Suomessa verotus estää tavallisten kansalaisten vaurastumisen

Suomalaiset kotitaloudet kuuluvat läntisen Euroopan vertailussa vähävaraisimpien kotitalouksien joukkoon. Esimerkiksi keskivertoruotsalaisen varallisuus on kolme kertaa keskivertosuomalaisen varallisuutta suurempi.

Suomalaisten varallisuus on myös muita eurooppalaisia enemmän painottunut sellaiseen omaisuuteen, joka ei aktiivisesti kerrytä lisää varallisuutta. Puolet kokonaisvarallisuudesta on kiinni omistusasunnoissa, ja sijoitusluontoisesta varallisuudesta kolmekymmentä prosenttia on nollakorkoisilla pankkitileillä.

Suomalaisten vaurastuminen edellyttäisi, että osallistuisimme nykyistä laajemmin yritystoimintaan. Yritystoimintaan voi osallistua yrittäjän, omistajan tai sijoittajan roolissa.

Suomessa verotus kuitenkin ehkäisee poikkeuksellisen tehokkaasti tavallisten kansalaisten mahdollisuuksia vaurastua ja kerryttää varallisuutta, jolla yritystoimintaan voisi osallistua.

Yksinkertaisin tapa vaurastua on tehdä työtä ja ansaita palkkatuloja. Vaurastuminen työnteolla on kylläkin tehty Suomessa vaikeaksi, sillä palkkatulojen verotus on kansainvälisesti vertaillen ennätysmaisen ankaraa.

Erityisesti ankaraa on lisätulon verotus eli progressio. Suomessa progressio muodostuu hyvin ankaraksi jo pieni- ja keskituloisilla palkansaajilla. Keskipalkkaisen työntekijän rajaveroaste on Suomessa 47,1 prosenttia, kun se esimerkiksi Ruotsissa on 33,4 prosenttia, Norjassa 34,5 prosenttia ja Virossa 21,3 prosenttia.

Ankara progressiivinen verotus kohdentuu juuri sellaiseen lisätyöhön – esimerkiksi ylitöistä saataviin korvauksiin tai sivutoimen palkkaan – josta ansaittuja varoja voisi käyttää pitkäjänteiseen arvopaperisäästämiseen.

Myös yrittäminen on kaikille mahdollinen tapa pyrkiä vaurastumaan. Suomessa verotuksen taso on kohtuullista niillä yrittäjillä, joiden yrityksissä on paljon varallisuutta. Sitä vastoin muilla kuin varakkailla yrittäjillä, verotus on erittäin ankaraa.

Tämä johtuu siitä, että yrityksestä nostettuja varoja verotetaan ansiotulona, ja ansiotulon verotus on Suomessa huippukireää. Keskituloille yltävän yrittäjän marginaaliveroprosentti on lähellä viittäkymmentä, mikä on maailmanennätystasoa.

Työn ja yrittämisen lisäksi varallisuutta voi joskus kertyä myös perinnön muodossa. Suomessa keskikokoisestakin perinnöstä maksetaan perintöveroa kymmeniä tuhansia euroja. Perintö ei yleensä ole likvidiä varallisuutta, joten sen saamisesta aiheutuva perintöveron maksuunpano johtaa usein siihen, että perinnönsaajan mahdollisuudet arvopaperisäästämiseen vähenevät entisestään. Vastaavaa ongelmaa ei ole monissa muissa maissa, sillä perintövero on kansainvälisesti väistyvä veromuoto. Muun muassa lähinaapureissamme Ruotsissa, Norjassa ja Virossa ei ole perintöveroa.

Jos kotitalous on onnistunut kerryttämään varallisuutta arvopaperisäästämisen aloittamiselle, on vastassa jälleen ahne verottaja. Kansainvälisesti vertaillen sijoittamisen verotus on Suomessa ankaraa, sillä meillä pääomatulot ovat hyvin laajasti ja ilman inflaatiotarkistuksia verotuksen kohteena.

Lisäksi pääomatuloverotuksen verokantaa on vuosien varrella kiristetty, ja verotus on muutettu progressiiviseksi. Toisin kuin monissa Euroopan maissa Suomessa ei myöskään ole ollut pitkäaikaiseen arvopaperisäästämiseen kannustavaa sijoitussäästötiliä.

Tavallisten kansalaisten työn, yrittämisen ja sijoittamisen ennätysankara verottaminen on Suomen verojärjestelmän merkittävin rakenteellinen ongelma.

Verotuksen kohtuullistaminen tukisi talouskasvua ja työllisyyttä, sillä se parantaisi työnteon ja yrittämisen kannusteita.

Samalla verotuksen kohtuullistaminen mahdollistaisi tavallisten kansalaisten vaurastumisen ja nykyistä laajemman osallistumisen lisävaurastumista tuottavaan yritystoimintaan.