä tunnustaa, ettei missään yhteisössä ole olemassa nollatulonsiirtojen tilannetta: kustannukset tulevat aina jotakin kautta, mutta ennaltaehkäisy on kollektiivisesti halvempaa. Kustannukset eivät myöskään välttämättä ole rahallisia, vaan ne voivat kohdistua esimerkiksi turvallisen liikkumisen vapauteen (esimerkiksi yhteisöissä joissa köyhimmät ovat joutuneet hostiiliin tilaan).
Mikäli ei valtion kautta makseta tulonsiirtoja, voidaan vastaavana, jopa korkeampana summana ajatella sitä menoa, jonka yksityishenkilöt käyttävät hostiileilta köyhimmiltä suojautumiseen: tämä on nähtävissä esimerkiksi Etelä-Amerikan rikkaimpien elämässä. Ymmärrän sen, että tällainen kulutus voi tuntua varakkaasta ihmisestä reilummalta, koska tällöin sijoituspäätös on hänen omansa, mutta pitkällä aikavälillä tällainen järjestely on kollektiivisesti kalliimpi. En lähde edes arvioimaan sellaista järjestelyä inhimillisestä näkökulmasta. Kysymys lieneekin ennen kaikkea sosiaalipsykologisesta ’menettelytapojen oikeudenmukaisuudesta’: tulonsiirtoja koskevat päätökset tulee tehdä demokraattisesti, siten että myös yhteiskunnan varakkaimmat hyväksyvät ne ja ymmärtävät niiden merkityksen ’sosiaalisena sijoituksena’ ja niiden säästöjä tuovan sekä taloutta kohentavan vaikutuksen.
Tällä tavoin pragmaattisesti ajateltuna huomaamme, ettei meidän välttämättä tarvitse lähteä vaikeaan keskusteluun oikeudenmukaisuuden luonteesta.
Tämä oli mainio analyysi. Sosiaalinen oikeuden mukaisuus on poliittinen utopia ja yhdenlaista jargonia koska se ei tarkoita samaa asiaa kaikille. Käsite on raskaasti epätäydellinen ja siksi siihen ei voi oikein pyrkiä. Sen sijaan sosiaalisen sijoituksen näkökulma ja kulminaatiopiste sen optimina suhteessa yksityisesti järjestettyyn on järkeen käypä lähtökohta. Voisi karkeasti väittää että mikä on kokonaistaloudellisesti yhteisölle ja yksilölle edullista on myös oikeudenmukaista sosiaaliturvan näkökulmasta. Siitä poikkeaminen on sitten poliittista ahneutta, joka on ahneutena yksilön ahneutta halveksuttaavampaa. Poliittinen ahneus on luonteeltaan alistavaa eikä sillä ole muita ominaisuuksia kuin yhteisön kurjistaminen tavalla tai toisella. Jos ei pyritä tuohon kulminaatiopisteeseen haaskataan resursseja ja silloin se mikä on joltain pois ei lisää toisten hyvinvointia samassa suhteessa.
Hyvin yksittäisen esimerkin ja olettamuksen varaan rakentuu tämä. Se olettamus on, että kämppis on epärehellinen ja laiska. Sen on pakko olla takana, jos kerran on saanut potkut. Oikeistomielisillehän tälläinen populistis-stereotyyppinen ajattelu on melko tavallista. Samalla tavalla kärjistäen voisi ajatella, että jukalla ei ole oikeutta periä vanhempiensa yritystä, jos kuvitteelinen matti osaisi hoitaa yrityksen paremmin ja olisi rehellisempi ja muutenkin parempi tyyppi. Ehkä nätimpi myös.
Olipa naiivi kirjoitus. Miksi ihmeessä esimerkissä piti leimata työtön kämppis henkilöksi joka on saanut potkut ”huijattuaan työnantajaansa” ja joka ”viettää päivänsä sohvalla maaten”? Ehkä siksi, että koko kirjoitus perustuu siihen populistiseen oletukseen, että työtön on vailla työtä omasta syystään ja ansaitsee siten kohtalonsa. Koko kirjoitukselta putoaisi pohja pois jos tarinan potkut saanut olisikin esim. oma puoliso, joka ahkerasta työnteostaan huolimatta sai potkut yt-neuvotteluiden seurauksena eikä ole sinnikkäästä työnhaustaan huolimatta löytänyt uutta työpaikkaa. Tällöin kotitalouden gini-kerroin 1 ei ehkä olisikaan enää oikeudenmukaisuuden perikuva..?
Syytät vasemmistoa gini-kertoimen väärästä ja tarkoitushakuisesta tulkinnasta, vaikka oma näkemyksesi pohjautuu pelkästään vanhalle ”työttömät on tyhmiä ja laiskoja”- argumentille. Kirjoituksesta ei löydy ainuttakaan älyllistä tai akateemista näkökulmaa ja sen ennestään vaatimatonta antia heikentää tarpeettomat latinankieliset ilmaisut ja lapselliset, nokkeliksi tarkoitetut ”Netflix” -ja ”House of Cards”- kommentit. Huhhuh. Kyllä akateemista työtä tekeväksi julistautuneelta väitöskirjan kirjoittajalta on lupa odottaa parempaa. Jos Aalto Yliopiston taso on nykyään tätä, niin veronmaksajana on pakko olla huolissaan. Ja huolissaan on syytä olla Liberankin, jos oikeistopropagandan tueksi ei tahdo löytyä tämän tasokkaampia kirjoituksia. Tämähän kirjoitushan olisi huonoa komediaa jo kansantaloustieteen peruskurssilla!
Kotirouvat yhdysvalloissa. Ginikerroin?
Minun verorahoistani maksetaan sekä Aalto-yliopiston tutkijan palkkoja että työttömän korvauksia. Käsittääkseni nämä molemmat, samoin kun vetoprosenttini, ovat poliittisia päätöksiä. Voisitko vielä avata, miksi rahojeni käyttö työttömyystukiin on pakotusta mutta tutkijan palkkoja rahoitan vapaaehtoisesi, koska ansaitset tämän rahan? Jos palkkasi rahoitus on vapaaehtoista, missä voin ilmoittaa että verorahojani on syytä käyttää toisin?
Äänestämällä vaaleissa ei liene oilea vastaus, koska yhtäläisesti voin näin vaikuttaa työttömyysturvaankin.
Tässä oli ehkä tarkoituksellakin kirjoitettu aika silmää tökäten. Hyvin kärkäs ja havainnoillistava kirjoitus, joka tukee otsikkoa. Se että mikä kirjoittajan oma kanta on ”siipeileviä” kohtaan on varmaan oma artikkelinsa. Gini on hyvä esimerkki siitä, miten tunnuslukua voidaan tulkita menemättä sen paremmin sen taustoihin ja tuloksia selittäviin taustatekijöihin ja tätä kautta saada aikaan hyvinkin ”nurinkurisia” päätelmiä.
Kirjoituksessa valitettavan vahvasti viestii poliittinen suuntautuneisuus ja arvomaailma. ”Kun egalitaristinen vasemmisto pyrkii mittaamaan “sosiaalista oikeudenmukaisuutta…” saa aikaan mielleyhtymän, että kirjoittaja puhuu epätasa-arvon puolesta ja tekee samalla vahvan perinteisen oikeisto vasemmisto jaottelun.
Kun puhutaan oikeudenmukaisuudesta on ensin hyvä määritellä, mikä on oikeudenmukaista ja mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Yksilön kannalta on epäoikeudenmukaista, että hänen tuloistaan verotetaan enemmän ja annetaan toiselle esimerkiksi tulonsiirtojen muodossa. Yhteisön, joka luo mahdollisuudet yksilölle mm turvallisuuteen, koulutukseen ja infrestruktuuriin, näkökulmasta asia ei ole niin yksiselitteinen. Tiettyyn rajaan asti mm verottamisella ja tulonsiirroilla mahdollistetaan hyvin toimiva yhteiskunta, joka antaa yksilölle hyvinkin suuret mahdollisuudet mm siirtymisestä yhteiskuntaluokasta toiseen. Tuon veteen piirretyn rajan ylitettäessa yksilö taas alkaa passivoitumaan ja yksilöiden yritteliäisyys alkaa kärsimään. Yhteisö kärsii. Myös liiallinen vapaus nykyisen talousjärjestelmän puitteissa johtaa yhteisön pahoinvointiin. Tästä Yhdysvallat, jossa politiikka on hyvin vahvasti kaupallisten etujärjestöjen ajamaa, on hieno esimerkki. Väestöstä köyhyysrajan alapuolella on 13% – 15 prosenttia eli suurin piirtein samoissa kuin Suomessa. Erotuksena on ainoastaan että Yhdysvalloissa ei ole maksutonta terveydenhuoltoa, asumistukijärjestelmää, ilmaista koulutusta saati muita turvaverkkoja. Yhdysvalloissa sosiaalinen liikkuvuus eri yhteiskuntaluokkien välillä ( työläisestä keskiluokkaan jne ) on yksi länsimaiden alhaisimpia. Jopa Pakistan on tässä edellä. Tämä näkyy valitettavasti voimakkaana yhteiskunnallisena liikehdintänä, joka internet aikakaudella on saanut julkisuutta myös kansainvälisellä tasolla.
Onko epätasa-arvoisuus sitten huono asia, niin minun mielestä on. Onko taloudellinen epätasa-arvo huono asia, niin ei ole, jos se ei johda esimerkiksi oikeudelliseen epätasa-arvoon. Näin ei vain valitettavasti tällä hetkellä tapahdu.
Kirjoitit”Yhdysvalloissa ei ole maksutonta terveydenhuoltoa, asumistukijärjestelmää, ilmaista koulutusta saati muita turvaverkkoja.” Propagandaa!! Check and know your facts!!!
Moni täällä on vetänyt liian nopean johtopäätöksen.
Tekstini havainnollistaa, että jos tasa-arvo on ideaali, tällöin jokainen, myös vastuuton rikollinen, ansaitsee yhtäläisesti tuloni. Haastan tasa-arvon ideaalin, koska kaikki eivät ansaitse samaa. Päinvastoin, olisi epäoikeudenmukaista että jokainen saisi saman—että tuloeromme olisivat olemattomat, kunkin tekemisistä tai tekemättömyydestään huolimatta. Olisi epäoikeudenmukaista että meidän tulisi valtion pakottamina “siirtää” tulomme toisillemme.
Koska kaikki eivät ansaitse samaa, ihmisten tulee olla vapaita päättämään, haluavatko he auttaa toisia, keitä he haluavat auttaa ja kuinka paljon, sen sijaan että heidät pakotetaan ylläpitämään ihmisiä, jotka heidän mielestään eivät sitä ansaitse. Jokainen penni, joka lähtee palkastasi otettuna, on penni vähemmän kannattaaksesi niitä asioita, joita sinä itse pidät arvokkaana ja oikeudenmukaisena, esimerkiksi oman ystäväsi auttaminen. Kysymys on lopulta siitä, onko sinulla oikeus elämääsi ja omaisuuteesi, vai ei. Tulonsiirrot perustuvat lähtöoletukseen, että valtiolla on oikeus jakaa tulosi, miten kulloinkin parhaakseen katsoo.
Argumenttini ei tietenkään ole, että jokainen työtön on rikollinen tai laiska. Päinvastoin.
Käytin vastuutonta esimerkkiä, juuri siksi että kyseessä on tapaus, jota en mielelläni auttaisi. Jos olisin kuvannut rehellisen, yritteliään työttömän, joka on vieläpä kämppikseni, ei tällaista ristiriitaa syntyisi. Jos tasa-arvo on ideaali, siten kenen tahansa, myös vastuuttoman kämppikseni tulisi saada sama elanto—esimerkkini korosti tätä epäoikeudenmukaisuutta. Mikä on toisin Valtion kohdalla? Valtio koostuu miljoonista talouksista, mutta periaate on sama laajemmassakin mittakaavassa.
Oikeudenmukaisuudesta on, totta kai, monta näkemystä. Juuri siksi haastan tässä tekstissä perinteisen näkemyksen moraalista, osoittaen tasa-arvon ideaalin järjettömyyden. Miksi ihmeessä vastuuttomalla henkilöllä tulisi olla samat elinolot, kuin rehellisesti elantonsa ansaitsevalla?
Harva täällä näyttää kykenevän kyseenalaistamaan perinteistä, uskon varaista moraalinäkemystä. Minä kuitenkin kyseenalaistan. Tekstini argumentoi vain ja ainoastaan vapauden puolesta, joten tämä on sille oikea foorumi. Väärinymmärrysten ja ad hominem -hyökkäysten valossa tekstini osuu oikeaan paikkaan ja aikaan. Se sohaisee vahvana elävään konsensukseen, jota on jo aikakin sohaista.
Jos tasa-arvo olisi ideaali, niin ihmisoikeudet toteutuisivat myös täydellisesti, mikä käytännössä ideaalitapauksessa tarkoittaisi monien yhteiskunnallisten konfliktien ja ristiriitojen katoamista ja sitä myötä kaikki epätasa-arvoonkin liittyvä rikollisuus lakkaisi olemasta. Tämä on mielestäsi järjetöntä?
Koska Svanberg on niin mieltynyt skolastisen logiikan latinankieliseen käsitteistöön, huomautan hänen tässä syyllistyvän ignoratio elenchi -nimisen päättelyvirheen erääseen muotoon. Hän kehittelee vastapuolen ajattelusta järjettömän karikatyyrin, joka sitten on helppo osoittaa vääräksi. Kukaan ei tietenkään väitä, että oikeudenmukaisen tulonjaon ainut kriteeri olisi omistusten absoluuttisen täydellinen tasajako kaikissa olosuhteissa mistään riippumatta. Kukaan ei myöskään väitä, että valtion harjoittama mielivalta olisi aina oikeudenmukaista. Jos olisin taipuvainen vastaavaan halpahintaiseen temppuiluun, voisin kirjoittaa: ”Oikeiston mukaan on täysi yksilönvapaus, paitsi tilanteissa, joissa henkilö uhkaa muiden vapautta, on ideaali. Niinpä anorektisen 11-vuotiaan lapsen pakkohoito on oikeiston mukaan moraalisesti väärin, koska yksilöllä on vapaus näännyttää itsensä nälkään jos haluaa” tai ”Yksilön sananvapauteen puuttuminen on oikeiston mukaan väärin. Niinpä oikeiston mukaan ihmisellä on oikeus myydä ruokakaupoissa syanidia väittäen sitä vuorisuolaksi”. Tarkkanäköinen lukija huomaa myös ivamukaelman esikuvalta omaksutun tavan vetää hatusta epämääräinen ”oikeisto” keksityn argumentin esittäjäksi.
Edelleen huomautan, että latinankielisten ilmausten käyttö tekee pelkästään huvittavan vaikutelman, erityisesti kun näyttää siltä, että kirjoittaja on kykenemätön tuottamaan kahtasataa sanaa pidempää tekstiä ilman niitä. Mikäli aivan ehdottomasti haluaa kirjoittaa hominem, voi tuottaa koko tekstinsä latinaksi.
Moderaattoreille: Haluaisin kovasti pysyä asiassa, ja minustakin on epämiellyttävää, että Svanberg naurettavalla kielenkäytöllään pakottaa minut nöyryyttämään itseään tyylin perusasioita toistelemalla.
@Marja, muotoilet osuvasti ”mielestäni kaikki eivät ansaitse samaa”.
Sotketko nyt kaksi asiaa? Sen mitä kykeneen ansaitsemaan, joka ei ole kaikille sama, ja sen mitä jokainen suomalainen on oikeutettu tulonsiirtoina ansaitsemaan, jos ei siihen itse kykene?
Suomi on kuitenkin pitkälti rakentunut juuri sen ajatuksen varaan että aivan kaikki ansaitsevat saman minimin, mihinkään muuhun tekijään katsomatta, Muistaakseni tällä oli jotain telkemistä ihmisarvon ja sen toteutumisen kanssa, siis että kenenkään ei tarvitsisi esimerkiksi nähdä nälkää.
Haluatko todellakin irtautua siitä ajatuksesta että kaikki suomalaiset eivät ansaitsisi samaa taattua vähimmäiselintasoa, vai koskeeko mielipiteesi vain työllä ansaittuja tuloja?
Kukaan vaan ei ole väittänyt, että tuloerojen pitäisi olla olemattomat. Puolustat suurten tuloerojen oikeudenmukaisuutta sillä, ettei vilpillisesti työnsä menettänyt saisi katsoa sinun netflix-tiliäsi. Ihan yhtä lailla voisi puolustaa pieniä tuloeroja sillä, että orjuus, eli tulonjaon täydellinen epätasaisuus on ihan mälsää.
Eurooppalaisia ja amerikkalaisia talousjärjestelmiä verratessa ei kuitenkaan ole kyse ääripäistä, vaan siitä, missä näiden ääripäiden välissä on paras ja oikeudenmukaisin yhteiskunta. Siihen kirjoituksesi ei puutu sanallakaan.
Tottakai, niin vastuullisen kuin vastuutoman kämppiksen on saatava riittävä elanto, sehän on kirjattu perustuslakiin. Tulisiko perustuslakia muutta vai miksi vastuuttomuus tässä yhteydessä kärjistettiin?
Toisaalta onko oikein että Wahlroosin öykkäri perillinen saa isänsä miljoonakartanon tekemättä mitään, syntymällä vain oikeaan perheeseen? Voihan tätä ihmettelyä, ad hominem, jatkaa loppumattomiin. Kukin moraalinsa ja aatteensa näkökulmasta.
Yhdysvalloissa asuneena ja myöhemmin töiden takia useasti käyneenä en edes viitsi verrata Eurooppaa ja Yhdysvaltoja tässä aspektissa.
Viime vuosisata oli Yhdysvaltojen vuosisata ja syystä. Nyt se on kääntynyt omaa ajatustaan vastaan ja tilanne pahenee joka päivä. Roturiidat, poliisivaltiomaiset otteet, lapsellinen National security ja loputon sotiminen ilman menestystä. Kaiken huippuna on vankien määrä ja syyttömänä teloitetut. Vankeja on yli 2 miljoonaa. Suhteellisesti se tarkoittaisi meillä yli viittäkymmentätuhatta ihmistä. Jenkeissä tosin valtaväestön kannalta asialla ei ole väliä sillä vangeista valtaosa on värillisiä.
Työllisyyden kuittaan vanhalla vitsillä.
Reagan is great. We have created 15 million new jobs. Isn’t it great?
– oh yeah. I have three of them.
Pysykäähän asiallisissa kommenteissa, kiitos.
Jos yksinhuoltajaäiti raataa mäkkärin kassalla henkensä pitimiksi jonkun veronkiertolafkan pussiin. Onko tämä oikeudenmukaista ”tuloa”?
Yksityiset pankkiirit pelaavat finanssikamujensa kanssa — rahaa kun on kiva luoda nappia painamalla. Heidän ideaaleihin mahdu verojen maksu saatikka että vastaisivat itse tappioistaan. Ulkomailla nämä pelurit myyvät afrikkalaisille vettä heidän omasta kaivostaan.
Oikeudenmukaista tuloa?
Onko sitten yhtiöiden johtajien miljoonakorvaukset oikeudenmukaista tuloa, vai voisiko ajatella että oikeudenmukaisempaa olisi pitää ne työntekijät leivissä?
Tuloja tulee jakaa yhteiskuntarauhan ja ihan markkinatalouden toimivuuden vuoksi. Markkinat eivät ole mikään maaginen voima, mikä toimisi välttämättä edullisesti yhteiskunnan kannalta, vaan niitä tulee säädellä demokraattisessa elimessä. Itse itsensä tasapanoittavien markkinoiden hypoteesi ole jo osoitettu vääräksi viime aikojen kokeiluiden perusteella.
Kämppiksellesikin voi antaa mielestäni uuden mahdollisuuden sen sijaan että ajettaisiin hänet kadulle kerjäämään ja asumaan viemäreihin.
Jokaiselle pitää tarjota duunia, vaikka sitten viimeisenä julkisen sektorin puolelta, jos ei yksityinen sektori siihen järkipalkoilla kykene. Duunista on maksettava työpanosta vastaava palkka. Talous pitää demokratisoida, ei päinvastoin! Reaalitalous erottaa finanssipelailusta, menkööt kasinolle.
Otetaanpa toisenlainen ruokakunta-esimerkki:
Olet naimisissa ja tulonne ovat suurinpiirtein samansuuruiset. Gini-kerroin on 0. Sitten tulet raskaaksi ja saat lapsen. Äitiysloman jälkeen jäät palkattomalle äitiyslomalle ja tulosi putoavat nollaan. Ukkosi tienaa koko perheen elannon. Ginikertoimenne on silloin 1. Miten suhtaudut siihen, jos ukkosi alkaa selittää sinulle, että hänen ei tarvitsisi elättää sinua ja lasta kun vain hän tienaa?
Jos näitä kotitalousvertauksia sovelletaan kansantalouteen, niin tämä on se oikea vertauskuva – ei tuo kämppisvertaus. Sinäkin olet tähän saakka saanut ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon ja saat Helsingissä selkeästi markkinahintaa alhaisemmat liikennepalvelut. Jos olisit itse maksanut kaiken tuon, niin voisit puhua tuolla tavoin, mutta nyt olet vielä pitkän pennin velkaa yhteiskunnalle. Talousteorioiden lisäksi voisit lukea esim. resiprokiateorioita (Mauss, Sahlins, Polanyi). Yhteiskuntasopimuksessa on kyse monenkeskisestä resiprokiasta – tai redistribuutiosta. Se on ainoa tapa, jolla ihmiskunta on ylipäätään selvinnyt läpi historiansa.
Yhdysvalloissa kirjoitetaan laadukasta tutkimusta. Kehotan tutustumaan tähän Andrew Sayerin teokseen: Why we can’t afford the rich. Myydään mm. täällä: http://www.policypress.co.uk/display.asp?k=9781447320791
Kiitos vinkistä Hans! Taitaa kuitenkin olla pesunkestävä britti tämä kaveri?
http://www.lancaster.ac.uk/sociology/profiles/andrew-sayer
Kahden henkilön otos ei ole riittävä luotettavan gini-estimaatin luomiseksi — asia selviää, jos laskee gini-estimaatin virherajat. Otsikon perusteella olisi voinut olettaa todistettavan, että gini-kerroin ei korreloi oikeudenmukaisuuden kanssa. Sen sijaan todistettiin, että epäluotettavasti laskettu gini-kerroin ei korreloi oikeudenmukaisuuden kanssa. Tästä ei kuitenkaan seuraa otsikon väite, että riittävän luotettavasti laskettu gini-kerroin ei korreloi oikeudenmukaisuuden kanssa.
Jos Aallossa tehdään tällä tietopohjalla väitöskirjoja en halua tietää millaisia ne gradut on… Puhumattakaan matalaotsaisesta itsekkyyden ylistämisestä. Hyi. Painu sinne jenkkeihin vähän ihaileen sitä oikeudenmmukaisuuden ja vastuun määrää. Lapsiköyhyys vain suurin länsimaista. Mutta gini-indeksi! Ja lusmu kämppis! Ne hyvittää kaiken, eikös..
Kerrankin asiaa! Giniä käytetään liian usein itsestäänselvänä osoituksena yhdestä tai toisesta, tämä tulkinta on rehellinen. Oletteko te kapitalismin ja Björn Wahlroosin vihaajat tulleet huomanneeksi että paikka jossa kommentoitte on Libera?
Palkan suuruus on vain yksi mahdollinen tapa arvioida ihmisiä, sitä kuinka tärkeitä he yhteiskunnan kannalta ovat. Ymmärrän, että hyvin toimeentulevan on helppo sanoa itselleen: minä ansaitsen tämän. Silloin ei tarvitse miettiä sitä, miksi toiset ovat köyhiä. He ovat tämän hyvätuloisen mielestä köyhiä, koska he eivät ansaitse olla rikkaita, koska kukaan ei halua maksaa heille enempää siitä työstä, mitä he tekevät. Jos ei anna päätelmän ilmeisen kehämäisyyden häiritä, voi olla kaikessa rauhassa tyytyväinen itseensä.
Tämän mielipiteen perustelu, tasa-arvon haastaminen, kuten sanot, äärimmäisen yksinkertaisella esimerkillä ei vakuuta, jos on perehtynyt yhteiskunnallisiin kysymyksiin vähän tarkemmin. Esimerkki edellyttää useita premissejä, kuten sen, että markkinat osaavat määritellä jokaisen yksilön arvon parhaiten, ja ne myös tekevät niin ja että tuo arvo olisi rahallisesti määriteltävissä. Ajatellaanpa, että meillä on kaksi henkilöä: ison yrityksen toimitusjohtaja ja työtön, kuntoutuva alkoholisti. Johtaja työllistää muita ja maksaa paljon veroja, on kaikin tavoin merkittävä henkiö. Työtön elää peruspäivärahalla. Heitä yhdistää se, että työtön on vapaaehtoinen tukihenkilö johtajalle, joka myös on alkoholisti ja joka oli menettää koko asemansa pullon pohjalle, ennen kuin työtön ryhtyi häntä tukemaan.
Se, mitä kutsut ”perinteiseksi moraaliksi” lienee nykyihmisen kulttuurillisen historian laajimmalle levinnyt (löytyy lähes samanlaisena kaikista uskonnoista), mahdollisesti ihmislajin selviytymisen kannalta kaikkein tärkein perimätieto, Kultainen sääntö: ”Älä tee muille, mitä et toivo itsellesi tehtävän” tai kääntäen ”Kaikki mitä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Et todellakaan ole ensimmäinen, joka on tämän opin kyseenalaistanut, etkä viimeinen. Mitään uutta tai kekseliästä tai innovatiivista ei ole siinä, että väittää itse ansaitsevansa hyvän aseman samalla, kun huonossa asemassa olevat ovat ansainneet oman osansa. Muita kuvaavia sanoja kyllä löytyisi, mutta jätettäköön ne akateemisuuden nimissä tästä pois.<
Taloustieteen opiskelu on varmasti työlästä, mutta suosittelen, että yrität löytää aikaa lukea myös yhteiskunnallista ja filosofista kirjallisuutta, jos aiot tutkia vastuun ja etiikan kysymyksiä. Ripaus humanismia ei olisi pahitteeksi.
Jutussa lähdettiin olettamuksesta, että hyvin tienaava on ahkera mutta ansiotuloa vailla oleva kelvoton ja laiska. Tämä on sitten peruste tulojen epätasaisen jakaumisen oikeudenmukaisuudelle. Johtopäätös sopii politiikkaan mutta on kelvoton tieteessä.
Eipä johtopäätös toimi käytännön elämässäkään: yritäpä vakuuttaa hikipajan ompelijaa siitä, että hänen köyhyytensä aiheutuu laiskuudesta.
En olisi opettajana hyväksynyt tätä kirjoitusta, että Filosofia 1 -kurssilla. Vähän yritystä!
Edelleen – ystävällisesti kommentoikaa itse tekstiä. Kiitos.
Väitöskirjaopiskelija osoittaa, että ei tunne Gini-kertoimesta käytävää keskustelua juuri lainkaan. Seuraava.
Alustaja kysyy, mikä on sinun vastauksesi.
Jos en voisi valita vanhempiani ja silti pitäisi päättää, millaiseen maahan tai yhteiskuntaan haluaisin syntyä, niin Newsweek valitsi Suomen.
Elämää suurempiin kysymyksiin vastaus on 42.
Kirjoituksen sinänsä tunteisiin vetoava, mutta epä-älyllinen esimerkki on suht merkityksetön, juuri siitä yleisestä syystä, miksi yhteiskunnallisten kysymysten yksinkertaistaminen vanhan taloustieteen ”Matilla on kaksi omenaa, Maijalla on yksi päärynä”-esimerkkeihin on yleensäkin suht turhaa.
Esimerkissä lähdetään siitä olettamasta, että kaksi täysi-ikäistä ihmistä on samoista lähtökohdista käsin samassa tilanteessa ja sitten erot syntyvät yksilöllisten valintojen seurauksena ceteris paribus.
Yhteiskunnallisella tasolla syy-seuraussuhteet ovat kuitenkin äärimmäisen paljon monimutkaisempia. Kukaan ei voi valita lähtökohtiaan joihin syntyy. Ei perhettään, ei kotikasvatustaan, ei terveydentilaansa, ei lahjojaan. Näitten vaikutus yksilön menestymiseen on valtava. Suurin osa meidänkään menestyjistä ei olisi menestyjiä, jos olisi käynyt huonompi tuuri syntymässä. Ja on myös hyvä muistaa, että kirjoituksessa esimerkkinä mainitussa USA:ssa köyhäksi syntyvän mahdollisuudet sosiaaliseen nousuun ovat tilastollisesti selvästi pienemmät kuin vaikka Suomessa.
Oikeudenmukaisuus on tietysti helppo kohde retoriikalle, koska ei ole olemassa yhtä oikeaa oikeudenmukaisuuden kaavaa. Mutta siksi se on parempi jättää retoriikaksi, ei yrittää naamioida sitä analyyttiseksi tai tieteelliseksi ajatteluksi.
Jossain välissä Libera tuotti mielestäni myös ihan laadukasta sisältöä. Nyt taas vähän tuntuu, että on palattu vanhaan ”paatosta, ei analyysia”-liberaan.
Näin – ja valitettavasti myös toisin päin: enemmän paatosta kuin aatosta (mitä nyt Viren muutaman kierroksen veti tiukemmin alkukuusta).
Niin, jos kämppäkaveri sairastuu, varmaankin hänet on aivan oikein jättää siihen sohvalle kuolemaan. Entä onko vaikkapa Björn Wahlroos ansainnut itse ne kaikki miljoonansa tekemällä muita enemmän työtä? Vai onko hän ehkä anastanut muun muassa pois potkimiensa pankkihenkilöiden osuuden kakusta?
Liberan ideologiat toimisivat ehkä maailmassa jossa kaikki ihmiset olisivat yhtä terveitä ja myös yhtä rikkaita syntyessään. Koska näin ei nähtävästi kuitenkaan ole, tulemme moraalisten kysymysten äärelle. Omatuntoaan voi varmaankin yrittää vaientaa omaksumalla Wahlroosin tavoin ideologioita jotka oikeuttavat jättämään heikomman oman onnensa varaan. Tietysti narsismi ja ahneus voitaneen katsoa myös sairauksiksi alkoholismin tapaan.
Joka tapauksessa simpanssitkin osoittavat altruismia heikompia yhteisönsä jäseniä kohtaan. Jos joku niistä ei sairauden tai loukkaantumisen vuoksi pysty osallistumaan ruon hankkimiseen, sille tuodaan ruokaa. Mielenkiintoista nähdä pystyvätkö libertaristit vielä joskus vastaavaan.
Marja Svanbergin ”tutkimusta” voidaan tukea ainoastaan poliittisesti, sen verran epäkorrektia kirjoitusta. Eikö kirjoittaja voinut löytää mitään fiktiivisempää esimerkkiä, kuin hypoteettisen kämppiksen joka menettää työpaikkansa huijattuaan työnantajaa? Todellisuudessa viime lamat ovat olleet valtavien omaisuuksien tilittämistä suur-osakkeiden omistajille ja samanaikaisesti työttömäksi on jääty kun suuryritykset ovat ajaneet pienemmät yritykset markkinoilta. Miksei vapaan markkinatalouden hengessä Eurooppalaisten pankkien annettu kaatua ja miksi siihen tarvittiin verorahoja? Pankkien pelastamisessa ei ollut mitään vasemmistolaista, vaan se oli puhtaasti uusliberalistisen oikeiston temppu.
Kaikki tietää, että Gini-kerroin on huono mittari oikeudenmukaisuuden arviointiin, mutta tää kirjoitus oli oikeesti todella huono. En ees jaksa purkaa, sillä moni on noissa aiemmissa kommenteissa on jo tärkeimmät pointit sanonu.
Jos oot tohtoriopiskelija, ni nyt oikeesti vähän skarpimpaa otetta tohon hommaan! Tollaset hölmöt yksinkertaistukset kuulostaa vaan todella typerältä ja vaikka tän tekstin tarkotus oiskin vaan tökkiä kepillä jäätä, niin seki olisi todella köpösti tehty.
Mä en tajua aina näitä ihmisiä, jotka on asunu Yhdysvalloissa jonkun aikaa. Yllättäen ne tulee täysin aivopestyinä takasin ja menettää kyvyn nähä ilmiöitä ja asioita vähän laajemmin.
Niin ja en oo todellakaan mikään vassari.
Ok, minäpä yritän ruotia tätä huolellisesti.
Pohjimmiltaan kirjoittaja kyseenalaistaa sen, miten ko. kontekstissa kvalitatiivinen akseli
”täysi epäoikeudenmukaisuus – täysi oikeudenmukaisuus”
voidaan samastaa kvantitatiiviseen akseliin
”absoluuttisen suuret tuloerot – absoluuttisen pienet tuloerot”.
Vastaus tähän on yksinkertaisesti se, että reaalimaailmassa vallitsee jonkinlainen korrelaatio näiden asioiden välillä. Tämä käy ilmi, kun tutustuu esimerkiksi talousteoriaan ja -historiaan maailmanlaajuisesti, onhan kyse maailmanlaajuisesta kertoimesta. Tällöin selviää, että yleensä ihmiset eivät itse ole pääsyyllisiä työttömyyteensä, pienituloisuuteen jne. vaan syypäitä ovat suhdanteet ja yhteiskuntarakenteet, sattumat jne., ja samoin selviää, että yleensä menestyjillä on ollut myös hyvää onnea jo ennestään, vallan, hyvien syntymäolosuhteiden ja -yhteiskuntien, sattumusten tms. kautta eivätkä siis ole aiheuttaneet kaikkea menestystään itse. Usein köyhät ovat aivan yhtä ahkeria, lahjakkaita jne. kuin rikkaat, ja sitä tuskin voi selittää täysin oikeudenmukaiseksi, että jonkun työhön käyttämä tunti olisi satoja tuhansia kertoja arvokkaampi kuin toisen. Tästä historiallis-yhteiskunnalllis-taloudellisesta faktasta voi toki olla eri mieltä, mutta tätä ei voi edes yrittää kumota kirjoittajan esittämällä käsitteellisellä argumentilla, vaan jollakin aivan toisenlaisella.
Miksi sitten mitta-asteikon ääripäät voivat olla toisenlaisia kuin tutkittava ilmiö? Itse asiassa näin on *välttämättä* aina, kun ilmiötä itseään on vaikea tai mahdoton mitata, kuten oikeudenmukaisuutta. Tällöin, jotta mittaaminen olisi mahdollista, otetaan jokin *toinen*, helpommin mitattava asia toimimaan karkeana mittarina sillä perusteella, että ne tunnetusti korreloivat reaalitodellisuudessa. Ääripäissään käsitteet näyttävät kuitenkin eronsa juuri siksi, että ne ovat ääripäitä. Absoluuttinen epäoikeudenmukaisuus on käsitteellisesti *tietenkin eri asia* kuin absoluuttinen samatuloisuus. Tämä osoittamiseen ei tarvita mitään kärjistettyä esimerkkiä (sellaisia on tietenkin helppo generoida, koska käsitteet ovat erit), vaan riittää, kun tajutaan, että mitta on valittu mitattavuutensa ja reaalikorrelaationsa vuoksi ja käsitteet ovat kuitenkin erisisältöisiä.
Tämä on kuitenkin itsestään selvää kaikille tieteellistä ajattelua osaaville. On absurdia vaatia mitattavalta suureelta ja vaikeasti mitattavalta tutkittavalta ilmiöltä absoluuttista, käsitteellistä tai kausaalista samuutta. On siis täysin turhaa sanoa: ”– – emme voi loogisesti vetää johtopäätöstä kyseisen ’tulonjaon’ epäoikeudenmukaisuudesta. Gini-kerroin ei kerro meille, miksi jotkut ansaitsevat enemmän kuin toiset – –”, koska kyseessä ei ole loogisen johtopäätöksen tai miksi-kausaalisuuden asia, vaan karkea mittari, joka korreloi reaalimaailmassa.
Iso osa tieteellisestä tutkimuksesta perustuu tällaisiin mittareihin. Pitää siis vain hyväksyä, että valittu mitta on karkea ja suuntaa antava ja perustuu korrelaatiolle. Näin ollen otsikon väite on täysin väärässä. Gini-kerroin on nimenomaan oikeudenmukaisuuden *mittari*, mikä juuri tarkoittaa, ettei se vastaa sitä käsitteellisesti täysin, vaan vain korreloi sen kanssa.
*
Kirjoittaja on siis pielessä perusargumentissaan, ja siitä seuraa ongelmallisia päätelmiä. Mainitsen päätelmistä erityisesi yhden. Kirjoittaja toteaa: ”Esimerkki havainnollistaa, että – – “tulonsiirroin” saavutetut – – arvot ovat puolestaan epäoikeudenmukaisia.” Tässä sanotaan siis ”ovat” eikä esimerkiksi ”voivat jossain ääritapauksessa olla”. Tämä ovat-sanan ilmaisema varmuus johtuu pelkästään valitusta esimerkistä. Tässä siis ei ole tyydytty vain ääripään ongelmallisuuden esiintuontiin, vaan mutkat on vedetty suoriksi vielä koko mitta-asteikon matkalle ja leimattu tulonsiirrot kategorisesti epäoikeudenmukaisiksi, reaalimaailman korrelaatiosta välittämättä.
Lisäksi huomautan, että kirjoittajan alkup. kirjoituksessa ja myöhemmässä kommentissa on myös muita hyvin kyseenalaisia tai naiivejakin oletuksia ja ne näyttävät ohjanneen päättelyä. Oletukset koskevat sellaisia asioita kuin
– markkinoiden määrittelemän palkan korrelointi yhteiskuntahyödyn kanssa
– koko yhteiskunnan infrastruktuurin olemassaolo työmarkkinoiden edellytyksenä ja sen rahoituksen järjestäminen ja ”vapaaehtoisuuden” suhde siihen, minkä hyöty valuu yhtä lailla kilpailijoille
– vapauden käsite ylipäätään
– ansaitsemisen käsitteen kaksimerkityksisyys (saada palkkaa / saada oikeudenmukainen osansa)
– pienen yksityistalouden samastaminen kansantalouden kokonaiskiertoon, jossa luodaan kaikki talouden edellytykset valuutasta ja lainsäädännöstä alkaen
– taloudellinen ennustettavuus ja rationaalisen toiminnan samastaminen taloudellisesti rationaaliseen toimintaan
– yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden rajoittuminen tulon- ja omaisuudenjaon oikeudenmukaisuuteen (ei siis esim. infran rahoituksen oikeudenmukaiseen jakamiseen, mukaan lukien tehtyjen sijoitusten (esim. työväen terveyden ja koulutuksen – varsinkin Suomessa, jossa muuta pitkän tähtäimen kilpailukykyvalttina toimivaa pääomaa ei juuri ole) ylläpito yhteisvastuullisesti)
– epätoivottujen johtopäätösten juontuminen lukijoista eikä kirjoituksesta
– ”uuden oivalluksen” tai ainakin ”hyvän argumentin” esittäminen itsekritiikittömästi (ei herää kysymys, miksei tätä argumenttia esitetä useammin, eikä siis ryhdytä tarkistamaan, olisiko jokin perusasia pielessä ja siksi muut eivät esitä tällaista argumenttia)
Näin ollen, kirjoittajan lähtökohdat ja johtopäätökset ovat vailla perustetta. Ne paljastuvat ideologisiksi tai oikeastaan koko kirjoitus on vain talousoikeistolaista retoriikkaa vailla todellista pätevää argumenttia. Sikäli ei edes kovin poikkeuksellista sellaista, että argumentin ohuus on ilmeinen.
Mieleen tulee lähinnä keskiaikaiset käsitteelliset Jumalan olemassaolotodistukset, tupakkayhtiöiden puolustautuminen oikeudessa sekä South Parkista tuttu chewbacca-argumentti.
Voi ihmetellä, miksi joku haluaa palkata tutkijan, joka ei ymmärrä mitan ja mitattavan ilmiön käsitteellistä suhdetta, tai miksi ”ajatushautomona” profiloitumaan pyrkivä nettisivusto julkaisee tällaista eikä vaali mainettaan. Sopii epäillä, saisiko oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa mitään rahoitusta tämäntasoiseen toimintaan.
Korjaus. Kohdaassa jossa lukee: ”Absoluuttinen epäoikeudenmukaisuus on käsitteellisesti *tietenkin eri asia* kuin absoluuttinen samatuloisuus”, on harmittava huolimattomuusvirhe joka johtuu siitä että työstin kirjoitusta pitkään. Tarkoitan siis tietenkin argumentoida:
”Absoluuttinen oikeudenmukaisuus on käsitteellisesti *tietenkin eri asia* kuin absoluuttinen samatuloisuus.”
tai yhtä hyvin
”Absoluuttinen epäoikeudenmukaisuus on käsitteellisesti *tietenkin eri asia* kuin absoluuttinen erituloisuus.”
Libera: palkatkaa ”Työtön tutkija” ! Mä tulisin toistekin lukemaan 🙂
Ensinnäkin on ihan itsestään selvää, ettei Gini-kerroin kerro itsessään mitään, vaan se täytyy asettaa kontekstiinsa. Sama koskee kaikkia muitakin mittareita, myös esim. sitä oikeiston suosikkimittaria eli julkisen talouden suhdetta BKT:een. Kontekstoituina ja hyvin analysoituina ne voivat kertoa paljonkin. Toisekseen kirjoitus antaa ymmärtää, että köyhät ovat vain laiskoja ja työtä vieroksuvia huijareita. Tähän en jaksa sanoa muuta kuin että haista home.
Erityisesti ihmettelen tätä oikeistoliberaalien tapaa nähdä talous jonain luonnonlakien mukaan toimivana luonnonilmiönä, johon ihminen ei saisi puuttua. Talous on ihmisten välistä kanssakäymistä ja siksi aina ihmisten ohjailemaa. Ei se tapahdu missään tyhjiössä, eikä siinä ole mitään luonnollista. Talouden ohjailu ei välttämättä tarkoita mitään yhden puolueen ylhäältä ohjailemaa sääntelyä, vaan se voi tapahtua myös ihan normaalin demokraattisen päätöksenteon kautta. ”Vapaa” talous ei ole mikään perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin verrattavissa oleva itseisarvo. On myös suorastaan naiivia kuvitella, että kaikki tämän maailman epätasa-arvoistavat rakenteet vain katoavat, kun jätetään tuloerot ”vapaiden markkinoiden muodostettavaksi”.
Tämäkin kirjoittaja on saanut ilmaisen verorahoilla kustannetun koulutuksen maisteriksi ja kohta tohtoriksi asti. Aika monelta sellainen mahdollisuus puuttuu, joten ei ole ihan pelkkää omaa ansiota, että hänelle ”ihmiset vapaaehtoisesti maksavat akateemisesta työstä”. Olen itsekin kouluttautumassa verovaroin tohtoriksi ja saan tutkimustyöstäni palkkaa yliopistolta, käytännössä siis veronmaksajilta. Näin siksi, että yhteiskunnassamme on katsottu hyväksi tukea koulutusta ja tutkimusta. Olen tehnyt paljon töitä tämän eteen, mutta olen myös saanut elämääni erittäin hyvät eväät. Ajatus siitä, että jokainen on oman onnensa seppä ja saa mitä ansaitsee, on utopistista haihattelua. Koko ajatusmalli perustuu äärimmäiseen itsekyyteen, mutta sen lisäksi se on mahdoton. Ei sellaista maailmaa tule koskaan olemaan, jossa kaikki lähtisivät aina täysin samalta viivalta.
Tehkäämme hypoteettinen testi tulonjaosta: Laitetaan kaksi miestä omille autioille saarilleen muutamien perusvälineiden ja tarpeiden kanssa. Toinen on tavallinen työmies ja toinen on tehokas työmies. Molemmille annetaan saatesanoiksi selvitä parhaansa mukaan saarella.
Vuoden päästä menemme katsomaan saarille mitä miehet ovat saaneet aikaiseksi. Huomamme tavallisen työmiehen saaneen aikaiseksi kasvimaa, mökin ja aidan pihapiirin suojaksi. Tehokas työmies on sen sijaan saanut aikaiseksi kasvimaan, mökin, sen aidan ja eläinsuojankin pyydystämälleen vuohelle. Tätä enempää etumatkaa tehokas työmies tuskin pystyisi kasvattamaan tavalliseen työmieheen verrattuna ”tulonjaossa” toimiessaan yksin.
Miksi meillä tässä maailmassa on tuhat tai jopa miljoonakertaisia tuloeroja, vaikka tavallinen ja tehokas työmies eivät vuodessa kyenneet kovinkaan kummoiseen tuloeroon? Siksi että emme toimi yksin.
Tulonjaossa ei olekaan kysymys enää työntehokkuudesta vaan omasta asemasta vaikuttaa osuuteensa tulonjaossa. Työn ”hedelmät” mitataan rahassa, jonka jakaminen ei ole millään tavalla sidoksissa yksilön konkreettiseen aikaansaannokseen. Mielellään puhutaan siitä että ”ansaittu” palkka kuvastaa työn tuottavuutta, mutta meillä ei ole mitään mahdollisuutta arvioida mikä on kunkin työn tehokkuus. Organisoituneessa järjestelmässä kukaan ei tee asioita yksin vaan olemme kaikessa tuotannossa riippuvaisia toisistamme.
Tuloerojen perusta ei olekaan enää tehokkuudessa vaan asemassa. Ehkä selvin osoitus tästä mekanismista on suuret organisaatiot, jotka jakavat johtajilleen suurempia palkkioita kuin pienemmät organisaatiot. Ei ole tapaa osoittaa että pienemmän organisaation johtaja olisi tehottomampi kuin suuren organisaation. Hyviä johtajia on maailman markkinoilla tuhat kertainen määrä suuren yrityksen toimitusjohtajien paikkoihin verrattuna. Ainut ero johtajissa keskimäärin on siis vain se että ovat eri kokoisissa organisaatioissa. Sen osoittaminen että suuriin organisaatioihin osattaisiin valita parempia johtajia, ei tosiaankaan onnistu.
Tuloerot ja varallisuus erot ovat siis järjestelmän ominaisuus, ei yksilön ominaisuus. Ei ole olemassa oikeudenmukaista tuloeroa. Tuloerot ovat kannustin, jota ilman ei järjestelmä toimi kunnolla. Toisaalta liian suuret tuloerot ovat taloudelle myöskin hyvin haitallisia monellakin mekanismilla.
Niin, ja eikä kannata ehdottaa että sinne autiolle saarelle laitettaisiin super tehokas asianajaja. Hän todennäköisesti kuolisi nälkään.
Kiitos kirjoituksesta. Älykäs ja hyvin muotoiltu teksti. Tekstin esimerkki on erittäin hyvä painotus juuri normatiivisen etiikan ja etiikan filosofian näkökulmasta. Liian usein keskustelua niin tästä, kuin monesta muustakin yhteiskunnallisesta aiheesta, vaivaa mystinen usva jossa termit ovat puuroa ja koko argumentointi epäselvää mössä. Ikäänkuin kaikilta olisi jäänyt perustason filosofia, etiikka, moralismi ja epistemologia lukematta. Näiden epäselvien argumenttien joukossa tämä teksti on poikkeuksellisen terävä, selkeä ja loistaa tiedonteorian kirkkaana liekkinä. Naiiviksi tätä ei missään nimessä voi syyttää. Kuin ehkä tekemällä tekstistä olkinukke jota vastaan voi sitten omahyväisenä hyökätä. Myös tekstin kanta markkinatalouteen on älykäs: juuri siitä on kyse että onko ihmisillä oikeus omaan omaisuuteensa ja itsemääräämisen oikeus sen käyttöön tarpeellisiksi katsomiinsa asioihin. Markkinatalous on ihmiskunnan tehokkain tiedossa oleva mekanismi joka tätä prosessia optimoi ja ohjaa kauniisti.
Valitettavan moni näyttää kommenteissa lähtevän totaalisen epäasialliselle linjalle ja ad hominem -argumentointiin. Hävetkää! Noin typerä lällätys kuuluu lastentarhan pihalle korkeintaan ja samalla ei auta teidän argumentointianne tai sen vakuuttavuutta yhtään. Ilmeisesti kun looginen argumentointi loppuu niin lällätys alkaa ja järkevämpääkään sanottavaa ei monilla tunnu olevan.
Kiitos vielä poikkeuksellisen terävästi kynäillystä tekstistä!
Lollero. Joko kirjoittaja itse huutelee toisen nimimerkin takaa (samanlaista tyhjää sanalätinää tämä ainakin käyttää), tai sitten puoliso tai sisko/veli tarjoaa tukeaan. Tässähän on päälle viidenkymmenen kommentin verran esitettyä kritiikkiä, suurin osa jopa perusteltua – joten tarjoile nyt jotain vähän järeämpää puolustusta kuin epämääräistä älähtelyä kommentoijien epistemologian ja moralismin ja lässynlään puutteesta!
”Markkinatalous on ihmiskunnan tehokkain tiedossa oleva mekanismi joka tätä prosessia optimoi ja ohjaa kauniisti.”
Markkinatalouden lakien vuoksi samassa maassa on aliravitsemuksen vuoksi sairastuvia ihmisiä ja ruokaa järjettömällä tavalla haaskaavia ihmisiä, toisilla on monta taloa tyhjillään ja toiset syntyvät ja kuolevat kadulla. Lisäksi länsimainen elämäntapa on ekologisesti täysin kestämätön ja epäreilu: meidän ylellisyystuotteidemme vuoksi alkuperäiskansoja häädetään mailtaan ja he menettävät perinteiset elinkeinonsa ja joutuvat hakeutumaan kaupunkien slummeihin. Kiihtyvä ilmastonmuutos uhkaa meidän kaikkien hyvinvointia. Mikä tässä on kaunista ja onnistunutta?
Tämä esimerkki kahdesta henkilöstä on huti, sillä Gini – kertoimessa kansantalouden tasolla on kyse tilastollisesta mallista ja miljoonista ihmisistä. Sen kuvaamien erojen rinnastaminen kahden elämäntilanteen eroihin on ajatusvirhe. – Vai pitäisikö sanoa että otos on vaillinnainen.
Kirjoitus herätti kysymyksiä:
– täysin vapaassa markkinataloudessakaan ei kuitenkaan voida varmistaa täysin tasavertaista kilpailua työpaikasta tai ansioista
– vapaa markkinatalous on utopia. Valtion sääntelyn korvaa helposti esimerkiksi heimon, uskonnon, oman verkoston tai lahjonnan luoma kilpailua vääristävä kulttuuri.
– tutkimuksilla on osoitettu vähäisten tuloerojen olevan keskeinen syy onnelliseen ja hyvinvoivaan yhteiskuntaan
– Eri toimialojen erot ja muut systeemin vaikutukset pitäisi eliminoida, jotta päästäisiin oikeudenmukaisesti katsomaan eroja eri henkilöiden välillä. Totuus pakenee, joten jäljelle jää kysymys, minkälaisten arvojen valossa asioita arvioidaan.
Otsikkohan sen jo sanoo: tässä puhutaan oikeudenmukaisuudesta. Miksi takertua siihen, että Gini- tarvitsee ”matemaattisesti toimiakseen tarpeeksi muuttujia”, kun tiedätte (teidän pitäisi tietää) että tulos olisi aivan yhtä epäoikeudenmukainen, vaikka ottaisitte koko Suomen kansan ja jakaisitte heidän tulonsa sentilleen tasan (asia ei muutu ”riittävän suuren” otannan kautta suuntaan tai toiseen). Jos ymmärrätte yhtään lukemaanne, huomaatte ettei otanta ole oleellinen tässä. Koska statistiikan lisääminen olisi turhaa näiden argumenttien esittämiseksi, on esimerkki mielestäni nokkelasti yksinkertaistettu.
Täällä yksi toisensa jälkeen olettaa että kirjoituksen hyökkäävän työttömiä kohtaan. Ettekö lukeneet Svanbergin kommenttia yllä:
”Argumenttini ei tietenkään ole, että jokainen työtön on rikollinen tai laiska. Päinvastoin.
Käytin vastuutonta esimerkkiä, juuri siksi että kyseessä on tapaus, jota en mielelläni auttaisi. Jos olisin kuvannut rehellisen, yritteliään työttömän, joka on vieläpä kämppikseni, ei tällaista ristiriitaa syntyisi.”
Svanberg vaikuttaa hyväsydämiseltä, fiksulta ja positiiviselta ihmiseltä ja te vain solvaatte täällä. Teitä selvästi pelottaa jokin syvästi hänen kirjoituksessaan. Kerrankin hyvää tekstiä oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta (aihe joka minua kiinnostaa ja josta haluaisin keskustella) mutta suurin osa kommentoi täysin asian sivusta ja ala-arvoisesti, yrittämättäkään ymmärtää.
Suuri osa blogeista täällä puhuu laajasti siitä, miten Suomen talouden tulisi muuttua. Keskustelu jää liian yleiselle tasolle ja oikeat vastaukset tavoittamattomiin, ellei mennä oikeudenmukaisuuteen ja oikeasti mietitä näitä kysymyksiä. Myönnettäköön että tämä kirjoitus on rohkea, siitä pisteet!
Oikeudenmukaisuus? Onko Gini kerroin oikeudenmukaisuuden mittari? Gini kerroin on hyvin määritetty, mutta oikeudenmukaisuus on subjektiivinen käsite. Jotta voitaisiin määritellä, kuinka hyvin gini-kerroin kuvaa oikeidenmukaisuutta, tarvitaan paljon aineistoa. Tilanteita, joissa gini kerroin voidaan mitata ja joiden oikeudenmukaisuus voidaan arvioida – eikä vain yhden arvioijan tekemänä, vaan riittävän kattavan otoksen avulla. Tämä esimerkki oli huono, sisältäen ilmeisen provokatiivisen arvion oikeudesta ja kohtuudesta.
Ja vielä päätteeksi. Maailma ei ole oikeudenmukainen. Mutta se ei tarkoita, etteikö ihmisten olisi moraalisesti ajatellen ja järkeä käyttäen syytä pyrkiä oikeudenmukaisuuteen.
Olin kerran Amerikkalaisessa keskilännen yliopistossa. Taloustieteen oikeistoproffa selitti, että sosialijärjestelmän pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen ja että Washington verotuksella varastaa ihmisten rahat. Pyysin puheenvuoroa ja sanoin, että Suomessa olin saanut koulutuksen ilmaiseksi, veronmaksajien
rahoilla. Hankenin vapaaoppilaana, veronmaksajien rahoilla. Nyt olin USA:sso opiskelemassa Fulbright-stipendiaattina, USA:n veronmaksajien rahoilla. Sanoin, että aina mielelläni maksan veroja koska tiedän,
että jossakin on köyhä poika jonka minun rahojeni turvin pääsee opiskelemaan. Sain vastahakoiset
aploodit. Per-Erik Lönnfors.
Tämä kirjoitus välittää yhden selkeän viestin, ja tekee sen hyvin: tuloerojen määrä ei mittaa oikeudenmukaisuutta. Pienet tuloerot voivat olla myös merkki epäoikeudenmukaisuudesta. Tämä viesti on tarpeen Suomessa, jossa monet tuntuvat omaksuneen Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian pureksimatta, ja pieniä tuloeroja ja tuloerojen kasvun estämistä pidetään itsetarkoituksina. Kiitos!
Monet kommentit menevät aika pitkälti epäolennaisuuksiin, ja väistävät tai yrittävät suunnata huomion muualle tästä pääasiasta.
“Kun ymmärrämme Gini-kertoimen lukeman moraalisen irrelevanssin ja sen sijaan huomioimme, miten kunkin maan Gini-kerroin on syntynyt, kysymys Euroopan ja Yhdysvaltojen oikeudenmukaisuudesta voi näyttäytyä uudessa valossa.”
Yhdysvallat on liittovaltio. Eurooppa on maanosa yms.
Gini-kertoimien ja oikeudenmukaisuuksien vertailussa voi löytää muutakin kuin moraalista irrelevanssia.
Euroopan maiden Gini-kertoimet ovat keskimäärin selvästi matalampia kuin Yhdysvaltojen vastaava. Voidaan siis oikeaoppisesti sanoa että Euroopassa tämä arvo tuppaa olemaan matalampi. Täysin off topic.
Mielestäni näin heikkotasoiset akateemikot eivät ansaitse veroeuroista palkkaa laisinkaan. Täysin turhia akateemikkoja on liikaa muutenkin. Tämä oli vain yksi esimerkki, joten kiitos että ammuit itseäsi nilkkaan.
Näkee että kateellisia riittää. Vapauden kunnioittaminen ei ole helppoa suomalaisille demareille, toistuvat ad hominemit ja vassariretoriilka paljastavat ettei asia-argumentteja ole. Laiskuus ei kannata, menestymistä ei pitäisi tukahduttaa veroilla (jotka muuten on käytännössä valtion laillistamaa varastamista yksilöiltä). Kiitos tekstin kirjoittajalle vapaan ansaitsemisen puolustuksesta!
Kirjoitin ylle seikkaperäisesti perustellen, mitä ongelmia näen alkuperäisessä kirjoituksessa. En ollut ainoa, joka teki näin. Tällainen vastaus, jossa väitetään, ettei esitetyssä kritiikissä ole asia-argumentteja, on siis ilmiselvästi pielessä.
Tietenkin voi olla, että ”Kaius” tarkoittaa vain niitä ed. kommentteja, jotka hän leimaa ”kateellisten kirjoittamiksi”, ”ad hominem -argumenteiksi” ja ”vassariretoriikaksi” eikä kaikkia. Miksi hän ei sitten vastaa niihin asiallisempiin argumentteihin, jos kerran niitä kaipaa? Mitään muuta selitystä tähän ei näytä olevan kuin, että hän haluaa antaa ymmärtää, ettei edellä ole lainkaan asiallista kritiikkiä, vaan kaikki asia-argumentilta näyttäväkin on hänen mielestään ”vassariretoriikkaa” tms. eikä siten ansaitse sen kummempaa vastausta kuin retorisen leimaamisen. Tämän kategorisen, kaikki vastaukset niputtavan väitteen todistaminen jää kuitenkin uupumaan.
Siten on melko selvää, että ”Kaius” syyllistyy itse siihen, mistä syyttää muita. ”Vassariksi” ja ”kateellisiksi” leimaaminen on tietenkin vain ad hominem -argumentointia (ja fiktioon perustuvaa), mikä antaa ymmärtää, ettei hänellä itsellään ole asia-argumentteja, joilla vastata esitettyyn kritiikkiin. Se, että verotus vielä leimataan kauttaaltaan ”varastamiseksi” – ikään kuin tajuamatta mitään siitä yhteiskunnan infrastruktuurin toiminnasta, joka vasta mahdollistaa ”vapaat markkinat” (so. minimissäänkin oikeuslaitos, valuutta, lainsäädäntö, liikenneverkosto jne.) – oikeastaan paljastaa vielä, että joko kirjoittaja esittää asiansa erittäin huonosti tai sitten hänen tarkoituksensa on silkka trollaaminen.
Oletkohan ymmärtänyt aivan oikein, “Työtön tutkija”? Tekstini ei sanallakaan käsitellyt veronmaksua yleisemmällä tasolla. On epäjohdonmukaista olettaa, että ehdotukseni olisi nollaverotus, enhän viitannut sanallakaan sellaiseen. Tämä tekstini käsittelee vain ja ainoastaan tulonsiirtojen oikeudenmukaisuutta, ei kaikkia valtion tehtäviä, joista osa mahdollistaa vapaan ja turvallisen kanssakäymisen (poliisi, oikeuslaitos, maanpuolustus). Lisäksi huomauttausin, etten tässä tekstissä tarjoa minkäänlaista ehdotusta oikeudenmukaiseen suuntaan siirtymiseksi. Tämä on mielestäni tarpeetonta, koska suuri osa blogeista täällä on jo tehnyt mielestäni järkeviä ehdotuksia oikeaan suuntaan siirtymiseksi. (Kirjoitit pitkän kommentin yllä, valitettavasti olen todella kiireinen, enkä mielelläni käy pitkiä keskusteluja täällä anonyymissä ja hyökkäävässä ilmapiirissä, vaan mielummin asiallisesti vaikkapa face to face.)
Ihmettelen kyllä, miten paljon tekstini sivuseikkoihin on hyökätty yrittämättä oikeastaan ymmärtää kirjoitustani. Heti ”tulkittiin” asiat päinvastoin, esim. että olisin työttämiä vastaan tai että olisin koko valtion toimintaa vastaan nollaverotuksen edustajana, vaiken sanallakaan maininnut tällaista. Kommentoin lyhyesti vielä muutamaa asiaa, joista minua on täysin asiattomasti syytetty.
Ensinnäkin, tekstini ei millään tavalla edusta akateemista tutkimustani. Tämä on vapaa-ajan kirjoitus. Sellaisena se on saanut kehuja jopa professoreilta ja yrittäjiltä, sitä en osannut edes odottaa, koska kyseessä on pelkkä blogi. Ei kai hullukaan oleta että kyseessä on taidonnäytteeni akatemiasta. Tutkijoillakin on oikeus blogata joskus rauhassa, vastapainona muulle. Mutta ymmärrän että johonkin on hyökättävä.
Toiseksikin, (joku toinen, erittäin vihainen kommentoija) jos luet aikaisemman blogikirjoitukseni, huomaat että olen kannattanut vapautta aivan yhtä paljon ennen Yhdysvalloissa asumistani. Asuinpaikkani ei ole vaikuttanut kantoihini, se on vain lisännyt haluani herättää tätä keskustelua myös Suomessa—keskustelua, jota käydään sivistyneesti monessa muussa maassa. Lisähuomautuksena totean, että jotkut täällä olettavat, ettei Yhdysvalloissa ole valtion tarjoamia hyvinvointipalveluja. Julkinen koulutus on siellä ilmaista ja State Universityt yleisiä, laajat tulonsiirrot ja terveydenhuolto (Medicaid matalatuloisille) siellä on ollut hyvinkin pitkään, ongelmineen. Julkisen kulutuksen koossa on eroa Suomeen nähden, mutta eroa on kiritty kiinni kovaa vauhtia, “pohjoismaalaisen mallin” inspiroimana.
Viimeiseksi, yliopistorahoitusta kritisoiville. Jos luette edellisen blogikirjoitukseni kommentteineen, huomaatte että mielestäni moni asia tulisi hoitaa yksityisen rahoituksen kautta (lähes kaikki, paitsi ihmisoikeuksia suojeleva, vapaan vaihdannan mahdollistava infrastruktuuri). Kuten täällä on muutama muukin aiemmin ehdottanut, kannatan itsekin lukukausimaksuja ja omien kulujen kantamista sen sijaan että opiskelun sijasta työelämään suoraan menneet henkilöt maksavat toisten monen vuoden ilmaisen kouluttautumisen. Nämä aiheet vaativat paljon pidemmät kirjoitukset ja siksi jätänkin ne tällä erää muille. Valitettavasti järjestelmä on mikä on ja vain osallistumalla voi vaikuttaa asioiden laatuun. Olisi turha ryhtyä marttyyriksi ja jättäytyä akateemisen maailman ulkopuolelle vain siksi, että osa tutkijoista nauttii verorahoin kerättyä palkkaa (suuri osa väitöskirjaa tekevistä tutkii kylläkin yksityisten säätiöiden apurahojen varassa).
Kiitos vastauksesta.
En väittänytkään, että olisit ehdottanut nollaverotusta. Kommentoin vain nimimerkki ”Kaiuksen” heittoa verotuksesta varastamisena. En siis kohdistanut sitä kritiikkiä sinun tekstiisi.
Mitä tulee asialliseen kritiikkiin, mielestäni olen edellä, ”pitkän” kommenttini alkupuolella selittänyt melko hyvin mikä analyysissäsi on käsittääkseni pielessä.
Muodollisesti ottaen virheenä näen siis:
1) ”mitan” vääränlainen kritiikki *loogisen* yhteyden puuttumisen kautta, vaikka tämä puute on suorastaan lähtöoletus sille, että voidaan konstruoida jokin mitta asialle, jota on muuten mahdoton mitata
2) siitä, että jokin korrelaatio on saatettu epäilyksen alle, päätellään virheellisesti, että vastakkainen korrelaatio on tosi (vaikka voi yhtä hyvin olla, että korrelaatiota ei pystytä osoittamaan kumpaankaan suuntaan)
Hieman tarkemmin: jos jokin suure (tuloerot) toimii tunnetun reaalimaailmakorrelaation perusteella *karkeana mittana* jollekin mitattavalle asialle, jota on vaikea tai mahdoton mitata suoraan (oikeudenmukaisuus), ei riitä kritisoida mittaa siitä, ettei se ole käsitteellisesti, loogisesti tai suoraan kausaalisesti yhtenevä mitattavan asian kanssa. Käsitteellisen, loogisen tai suoran kausaalisen yhteyden puuttuminen on itse asiassa lähes välttämätöntä tällaisena *mittana* toimimiselle, sillä muuten mittana toimivaa suuretta olisi yhtä vaikea mitata kuin mitattavaa asiaa, eikä siten olisi mitään hyötyä valita sitä mitaksi. Niinpä, jos tällaista ”karkeaa mittaria” kritisoidaan, pitäisi kritisoida sitä aivan jostain muusta *kuin siitä, että se on ”vain” mitta*.
Kuitenkin kirjoituksesi nähdäkseni osoittaa vain tämän: ei ole loogista yhteyttä tuon karkean mitan ja mitattavan asian välillä. Konstruoimasi esimerkkitapaus osoittaa vain tämän eikä se voi muuta osoittaakaan (tämän tyyppisiä konstruoituja esimerkkitapauksia käytetäänkin yleensä juuri osoittamaan loogisen / käsitteellisen yhteyden puuttuminen). Tämän *loogisen yhteyden* puuttuminen ei kuitenkaan ole mikään uutinen, koska – toistan – kyseessä on reaalimaailmakorrelaatioon perustuva *mitta* asialle, jota on lähes mahdoton mitata suoraan.
Siksi, kuten selitin, *tämän esittämäsi käsitteellisen argumentin* perusteella ei voi päätellä tulonsiirtojen oikeudenmukaisuudesta tai epäoikeudenmukaisuudesta (reaalimaailmassa) tuon taivaallista. Ilmoitat tämän kuitenkin tekstisi pääasiaksi ja siksi kritisoinkin erityisesti väitettäsi:
”Esimerkki havainnollistaa, että – – ’tulonsiirroin’ saavutetut – – arvot ovat puolestaan epäoikeudenmukaisia.” Tässä on siis pielessä se, että loogisen yhteyden puuttuminen tuloerojen ja oikeudenmukaisuuden välillä on vedetty takaisin reaalimaailmaa koskevaksi väitteeksi. Esittämälläsi argumentilla ei voi kuitenkaan päätellä tuota väitteesi ovat-sanaa, vaan ainoastaan: ”voivat jossain tapauksessa olla” (mutta tämäkin olisi ”poikkeuksellinen” tapaus suhteessa reaalimaailmaan).
Argumenttisi ei siis sinänsä vielä mitenkään kiistä Gini-kertoimen toimivuutta reaalimaailmassa eikä siis sitä, että suurten tulonsiirtojen yhteiskunnat ovat reaalimaailmassa yleensä kokonaisvaltaisesti katsoen oikeudenmukaisempia kuin pienten tulonsiirtojen. Kuitenkin, mikä vielä oleellisempaa, kun argumenttisi ei onnistu kiistämään tätä korrelaatiota, niin se ei taatusti riitä osoittamaan todeksi päinvastaista korrelaatiota, eli, että suuret tulonsiirrot korreloivat epäoikeudenmukaisuuden kanssa reaalimaailmassa. Kuitenkin siis väität juuri tätä.
Nähdäkseni juuri viimeksi mainitusta seikasta moni on vetänyt herneen nenään pystymättä kuitenkaan selittämään, mikä päättelyvirhe on kyseessä. Tällöin suuttumus näyttäytyy vain ”vihamielisyytenä” tai toisenlaisena ideologiana. (Itsekin puutuin joihinkin julkilausumiisi ideologissävytteisiin taustaoletuksiisi, mutta etupäässä siksi, että heräsi tarve selittää, miten on saatettu erehtyä näin puutteelliseen argumentointiin. Toki minusta on myös ongelmallista, että kirjoituksesi, tarkoitit sitä tai et, tulee uusintaneeksi myyttiä, jonka mukaan työttömät ovat työttömiä vain omasta syystään. Moni lienee nähnyt asian näin: jotenkin selkeästi puutteellinen argumentti, *jotta* päästään toistamaan tätä myyttiä.)
Nyt kuitenkin, tarjoan tässä täten, asiaan menevää kritiikkiä ja olen mielestäni huolella osoittanut, missä näen päättelyvirheen. Jos tällaisia päättelyvirheitä on olemassa, on asiallista (ja oikeudenmukaista) keskustella niistä samalla julkisella foorumilla, jossa alkuperäinen päättely on esitetty, eikä vain yksityisesti.
@Marja S. Kirjoitat, ettet tässä ”tekstissä tarjoa minkäänlaista ehdotusta oikeudenmukaiseen suuntaan siirtymiseksi.”, kuitenkin aloituksessasi oleva: ” Mutta, ainoa tapa varmistaa sen pohjautuvan oikeudenmukaisuuteen on jättää se vapaiden markkinoiden muodostettavaksi. ” on helposti tulkittavissa sellaiseksi ehdotukseksi, ehkä jopa tulonsiirtojen vähentämiseksi tai lakkauttamiseksi.
Toisekseen ihmettelet, miksi niin moni on suhtautunut kirjoitukseesi vihamielisesti ja käsitellyt sitä akateemisena kirjoituksena. Olettaisin, että syitä on kaksi: sinut esitellään jatko-opiskelijana, jolloin lukijat odottavat akateemista tekstiä, koska kyseessä ei ole selkeästi mikään kevyempi tekstilaji, kuten pakina. Lisäksi ainakin minä oletan, että retoriikan keinot ovat yliopiston käyneelle tuttuja. Näin arvelen, että olet tehnyt tietoisen retorisen valinnan keksiessäsi tämän kärjistetyn esimerkin ja että sinun on ollut tarkoitus paitsi kirjoitella tulonsiirtojen epäoikeudenmukaisuudesta, myös samalla hieman sivaltaa työttömiä. Jos tarkoitus ei ollut sivaltaa työttömiä, niin miksi ihmeessä valita täysin todellisuudesta irrallaan oleva esimerkki? Minulle tämmöinen retoriikka tuo mieleen lähinnä rasistien maahanmuuttajista kertomat karikatyyriset tarinat. Ymmärrän, että saamasi jyrkkä palaute harmittaa, mutta jos haluat kehittyä kirjoittajana ja tutkijana, kannattaa palata tähän palautteeseen myöhemmin. Kehut ovat mukavia, mutta kritiikki auttaa kehittymään. Muuten olen samaa mieltä Työttömän tutkijan kanssa siitä, mitä hän kirjoitti mittareista ja logiikasta.
Itse puolestani ilmoitan olevani näistä asioista samaa mieltä Wilman kanssa. 🙂