Kylmän sodan loppumisen jälkeen 1990-luvulla demokratiasta tuli (joksikin aikaa) globaalisti vallitseva järjestelmä, ja muun muassa monet entiset kommunistivaltiot siirtyivät monipuoluedemokratiaan. Pian kuitenkin huomattiin, että monet näistä valtioista eivät todellisuudessa demokratisoituneet.
Tutkijat, kuten Andreas Schedler, Steven Levitsky ja Lucan Way alkoivat kutsua tällaisia poliittisia järjestelmiä ”vaaliautokratioiksi” tai ”kilpailullisiksi autokratioiksi”.
Näissä järjestelmissä vallanpitäjät keskittävät valtaansa manipuloimalla muodollisesti demokraattisia instituutioita. Keinovalikoimaan kuuluvat mm. median vapauden kaventaminen, oikeusjärjestelmän ja valtionhallinnon käyttäminen poliittisena aseena oppositiota vastaan, sekä vaalijärjestelmän ja muiden instituutioiden muokkaaminen vallanpitäjiä suosivaksi.
V-Dem -tutkimuslaitoksen viimeisimmän demokratiaraportin mukaan melkein 3/4 maailman väestöstä elää nyt autokratioissa.
Vaaliautokratioissa järjestetään säännöllisesti monipuoluevaaleja. Vaikka hallinto pyrkii kontrolloimaan mediakenttää ja vaalijärjestelmä suosii valtaa pitävää puoluetta, vaalit ovat harvoin kuitenkaan täysin vilpilliset tai manipuloidut. Osa kansalaisista vaikuttaa aidosti tukevan vaaleissa hallitusta.
Miksi kansalaiset sitten äänestävät autoritaarisia hallitsijoita? Yalen yliopiston professorin Milan Svolikin mukaan kyse ei välttämättä ole siitä, että kansalaiset eivät tällaisissa järjestelmissä tukisi demokratiaa abstraktilla tasolla. Vaaliautokratioissa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan useat kansalaiset arvostavat demokratiaa poliittisena järjestelmänä, vaikka samalla suuri osa kansasta tukeekin vaaleissa autoritaarista hallintoa.
Kokeelliset tutkimukset ovatkin osoittaneet, että kansalaiset painottavat vaaleissa puoluekantaa tai erilaisia poliittisia kysymyksiä demokraattisia perusperiaatteita enemmän. Poliittinen polarisaatio lisää tätä taipumusta edelleen.
Säännöllisesti järjestettävät monipuoluevaalit ovat vaaliautokratioiden heikko kohta, sillä autoritaarinenkaan hallinto ei aina pysty kontrolloimaan niiden lopputulosta. Opposition yhdistyminen suositun ehdokkaan tueksi lisää vallan vaihtumisen todennäköisyyttä.
Parantuminen epädemokraattisesta hallinnosta vie kuitenkin aikaa. Autoritaarisen hallinnon tekemät muutokset oikeusjärjestelmässä tai valtionhallinnossa voivat olla hyvin haastavia korjata.
Demokratian elvyttäminen kestää paljon kauemmin kuin sen murentaminen. Tämän takia heikotkin signaalit demokratian murentamisesta tulisi ottaa vakavasti.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Inga Saikkonen
Inga Saikkonen toimii vanhempana yliopistonlehtorina Åbo Akademissa. Hänen keskeisimpiä asiantuntijuusalueitaan ovat demokraattisten normien sekä autoritaaristen poliittisten järjestelmien ja käyttäytymisen tutkimus. Saikkonen johtaa "Demokraattinen resilienssi kansalaisten keskuudessa" -työpakettia Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa "Liberaalin demokratian resilienssi Suomessa" -konsortiossa (RESLIDE).
Yksi kommentti artikkeliin Demokratia elpyy hitaasti
Kaikki muut paitsi sveitsiläiset elävät jonkin sortin epädemokratiassa. Tämä on fakta, jota mm. Suomessa on erittäin vaikeaa ymmärtää ja sisäistää, koska kollektiivisessa itsepetoksessa on helpompi elää kuin yksilöllisessä totuudessa.