Kaksipäisen kotkan varjosta

Edward Snowden paljasti USA:n vakoilun laajuuden ja menetti omat vapautensa USA:n kansalaisena. Hän siirtyi Venäjän karhun syliin, entisajan tsaarien kotkan varjoihin. Venäjää ei ole pidetty historian saatossa vapauden saarekkeena. Suomen kohdalla virta kulki toiseen suuntaan, mutta se ei tapahtunut lentokoneloikkarin nopeudella, yhtäkkiä ja yllätyksenä, joulukuun kuudentena vuonna 1917. Suomen itsenäisyys Venäjästä saavutettiin noin viidenkymmenen vuoden aikana pienin, mutta määrätietoisin askelin.

Suomen tie Venäjän varjosta – idealismi, oma raha ja pienet askeleet

Miten vallankumouksellinen muutos, itsenäisyys, neuvotellaan? Haastattelin Nobelin rauhanpalkinnon voittanutta Martti Ahtisaarta Neuvotteluvalta-kirjan periaatteellisuus-lukuun. Hänen neuvottelutyylinsä on omintakeinen, jopa idealistinen. Idealisti hahmottaa toivotun idean, vision, tulevaisuudesta ja lähtee toteuttamaan sitä. Ahtisaaren mukaan idealismia ei saa peitellä. Hänenkin rauhanprosesseissaan Kosovon ja Acehin itsemääräämisoikeus oli avoin tavoite. Avoin idealismi herättää vastavoimia. Mikäli idea on puhdas, vastavoimasta tulee usein likainen. Henkilökohtaiset loukkaukset satelivat myös Ahtisaaren niskaan. Hänen norjalaisen isoisänsä toiminta natsimiehityksen alla kyseenalaistettiin täysin perusteetta. ”Vesi hanhen selässä” oli Ahtisaaren kuittaus henkilökohtaisuuksille, Namibiassa rauhantehtävissä ollessaan hän oli myös ollut fyysisen uhan alla.

Suomen tie vapauteen oli jatkuvasti uhan alla ja avoimuuden sijasta käytettiin tšuhnan oveluutta. Jälkikäteen katsoen suurin askel saavutettiin kun oma raha, markka, saatiin vetoamalla tsaariin että Venäjän rupla on liian suuri valuutta pieneen maahan. Pienestä vaihtorahasta oli puutetta. Vuonna 1865 ruplan setelit vedettiin Suomesta. Miten venäläiset saatiin suostumaan tähän? J.V. Snellman oli tuolloin finanssipäällikkö ja hän keksi Kolumbuksen munan, nerokkaan tavan nähdä tilanne uudessa valossa. Suomen markka luotiin ¼ hopearuplana: se oli osa ruplajärjestelmää. Rahaan painettiin venäläinen kaksoiskotka. Lopullisesti raha itsenäistyi vuonna 1877, jolloin markka erotettiin ruplasta ja liitettiin kultakantaan. Nyt vedottiin siihen, että Suomella jo oli oma rahayksikkö. ”Suostumukseni saatiin silmänkääntötempulla”, valitti tsaari Aleksanteri II myöhemmin. Oma raha oli tärkeä valtiollisen itsenäisyyden edellytys.

Samaa taktiikkaa käytettiin myös Krimin sodan jälkeen, kun valtiopäivät haluttiin saada koolle. Ensin päätettiin perustaa ”valmisteleva valiokunta”. Se johti myöhemmin valtiopäivien koollekutsumiseen. 1870-luvulla Venäjälle tuli uusi asevelvollisuuslaki. Silloin uudistettiin myös Suomen asevelvollisuus. Kiistakapulaksi neuvotteluissa tuli kohta, jossa määriteltiin ylipäällikön eli kenraalikuvernöörin rooli. Suomalaiset muotoilivat asiakirjatekstin näin: ”Kenraalikuvernööri on suomalaisen sotaväen päällikkö ja sen lisäksi Suomen sotilaspiirin komentaja.” Näin korostettiin sitä, että ensisijainen tehtävä on johtaa suomalaista sotaväkeä – venäläinen sotilaspiiri mainitaan vain lisäkkeenä. Tsaari korjasi tämän muotoilun kolme kertaa omalla kädellään. Hänen muotoilunsa kuului: ”Kenraalikuvernööri, joka on Suomen sotilaspiirin komentaja, on myös suomalaisen sotaväen päällikkö.” Mutta lopulta tsaari väsyi, ja suomalaisten muotoilu jäi voimaan. Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin sotaministeri Kurpatkin valitteli: ”Teidän armfeltinne pettivät meidän tsaarimme.”

Taloudellisen, edustuksellisen ja sotilaallisen riippumattomuuden jälkeen Suomi hyödynsi opportunistisesti Venäjän sisäpoliittista kaaosta vuonna 1917 julistautuen itsenäiseksi.

EU-28 on kaksipäinen eläin – Saksan euro varjostaa 16 muun Euromaan kasvua

Nykyajan idealisteja löytyy ekonomisteista, jotka näkevät eurojärjestelmän olevan käytännössä Saksan taloudelliseen mahdin sitoma ja tukahduttama. Euroalueen rahamäärän kasvu on saksalaisen tiukan rahapolitiikan alla ollut vähäisempää kuin kilpailevissa, monetaristisesti johdetuissa valuutta-alueissa. Tämä näkyy alkavana deflaationa 16 muussa Euromaassa. Saksa ja 11 euroa käyttämätöntä EU-maata ovat pitkälti välttäneet rahapoliittisen ahdingon ja sisäisen devalvaation orjuutuksen. Esimerkiksi Puolan viimeaikainen taloudellinen kasvu on ollut jopa vahvempaa kuin Saksan.

Kuudessatoista euromaassa tarvitaan snellmaneja jotka ottavat suuren, mahtavan ja raskaan euron rinnalle kevyitä paikallisvaluuttoja. Jälkikäteen katsottuna markkatalous oli jo autonomisessa Suomessa nopean taloudellisen kasvun aikaa. Euroopan Unionin 28 maan valtioliitto alkaa kasvaa ja kukoistaa kun autonomiset paikallisvaluutat otetaan euron rinnalle. Idealistisesti ajateltuna se on yhtä helppoa kuin 1860-luvulla. Tarvitaan vain pari mitätöntä muutosta: käytetään 1:1 eikä 1:4 avaavaa suhdetta eikä odoteta kahtatoista vuotta eurokytkennän purkamisessa. Yksi päivä riittää vapauttamaan kelluvat paikallisvaluutat, säilyttäen myös euron. Uudistuksen myötä Euroopan Unioni tervehtyy 28 valtion valtioliitoksi. Nykyinen kaksipäinen marssi kohti 17 euromaan liittovaltiota osana 11 vapaan maan kauppaliittoa jää historialliseksi harha-askeleeksi.

Lähteet: Neuvotteluvalta – Miten tulen huippuneuvottelijaksi? (Sami Miettinen, Juhana Torkki, WSOY, 4. painos) sekä historiantutkija Osmo Jussilan ja Martti Ahtisaaren haastattelu kirjassa.

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

7 kommenttia artikkeliin “Kaksipäisen kotkan varjosta

  1. Karhila sanoo:

    Kelluvien paikallisvaluuttojen idea on selvä ja looginen. Mutta ei liene yllätys, että ns. poliittiset realiteetit ovat vaarallisesti irtautuneet taloudellisista realiteeteista. Galluppien ohjaama poliittinen kvartaalielämä ei synnytä edes vuoden pituista jatkumoa. Talouskomissaarien ja EKP:n eriytynyt elämä eriyttää myös Unionia. Vakaan talouden perusvaatimuksena oleva vakaa yhteiskunta on hajaumassa eteläisessä Euroopassa, mikä tuo väjäämättä mukanaan populismiksi kutsuttua ilmiötä. Ennen kuin automaattisesti ryhdytään ottamaan valmiiksi pureskeltua kantaa populismiin, niin lienee syytä pitää mielessä, että minkäänlainen populismi ei synny tyhjästä. Se syntyy tyytymättömyydestä ensin yhteen ja sitten laajetessaan moniin asioihin. Kun ollaan tyytymättömyyden alkulahteillä, niin silloin monta asiaa on vielä kohtuullisen yksinkertaista hoitaa.
    Suomessa tyytymättömyyden/populismin paine on johtanut hallituksemme hakemaan legimiteettiä Unionista, periaatteella ”että eihän me mutta kun nuo”.
    Tässä onkin selvä ero autonomian aikoihin. Silloin saatiin Venäjä legitoimaan Suomen etuja. Monen mielestä Unionissa Suomen hallitus toimiin vastakkaisesti.

    1. Seppo Saari sanoo:

      Miettinen tuo hyvin esille sen, että nyt olisi tilaisuus nähdä, miten €-17 ja EU-28 ovat toimineet nimenomaan rahapolitiikassa. Keskustelussa on usein vain vailla perusteluja todettu, että ”ilman Suomen euroon menoa, katastrofi olisi odottanut”.

      Karhilan kommentin viimeinen kappale vaikuttaa myös erittäin uskottavalta tilanneselitykseltä.
      Jos Suomen hallitus antaa ehdoitta EU:lle primäärin legitimiteetin määritellä maamme ja sen kansalaisten elinehtoja, sillä ei enää silloin ole äänestäjien parissa ansaitusti tekojen ta pyrkimysten kautta hankittua selkätukea, tavallaan kansan antamaa ikiomaa legitimiteettiä.

      1. Hei Seppo,

        Kiitoksia kommentistasi, EU-11 vs. Euro-17 rahapolitiikan vaikutusten vertailun luulisi kiinnostavan, nyt kun dataa alkaa olla jo melko pitkältä ajanjaksolta.

        Olisi hyvä kun edes taloustoimittajat alkaisivat puhua euroalueesta ja EU:sta erillisinä asioina. Tai vielä parempi tuo €-17 ja EU-28. Tässä ikivanha kirjoitukseni niiden eroista (tuolloin oli EU-27):

        http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/112548-euroopan-unioni-eu-27-ja-euro-17-sopimukset

  2. Kiitoksia Karhilalle hyvistä laajennuksista.

    Lyhytjänteinen poliittinen sykli, rahapolitiikan näkeminen vain (integraatio)politiikan eikä kansalaisten taloudellisen hyvinvoinnin työkaluna, sekä kykenemättömyys olla analyytinen Euroopan Unionin (EU-28), EKP:n ja 28 jäsenvaltion erilaisten kehityspolkujen suhteen eivät edistä kestävien vaihtoehtojen löytämistä.

    Snellmanin kaksoisvaluuttaratkaisu toimisi mielestäni lähes sellaisenaan nyt 150 vuotta myöhemmin. Muitakin ”Kolumbuksen munia” on varmasti tarjolla. Kielikuvahan viittaa ratkaisuun kananmunan saamiseksi pystyasentoon: rikotaan vain munan toinen pää lyttyyn. Eurojärjestelmäkään ei ole peruuttamattomasti sotkettu munakas vaan kyllä siitä saadaan toimiva kunhan myönnetään että nykyinen Saksan vahva euro ei ole toimiva tie.

  3. Esa Lintula sanoo:

    Analyysisi kansallisista valuutoista on väärä.
    Ainoa muutos valuutoissa jonka tulemme näkemään on kaikkien valtiollisten valuuttojen syrjäytyminen Bitcoinnille ja muille hajautetuille nettivaluutoille. Se muutos tapahtuu kerran ja on peruuttamaton, sen jälkeen ihmiskunnalla on Bitcoin ja muut nettivaluutat seuraavat tuhat vuotta.

    Vapailla markkinoilla se tuote syrjäyttää muut joka on parempi ja edullisempi. Bitcoin on kumpaakin tätä verrattuna kansallisiin valuuttoihin, muutamia kilpailuetuja:
    – Kansallisissa valuutoissa tilisiirto kestää 3 arkipäivää, joskus enemmänkin
    – Kansallisissa valuutoissa syntyy transaktiokustannuksia varsinkin maiden rajat ylittävissä tilisiirroissa, Bitcoinneilla ei.
    – Kansallisissa valuutoissa pankkitilillä oleva raha on lähtökohtaisesti valtion omaisuutta, joka on kansalaisen käytössä. Verottaja, poliisi tai muu viranomainen saa halutessaan tilin saldon itselleen tai jäädytettyä sen. Bitcoin-lompakossa oleva omaisuus on täysin Bitcoin-lompakon omistajan yksityinen asia jota ei muut pääse näkymään.

    Bitcoin, ollessaan parempi ja halvempi kuin kilpailijansa, tulee siis hyvinkin nopeasti syrjäyttämään kaupankäynnissä muut vaihdon välineet.

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa