Suomi jää jälkeen II: Mitä voimme oppia Ruotsilta ja Saksalta?

Liberan Suomi jää jälkeen -raportin nettiversio julkaistiin osissa. Tämä on ”Suomi jää jälkeen” osion toinen kirjoitus.

Sisällysluettelo

Mitä voimme oppia Ruotsilta?
Toimialoja, joita Ruotsi on uudistanut
Mitä voimme oppia Saksalta?
Mitä meidän pitäisi tehdä heti?

Ruotsi vapautti sääntelyä, Suomi ei

Sekä Suomi että Ruotsi kävivät läpi pankkikriisin ja laman 1990-luvun alkupuolella. Molemmat maat joutuivat pakon edessä toteuttamaan suuria valtion talouden leikkauksia, mutta Ruotsi teki enemmän. Tämän radikaalin korjausliikkeen myötä Ruotsi oppi, miten hyödyntää vapaata markkinataloutta hyvinvointivaltion rahoittamiseen. Siitä lähtien Ruotsissa on ymmärretty liian pitkälle menneen taloudellisen toiminnan sääntelyn aiheuttamat haitat. Uudistaakseen talouttaan Ruotsin valtio on systemaattisesti pyrkinyt vähentämään taloudellista toimintaa rajoittavaa sääntelyä silloin, kun sääntelylle ei ole ollut painavia perusteluja.

Ruotsissa virkamiesjohtajat valvovat veronmaksajien ja kuluttajien etua, kun taas Suomessa toimialan sääntelystä vastaavat virkamiehet ovat liian usein myös toimialan edunvalvojia. Ruotsin maatalousuudistukset käynnistänyt maatalousministeriön kansliapäällikkö oli siirtynyt tehtävään valtiovarainministeriön budjettipäällikön paikalta. Vertailun vuoksi Suomessa apteekkitoimialan sääntelystä vastaava ja uudistuksia vastustava neuvotteleva virkamies on Apteekkariliiton palkitsema Vuoden proviisori.

Kilpailun lisääminen kasvattaa toimialojen tuottavuutta, parantaa palvelua ja pääsääntöisesti laskee hintoja. Suomikin on avannut kilpailulle muutamia säänneltyjä toimialoja, kuten tele- ja rahoitusmarkkinat, mutta näistä onnistumisista huolimatta sääntelyn vähentäminen ei ole saanut riittävää poliittista tukea. Kuuden esimerkin kautta kuvaamme kuinka

Ruotsi on onnistunut lisäämään kilpailua eri toimialoilla kauan ennen Suomea.

1.Valtionyhtiö SVT loi kilpaillut markkinat

Ensi silmäyksellä vaikuttaa, että valtion ja sääntelyn rooli Suomen ja Ruotsin mediamarkkinoilla on hyvin samantapaista. Molemmissa maissa valtion mediayhtiöt, YLE ja SVT, ovat myös markkinoiden suurimmat toimijat. YLE ja SVT olivat molemmat pitkään televisiossa monopoliasemassa, ennen kuin markkinat asteittain avautuivat kilpailulle. Suomi avasi televisiomarkkinan yksityisille lähetyksille jopa hieman Ruotsia aikaisemmin kolmoskanavan aloittaessa lähetykset vuonna 1986.

Pinnan alta löytyy kuitenkin suuria eroja. SVT on onnistunut jättämään taakseen monopoliyhtiön raskaan perinnön ja hyväksynyt, ettei julkisen rahoituksen tarvitse tarkoittaa myös julkista tuotantoa. Yhtiö on vähentänyt itse tuottamiensa tv-tuotantojen määrää ja ostaa huomattavan suuren osan lähettämistään tv-sarjoista itsenäisiltä tuotantoyhtiöiltä. Tällä toimintatavalla SVT on luonut Ruotsiin toimivan televisiotuotantomarkkinan, jossa tuotantoyhtiöt kilpailevat keskenään laadulla.

Malli on osoittanut viime vuosina toimivuutensa, kun Ruotsi – ja samaa mallia hyödyntävät Norjan ja Tanskan yleisradiot – ovat tuottaneet lukuisia kansainvälistä menestystä niittäneitä tv-sarjoja. Mediamarkkinoiden kehityksessä Suomi on jäänyt Ruotsista jälkeen.

2. Apteekkimonopolin purku paransi saatavuutta ja laatua

Ruotsi avasi apteekkijärjestelmän kilpailulle vuonna 2009, kun valtion apteekkimonopoli Apoteket pilkottiin osiin ja uusien apteekkiketjujen perustamisesta tuli mahdollista. Uudistukseen asti Apoteket toimi Alkon kaltaisena valtion monopoliyhtiönä. Erikoisen siitä teki se, ettei vastaavaa valtion lääkejakelumonopolia ilmeisesti ollut missään muualla maailmassa kuin Ruotsissa, Kuubassa ja Pohjois-Koreassa.

Kun omistajana oli valtio joka maksoi lääkekorvauksien kautta suurimman osan Apoteketin menoista, kustannusten minimointi oli tärkeämpää kuin palvelu ja laatu. Vuoteen 2009 asti Ruotsissa oli yksi Euroopan harvimmista apteekkiverkostoista. Asiakkaat olivat laajalti tyytymättömiä palveluun, mutta lääkkeet olivat edullisia.

Uudistuksen myötä kilpailu on edelleen pitänyt lääkkeet selvästi edullisempina kuin esimerkiksi Suomessa. Samalla aukioloajat ovat pidentyneet, palvelusta on tullut nopeampaa ja apteekkien lukumäärä kasvanut huikeasti 50 prosentilla. Myös apteekkitoimialan kehityksessä Suomi on jäänyt Ruotsista jälkeen.

3. Taksialan vapauttaminen lisäsi taksien määrää ja mahdollistaa uudet palvelut

Ruotsi avasi taksimarkkinat kilpailulle vuonna 1990. Taksien lukumäärä nousi 36 prosenttia, ja Tukholmassa kilpailun avaaminen lyhensi asiakkaan odotusaikaa neljä minuuttia muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Samanaikaisesti myös hinnat nousivat. Ruotsalaisen tutkimuslaitoksen Institutet för Näringslivsforskning’n mukaan hintojen ja palvelun laadun nousu heijasteli asiakkaiden preferenssejä, ja lyhentyneet jonotusajat olivat kuluttajille hinnan nousun arvoinen parannus.

Viimeistään digitalisaation myötä Ruotsin valitsema tie on osoittautunut oikeaksi. Alalle syntyneet taksiyhtiöt ovat kehittäneet digitaalisia palveluitaan huomattavasti nopeammin kuin suomalaiset kilpailulta suojatut taksitoimijat.

Ruotsalaisten taksiyhtiöiden kilpailukykyä käytettiin jopa argumenttina olla avaamatta Suomen taksimarkkinaa, kun vuonna 2018 voimaantulevasta Suomen taksiuudistuksesta keskusteltiin. Pelkona oli, että jos markkinat avataan, ruotsalaiset yhtiöt valtaavat Suomen markkinat. Jos Suomen taksimarkkinat olisi avattu aiemmin, asetelma voisi olla toisin päin.

Taksimarkkinoiden kehityksessä Suomi on Ruotsia pahasti jäljessä. Hallitus on sentään päättänyt lähteä kirimään eroa kiinni, kun liikennekaaren myötä taksikiintiöistä luovutaan ja hinnoittelu vapautuu.

4. Keskittämällä saatiin elinvoimaisempia lentokenttiä

Ruotsi on keskittänyt lentoliikennettä kymmenelle Swedavian operoimalla lentokentälle. Liikenteen keskittäminen kymmenelle kentälle on taannut riittävän matkustajavolyymin kullekin kentälle, jolloin kentille on syntynyt kilpaillut lentoliikennemarkkinat. Suomessa Finavia ylläpitää kaksinkertaista määrää lentokenttiä, jolloin matkustajamäärät ovat käytännössä Helsinkiä ja Oulua lukuunottamatta kaikilla kentillä liian pienet, jotta kentille voisi syntyä merkityksellistä volyymiä.

Lyhytnäköinen linjaus ylläpitää liian useita pieniä maakuntakenttiä on johtanut lentoliikennemarkkinan surkastumiseen ja kansainvälisten yhteyksien keskittymiseen vain Helsinki–Vantaalle. Nykyään Helsinki–Vantaan osuus kaikista ulkomaanlentomatkustajista on 94 prosenttia kun Arlandan osuus Ruotsin kansainvälisistä lennoista on vain 68 prosenttia.

Tiheän, mutta matkustajamääriltään surkastuvan maakuntalentokenttien verkoston ylläpitäminen ei palvele maakuntia, lentoasiakkaita eikä veronmaksajia. Finavia käyttää vuosittain 20 miljoonaa euroa vuodessa maakuntakenttien tappioiden kattamiseen ja summan odotetaan kaksinkertaistuvan lähivuosina.

Kotimaisten lentoliikennemarkkinoiden kehityksessä Suomi on jäänyt Ruotsista jälkeen.

5. Kaukoliikenteen kilpailussa Ruotsi oli edelläkävijä

Suomessa aiemmat hallitukset ovat kaikin keinoin pyrkineet jarruttamaan linja-auto- ja rautatieliikenteen avaamista kilpailulle. Vasta EU:n pakottamana tilanne on alkanut muuttua, ja linja-autoliikenteessä uudet haastajat ovat päässeet paljastamaan vanhan kartellin tehottomuuden. Uudet toimijat ovat tuoneet niin houkuttelevia vaihtoehtoja että ne ovat vieneet matkustajia vanhan linja-autoliikenteen kartellin lisäksi myös VR:ltä.

Ruotsi vapautti linja-autoliikenteen kilpailulle oma-aloitteisesti jo 1990-luvun aikana. Rautateiden omistuksen ja liikenteen operoinnin Ruotsi erotti toisistaan ensimmäisenä Euroopassa jo vuonna 1988. Sitä seuranneina vuosina vuosina sekä sosiaalidemokraattiset että porvarilliset hallitukset ovat asteittain lisänneet kilpailua.

Suomessa kaukoliikenteen kohdalla vanhaa sääntelyä on suojannut mielenkiintoinen yhdistelmä ideologiaa ja edunvalvontaa. Linja-autoliikenteen kilpailurajoituksista hyötyivät perinteikkäiden linja-autoyhtiöiden omistajat ja he varmasti tekivät oman osansa hidastaakseen alan vapauttamista. Poliitiikkojen parissa VR:n suojelu on ennen Sipilän hallitusta ollut ilmeisen laajaa kannatusta nauttinut teema.

VR:n hintojen lasku linja-autoliikenteen vapautumisen jälkeen osoittaa, kuinka paljon suomalaiset kuluttajat ovat kärsineet tarpeettomista kilpailurajoituksista. Kaukoliikennemarkkinoiden kehityksessä Suomi on kaukana Ruotsia jäljessä, mutta onneksi EU pakottaa suomalaisia poliitikoita ottamaan askeleita oikeaan suuntaan.

6. Miljardien säästöt maataloustuissa

Maataloussektorin sääntelyä ja tukia uudistettiin Ruotsissa radikaalisti 1990-luvun alussa. Maan maataloussektorin toimintaa haluttiin tehostaa ja kilpailua lisätä. Ulkomaiseen kilpailuun kohdistuvat rajoitukset, kuten tuontitullit ja -kiintiöt, pidettiin ennallaan. Vientituista luovuttiin, tuottajajärjestöjen valtaa supistettiin ja puolivuosittain asetetut hintaohjeet lopetettiin.

Uudistukset pakottivat maataloussektorin tekemään rakenteellisia uudistuksia parantaakseen kilpailukykyä. Ruotsi esimerkiksi tuottaa Suomea suuremman määrän maitoa, vaikka Suomessa on kaksi kertaa enemmän maitotiloja kuin Ruotsissa. Hinta- ja tuotantotukiin tunnetusti liittyy riski, että tuet eivät jää tuottajille vaan siirtyvät tuotannontekijöiden omistajille, ja maatalouden osalla tämä tarkoittaa erityisesti peltojen omistajia. Kuvaavaa on, että vaikka Suomessa on huonommat viljelyolosuhteet kuin Ruotsissa, peltomaan hinta on Suomessa korkeampi.

Kun muutama vuosi uudistusten jälkeen Ruotsi liittyi Euroopan unioniin, Ruotsin maataloussektori oli varsin kilpailukykyinen. Toimiala on pärjännyt siitä asti ilman erillisiä kansallisia tukia. Suomi sen sijaan ei aloittanut maataloussektorin uudistamista ennen jäsenyyttä ja on käyttänyt jäsenyyden ensimmäiset 22 vuotta taistellakseen EU:sta lähtöisin olevia uudistuksia vastaan. Suomi on käyttänyt paljon aikaa, rahaa ja vaivaa lobatakseen itselleen poikkeuksia, joiden turvin Suomi saa maksaa nykyisen verran kansallisia tukia maataloustuottajille. Jos sama määrä energiaa ja rahaa olisi käytetty toimialan rakenteelliseen uudistamiseen, suomalainen maatalous luultavasti pärjäisi ilman kansallisia tukia samaan tapaan kuin Ruotsissa. Kilpailukykyisen maatalouden kehityksessä Suomi on jäänyt järkyttävästi Ruotsia jälkeen.

Uudistuminen on mahdollista myös Suomelle

Talouskasvun edellytyksistä huolehtiminen vaatii poliittisilta päättäjiltä töitä ja tahtoa. Ruotsissa tämän ovat ymmärtäneet sekä porvari- että sosialidemokraattiset hallitukset. Poliitikot yli puoluerajojen ymmärtävät markkinatalouden merkityksen hyvinvointivaltion palvelujen rahoittamisessa, ja he ovat onnistuneet uudistusten tekemisessä.

Hiljalleen tähän on alettu herätä myös Suomessa, ja turhia yrittämisen rajoituksia on alettu purkaa. Sipilän hallitus on muun muassa vapauttanut nuohouksen kilpailulle ja purkanut taksialan sääntelyä, mutta Ruotsista olemme vielä kaukana.

Liian usein Suomessa uudistukset pysähtyvät säännellyn toimialan vastustukseen, ja usein säänneltävä toimiala kontrolloi sääntelyä itse. Tämän ongelman korjaaminen vaatii poliittista tahtoa. Jos Suomen poliitikot jossain vaiheessa oikeasti haluavat uudistaa Suomen taloutta ja saada Suomen nousuun, onneksi esimerkkejä onnistumisista ei tarvitse hakea naapurimaata kauempaa.