Pitäisikö palkkoja alentaa vai ei? Vaarin housut.

Julkisuudessa keskustellaan nyt jatkuvasti siitä, pitäisikö palkkoja alentaa tai työaikaa pidentää. Viimeisin väittely liittyy EK:n Jyri Häkämiehen näkemykseen siitä, että sunnuntain tuplapalkka pitäisi poistaa. SAK ehti luonnollisesti jo tuomita aloitteen .

Pitäisikö palkkoja sitten alentaa, työaikaa pidentää tai sunnuntain tuplapalkkaus poistaa? Vastaus on että en tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan. Työntekijän palkka on hänen tekemänsä työn hinta. Siksi se, pitäisikö palkkoja alentaa, ei ole edes oikea kysymys. Oikea kysymys on, että mitä pitäisi tehdä Vantaalla asuvan siivooja Liisa Hirvosen palkalle tai työajalle. Tai Lapualla asuvan sähkölaitoksessa työskentelevän insinööri Jouni Lappalaisen sunnuntailisälle. Samat kysymykset pitää esittää kaikkien lähes kolmen miljoonan työvoimaan kuuluvan suomalaisen työntekijän kohdalla erikseen.

On ilmeistä, että vastauksia näihin miljooniin kysymyksiin ei voi tietää kukaan. Vastaukset riippuvat kunkin työntekijän, työnantajan ja paikkakunnan ominaisuuksista ja olosuhteista. Joidenkin työaika voi olla liian lyhyt, toisten liian pitkä. Toisten palkka on liian alhainen, toisten liian korkea. On jokseenkin uskomaton osoitus suomalaisesta korporatismista, että keskustelua edes käydään näin keskusjärjestötasolla.

Jos kysymys olisi mistä tahansa muusta hinnasta, kaikki pyörittelisivät silmiään. Jos joku ehdottaisi, että kaikkien elintarvikkeiden tai asuntojen hintoja pitäisi laskea tai nostaa koko maassa täsmälleen samassa suhteessa, tätä pidettäisiin vähintäänkin erikoisena. Ehdotusta siitä, että kaikkien elintarvikkeiden valmistus- ja myyntimääriä pitäisi lisätä samalla prosentilla maanlaajuisesti pidettäisiin täysin hulluna. Ajatus siitä, että Ranualla myytävien maksalaatikkojen määrää pitäisi lisätä täsmälleen samassa suhteessa kuin Heinolassa olisi kaikkien mielestä älytön.

Tietysti pitää myydä niitä elintarvikkeita, joita ihmiset haluavat kussakin paikassa ostaa. Hintojen pitää heijastaa kustannuksia ja ostohalukkuutta. Jos Heinolassa halutaan enemmän maksalaatikkoa, Heinolassa täytyy myydä enemmän maksalaatikkoa. Toisin sanoen, elintarvikkeiden hintojen ja tuotantomäärien pitää määräytyä markkinoilla, ei keskusjärjestöjen ja hallituksen kabineteissa.

Joku kenties väittäisi, että elintarvikkeiden hinnoista ja määristä pitää sopia, koska muuten huono-osaiset kärsivät. Vastaus olisi, että tulonjako pitää hoitaa tulonsiirtojen, julkisten palvelujen ja verotuksen kautta, ei estämällä elintarvikemarkkinoiden toiminta.

Itse asiassa jos Kaupan liitto ja elintarviketeollisuus ehdottaisivat, että sovitaan yhdessä hinnoista ja määristä, tätä ei pidettäisi pelkästään hullutteluna, vaan kilpailuviranomaiset puuttuisivat välittömästi asiaan. KKV:n nälkäiset tutkijat tekisivät ratsioita aamunkoitteessa. Seuraamusmaksuja ja vahingonkorvausvaatimuksia satelisi. Kaikki ymmärtäisivät, miten vahingollista tällainen sopiminen yhteiskunnan hyvinvoinnille on.

Toisin on työmarkkinoilla.

”Oikean” palkkatason sijasta keskustelun pitäisikin kohdistua siihen, miten tuhoisaa ja älytöntä on sopia palkoista keskitetysti. Jään jännityksellä odottamaan tätä keskustelua.