Kuntayhtiöt pois julkisuuden pimennosta

Kuntayhtiöt pois julkisuuden pimennosta

Ruotsissa ja sitä myötä myös Suomessa säädettiin jo 250 vuotta sitten painovapausasetus. Se oli pitkälti kokkolalaisen Anders Chydeniuksen käsialaa. Tämä 1000 markan arvoinen suoritus toi mukanaan myös julkisuusperiaatteen viranomaisten asiakirjoihin. Se tarkoittaa sitä, että kenellä tahansa on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta. Periaate siis tuo kansalaiselle oikeuden asiakirjassa olevaan tietoon, ei viranomaiselle oikeutta tiedon julkistamiseen, kuten jotkut tuntuvat edelleen ajattelevan. Julkisuusmyönteisyyden kannalta jo tämä näkökulmaero on merkitsevä.

Julkisuusperiaate on oikeusvaltiomme keskeisiä peruskiviä. Julkisuusperiaate myös ohjaa julkisen sektorin toimintaa tehokkaammaksi, kun tiedot huonosta hallinnosta, tarpeettomasta rahankäytöstä, huonoista sopimuksista tai ylisuurista palkoista ovat julkisia. Korruption ehkäisyn ja sananvapauden kannalta julkisuuslaki on tärkeimpiä työkaluja.

Vaikka julkisuusperiaate on sekä Ruotsissa että Suomessa säilynyt, niin lainsäädännön tasolla maiden välille on syntynyt railo ja se kasvaa koko ajan: Ruotsissa myös kuntaomisteiset yhtiöt kuuluvat julkisuuslain piiriin, toisin kuin Suomessa. Tämä määräys koskettaa Ruotsissa myös maakäräjien omistamia yhtiöitä. Riittää, että määräysvalta on kuntien tai maakäräjien omistuksessa. 

Suomessa kunnan omistamalla yhtiöllä ei sen sijaan ole minkäänlaisia julkisuuslaista tulevia velvoitteita, vaan se toimii omistajapohjasta riippumatta aivan samojen säädösten alla kuin mikä tahansa muukin osakeyhtiö. On toki tärkeää muistaa, että myös kunnan omistama osakeyhtiö saa toimia julkisuuden osalta kuten kuntakin: mikään laki ei velvoita yhtiöitä salaamaan asiakirjojaan. Valistuksellinen kunta määrittää omistajaohjausperiaatteissaan yhtiöiden toiminnan täysin julkiseksi. Tämä on omiaan vahvistamaan myös kunnallista demokratiaa.

Miksi kuntayhtiöiden julkisuus on tärkeää?

Ongelmaa on kasvattanut se, että kunnat eivät, tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta, saa enää harjoittaa liiketoimintaa muuten kuin yhtiömuodossa. Esimerkiksi satamat ja sähkölaitokset on yhtiöitetty viimeistään vuoden 2015 alussa voimaan tulleen kuntalain muutoksen myötä. Yhtiöittämisvelvoitteen taustalla on muun muassa valtiontukinäkökulmasta katsottuna ongelmallinen konkurssisuoja sekä vapaus yhteisöverotuksesta, jota kunnat ja niiden liikelaitokset nauttivat. Kunnat eivät ole myöskään kiinteistöverovelvollisia omassa kunnassa sijaitsevien kiinteistöjensä osalta. Esimerkiksi Helsingin kaupungille energialaitoksen yhtiöittäminen oli verraten kallista: tarkoittihan se sitä, että mittavat voitot tulivat yhteisöverovelvollisuuden piiriin. Yhtiöiden määrää on kasvattanut myös yleistynyt tapa yhtiöittää esimerkiksi kuntien tukipalveluja.

Osakeyhtiöiden ja muiden yhteisöjen merkitys kuntakonsernien taloudesta kasvaa koko ajan. Vuonna 2016 kunnat ja kuntayhtymät omistivat noin 2600 eri yritystä ja näiden henkilöstömäärä oli jo lähes 40 000.

Kuntakonsernien n. 35 miljardin euron lainakannasta tytäryhteisöjen osuus (16,3 miljardia) oli vuonna 2017 jo suurempi kuin peruskuntien osuus (16,2 miljardia).

Osakeyhtiö on monesti kunnille myös kätevä yhteistoiminnan muoto, ja kunnilla on aitoja haluja tehostaa toimintojaan tätä kautta. Sinänsä yhtiöittäminen ei tuo mitään sellaista suoraa etua, jota kunta ei voisi saada omana toimintanaan. Suuri osa kuntien omistamista yhtiöistä on myöskin tavanomaisia asunto- tai kiinteistöosakeyhtiöitä. Pääsääntöisesti kuntien toimintojen yhtiöittäminen nähdään kuitenkin negatiivisena piirteenä. Esimerkiksi Suomen yrittäjät pitää kuntien yhtiöitä monella toimialalla ongelmallisina markkinahäirikköinä. 

Suutari ei aina pysy lestissään, vaikka saattaisi sitä halutakin. Hyvänä esimerkkinä on jätehuolto, jossa kunnalla on lakisääteisiä velvoitteita, mutta jossa myös yksityisillä yrityksillä on suuri rooli. Jätehuollossa sekoittuukin helposti kuntien vastuu kotitalouksien jätehuollosta, kunnan rooli jätehuoltoviranomaisena, yritysten tarvitseman jätehuollon tuottaminen markkinoilla, kunnallisessa omistuksessa olevat jäteyhtiöt ja -laitokset sekä vieläpä usein yksityisesti tuotetun jätteenkuljetuksen rooli. On selvää, että epäilyksiä kilpailun toimivuudesta jää väistämättä ilmaan.

On erityisen ongelmallista, että kuntayhtiöiden vastuut ovat käytännössä julkisen sektorin vastuita, mutta yhtiöitä hallinnoidaan ilman minkäänlaisia lain edellyttämiä julkisuusvelvoitteita. Joiltain osin kuntien vastuut ovat toki pelkästään välillistä riskiä yhtiöiden taloudesta, jolloin kunta omistajana menettää vähimmillään ainoastaan osakepääomansa. Valitettavasti suurelta osin vastuut ovat laajemmat: noin 9 miljardia euroa kuntayhtiöiden veloista on kuntien tai kuntayhtymien suoraan takaamia: näiltä osin kyse on siis myös suoraan veronmaksajien riskeistä.

Osakeyhtiöiden maksamat palkat ja muut korvaukset eivät ole automaattisesti julkista tietoa. Kansalaisilla ja medialla ei ole lain takaamaa oikeutta tietää millaisia sopimuksia tosiasiassa verovaroilla toimivat julkisomisteiset yhtiöt tekevät. Yhtiöihin sisältyy myös erittäin merkittävä korruptioriski, sillä toiminnan valvonta on käytännössä vain yhtiön hallituksen ja tilintarkastajien vastuulla.

Mikä ratkaisuksi?

Kuntien omistamat yhtiöt voidaan karkeasti jakaa kolmeen eri koriin:

1. Täysin markkinoilla toimivat yhtiöt, joiden ainoa kytkös julkiseen sektoriin on omistajapohja,

2. Julkisomisteiset, säädellyillä markkinoilla toimivat tai luonnollisen monopolin yhtiöt (esim. sähkö-, lämpö- ja vesihuoltoyhtiöt), joiden tulorahoitus tulee asiakkailta,

3. Julkisomisteiset, in-house -asemassa olevat yhtiöt, joiden liikevaihto tulee täysin tai lähes täysin suoraan verovaroista ilman kilpailutusta. Nämä ovat yleisesti muun muassa kuntien palveluja tai tukipalveluja tuottavia yrityksiä.

Seuraavan hallituksen ja oikeusministerin on ensi töikseen tarkasteltava julkisomisteisten yhtiöiden julkisuutta ja arvioitava kysymystä kokonaisuutena. Kiireellisintä olisi silti saada kuntien ja myös valtion sekä tulevien maakuntien in-house -yhtiöt julkisuuslain piiriin. Maakunnille suunnitellut lakisääteiset palvelukeskukset onneksi tulevatkin, mutta on selvää, että maakunnat tulevat perustamaan näiden lisäksi useita muitakin osakeyhtiöitä, joita julkisuuslaki ei tule suoraan koskettamaan. Myös luonnollisen monopolin yhtiöiden osalta lisääntyvä julkisuus olisi tarpeen, ainakin niiden ollessa myös julkisesti omistettuja. 

Pahimmillaan kuntien tytäryhtiöillä on sopimuksen nojalla oikeus periä kaikki kustannuksensa julkisista verovaroista. On kestämätöntä, että tällainen toiminta on täysin julkisuuslain ulkopuolella. Nämä yhtiöt eivät toimi markkinoilla, eikä niillä sen vuoksi ole mitään syytä salata omaa toimintaansa tavanomaisten kilpailun alla toimivien yritysten tapaan. On myös syytä muistaa, että nykyinenkin julkisuuslaki antaa kunnille mahdollisuuden salata liikesalaisuuden piiriin koskevia asioita, ja samaa poikkeusta tulisi luonnollisesti soveltaa myös yhtiöihin niiden tullessa muutoin julkisuuslain velvoitteiden piiriin.

Jos kunta omistaa täysin vapailla markkinoilla toimivan yhtiön, niin tällaisiin yhtiöihin julkisuuslakia ei ole syytä ulottaa. Yhtiön on voitava harjoittaa toimintaa samoilla ehdoilla kuin kilpailijansa, omistajastaan huolimatta.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

5 kommenttia artikkeliin “Kuntayhtiöt pois julkisuuden pimennosta

  1. Marja Berg. sanoo:

    Kunnan tai siihen verrattavsn julkisen toimijan ei pitäisi perustaa yhtiöitä vapaille markkinoille. Kunnan tehtävä on mahdollistaa markkinoiden toimiminen, ei kilpailla siellä itse. Viimeksi kunnat ja KEVA ovat perustaneet työterveyshuoltoa tarjoavia yrityksiä. Nämä jos mitkä ovat niitä markkinahäiriköitä.

  2. Risukimppu sanoo:

    Sata vuotta sitten Suomessa puuhattiin paniikissa valkoisen Suomen propaganda-ohjelmaa jolla haluttiin ampua palasiksi ruotsalaisten ja saksalaisten tutkijoiden päätelmät siitä että kansamme sikiää kaukaisen idän mongolirodusta. Järkytys moisesta johtui suomalaisten omasta rasismista ja ajatuksesta että Siperian ja Aasian kansat ovat ala-arvoista roskarotua. Maalattiin siis kuvaa vaaleakutrisista sinisilmäisistä ja pitkäkalloisista pohjoisen yli-ihmisistä (suomenruotsalaisista) terveistä ja vahvoista valkoisen pohjoisen miehistä ja naisista. Ryynipakettien kyljessä oleva Elovena-tyttö on yksi tällaisen sairaan rotuharhan symboli. Miss-Suomi Armi Kuusela toimii niinikään eräänlaisena arjalaisen unelman mannekiinina.

    Tämän päivän Suomessa podetaan YYA-aikakauden ja AY-liikkeiden ylimitoitetun valtakauden krapulaa. Sovietti-ajan suomettuneisuus, vasemmiston valta ja jossain määrin sosialistinen hyvinvointiyhteiskunnan perinne ovat traumatisoineet tätä häpeäkansaa siinä määrin, että tuota historiaa halutaan paikata yksitysiyritys- ja osakeyhtiö-sovelluksilla alalle kun alalle.
    Aivan kuten aikanaan emme halunneet olla mitään Eskimoita tai kiinalaisia, emme halua nykyään olla mitään helvetin kommareita, vaan vapaan markkintalouden mallioppilaita.
    Suomessa on lyhyessä ajassa kasvanut uusi juppi-sukupolvi joka uskoo että kaikki voidaan surutta hinnoitella, mitään ihmisarvolässytystä ei siedetä vaan menot alas ja voitot kattoon, vaikka hoivalaitosten asukkaat kituisivat omissa paskoissaan sängyn vieressä lattialla hitaasti ja tuskallisesti kuoliaaksi. Pääasia että kassa kilisee ja veroilta vältytään.

    Markkinoita ja yrittäjyyttä tarvitaan ehdottomasti ja välttämättä. Niiden avulla maailmassa saadaan myös paljon hyvää aikaiseksi. Niinsanotut kommunistiset valtiot ovat toinen toistaan kauheampia diktatuureja jossa ihmisoikeuksia eikä yksilönvapauksia ei ole. Työ- ja asumisolosuhteet ovat vähintäänkin ala-arvoisia.
    Mutta vapaassa markkinatalous-yhteiskunnassa on pakko säilyttää tietyt eettiset ja moraaliset periaatteet. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia pärjätä täysin omillaan ja ostaa kalliita palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Sellainen on utopistinen ajatus. Yhteiskunnassa pitää olla turvaa heikossa asemassa olevia varten, jo ihan kristillisessä mielessä.
    Ihmisoikedet eivät missään nimessä ole mikään mielipidekysymys.

  3. Seppo Heikkinen sanoo:

    Onko Liberan kantava ajatus, että ajatellaan varovasti ja lähelle? Tämän artikkelin perusteella näin näyttäisi olevan.
    Alleviivaan vielä mistä on kyse:
    – Valtion ja kuntien toiminta pitää olla läpinäkyvää
    – Kuntien omistamien osakeyhtiöiden toiminta pitäisi olla läpinäkyvää
    – Muiden omistajien osakeyhtiöiden toiminta ei tarvitse olla läpinäkyvää

    Varmasti on ihan puhdas vahinko, että tällä ehdotuksella tosiasiallisesti kampitetaan meidän kaikkien omistamien yhtiöiden toimintaa ja koitetaan tarjota kilpailuetua marginaalijoukon omistamille yhtiöille.

    Mitähän pahaa olisi siinä, että kaikki toimijat olisivat oikeasti samalla avoimuuden linjalla? Paljastuisi ainakin valepäiväkodit nopeammin kuin vasta vuosikymmenen toiminnan jälkeen.

  4. Tapio Koskinen sanoo:

    Teillä kun on ”Tietoa kirjoittajasta” osasto, niin siinä voisi sitten olla sitä tietoa. Tiedätte kyllä mitä ihmiset haluaa tietää kirjoittajasta, eli jutun analyysin kanalta tärkeitä ja mielenkiintoisia tietoja, varsinkin kun kirjoitukset julkaistaan ajatuspajan kyltin alla.

  5. IU sanoo:

    Kuraa… Suomessa on n. 1400 jäte alan yritystä, mutta vain 3 yhtiötä joilla on oma jätteen käsittely laitos. Matias Hilden on teksti on näiden kolmen pörssiyrityksen innoittama. Jos Matiaksen toiveet menisi läpi, näitä yrityksiä olisi parissa vuodessa vain murto-osa kun isot yritykset olisivat pakottaneet ne pois markkinoilta.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa