Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina Esko Ahon haastatteluun perustuvan artikkelin, jossa esitettiin kysymyksiä Esko Ahon roolista Venäjän valtion enemmistöomisteisessa pankkijätissä Sberbankissa.
Vaikka jutussa nostettiin esiin Sberbankkiin liittyviä kiistanalaisia piirteitä, jutun sävy oli kokonaisuudessaan vähintään neutraali ellei peräti myötäsukainen. Esko Aho kuitenkin koki artikkelin niin ikävänä, että kirjoitti Helsingin Sanomien päätoimittajalle avoimen kirjeen, jolla hän pyrki vaikuttamaan jutun sisältöön. Haastattelun tehneen Tommi Niemisen mukaan Esko Aho koitti “a) painostaa jutun hyllyttämiseen, ja kun se ei onnistunut b) teki vihjailevia uhkauksia seurauksilla jos juttu julkaistaan c) kieltäytyi lapsellisesti yksilöimästä väitteitään”.
Esko Aho on ollut yli kahden vuoden ajan Venäjän valtion enemmistöomisteisen pankin Sberbankin hallituksen jäsen. Aho on tunnetusti Suomen entinen pääministeri ja Sberbank on pakotelistoilla oleva Venäjän suurin pankki. Kremliä lähellä oleva Sperbank on mm. auttanut Fennovoima-hanketta kiertämään omistukselle ja rahoitukselle asetettuja ehtoja Migrit Solarnan kautta ja on mahdollisesti rahoittanut Krimin miehitystä. Esko Aho on taas entisenä pääministerinä edelleen suomalaisen politiikan kentän merkittävä taustavaikuttaja, jonka sanotaan toimivan pääministeri Juha Sipilän arvostettuna neuvonantajana.
Ottaen huomioon kuinka kiistanalainen pankki ja kuinka korkean profiilin entinen poliitikko on kyseessä, on hämmästyttävää, miten vähän Suomessa on keskusteltu asiaan mahdollisesti liittyvistä eettisistä ongelmista.
Perinteiset mediat eivät ole uutisoineet kovin laajalti tästä avoimesta kirjeestä tai Niemisen mainitsemasta uhkailusta, mutta tieto niistä levisi nopeasti toimittajien suosimassa Twitterissä, ja yritykset kääntyivät äkkiä Ahoa itseään vastaan. Vaikka Helsingin Sanomat ei antanut Ahon vaikuttaa jutun sisältöön, tähän yritykseen on silti syytä suhtautua vakavasti.
Ilta-Sanomien maanantainen pääkirjoitus mainitsi Ahon lähettämän kirjeen ja oli erittäin kriittinen Esko Ahoa kohtaan. Oikeastaan ainoa Ahon kannalta positiivinen seikka pääkirjoituksessa oli, että sen mukaan Lipposen asema NordStreamin hallituksessa on vielä kiusallisempi kuin Ahon asema Sberbankissa. “Lipponen ja Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder ovat antaneet osaamisensa Venäjältä Saksaan vedetyn NordStreamin kaasuputken mannekiineina. Rahallinen korvaus on ollut siinä määrin hyvä, että sitä voi pitää myös toiminnan motiivina.”
Paavo Lipposen ja Gerhard Schröderin mainitseminen tässä yhteydessä kuvastaa hyvin kuinka kyse ei ole yksittäisestä entisestä pääministeristä. Venäjä pyrkii käyttämään hyväkseen sekä entisiä että nykyisiä vaikutusvaltaisia poliitikoita, vaikuttaakseen Suomessa käytävään julkiseen keskusteluun. Tämä on erittäin huolestuttava ilmiö josta on syytä keskustella avoimesti, sillä se on paras tapa torjua Venäjän vaikuttamisyrityksiä.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Mikko Kiesiläinen
Mikko Kiesiläinen is an economist at EK – Confederation of Finnish Industries. He has previously worked as the Director of HYY Group and as a consultant for McKinsey. He has a Master's degree from the London School of Economics, and a Bachelor's degree from the University of York. Mikko was the CEO of Libera Foundation in 2018-2019.
6 kommenttia artikkeliin Esko Aho yritti vaientaa keskustelua hänen roolistaan Sberbankissa
Muistan Esko Ahon aina miehenä joka kaatoi kymmensiä tuhansia yrityksiä turhaan 90 luvun lamassa huonoilla päätöksillä.Ei haittaisi vaikka muuttaisi lopullisesti Venäjälle.
”ja on mahdollisesti rahoittanut Krimin miehitystä.”
Hyvin opittu uusmarxilaisen valtamedian tavoille.
Esko Aho, Johan Bäckman, Hjallis Harkimo ovat todennäköisesti osa lukuisten Venäjän käyttämien suomalais”satelliittien” joukkoa joita käytetään Putinin hallitseman hirmuvaltion tarpeisiin.
Heikot, yksinkertaiset ja vedätettävät suomalaiset ovat helposti ympäri puhuttavissa vaikka mihin. Aliarvioimme Venäjää, nauramme ja pilkkaamme heidän kehitysmaan asteella olevaa yhteiskuntaa ja infrastruktuuria, heidän naurettavia autojaan ja lukuisia epäonistuneita rakennelmia. Siinä samassa unohdamme sen tosiasian, että Venäjällä on kehitetty oma avaruusohjelma ja ydinkärkiä. Heillä on ollut myös maailmanlaajuinen tiedusteluverkosto.
Venäläiset tuntevat Suomen ja suomalaiset paremmin kun täällä pystytään käsittämään. He tietävät myös heikkoutemme. Venäläsille on ollut naurettavan helppoa toteuttaa Suomessa sitä, mikä on muissa maissa tuottanut suuria vaikeuksia, kuten esim. maa-alueiden ja kiinteistöjen ostot, ja vieläpä Suomen kannalta strategisesti kyseenalaisten kohteiden välittömästä läheisyydestä. Suomen viranomaiset ovat mitä luultavimmin autuaan tietämättömiä siitä millaista toimintaa Venäjä harjoittaa Suomen maaperällä tälläkin hetkellä.
Venäjä luottaa suomalaisten Venäjän pelkoon joka on pysynyt ennallaan vielä Kylmän sodan jälkeenkin. Siksi se ei ole katsonut asiakseen painostaa maatamme erityisen agressiivisesti. Toistuvat ilmatilaloukkaukset, kyseenalaiset transponder-touhut ja GPS-järjestelmien sekoittaminen on kuitattu Suomessa hyvin laimeasti.
Suomi juuttui pysyvästi Urho Kekkosen ajan YYA-asetelmaan. Joka kerta kun maamme päättäjien tulisi kommentoida mitä tahansa Venäjän väärinkäytöstä, on sävy hyvin sordinoitua. Pahimmillaan se menee samanlaiseksi veljeilyksi mitä nähtiin Ulkoministereiden Timo Soinin ja Sergei Lavrovin välillä. ”Ystäviä ollaan” sanoi Soini.
Suomalaiset ovat valtion holhouksen ja kontrollin seurauksena kehittyneet passiivisiksi ja apaattisiksi. Olemme poikkeuksellisen huonoja kyseenalaistamaan auktoriteetteja, ja tätä tukee vielä osaltaan yleinen asevelvollisuus-järjestelmä jossa etupäässä miespuoliset kansalaiset opetetaan olemaan ajattelematta ja tottelemaan sokeasti ylempien käskyjä.
USA.n sotilasakatemian korkeimmalla tasolla Westpointissa toimii yksikkö joka poimii sotilaiden joukosta itsenäisiä ja luovasti ajattelevia poikkeusyksilöitä jotka eivät ehkä pärjää rivissä, mutta heidän älykkyyttään ja nopeaa päättelykyä voidaan hyödyntää monissa strategisissa tarkoituksissa. Vastaavanlaista kaivattaisiin tänne Suomeenkin.
Onko Sveitsissä, tuossa maailman ainoassa demokratiassa, hyvä kadettikoulu?
Esko Aho ei saanut EU:sta iso palkkaista tyhjän toimittajan virkaa kun pisti hanttiin Euroon liityttäessä. Mutta miksi Paavo Lipponen ei saanut vaikka ajoi härskisti EU:n etua Suomen kustannuksella?