Poliittiset päätökset kuuluvat eduskunnalle. Ne eivät kuulu työmarkkinajärjestöille, jotka edustavat koko ajan kutistuvaa osaa kansasta – eivätkä koskaan nuoria, joiden selkään raskaat eläkevastuut etupäässä kasataan.
Väki vanhenee, bileet ei parane
Orpon hallitusohjelma antoi työmarkkinoiden keskusjärjestöille (EK, KT, SAK, Akava ja STTK) selkeärajaisen tavoitteen: heidän tuli laatia eläkeuudistus, jonka tuli vahvistaa julkista taloutta pitkällä aikavälillä noin 0,4 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen eli noin miljardilla eurolla. Aikaa annettiin tammikuun loppuun 2025.
Lähtökohta uudistukseen oli, että Suomi on yksi Euroopan nopeimmin vanhenevia maita ja vanhuuteen koskevat menot kasvavat todella nopeasti.
On tietenkin ainoastaan positiivinen asia ja edistyksen voitto, että suomalaiset elävät yhä pidempään yhä terveempinä. Mutta tähän asiaan pitäisi reagoida eduskunnassa, eikä luovuttaa päätöksenteokoa työmarkkinajärjestöille.
Eläkejärjestelmää on jo 60 vuoden ajan kehitetty työmarkkinajärjestöjen keskinäisessä yhteisymmärryksessä. Työmarkkinoiden todellisuus on kuitenkin kääntynyt tässä ajassa päälaelleen. Vanha jakojärjestelmä ei ole enää oikeudenmukainen aiemman väestöpyramidin muututtua pystysuoraksi ja tasapaksuksi palkiksi, jossa yli 65-vuotiaiden suhteellinen määrä kasvaa vuosi vuodelta.
Eläkejärjestelmän alkuaikoina palkasta meni 5% eläkemaksuihin, 1980-luvulla jo yli 10% ja 2020-luvulla hivotaan jo 25% tasoa. Nykyiset työikäiset maksavat siis moninkertaisia eläkemaksuja, mutta tarina ei pääty tähän. Ikäluokkien pienentyessä tulevia sukupolvia odottaa nimittäin vielä karumpi yhtälö.
Eläkeuudistus 2025: ei mitään nähtävää
Sunnuntaina 19.1 työmarkkinajärjestöt pääsivät sopuun muutamasta kosmeettisesta muutoksesta, jotka hallitus hyväksyi 23.1.
Uudistuksessa sovittu ”inflaatiovakauttaja” lienee vähämerkityksellinen ja mitään varsinaisia sopeutustoimia eläkkeisiin ei tehty. Työeläkeyhtiöiden riskinottomahdollisuuksia lisättiin sentään vähän.
Työmarkkinajärjestöjen neuvotteluiden pohjaksi annettu miljardin mittakaava tuntuu jo lähtökohtaisesti väärältä.
Tällainen kunnianhimon aste kuuluisi ylijäämäisille ja kasvaville kansantalouksille, kuten vaikka muille Pohjoismaille. Niillä olisi varaa hienosäätää nykytilaa.
Suomi sen sijaan painii ongelmiensa kanssa ihan eri sarjassa. Mittakaava kertoo karua tarinaa: Eläkemenot vuonna 2023 olivat 37,8 miljardia euroa.
Valtion kipuillessa sopeutustavoitteissaan ja ottaessaan jatkuvasti lisää syömävelkaa, yhden miljardin (2,5% eläkemenoista) tavoitetaso tuntuu jo valmiiksi rimanalitukselta. Sen pienuus selittynee sillä, että vanhaan tapaan hallitus halusi varmistaa työmarkkinoiden keskusjärjestöjen pääsevän sopuun asiassa. Ellei sopua tulisi, edessä olisi ollut hyppy tuntemattomaan: hallitusohjelman mukaan ”hallitus sitoutuu tekemään tarvittavat päätökset tavoitteen saavuttamiseksi” ilman työmarkkinajärjestöjä.
Eli tekemään päätökset eduskunnan enemmistöllä. Kuten perustuslaki asiasta säätääkin.
Työläkejärjestelmän demokratiavaje
Vielä 1990-luvulle asti keskusjärjestöt edustivat sentään suurinta osaa työssäkäyvistä ihmisistä.
Ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestöistä suurimman eli SAK:n jäsenmäärä saavutti historiallisen huippunsa (1 136 292 jäsentä) vuonna 1993. Vuonna 2024 se oli enää alle puolet tästä (515 000 jäsentä) ja kaikkien keskusjärjestöjen yhteenlasketutkin jäsenmäärät olivat alle puolet noin 2,8 miljoonan hengen kokonaistyövoimasta. Vastaavasti vuonna 2023 “Loimaan kassa” eli YTK työttömyyskassa ohitti SAK:n liittojen palkansaajajäsenien määrän.
Työmarkkinajärjestöt edustavat siis koko ajan pienenevää osaa työväestä.
Eläkeuudistus taas on aivan liian tärkeä päätettäväksi työmarkkinoiden keskusjärjestöjen kabineteissa.
Etuusperusteinen eläkejärjestelmämme vie yhä suuremman osan palkasta, jolloin ansiotuloverotusta on laskettava jotta Suomessa kannattaa ylipäätään työllistää ja työllistyä.
Julkisen talouden liikkumavara vastaavasti pienenee: koulutukseen, varhaiskasvatukseen ja sote-palveluihin jää yhä vähemmän rahaa. Mahdollisuudet velkaantumisen rajoittamiseksi vähenevät.
Esimerkiksi 3500€ keskimääräisellä suomalaisella kuukausipalkalla eläkejärjestelmään menee yhteensä noin 870€/kk, yli kolmannes työntekijän nettopalkasta ja huomattavasti enemmän kuin hän maksaa keskimäärin valtion tuloveroa ja kunnallisveroa (noin 596€/kk).
Ei siis ihme, että hyvinvointivaltion palvelutaso huononee, vaikka kokonaisveroasteemme on yksi maailman raskaimpia. Niin on nimittäin myös eläkejärjestelmämme.
On lopulta poliittinen päätös, halutaanko eläkejärjestelmä aidosti uudistaa, esimerkiksi rahastoivampaan suuntaan kuten Libera on ehdottanut.
Mutta joka tapauksessa poliittiset päätökset kuuluvat eduskunnalle, jonka kansanedustajat edustavat koko kansaa. Työmarkkinajärjestöt edustavat vain jäseniään ja nuorten ääni ei kabinetteihin asti selvästikään kantaudu.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta

Tero Lundstedt
Sisältöjohtaja
+358 44 304 4350
Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta.