Mitä jos Helsingin kaupunki ei vain lopettaisi korkotuettujen asuntojen tuotannon vaan myisi asuntosalkkunsa?

Uusien asuntojen yhtiölainojen osuus uuden asunnon hinnasta voi nykyään olla 60-70 % asunnon arvosta. Tämä on aiheuttanut useilla tahoilla huolestuneisuutta. Vastuullisuuden nimissä on oltu huolissaan milloin kuluttajien velkaantumisesta, milloin sijoittajien riskeistä ja milloin pankkien kyvystä arvioida riskejä.

Julkisen sektorin – vaikkapa Helsingin kaupungin – hankkimat asunto-yhtiöt lainoitetaan 95 %:lla yhtiölainalla. Näiden lainojen riskit – vaikka puhutaan lähes 100 %:n rahoituksesta – eivät tunnu erityisesti huolestuttavan. Miksi pitäisikään – ovathan ne julkisen sektorin maksukyvyn eli verotusoikeuden varassa. Ehkä juuri siksi pitäisi huolestua. Näin korkeasti lainoitetut hankkeet ovat korkean riskin kohteita.

Sen sijaan, että olemme huolissamme yksityisten sijoittajien velkaantumisesta 70 %:n yhtiölainojen johdosta, meidän olisi hyvä kiinnittää huomiota julkisen sektorin asuntotoimijoiden yhtiölainoihin ja riskeihin. Peräti 95 %:n vivutusasteen johdosta näitä kaupunkien omistamia yhtiöitä voisi – toki puhtaasti finanssisilmälasein – pitää todellisina riskipelureina. Pieni arvonmuutos tai remonttitarve voi viedä nettovarallisuuden negatiiviseksi ja pieni vuokranmaksun heikkeneminen tai ylläpitokustannusten nousu voi tehdä kassavirralle samoin. Toisaalta, kaupunkien yhtiöt ovat onnistuneet valtion takausten johdosta siirtämään yrittäjäriskin de facto valtiolle.

Osmo Soininvaara teki 1.4.2018 (!) raikkaan ehdotuksen siitä, että Helsingin kaupunki lopettaisi korkotuetun asuntotuotannon. Hänen yksi perusteensa oli se, että se nostaa kokonaisuutena tarkastellen asumisen hintaa. Soininvaaran ehdotus on raikas, kiinnostava ja kannatettava.

Entä jos vietäisiin ajatus hieman pidemmälle? Mitä jos Helsingin kaupunki myisi koko asuntokantansa tai alkuun osan siitä? Kaupungilla on omistuksessaan noin 56.000 asuntoja. Jos keskimäärisen asunnon hinta olisi 164 t€ olisi koko kannan arvo 9,2 miljardia euroa. Tällä mm voisi maksaa pois lainakannan 1,2 Mrd € ja käyttää loput tulevina vuosina merkittäviin verokevennyksiin ja kehityshankkeisiin. Lisäksi tällä voisi olla monia muita myönteisiä vaikutuksia kuten vapautuminen korjausvelasta ja varojen kohdentaminen seinistä palvelutuotantoon. Olen hahmotanut tätä mahdollisuutta tarkemmin maaliskuussa julkaistussa kirjassani ’’Asunto – elämäsi tärkein sijoitus’’ (AlmaTalent 2018). Onko edelleen välttämätöntä sijoittaa julkisia varoja seiniin vai voisiko varoilla edistää muita kuntalaisten kannalta tärkeitä asioita?