Liberan Suomi jää jälkeen -raportin nettiversio julkaistiin osissa. Tämä on ”7 haastetta” osion kolmas kirjoitus.
Suomi jää jälkeen elintasossa, koulutuksessa ja kansanterveydessä
YK:n inhimillisen kehityksen indeksi mittaa maiden elintason, koulutuksen ja kansanterveyden välisiä eroja. Indeksiä käytetään usein kun halutaan verrata maiden välistä kehitystä pelkkää taloudellista kehitystä laajemmin. 1990-luvulla Suomi sai melkein kurottua eron Saksaan ja Ruotsiin kiinni.
Vuodesta 2001 lähtien ero Saksaan ja Ruotsiin on kuitenkin jo kaksinkertaistunut. Suomi jää Saksan ja Ruotsin jälkeen myöskin kaikilla indeksin kolmesta osa-alueesta.
Tämä artikkeli on osa Liberan julkaisua
Suomi jää jälkeen ja sen seitsemän haastettaBlogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Mikko Kiesiläinen
Mikko Kiesiläinen is an economist at EK – Confederation of Finnish Industries. He has previously worked as the Director of HYY Group and as a consultant for McKinsey. He has a Master's degree from the London School of Economics, and a Bachelor's degree from the University of York. Mikko was the CEO of Libera Foundation in 2018-2019.
9 kommenttia artikkeliin Suomen 7 haastetta III: Suomi jää jälkeen elintasossa, koulutuksessa ja kansanterveydessä
Suomi on menetetty tapaus koska meidän oikeisto on lähinnä vasemmistolainen.
Onko ero Ruotsiin kaksinkertaistunut vai pysynyt samana? Teksti väittää yhtä ja kuvaaja toista. Saksaan on kuvaajan mukaan syntynyt eroa enemmänkin. Valitsemalla sopivat vertailumaat, joiden keskiarvoa verrataan Suomen tasoon, päästään varmaan juuri haluttuun moninkertaan. Suomen kasvuvauhti toki heikkeni 2001, mutta Ruotsin vauhti oli ollut heikompaa jo aiemmin ja saksa on ylläpitänyt tasaisempaa kasvua jo 90-luvulta asti.
Mielenkiintoista tosiaan tuo kuvaajan tulkinta. Vertailuajankohtana 1990-2015 Saksa nousi 0,78 –> n. 0,925, Ruotsi n. 0.815 –> 0,915 ja Suomi 0,78 –> 0,895. Kaikkien nousu on välillä 0,1-0,145 eli erot ovat mitättömät. Itseasiassa, sikäli kun Ruotsilla nousu on ollut vähäisintä ja se on menettänyt johtoasemansa Saksalle, olisi länsinaapurissa kirjoittajan oletusten mukaan syytä ahdistua.
Aivan ensimmäiseksi pitäisi tarkastella sitä, ollaanko tässä huolissaan suomalaisista, vai Suomen imagosta muun maailman silmissä. Kiihkonationalistisella vimmalla tehtävä Suomi-kuvan kiillotus talloo tärkeimmän alleen, eli ihmisten hyvinvoinnin.
Meille on kansakuntana syötetty sitä propagandaa jonka mukaan koulutuksemme on maailman parhainta, ja ruokamme puhtainta ja terveintä.
Koulutuksemme tavoittaa koulupakon ansiosta kaikki kansalaiset Suomessa, perusasteen oppimäärän verran. Peruskoulun jälkeen osa nuorista jatkaa lukioon tai ammattikouluun, osa putoaa tyhjän päälle. Kouluviihtyvyys on heikolla tasolla jostain kumman syystä, vaikka Suomessa pitäisi olla maailman parhaat koulut ja opettajat.
Perisuomalaiset ruoat jotka sisältävät lihaa perunaa leipää rasvaa ja suolaa, ovat kaikkea muuta kun terveellisiä. Onneksi siinä sivussa lautaselle saattaa vahingossa joutua joku salaatinlehti ja tomaatin siivu. Tönkkösuolattu muikkukukko tai Karjalanpaisti tukkii suonet ennenkun sen ehtii niellä. Legendaksi muodostuneet ”makkispekkikset” lihapiirakat ja munkkiporsaat paisuttavat suomalaisia muodottomiksi pulleroiksi.
Meidän tavallisten everyday-ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen on kolkon etäistä ja pinnallista, vältämme välittämistä ja omista tunteista avautumista kun myrkkyä.
Puhekielessämme eivät kohteliaisuus-sanat vilise vaan puhumme käskien ja kuulustellen.
Suomalainen on traagisen yksinäinen vaikka ympärillä olisi iso lauma kavereita. Kaveri ei ole sama kun ystävä. Kaverilla ja ystävällä on yhtä suuri ero kun pornolla ja erotiikalla.
Suoranaisia rikoksia ihmisyyttä kohtaan ovat olleet kansaamme iskostetut opit onnen kätkennästä ja pitkän ilon itkusta. Olemme oppineet nuo niin hyvin, ettemme uskalla olla onnellisia emmekä tyytyväisiä mihinkään. Häpeäkulttuurimme painaa päämme alas ja pakottaa välttämään katsekontaktia.
Suomalaiset kotitaloudet velkaantuvat hälyttävästi sillä pelkäämme näyttävämme ruotsalaisia huonommilta ellei rakenneta vaikuttavia kulisseja. Joka niemeen ja notkoon nousee kalliita design-taloja ja yhtä iso talli kahdelle Volvolle (90 ja 80-sarjaa), ja vähintään 150-heppaselle perämoottoriveneelle. Todellisuudessa järkevä satsaus olisi 50-luvulla rakennettu rintamamies-talo ja autona vähän käytetty Golf tai Corolla.
Kansakuntamme kärsii vakavasta identiteetti-kriisistä. Tämän ymmärtää sillä olemme koira jota on kiskottu kaulapannasta useaan suuntaan. Ruotsi, Saksa ja Venäjä ovat olleet vahvimmat vaikuttimemme. Amerikasta omaksutaan televisiosta nähdyt pintapuoliset vaikutteet ymmärtämättä mitään niiden taustoista.
Sinä päivänä kun teemme asioita vilpittömästi ja ensisijaisesti itsemme ja toistemme hyväksi, emmekä jonkun kilpajuoksun takia, olemme oikealla tiellä kohti valoa.
Kyllä nyt vaan ongelma ollut kauan että joka niemeen ja notkoon ei nouse design taloja vaan rakentaminen siltä osin hyytynyt koska nuoret asuu kaupungeissa ja vuokralla.Sitten toi auto juttu me kaikki jo tiedetään että paremmat automerkit on yritysten leasing autoja niin eivät ole kateusongelma.Kyllä Suomen ongelma on täysi näivettyminen taloudellisesti johtuen helvetin huonoista palkoista ja yrittämisen mahdottomuudesta missä verot vie kaiken se on meidän kriisi lisäksi saamattomuus ja hullu valtio.Mitä hauskinta on ollut kaiken lisäksi se Suomen parhaimmat menestysvuodet olleet aina silloin kuin vasemmisto johdossa ja nyt taas heikoin kohta taloudessa 9 vuotta johtuen oikeistojohdosta, tämähän pitäisi olla päinvastoin tai onko oikeisto loppujen lopuksi Suomessa liian sosialistinen ja vasemmalla.
Mainitsit helvetin huonot palkat, mutta otapa selvää millainen on palkkataso Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa. Noissa maissa Suomea suuremmat palkat ovat korkeasti koulutetuilla lakimiehillä ja lääkäreillä. Peruskoulujen opettajilla, bussikuskeilla, kaupanmyyjillä ja muissa keski ja alemman tulotason töissä palkat ovat Suomea huonommat. Toki elinkustannukset ovat myös halvempia siellä.
Sitten siitä yrittämisen vaikeudesta Suomessa. On jotenkin uskomatonta, että täällä starttirahojen ja yritystukien maassa on yrittäminen niin lohduttoman vaikeaa. Miksi? Noh, olen itse ollut parissa kantasuomalaisen yrittäjän puulaakissa töissä josta toisessa tämäkin valkeni. Yritystä pyörittänyt pomoni satsasi lähinnä ihan muuhun kun firmaansa. Usein kun häntä olisi tarvittu paikalle vastaamaan hankinnoista ja työkiinteistössä tapahtuneiden vikojen ilmaantuessa, häntä ei saanut kiinni pahimmassa tapauksessa muutamaan päivään. Loppuviikosta suvaitsi saapua edustus-Bemarillaan krapulaisena ja sanoi että mökillä hän oli. Kännykkä äänettömällä.
Yllätys yllätys, sitä firmaa ei enää ole.
Aivan liian moni suomalainen mies-yrittäjä on liikkeellä rehvakkaalla Turhapuro-asenteella. Että kun se lafka on saatu rekisteröityä ja sille rahoitus hankittua, niin aikaa ja resursseja hassataan ökyilyyn ja öykkäröintiin.
Tuntemani maahanmuuttaja-yrittäjillä on aivan eri ääni kellossa. He työskentelvät kellon ympäri väsymättä ja valittamatta yrityksensä eteen. Heillä on selkeä käsitys siitä mitä menestyminen edellyttää. Asiakas on aina numero uno, aina ja ehdoitta. He ovat verkostoituneet ja selvittäneet kaikki edellytykset mitkä pitää olla kunnossa jotta liiketoimintaa voi harjoittaa.
En puhu Uuno Turhapuro yrittäjistä enkä maahanmuuttaja yrittäjistä sekin on vaan yhtä startti rahaa alusta loppuun ja viihtyvät myös protestilistoilla ja liiketoimintakieloissa.Eihän yritysidea voi aina olla sitä että pitää painaa 24 tuntia vuorokaudessa että saa edes peruspalkan kyllä silloin yritysympäristö on väärä mutta Slush yrittäjistä samaa mieltä eivät ajatelle kuin nopeata voittoa ja firman myyntiä sen jälkeen ja vaan 0,1 % onnistuu.
No hyvä, minä kärjistän ja yleistän, se on paha tapa. Myönnettäköön.
Mutta yksi iso kysysmys kuuluu, millä suomalaiset saadaan ostamaan palveluita? Amerikassa keskituloinen ja sitä paremmin tienaava ostaa lähes kaikki palvelut, sillä se vähäinen vapaa-aika mitä työnteolta jää, halutaan käyttää rentoutumiseen ja hauskanpitoon perheen ja ystävien seurassa.
Suomessa edelleen halutaan tehdä mahdollisimman kaikki itse, sillä jollakulla muulla teettäminen on ikäänkuin rahan haaskuuta ja antaa nolon kuvan ettei itse viitsi tai osaa.
Tänäkin syksynä iltalenkillä huomasin kuinka omakotitalojen pihoilla haravoitiin lehtiä otsalampun valossa. Suomalainen siivoaa, marjastaa, sienestää, kalastaa, pakastaa, hakkaa halkoja, rakentaa kuistia, kaivaa kiviä ja kantoja ja ronklaa autoa vapaa-aikansa jonka hän voisi käyttää oman henkisen pääomansa kartuttamiseen, keskusteluihin ihmisten kanssa, taikka vaikka viettää viikonlopun sen oman honeyn kanssa lemmenpuuhista nautiskellen.
Kysyntä ja tarjonta pitää saada kohtaamaan turhan byrokratian kitkemisellä. Keski-Euroopassa työtön voi ruveta myydä leipomiaan keksejä kadunkulmassa. Suomessa sellainen touhu loppuu tylysti alkuunsa kun valtion politrukki tulee penäämään lupia nähtäväksi. Ei hyvä.
Verokiila tappanut jo kaikki mahdollisuudet palvelutekemiselle muille jollain järkevällä hinnalla Suomessa. Jenkeissä tunnetaan sana pimeä raha joka on käytäntö pikkupalveluissa.