Vahvassa istuu suomalaisissa ajatus, että pitää olla systeemi, joka antaa neuvot ja ohjeet siitä, kuinka on elettävä, tehtävä töitä ja toimittava erilaisissa tilanteissa. Pelottavia ovat suomalaisille sellaiset tilanteet, joissa on itse päätettävä ja valittava, otettava vastuu omista teoista.
Kaipaamme ohjeita oikeista ravintoaineista ja siksi lihomme kaiken aikaa. Haluamme lisää yrittäjyyden sääntelyä ja suremme, kun työttömyys ei hellitä. Kaipaamme kansantalouteen lisää valtion ohjausta, vaikka kauppatase on menossa pakkaselle. Kiristämme verotusta ja suremme verotuksen porsaanreikiä. Ratkomme nuorison ongelmia lisäämällä kouluvuosia ja samalla koulukiusaamiset yleistyvät.
Katsotaanpa mihin suuntaan tahansa, systeemi on aina vastassa torjumassa aloitteita, joissa yksilöt voisivat ratkoa keskinäisiä ongelmiaan ilman julkista valtaa. Valtion johdolla yhteiskunta on kehittymässä totaaliseen suuntaan, problematiikka, jota Erving Goffman hahmotteli vuonna 1961 julkaisemassaan kirjassa Asylums. Kun yhteisö on totaalinen, se ohjaa, suuntaa ja valvoo jäsentensä tekemisiä huomattavasti tarkemmin kuin yhteisö, joka sallii jäsentensä valinta tapansa elää ja tehdä itse oman valintansa.
Totaalisessa yhteiskunnassa ihmiset reagoivat valtion valtaan tavalla, joka vain lisää ja pahentaa sitä ongelmaa, jota valtio yrittää ratkaista. Kun valtio yrittää tehdä ihmisistä yhteisöllisiä, ihmiset huolehtivat yhä enemmän vain omista oikeuksistaan muista piittaamatta. Kun valtio lisää verotusta, ihmiset keksivät nokkelasti uusia keinoja välttyäkseen maksamasta. Kun työntekijöitä suojellaan irtisanomisilta, työttömyys lisääntyy ja työmarkkinat jakaantuvat sisäpuolisiin ja ulkopuolisiin.
Kun valtio edistää tasa-arvoa, se hävittää sekä vapauden että tasa-arvon. Kuuluisan brittiläisen liberaalin ajattelijan Walter Bagehotin mukaan ”ei ole mitään metodia, joka tekisi ihmisistä vapaita ja tasa-arvoisia”. Edellä käsitellyn perusteella ei ole mikään ihme, että yhä useammat ihmiset suhtautuvat politiikkaan epäillen ja torjuen. He kaikkoavat politiikasta, koska ovat menettäneet uskonsa poliittisten puolueiden lupauksiin.
On aika katsoa asioita uudesta näkökulmasta. Kun antaa tilaa kansalaisille, ihmeitä alkaa tapahtua. Kun valtio vähentää verotusta, sen tulot lisääntyvät. Kun valtio vapauttaa ja yksinkertaistaa yrittäjyyttä, työttömyys ja sen myötä köyhyys, osattomuus ja syrjäytyneisyys minimoituvat. Samalla ihmiset palaavat takaisin niiden puolueiden piiriin, jotka puolustavat kansalaisten vapautta valtiollisen sidonnaisuuden sijasta.
Jos emme usko vapauden ihmeitä tekevään voimaan, jäämme totaalisen yhteisön loukkuun, jossa valtion on jatkuvasti lisättävä vauhtiaan estääkseen olosuhteiden pahenemisen. Vaikka valtio näyttää ajoittain pääsevän voitolle, se johtuu siitä, että se ei ole vielä tunnistanut nokkelien kansalaisten reaktioita ja ohituksia. Valtiolla luulisi olevan muitakin tehtäviä kuin pitää kiirettä kansalaisten ohjaamiseksi ja kurissa pitämiseksi.
Kyllä yksilö aina systeemin päihittää niin pahassa kuin hyvässä!
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta

Risto Harisalo
Risto Harisalo on Tampereen yliopiston hallintotieteen emeritusprofessori. Harisalo on johtava klassisen liberalismin asiantuntija Suomessa. Hän on kirjoittanut aiheesta useita teoksia, myös yhdessä Ensio Miettisen kanssa.