Heidi Marttila

Heidi Marttila on kauppapolitiikan ja kansainvälistymisen asiantuntija Elinkeinoelämän keskusliitossa. Takanaan hänellä on kymmenen vuoden diplomaattiura ulkoministeriössä, jossa hän on toiminut useissa eri tehtävissä ja palvellut Suomen lisäksi Jakartassa Indonesiassa sekä Pietarissa. EK:ssa Marttilan tehtäväkenttään kuuluu erityisesti vapaakauppasopimuksiin liittyvään edunvalvonta ja investointien edistäminen. Marttila on opiskellut kansainvälisiä suhteita University of Walesissä sekä Université Libre de Bruxellesissa.

Mikä on Suomen suurin haaste?

– Usko itseemme ja usko omaan kykyymme luoda hyvä Suomi myös tuleville sukupolville. Rakennemuutos ravistelee meitä ja kestävyysvaje kurittaa, mutta on hyvä muistaa, että olemme edelleen melkein millä tahansa mittarilla mitattuna yksi maailman parhaista paikoista elää. Muutos pelottaa, mutta olemme aina ennenkin selvinneet. Uhkakuvien maalailu pitää muuttaa aidoksi tulevaisuuden tekemiseksi. Emme saa jäädä kansakuntana tuleen makaamaan.

Mikä on Suomen suurin mahdollisuus?

– Kyky kääntää haasteet mahdollisuuksiksi. Suomen sijaintia on totuttu pitämään syrjäisenä, mutta kun vähän tarkemmin asiaa katsoo, huomaa että olemme 80 miljoonan kuluttajan talousalueen keskiössä. Venäjän markkinoiden läheisyys erottaa meidät eduksemme esimerkiksi muista Pohjoismaista. Suomi ja erityisesti Helsingin seutu kiinnostaakin ulkomaisia investoijia koko ajan enemmän. Se, että Helsingistä tuli Slush-tapahtuman myötä Euroopan start-up -keskus ei ole sattumaa. Guggenheim-säätiön kiinnostus ei ole sattumaa, kuten ei sekään, että Yhdysvallat avasi tänä vuonna maailman ensimmäisen puhtaan teknologian taidonnäytteenä toimivan innovaatiokeskuksensa juuri Helsinkiin. Meillä on käsissämme kaikki mahdollisuudet tehdä Suomesta Pohjois-Euroopan keskus.

Minkä yksittäisen asian muuttaisit heti?

– Siirtyisin organisaatiokeskeisestä ajattelu- ja puhetavasta ihmiskeskeiseen. Organisaatiokeskeisyys passivoi, vieraannuttaa yksilöt vaikuttamisesta, ja tekee subjekteista objekteja. On tärkeää ymmärtää ajatuksen tasolla se, että organisaatiot, sen paremmin julkiset kuin yksityiset yritykset eivät itse asiassa tee yhtään mitään. Ainoastaan ihmiset ovat toimijoita, ja vain ihmisten teoista voi syntyä jotakin merkittävää. Tämän asian syvällisessä ymmärtämisessä piilee valtava potentiaali.