Verotuksen hyvät ja pahat voimat

Verotuksen idea

Valtiot verottavat poikkeuksetta kansalaisiaan. Mitä enemmän tehtäviä valtiolla on, sitä rankemmin sen on verotettava kansalaisiaan. Myös tehtäviltään vähäisen valtion (minimalistinen valtio) on verotettava kansalaisiaan puolustaakseen heidän vapauttaan ja turvallisuuttaan. Vain täysin anarkistisessa yhteiskunnassa ei ole valtiota verottamassa.

Verotuksen idea on yksinkertainen. Sen tehtävänä on hankkia varat valtiolle, jotta se voi suoriutua tehtävistään. Hyväksytyt tehtävät määrittävät verotusta eikä verotus tehtäviä. Verotusta koskevan keskustelun pitäisi siten olla keskustelua julkisten tehtävien määrästä ja laadusta.

Se, kuinka ja keneltä valtio kerää rahat, tekee verotuksesta visaisen ongelman. Kansalaisia on verotuksessa kohdeltava avoimesti, oikeudenmukaisesti ja maltillisesti, jotta he säilyttäisivät luottamuksensa poliittisiin päättäjiin ja poliittiseen järjestelmäänsä. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Verotuksen korjaaminen

Charles Adams (1993) analysoi kirjassaan For Good and Evil: The Impact of Taxes on the Course of Civilization verotuksen vaikutuksia kansakuntien ja kulttuurien kehitykseen. Historiallisessa katsauksessaan hän osoittaa, että verotuksen todelliset vaikutukset ovat yleensä haitallisia ja kielteisiä huolimatta niihin liitetyistä myönteisistä odotuksista.  Jos verotuksessa halutaan onnistua, valtion on löydettävä Adamsin mukaan tasapaino neljän olennaisen tekijän välille.

Näistä ensimmäinen on päätöksenteko veroasteesta, jonka on oltava kaikissa oloissa maltillinen. Jos veroaste on liian alhainen, valtio ei selviydy velvollisuuksistaan suojella kansalaisten vapautta, henkeä ja omaisuutta. Liian korkea veroaste houkuttelee ihmisiä keksimään keinoja välttyäkseen verotukselta ja tuhoaa aikaa myöten haluttuja saavutuksia.

Tasapuolisuus on toinen tekijä, koska se vähentää ihmisiin kohdistuvan diskriminaation todennäköisyyttä. Se torjuu progression ja regression. Progressiivinen verotus muuttuu helposti lailliseksi pakko-otoksi, jolle on mahdotonta löytää tieteellisesti hyväksyttävää ylärajaa. Regressiivinen verotus kohtelee puolestaan matalapalkkaisia ja köyhiä epäoikeudenmukaisesti.

Kolmas tekijä on viranomaisten mahdollisuus valvoa kansalaisten verovalintoja ja puuttua niihin tarvittaessa. Viranomaisten laajat oikeudet ruokkivat epäilyjä kansalaisten rehellisyyttä kohtaan ja rajoittavat pahimmillaan heidän vapauttaan. Jos nämä oikeudet ovat hyvin rajalliset, on mahdollista, että osa kansalaisista päättää kokeilla onneaan ja elää muiden kustannuksella.

Rangaistukset rikkomuksista ovat viimeisin verotukseen vaikuttava tekijä. Rangaistusten on oltava järkevässä suhteessa tahattomiin virheisiin ja laskelmoituihin väärinkäytöksiin. Näissä asioissa yli- ja alilyönnit heikentävät kansalaisten yhteiskuntamoraalia.

Verotuksen ongelmallisuus

Verotuksen taloudellinen historia on kaikkea muuta kuin ongelmaton. Se osoittaa, että verotus on tarjonnut valtioille mahdollisuuden lisätä valtion tehtäviä, hyödyntää poliittisia intohimoja ja asettaa erilaiset ryhmät toisiaan vastaan. Verotus on ruokkinut poliittista harkintaa ja mielivaltaa julkisten varojen käytössä erilaisiin tarkoituksiin.

David Hume oli hyvin perillä näihin valintoihin liittyvistä ongelmista. Hän kirjoitti, että ”verotuksen turmiollisin vaikutus on mielivaltaisuus, sillä verotusta on helppoa käyttää rangaistuksena. On yllättävää, että tätä mielivaltaa harjoitetaan kaikissa sivistyneissä yhteiskunnissa”.

Verotukselle on innokkaasti keksitty uusia käyttötapoja, joiden myötä verotuksen alkuperäinen idea on tyystin unohdettu. Verotuksella halutaan vähentää köyhyyttä, edistää tasa-arvoa, ohjata kulutusta, suojella ympäristöä, tukea taloudellista toimintaa jne.. Yksi viimeaikaisista ideoista on, että onnistujia pitäisi palkita verovaroin. Tällä alueella ihmisten kekseliäisyys on rajatonta.

Nämä pyrkimykset ovat aktivoineet ihmisiä organisoitumaan ja vaatimaan valtiota tukemaan verovaroin heidän tavoitteitaan. Monet kärkkyvät osuuttaan valtion kassasta ja onnistuessaan jääneet siitä riippuvaisiksi. Kun monien hyvinvointi riippuu valtion verotuloista, asioiden muuttaminen on poliittisesti erittäin ongelmallista.

Verotuksen ongelmien korjaaminen

Verotuksen ongelmien korjaaminen on aloitettava kaikkien verojen alentamisesta yhtä aikaa. Ajatus, että pitämällä yhtä veromuotoa joko ennallaan tai laskemalla sitä, olisi mahdollista korottaa muita veroja, ei tuota toivottua tulosta. Ihmiset maksavat kaikki verot omasta lompakostaan. Vaikka palkkaveroa lasketaan ja kulutus- ja kiinteistöveroja nostetaan, kansalaisten varallisuus ja kulutusalttius eivät parane.

Ajatus, että verotusta kiristämällä voidaan lisätä valtion tuloja, pitää tuskin paikkaansa Suomessa. Laskennallisesti valtion tulot lisääntyvät, mutta eivät käytännössä. Verotus vaikuttaa yleensä kielteisesti yritysten tuotannollisiin suunnitelmiin ja kuluttajien valintoihin. Näissä oloissa rationaalinen keino on laskea verotusta niin kauan kuin valtion tulot kasvavat.  Verotuksen optimaalinen taso saavutetaan, kun verotulot eivät enää kasva.

Verotuksessa olisi palattava sen alkuperäiseen ideaan ja karsittava siitä ajan myötä kertyneet rönsyt. Tämä tarkoittaa, että niitä päätössääntöjä, joiden avulla valtio laajentaa vanhoja tehtäviä ja omaksuu uusia tehtäviä, olisi arvioitava uudelleen. Kaikista uusista ja lisätyistä tehtävistä olisi käytävä laaja ja perusteellinen julkinen keskustelu ennen niiden hyväksymistä. On yksinkertaisesti luovuttava ajatuksesta, että verotus on kaiken maallisen hyvän sampo.

Lopuksi

On ilmeistä, että Suomen vakaa taloudellinen tilanne vuoden 2008 laman jälkeen selittyy hallituksen harjoittamalla veropolitiikalla. Se on vaikuttanut myönteisesti kuluttajien valintoihin ja yritysten kehitysmahdollisuuksiin kaikkialla Suomessa. Nyt uuden hallituksen verosuunnitelmat uhkaavat murentaa nämä saavutukset. Jos verojen korotusten sijasta palkkaverot laskettaisiin pääomaveron tasolle, maahan luotaisiin valtava kehityspotentiaali, joka tuottaisi valtiolle enemmän verotuloja kuin verotuksen kiristäminen.