MOT maanantaina 16.12 esitti yli neljän miljardin veroeuron olevan hukassa. Toimittajalle kunniaksi, että hän sentään yritti selvittää, mistä on kyse. Politiikot, virkamiehet ja kansalaisaktivistit kuolasivat miljardien perään. Kaikkea kivaa on vielä tekemättä ja rahaa tarvitaan.
Katsoin ohjelman aamutuimaan Tansaniassa. Yle Areena toimii, vaikka DNA Welho ei. Sähköposteja tarvitsisi kipeämmin kuin tuskaa yrittäjien jatkuvasta syyllistämisestä.
Noita lukuja on esitetty vuosia. Vuonna 1997 sanottiin valtion menetysten olevan 30 miljardia markkaa. Hirvosen työryhmä päätyi pari vuotta sitten 4-6 miljardiin euroon. Vuosituhannen vaihteen jälkeen on tullut euro, kansainvälisyyttä ja inflaatiota. Ohjelman käsittelemä verovaje ei ollut tätä vaan määrättyjä, mutta maksamattomia veroja.
Konkurssiin mennään kun rahat ovat loppu. Silloin menettää valtion lisäksi moni muukin ja yksityissektori paljon enemmän kuin valtio. Siitä taas voi tulla uusia konkursseja. Valtio ottaa omansa etukäteen eikä esimerkiksi vaihto-omaisuusvarastoa saa koskaan vähentää verotuksessa, vaikka selvä meno se on. Samoin poistojärjestelmä on todellisuudessa valtion etukäteen ottamaa veroa. Etukäteen maksettuja veroja ei hyvitetä konkursseissa.
Kun tehdään julkisia verovelkarekistereitä, konkurssiin ajautuu nykyistä enemmän yrityksiä. Haluanpa nähdä metelin joka tulisi, jos verot maksettaisiin ensin ja sen jälkeen työntekijöiden palkat, jos rahaa jää. Se taitaisi olla pienempi rikos tänään.
Ohjelmassa puhuttiin enimmäkseen verovajeesta, joka on määrättyjen verojen ja maksettujen verojen erotus. Yhteiskunnalla on väkivaltakoneisto tätä erotusta varten ulosottoineen. Eli yhteiskunta vie tuhkatkin pesästä, jos jotain otettavaa on. Jos rahaa ei ole, ei sitä voi tyhjästä nyhjästä.
Suuri osa verovajeesta johtuu siitä, että yritysten maksuvalmius on heikko mm. pitkien maksuaikojen takia. Verot erääntyvät maksettavaksi, ennenkuin suoritukset laskuista tulevat. Tätä ei mitenkään voi syyllistää rikolliseksi. Väitän, ettei yksikään ohjelmassa esiintynyt asiantuntija, aktivisti, eikä toimittajakaan pystyisi hoitamaan 5-20 henkeä työllistävän yrityksen maksuliikennettä kuukauttakaan. On aivan eri asia moralisoida kuin kerätä ne rahat. Yritykset muuten maksavat 65 miljardin euron verokertymästä melkein kaiken oma-aloitteisesti ilman että verottajan tarvitsee laittaa sen eteen tikkua ristiin. Turha antaa verohallinnolle 9+ arvosanoja yrittäjien korvauksetta tekemästä työstä.
Osa erotuksesta on puhdasta kuplaa, osa maksetaan jälkikäteen korkoineen. Valtio voi vaatia hallituksen jäsenet henkilökohtaisesti verovastuuseen yrityksen veroista, joka tosin on usein kuollut kirjain, koska jos yritys kaatuu, menee yrittäjä sen mukana.
Osa määrätyistä veroista eivät kestä kriittistä tarkastelua, niistä olen kirjoittanut vuosien mittaan paljonkin. Yrittäjien oikeusturva verotuksessa on heikko. Lukekaapa vaikka viimeinen kirjoitukseni Tilisanomat.fi-lehdestä.
Mukana on myös tilitoimiston tai yrittäjän pitkäaikaisesta sairastumisesta johtuvia arvioituja veroja, jotka omien kokemusteni mukaan arvioidaan 5-10-kertaisiksi todellisuudesta.
Jos puhutaan lainmukaisen verokertymän vajeesta, ei tähän kuulu veroparatiisit mitenkään. Politiikot sekoittavat kaikki asiat. Paratiisithan ovat ongelma juuri siksi, että ovat laillisiksi sovittu. Vantaalla virkamiehet kieltäytyivät lakiin vedoten syrjimästä veroparatiisiyhtiöitä kaupungin hankinnoissa.
Eikä verokertymän vaje ole lainkaan harmaata taloutta, koska kyse on laillisesti määrätyistä veroista. Lasketaanko siis politiikkojen puheet 4-6 miljardin euron harmaan talouden menetyksistä tuon MOTin päälle.
Koskaan ei moralisoida menojen käyttöä. Pystyisin leikkaamaan valtion menoista 10 miljardia euroa parin päivän työllä, eikä leikkaus vaikuttaisi suomalaisten elämään mitenkään. Esimerkiksi Tansanian kehitysavun voi lopettaa heti – täällä kansantalous kasvaa kohisten ja uusien autojen liikenneruuhkat Darissa ovat suuremmat kuin Helsingin keskustassa. Sitäpaitsi korruptio ja julkisen rahan varastaminen Tansaniassa on arkipäivää. Suomi antaa anteeksi velkoja, joiden rahat on varastettu. Sepä ei politiikkoja kiinnosta, he haluavat kerätä lisää rahaa ja nostaa kehitysapua varastettavaksi.
Tulee vihaiseksi kun seuraa uutisia Suomesta. Tietoa kyllä olisi, mutta ei ymmärrystä.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
8 kommenttia artikkeliin Yrittäjien mollausaika – Yli 4 veromiljardia hukassa
Hyvin kirjoitettu tärkeistä asioista. ”10 miljardin leikkaus parissa päivässä” olisi hyvä jutun aihe. Uskon siihenkin, että Vahtera osaisi sen todella tehdä.
Konkursseissa suurin ongelma on yrittäjän ja hänen perheensä kohtalo. Yrityksen työntekijöillä on sosiaaliturva, joten he eivät putoa tyhjän päälle. Alihankkijoiden kohtalo on usein riipaiseva, koska konkurssissa voi mennä myös alihankkijayrittäjien elämä raiteiltaan. On irvokasta, että verovaroin elävä YLE on kiinnostunut vain siitä, kuinka paljon valtio (laskennallisesti) menettää rahoja konkurssissa. Maamme päättäjät ovat enemmän huolissaan ulkomaalaisista ja kaikenlaisista paperittomista kuin tämän kaiken maksajista eli yrittäjistä. Yrittäjät ovat päättäjille vain tapa rahoittaa rahan tuhlaaminen.
Tuohon hukassa olevaan 4 miljardiin sisältyy paljon korkoja, arvioverotusta ja veronkorotuksia. Verottajan perimä korko on 3-4 kertainen markkinakorkoon verrattuna. Pelkkä koron kohtuullistaminen vähentäisi tätä verovajetta suurilla summilla.
Pauli Vahteran osuva arvio MOT ohjelman asiantuntijoiden yrittäjyys-tietämyksestä: ”Väitän, ettei yksikään ohjelmassa esiintynyt asiantuntija, aktivisti, eikä toimittajakaan pystyisi hoitamaan 5-20 henkeä työllistävän yrityksen maksuliikennettä kuukauttakaan”. Meidän kaikkien verorahoilla toimiva Yleisradio on koonnut juuri tällaisella tietotasolla olevat henkilöt ohjelmiinsa luomaan yrittäjyys-mielikuvaa. Jos Ylen tarkoitus olisi ollut etsiä ratkaisua yritysten maksuvalmiusongelmaan, se olisi asiantuntijoiden joukkoon ottanut myös yrittäjyysasiantuntijoita. Valitusta MOT linjasta tulee todennäköisesti muodostumaan virallinen totuus ja seuraus on helppo ennustaa, aivan kuten Pauli Vahtera tekeekin. Nämä ”asiantuntijat” ovat mielipiteillään ajamassa lukuisia yrityksiä turhiin konkursseihin.
Kenen etua tässä ajetaan? Yleisradiota rahoittavien veronmaksajien etua, poliitikkojen etua, ammattiyhdistysliikkeen etua, työttömien etua, ylivelkaisten etua, julkisuuden valokeilaan päässeiden aktivistien ja toimittajien etua, kansantalouden etua vaiko valtion etua?
Markkinatalouteen kuuluu oikeus onnistua ja oikeus epäonnistua. Ministerien suulla on rohkaistu ihmisiä yrittäjyyteen, uskallus yrittäjyyteen tarkoittaa riskin ottamista ja se tarkoittaa käytännössä olotilaa, jossa kilpailun paineessa välillä onnistutaan ja välillä epäonnistutaan. Yritysmaailmassa se tarkoittaa, että välillä on rahaa ja välillä ei ole. Kuten Vahtera totesi, yrittäjä joutuu heikon maksuvalmiuden aikana priorisoimaan maksujaan ja päättämään, kumpi on tärkeämpi maksaa ajallaan, palkat vai verot.
Tämä ministeri Urpilaisen verovelkojen julkaisuinto lähtee ihan muusta kuin länsimaisen markkinatalouden aatemaailmasta. Se lähtee siitä harhaisesta ajatuksesta, että yrittäjällä on aina rahaa jemmassa ja vain ilkeyttään se jättää verot maksamatta. Tämä ajatus sisältyi myös verohallinnon edustajan kommenttiin: ”verovelkojen julkaisun tarkoitus on kannustaa yrittäjää maksamaan veronsa ajallaa”. Suomeksi sanottuna: uhka verovelan julkaisemisesta saa yrittäjän maksamaan verot ajallaan eli uhka saa rahat liikkeelle eli jossakin piilossa on rahaa joka lähtee liikkeelle.
Sekä Urpilaisen että verohallinnon virkamiehen lausuntoihin sisältyy myös se ajatus, että huonoa maksuvalmiutta ei ole olemassa, yrittäjän maailma on kuin palkansaajan maailma – rahaa tulee aina kuun viimeinen päivä ja verojen maksu on vain kiinni maksuhalusta. Näitä Urpilaisen ja verohallinnon virkamiehen ajatuksia on vaikea sovittaa Suomessa noudatettavan, länsimaalaisen ja riskinottoon perustuvan markkinatalouden periaatteisiin.
Onko kansakunnan suunta muuttumassa? Onko tulossa uusi aika, johon eivät kuulu yksityisten ihmisten yritykset ja jossa kansalaisten tekemisiä ja liikkumista seurataan satelliiteista 10 metrin tarkkuudella? Kenen etu?
Komppaan. Yrittäjä on pahassa raossa, kun verot (alv) menevät maksuun 2 kk ennen kuin raha esim. Nokialle tehdystä työstä on kilahtanut yrityksen tilille. Puhumattakaan tilanteesta, jossa ne rahat eivät kilahda tilille koskaan. Setvimistä riittää. Nykyaikana pk-yrityksen ainoa säästö/leikkauskohde kassan pohjan häämöttäessä on yrittäjän ja muiden osakkaiden palkka. Pankeista rahoitusta ei kannata lähteä vonkaamaan.
Olisi mieltä lämmittävää, jos YLEltä tai mistä muualta tahansa tulisi ohjelma, jossa toimittaja tietäisi edes, mitä eroa on yrityksen tuloksella ja kassalla / maksuvalmiudella.
Yrityksen todellinen kriisi tulee silloin, kun rahat on loppu. Siksi tärkein seurantaväline on kassabudjetti.
Samoin Suomi Oy:ssä.
Mistä tuloja lisää, mitä valtio voi tehdä, ja mistä täsmäkohde löytyy?
Julkinen sektori ei tuota kassaa, vaan kuluttaa.
Yksityissektori tuottaa, ja yksityissektorin jokainen työtehtävä kuuluu johonkin tuloketjuun, jossa ketjun veturina on vientitehdas.
Yksityissektori jakautuu kahdenlaisiin työpaikkoihin. 1. Tehtaat, eli päähankkijat 2. Muut, eli palvelu-, alihankinta-, kauppa-, rahoitus- ja rakennusalojen työpaikat.
Ykköset ovat työpaikkaketjujen vetureita, kakkosen ovat vaunuissa.
Määrällisesti vetureissa on vain 5 % työpaikoista. Vaunuissa 65% työpaikoista. ( julkisella 30% työpaikoista).
Ykkösen veturit jakautuvat kahteen: suuryrityksiin ja pk-yrityksiin. Ovat lähes poikkeuksetta myös vientiyrityksiä. Suuryritykset kulkevat omia polkujaan, niille ei valtio paljon voi. Pk- vientitehtaat sen sijaan ovat valtion toimista lähes 100% riippuvaisia. ( EU:n telakkalain takia telakat kulkevat pk- porukan mukana). Finnveralla on rahoitusmonopoli niihin, mikä on surullista, koska lähtökohdiltaan Finnvera on perustettu yritysmyönteisen Keran vastapainoksi EU:n yritystukidirektiivin takia. Lisäkiviriipaksi yrityksille.
Ykkösissä, maan työpaikkojen vetureissa on 4% työpaikoista, joista 80% on suuryrityksissä, 20% pk-vientitehtaissa. Pk- vientitehtaissa on siis 20 000 työpaikkaa 2,2 miljoonasta työpaikasta.
Koska valtiolla ei riitä paukut avittaa koko yrityskenttää, täsmä kohdistus pk-vientitehtaisiin pistää koko junan liikkeelle, muut kyllä seuraavat automaattisesti. Joka vientikauppa on oma juna.
Eli Suomen mielestäni pelastaisi aika pieni satsaus, kunhan se kohdistetaan pk- vientitehtaisiin. Ja niitä 500 lisää.
PK-vientitehdas on yritys jolla on oma tuote, ja voi määrätä itse hinnan. Jos oman tuotteen taustalla on vielä oma teknologia, sen ytimempään ei enää pääse. Tällöin ydinyrityksen ympyrän kehälle voi synnyttää monenlaista suoraan ydintoimintaa tukevaa liiketoimintaa, ja ydinliiketoiminnan pallopinnalle vielä enemmän liikeyrityksiä. Tiedän Suomesta 30 kpl ydinyrityksiä koneenrakennuksen alalta, noin 10 – 30 henkeä työllistäviä, jotka ovat viennistä hankkineet kannuksensa, mutta jotka eivät rahoituksen mahdottomuuden takia pääse eteenpäin, edes saa rakennusaikaista rahoitusta jo saatuihin projekteihin ( oma pääoma miinuksella). Vaihtovelkakirjapääomalaina olisi ollut vuosi sitten ratkaisu, nyt valtion jahtaamina usea on mennyt nurin. Konkurssipesän siirtyvät ulkomaille. Mikäli veturiyritykset menetetään, se on Suomi Oy:n konkurssi.
Talouselämän junavertauksessa julkinen sektori tarjoaa kiskot. Asemilla koulutetaan väkeä, armeija ja poliisit turvaavat rauhan ja järjestyksen. Jos veturit otetaan pois, vaunut pysähtyvät, eikä kiskoille tipahtele veroeuroja.
Luin käsikirjoituksen tuosta dokumentista enkä löytänyt siitä viitteitä yrittäjiin. Sen sijaan ainakin kun luin lukuja niin suurin ryhmä olivat ’osakeyritykset’. Mistä ei käy selville jyvitystä veroveloista eikä niiden omistajapohjaa eikä sitä kuinka monen takana on yrittäjä vai yksittäiset osakkeenomistajat(julkiset osakeyritykset).
Ja sikäli kun ymmärsin jutun juonen niin eihän tuossa suoraan lähdetty ketään ristiinaulitsemaan vaan kysyttiin enemmänkin onko viranomaiset hoitaneet tehtäviään yhtä hyvin kuin ulkomalaiset kollegansa muualla Euroopassa. Sihdissä oli verottajan toimet ei yrittäjien. Verojäämä oli ainoa mista oli luvut jota verohallinto pystyi tuottamaan jotenka ne olivat ainoita joita pystyttiin esittämään.
Voisi olla muustakin tai kuten Tuija Brax sanoi: ”. . . jos me verrataan Suomea ja Ruotsia, niin on ilmeinen trendiero siinä, että Ruotsin verohallinto on jahdannut aktiivisesti veroparatiiseihin piilotettuja omaisuuksia, käyttänyt kansainvälisten verosopimusten oikeutta pyytää tietoja, saada tietoja ulkomaisista pankkisalaisuusmaiden useista pankeista tietoa ruotsalaisista talletuksista, ja Ruotsi on tätä verovajeprobleemaa käsitellyt aktiivisesti jo pidempään. Näissä kaikissa asioissa Suomi on ollut selvästi passiivisempi. Ero Ruotsin ja Suomen välillä ei ole selitettävissä pelkillä työkiireillä.”
Tavallaan en ihan ymmärrä miksi taas kerran joku Suomessa otti tällaisen reaktion että tässä jahdataan suomalaisia yrittäjiä. Olisi voinut ehkä ajatella niinkin että nyt olisi hyvä hetki kääntää veroviranomaisten toimet suomalaisten yrittäjien verotuksen kiemuroista kotimaassa ulkomaiden veroparatiiseihin?
Luulisi myös jonkin verran vaivaavan jos Suomessa veroviranomaiset katsovat kaiken verotettaevan perään mutta kun tekee pari juridista temppua siirtäen ulkomaillle niin verottajaa ei edes kiinnosta. Ei se ainakaan ole neutraalia kaikkia verovelvollisia kohtaan.
Luulisi että tuossa olisi win-win tilanne niin yrittäjille kun kaikile muillekin mikä halutaan tarkistaa verottajan toimintaa sekä sen painopisteitä. Ei kaikesta tarvitse tehdä ongelmaa aina ja olla negatiivinen.
Verottajakin voittaisi joustamalla enemmän varsinkin pienyrittäjien osalta. Verot täytyy totta kai maksaa, mutta verotili napsahtaa nykysysteemissä liian nopeasti miinukselle, ja alkaa juosta turhan kovaa korkoa. Ei liene saatumaa, että konkurssia hakee usein juuri verottaja. Pienyrittäjä on altis monille pienillekin vastoinkäymisille, mutta toisaalta viranomaisen oikea-aikainen vastaantulo voi pelastaa konkurssilta, jolloin työpaikka tai -paikat säilyvät ja verotulojen juokseminen jatkuu – tätä on win-win parhaimmillaan.