Harmaa talous on saatava kuriin, luki Hesarin yleisönosastokirjoituksessa 25.3. Siinä koulutussosiologian ja -politiikan professori kertoi, että harmaa talous syö (pelkästään?) valtion verotuloista 13 miljardia euroa. Tämän lisäksi vajetta kasvattavat tulonsiirrot, jotka hänen mielestään on 1990-luvun laman jälkeen tehty suurituloisille ja suuryrityksille. Kun näitä lukuja seuraa, ihmettelee, mistä ihmeestä ihmiset ammentavat tietonsa. Ilmeisesti Hesarista.
Kokonaistuotanto (BKT) on 204 miljardia euroa. Julkiset menot ovat 59 % suhteessa kokonaistuotannon arvoon; eli voidaan sanoa, että lähes 2/3 ”rahasta” kulkee jossain muodossa julkisen sektorin kautta. Siellä tuskin on harmaata taloutta. 13 miljardien euron veromenetykset tarkoittaisivat sitä, että harmaan talouden koko olisi 30 miljardia euroa (olettaen, että veroja kertyisi samalla veroasteella kuin muustakin taloudesta). Eli yksityinen sektori olisi lähes ”puoliksi” harmaata. Verohallinnon ja Tilastokeskuksen mukaan näin ei ole, mutta ehkä yliopistoväellä on parempaa tietoa tarjolla. On ainakin kaksi syytä, miksi puheet tällaisesta jättiläismäisestä harmaasta taloudesta eivät ole uskottavia. Ensinnäkin Suomen talouden rakenne on poikkeuksellisen suuryhtiövaltainen. 200 suurinta yritystä vastaa noin puolesta koko yrityssektorin liikevaihdosta. Onko uskottavaa, että Nokia, UPM; Stora Enso, Alko, Neste, Kone, S-ryhmä, K-ryhmä, OP-Pohjola, Veikkaus, RaY, jne. ovat ”harmaita”? Yksinkertaisesti ei! Toisaalta jos harmaata taloutta olisi 15 prosenttia BKT:sta, luulisi verotarkastuksilla saatavan valtiolle satoja miljoonia euroa, eikä vain muutamaa kymmentä miljoonaa.
Mitä tulonsiirtoja suurtuloisille on viime vuosina tehty? Mutta hetkinen, eivätkö suurtuloiset yleensä maksa veroja, eivätkä saa tulonsiirtoja? Tulonjakotilaston mukaa ylimmän tulodesiilin (kymmenyksen) kotitaloudet maksoivat vuonna 2013 keskimäärin 30 000 euroa nettona julkiselle sektorille. Ylin desiili maksoi veroista (eli julkisen sektorin kapulakielellä ”tulonsiirroista julkiselle sektorille”) 33 % (vuonna 1995 28 %). Sen sijaan alin desiili maksoi vain yhden (!) prosentin (vuonna 1995 ”puolet” enemmän). Yhteiskunnan sairaudesta kertoo aika paljon se, että vain kolme ylintä desiiliä on sellaisia, jotka maksavat nettomääräisesti julkiselle sektorille. Kaksi kolmannesta väestöstä on sen sijaan tulonsiirtojen nettosaajia.
Kun huomioidaan hyödykeverot kulutuksen implisiittisen veroasteen perusteella, voidaan päätellä, että hyvätuloiset maksavat puolet tuloistaan erimuotoisina veroina. Sosiologien mielestä se on ilmeisesti liian vähän. Ihmettelen, eikö heidän mieleensä koskaan tule, että nämä ”lypsylehmät” jonakin päivänä kävelevät vihreimmille laitumille, vaikkapa vain lahden toiselle puolelle. Sittenhän asiat olisivat hyvin: ei tarvitsisi enää maksaa valtavia tulonsiirtoja rikkaille ja varmaan harmaa talouskin poistuisi.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Matti Virén
Matti Viren on taloustieteen professori Turun yliopistossa. Aiemmin hän toiminut tutkimusjohtajana Suomen Pankissa, tutkimusjohtajana VATT:ssa ja tutkijana Etlassa. Vuosina 2001-2003 hän toimi neuvonantajana (pre-accession advisor) Puolan valtionvarainministeriössä. Opintonsa hän suorittanut Helsingin ja Chicagon yliopistoissa. Hän on Suomalaisen tiedeakatamian jäsen.
11 kommenttia artikkeliin Lypsylehmien kapina
Paljonkin sanottavaa. Tämä artikkeli tuo omalta osaltaan yksiselitteisesti esille sen tosiasian että varsinaisesti mitään ”harmaata taloutta” ei ole. Koko tämä jupakka on kateudesta kärsivien ja valtion virkamiesten yllyttämää propagandaa. Ja puhtaasti sellaista. Näissä asioissa ääntorvena on yleensä Helsingin Sanomat. Lehti jota edelleenkin kuvitellaan puolueettoman journalismin pyhätöksi onkin vain poliitikkojen ja virkamiesten käyttämä työkalu omien intressien markkinointiin. Ja näin ollut vuosikymmeniä. Samoin kuten isot yritykset Suomessa jotka ovat suvereenisti ottaneet haltuun kaupallisen toimintakentän, ja näin myös Helsingin Sanomat omalla sektorillaan ja siten höynäyttäneet Suomen kansaa aivan perin juurin. Ja suht ammattitaitoisesti, suurin osa kansasta ei vieläkään tajua missä mennään. Paitsi tietysti nyt kun mopo karkasi käsistä ja kaikki tämä tulee väkisin esiin. Hauskaa katsella heidän kiemurteluaan.
”Mitä tulonsiirtoja suurtuloisille on viime vuosina tehty? Mutta hetkinen, eivätkö suurtuloiset yleensä maksa veroja, eivätkä saa tulonsiirtoja? Tulonjakotilaston mukaa ylimmän tulodesiilin (kymmenyksen) kotitaloudet maksoivat vuonna 2013 keskimäärin 30 000 euroa nettona julkiselle sektorille.”
Tämän artikkelin päättelyketjun heikko lenkki on tässä. Suomen ylimmässä tulodesiilissä olevat ihmiset ja varsinkin heistä rikkain osa on kantanut jo 80-luvun kasinotalousvuosista lähtien pääomaa hyvin aktiivisesti eri veroparatiiseihin vähentääkseen omin käsin omaa verotaakkaansa, ja viimeistään esiin tullut verottajan hidas toiminta/toimimattomuus Luxemburgista saadun veronkiertotiedon edessä osoittaa ettei valtion virkamiehillä näytä olevan halua aktiivisesti ajaa valtion etua sen valvonnassa että verovelvollisuus olisi yhdenmukainen tulotasosta riippumatta. Tässä maassa ei siis ole mitään sotaa pahan yliverottavan valtion ja hyvien työtäluovien ja valtavasti veroja maksavien rikkaiden välillä: ei sellaista voi olla jos valtion edustajat auttavat rikkaita kiertämään veroja eivätkä rankaise todistettavasti kiertoa harrastaneita jos nämä kuuluvat omaan sosiaaliseen verkostoon.
Lisäksi on suhteellisen häpeällistä että täällä mesotaan kysellen ”mitä tulonsiirtoja rikkaille?!” kun asian voisi käydä tarkistamassa, mutta fact checkhän on yleensä se mihin Liberan kirjoittajien ajatukset kaatuvat. Pääomaverotusta on suomessa 90-luvulta asti tuunattu monin tavoin edesauttamaan omistajia, kuten esim. pörssin ulkopuolisten suomalaisyhtiöiden osinkojen verovapaus tiettyyn rajaan asti josta arvioidaan koituneen noin suunnilleen juuri kuuluisan ’kestävyysvajeen’ verran verotulojen menetyksiä valtiolle. Yhteisöveroa puolestaan leikattiin viimeksi nyt lopettavan hallituksen aikana, mutta väitetyt edut kansantaloudelle jäivät saamatta. Kirjoittaja kysyy lisäksi ovatko suomalaiset suuryhtiöt harmaita huomioimatta ollenkaan julkisuudessakin olleita tietoja yhtiöiden harjoittamasta veronkierrosta (ne kutsuvat tätä verosuunnitteluksi mutta niinpä voisin minäkin kutsua tappamista elinajan vähentämiseksi), todistaen että jos asioita ei halua nähdä niitä ei näe.
Ei kai veronkiertoa ole se, että joku maksaa veroja liian vähän minun mielestäni. Ei veronkierto ole mielipidekysymys. Laki ja viime kädessä Verohallinto määrittää sen, mikä on oikein ja mikä väärin.
Talletusten pitäminen ulkomailla on yhtä laillista kun niiden pitäminen kotimassa. Joillekin (YLE?) tämä yksinkertainen asia näyttä liian vaikealta. Kai taustalla on idea, että nämä ja muut rahat pitäisi takavarikoida ”kansanrahastoihin”, joista Paavo Arhinmäki jo ehti kehitellä vaalitäkyä.
Se on tietysti selvää, että tuloista pitää maksaa veroa, niin kuin kirja sanoo. Mutta taas kerran yritys leimata hyvätuloiset ja yritykset puolirikollisiksi on kovin vastenmielinen tapa osallistua keskusteluun yhteiskunna tilasta.
Mihin perustuu väite siitä, että veroparatiiseihin olisi kannettu pääomia hyvin aktiivisesti? Ensinnäkin pitäisi muistaa, että varallisuusveron poistamisen jälkeen pääoman pitäminen ulkomaisella pankkitilillä ei itsessään synnytä valtiolle veromenetyksiä kun mitään verotettavaa ei ole. Se ei siis ole veronkiertoa minkään määritelmän mukaan. Jos pankkitilille kertyisi huomattavasti korkoa (mitä tällaisilla tileillä ei tapahdu), tuon tuoton ilmoittamatta jättäminen olisi veronkiertoa.
Veroparatiiseissä olevien talletusten määrästä liikkuu tietysti monenlaisia arvioita. Kun viimeksi hakkeri sai kaivettua ison joukon pankkitilien omistajia ja saldoja, aineistosta löytyi vain kourallinen suomalaisia ja heidänkin talletukset oli korkeintaan muutamia miljoonia. Se mikä Luxemburg -tapauksessa jäi uutisoimatta oli se, ettei talletus itsessään ollut rikollinen teko. Verottajan ja poliisin olisi pitänyt kyetä näyttämään talletuksella aikaansaadun tuoton määrä jotta siitä olisi kyetty laskemaan veronmenetys. Se ettei tutkintaan nähty syytä saattoi johtua ihan vaan siitä, ettei ollut rikosta. Ei ollut tuottoa. Oli vain rahaa pankkitilillä.
olettaa blokis että yksityisen sektorin koko on bkt – julkinen elikkä noin 80 miljardia jonka hän pyöristää 60 miljardiin
– ” Julkinen sektori tuottaa Suomessa viidesosan bruttokansantuotteesta ja yksityinen sektori neljä viidesosaa.”
”Yksityisen sektorin menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat 239%. Yksityisen sektorin menot ovat siis 2,39 kertaa suuremmat kuin BKT:n arvo. Kuten oivaltava huomaa, ei julkisen sektorin ja yksityisen sektorin yhteenlasketuista menoista tule suinkaan 100% suhteessa BKT:hen, sillä kyseessä on tosiaankin lukujen keskinäinen vertailu eikä osuus samasta kakusta.”
verovälttelyyn kuuluu esim ikean toiminta. se ei maksa veroja mihinkään. on hollantilainen hyväntekeväisyys säätiö.
En ole puhunut mitään julkisen sektorin arvonlisäsästä. Yritän vain sanoa, että julkinen sektori on eri asia (se on enemmän) kuin julkisen sektorin arvonlisä. Kuvitellaan vaikka valtio, jota hoitaa yksi ihminen. Kutsutaan hänä vaikka Despootiksi. Kuvitellaan edelleen, että veroaste on 100 %. Valtio ottaa kaikki ja jakaa ne Despootin haluamalla tavalla uudelleen. Julkisen sektorin arvonlisä on nolla (olettaen, että Despootin palkka on olennaisesti pienempi kuin Kin Il Unilla). Mutta onko tässä tapauksessa julkisen sektorin ”rasitus” nolla? Miten tässä talaudessa voi kiertää veroja?
”auvo rouvinen” sitten lainasi tänne Dan Koivulaakson uskomuksia. LInkkien ketjusta, jota kommunisti Dan Koivulaakso väittää lainaavansa sisältää seuraavan toteamuksen.
”Julkiset menot ovat vielä kulutusmenojakin laajempi käsite, koska siihen luetaan mukaan muutkin menot, kuten maksetut tulonsiirrot, tukipalkkiot ja korot. Suomessa julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen oli 57 prosenttia vuonna 2012. EU-maista osuus oli suurempi Tanskassa.”
Ei siis mitään uutta, kommunisteilla on ihan oma totuutensa.
Sen jälkeen kun alan asiantuntijat ovat viime vuosina selventäneet mm. Niinistön ja Kokoomuksen harhaanjohtavaa puhetta julkisen sektorin ”osuudesta BKT:ssa”, on harmi, että Virenkin liikkuu tällä alueella: ”Julkiset menot ovat 59 % suhteessa kokonaistuotannon arvoon; eli voidaan sanoa, että lähes 2/3 ”rahasta” kulkee jossain muodossa julkisen sektorin kautta.”
Käsittämättömän retorisen pyöristyksen lisäksi – ja sen lisäksi että julkisen sektorin läpi kulkee tietyillä sektoreilla rahaa enemmän ja ihan yhtä tehokkaasti kuin monissa maissa yksityisen sektorin läpi – tällä muotoilulla ei ole mitään intuitiivista järkeä. Sitä ei myöskään nykyään käytetä tästä syystä kansainvälisessä talouskeskustelussa.
Ja syy on selvä: samalla tavalla voisi Suomen kohdalla sanoa, että 7/3 ”rahasta” kulkee jossain muodossa yksityisen sektorin kautta, missä nyt ei ole mitään järkeä etenkään perustella spesifiä politiikkasuositusta – eli Liberan tapauksessa hyvinvointivaltion alasajoa, kuten lähes jokaisessa blogipostauksessa täällä.
Samoin se, että 3/10 on julkisen sektorin nettomaksajia ja 7/10 nettosaajia jossain vaiheessa elämäänsä on samoin ihan normaalia kansainvälisestikin tarkasteltuna – ja Viren johtaa siitä täysin epärationaalisesti julkisen sektorin ”sairauden” ja alasajon tarpeen.
Skarppia näihin teksteihin pyytelen jälleen!
Jami, maailmasi romahtaa vääjäämättä, sille ei ole maksajia.
Millainen on maailmani? Sellainen, jossa 10/10 ihmisistä ei voi olla nettomaksajia, koska matematiikka ei siihen taivu? Vai sellainen, jossa edes 5/10 ihmisistä ei voi olla nettomaksajia, ellei tulonjako noudata sellaista symmetristä jakaumaa, jota ei ole nähty kertaakaan modernin markkinatalouden historiassa? Vai kenties sellainen, jossa termi ”7/3 rahasta” ei ole todellisuuteen rinnastettava termi, jolla olisi legitiimiä puolustaa yhtäkään talouspoliittista ideologiaa?
Minun maailmani ensimmäinen prinsiippi on, etteivät mitkään tahot – ei edes yksityisin voimin rahoitettu oikeistolainen ajatuspaja – tuota siihen professorivoimin harhaiseen retoriikkaan perustuvia artikkeleita. Kun faktat ovat kunnossa ja ihmisiä ei johdeta harhaan, voidaan puhua siitä, kuka maksaa ja mitä.
Harhainen maailmasi, maailmasi jossa faktat pitää hyväksyttää faktoiksi itselläsi, sellainen maailmasi.