Mitä koulutus maksaa?

CIMOn (OKM:n kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asiantuntija- ja palveluorganisaation) Fakta Express 2a/2015 lehden otsikko “Mitä ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden kouluttaminen maksaa” lupaa tietoa siitä, miten kalliiksi ulkomaalaiset opiskelijat tulevat Suomelle. Koska selvitys kerrotaan tehdyn yhteistyössä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) kanssa, on lupa odottaa ”oikeita” tuloksia. Mutta aika ymmillään on, kun selailee lehden numeroa.

Ensinnäkin CIMO kertoo, että yliopistossa koulutus maksaa 7000 euroa vuodessa, mikä sinällään on oikean suuntainen luku. Mutta sitten CIMO kertookin, että valtaosa kustannuksista on kiinteitä, ja koska ulkomaalaiset opiskelijat ovat marginaalilla, heidän osaltaan pitäisi huomioida vain rajakustannukset 2300 euroa vuodessa. Mielenkiintoista. Tarvitseeko kiinteitä kustannuksia maksaa lainkaan, vai maksaako ”ensimmäinen” opiskelija ne kokonaisuudessaan? Täytyy vain toivoa, että hän ei ole ulkomaalainen. Mutta mitä me sitten tiedämme ulkomaisten ja kotimaisten opiskelijoiden suhteellisista kustannuksista? CIMOn mukaan emme oikeastaan mitään, koska laskelmien luottamusvälit ovat liian suuret. Tiedämme CIMOn mukaan vain, että yliopistossa ulkomaalaisten kustannukset ovat suuremmat mutta ammattikorkeakouluissa pienemmät? Miksi näin on, ei käy selville. On hieman vaikea uskoa, että mitään tilastollisesti merkitsevää eroa ei olisi. Muistuu mieleen, miten syksyllä jokaisen luennon jälkeen yksi ulkomainen opiskelija tuli luokseni ja pyysi toistamaan, mitä olin sanonut luennolla. Tiedän: yksittäistapaus.

Mutta mennään sitten muihin kustannuksiin. Niistä on lehdessä luettelo, joka menee seuraavasti: julkiset tulonsiirrot opiskelijalle (-2000 €; mitähän ne muuten ovat?), opiskelijalle maksettu palkka (-3300 €), opiskelijan kulutus (+10100 €), opiskelijan maksama ALV (+1000 €) ja opiskelijan maksama ansiotulovero (+740 €). En tiedä, onko tarkoitus laskea luvut yhteen, mutta lopputulos on kuitenkin se, että ulkomaalainen opiskelija ei maksa mitään.

Mutta ehkä ei kannata mennä niin pitkälle. Itse laskelma vetää sanattomaksi. Miten voi opiskelijalle maksettu palkka olla yhteiskunnalle kustannus? Eikö opiskelija työtä tehdessään tuota mitään? Mutta mitä ihmeen tekemistä kulutuksella on tämän laskelman kanssa. Jos vaikka Andrus juo pullon olutta Mikonkadun terassilla, miten se kasvattaa yhteiskunnan hyvinvointia? Eikö tulos ole täsmälleen sama kuin jos Igor juo pullon vodkaa Baikalin lautalla? Molempien hyöty kasvaa, mutta ei sillä ole mitään vaikutusta minun tai muidenkaan suomalaisten ”hyötyyn” (elintasoon).

Ymmärrän kyllä, että Andrusin juomasta olutpullosta tulee verotuloja Suomen valtiolle. Mutta miksi meillä on veroja? Siksi että maksamme julkisen sektorin tuottamat palvelut ja tulonsiirrot? Mutta eivätkö ulkomaalaiset opiskelijat käytä lainkaan julkisia palveluita. Eivätkö he kävele kadulla, aja bussilla tai metrolla, käy viranomaisten puheilla, terveyskeskuksessa, jne. Vai päteekö tässäkin tapauksessa marginaalikustannushinnoittelu? Ensimmäinen metroon astuja maksaa metron kiinteät kustannukset?

Jos en löydä CIMOn lehdestä näitä kustannuksia, ei kyllä saa selvää siitäkään, onko valtion ja koko yhteiskunnan välillä jokin ero laskelmien lopputuloksissa. Valtio ei kai vielä ole sama asia kuin koko yhteiskunta?

Taloustiede on vaikeaa. Kun lukee CIMOn (ja VATTin) selvitystä, on pakko todeta, vaikka tietäisi oikean vastauksen, vastaus ei silti aina ole oikea.