Elinkeinoelämän keskusliiton ehdotus, että työnaikoja pidennettäisiin sadalla tunnilla vuodessa ilman palkankorotuksia on saanut paljon huomiota mediassa. Eri tahot ovat kiinnittäneet erityisen paljon huomiota siihen kuinka työajanpidennys vaikuttaisi työttömyyteen. Osa ekonomisteista aprikoi että työttömyys ei laskisi vaan pienempi porukka tekisi enemmän töitä.
Eri olosuhteista ja preferensseistä riippuen ihmiset haluavat tehdä eri määrän töitä. Samaten työnantajat voivat olla tekemisissä vaihtelevan ja vaikeasti ennakoivan kysynnän kanssa. Välillä tarve työllistää on siten suurempi ja välillä pienempi. Tätä taustaa vasten kuulostaa sangen omituiselta, että kaikkien tulisi tehdä 100 tuntia enemmän tai kuten Heikki Pursiainen kirjoittaa, että säädettäisiin kaikille yhtä iso tai pieni palkankorotus.
Työn kysynnän ja tarjonnan tiedostavat parhaiten työntekijät ja työnantajat ja siksi sopimisen tulisi tapahtua heidän välillään. Ei siihen mitään valtakunnallisia sopimuksia kaivata. Miksi tulisi solmia sopimus, joka ei ole kenenkään kannalta ideaali. Jos maksalaatikosta on huutava pula Karijoella, niin lienee parasta, että Suupohjan maksalaatikkotehtaan reippaat isännät ja emännät tekevät pidempää päivää ja nostavat parempaa palkkaa.
Ei missään muussakaan markkinassa kuten avioliittomarkkinassa tai urheilussa sanella, että tuo menee naimisiin tuon kanssa ja tuosta laiheliinista tulee kaikesta huolimatta sumopainija. Miksi näin ei voi olla niinkin keskeisessä markkinassa kuin työmarkkina?
Jos kuitenkin halutaan harjoitella ajatusleikkejä työttömyyden kitkemiseksi, niin onhan niitä. Hallitus voisi ottaa lähes ilmaista velkarahaa ja rakennuttaa vaikkapa pyramidin Kajaaniin. Ehtona voisi olla, että ainoastaan työttömiä saisi käyttää rakennusprojektissa. Samalla valtakunta nauttisi kulturellista elvytyspaketista, eikä tarvitsisi haikailla Guggenheimin perään. Elvytys myös kohdistuisi sopivasti köyhään Itä-Suomeen.
Riskinä on tietenkin se että teknologisen innovaation johdosta pyramidit pystytettäisiin aivan eri tahtiin kuin esimerkiksi Faarao Kekkosen aikaan. Mutta tämänkin tuottavuusongelman voisi ratkaista alta aikayksikön edellyttämällä, että työmiehet eivät saisi käyttää lapioita ja työkoneita vaan ainoastaan lusikoita, kuten Milton Friedmanin kerrotaan sarkastisesti ehdottaneen intialaisella työmaalla.
Tai sitten voisimme antaa ihmisten itse päättää haluavatko he rakentaa pyramideja tai kenties jotain ihan muuta.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Valtteri Ahti
VTT Valtteri Ahti työskentelee sijoitusalalla strategina. Hän on opiskellut taloustiedettä Cambridgen, Yalen ja Helsingin yliopistoissa.
4 kommenttia artikkeliin Lusikoita ja Pyramideja
Olipas typerä blogaus, tuollaisessa tilanteessa ja etenkin nyt kun työttömyyttä riittää saisivat yrittäjät lähinnä kilpailuttaa hinnan niin alas kuin huvittaa, jos ei Liisa kelpaa niin kyllä se jollekin toiselle käy. Toki yrittäjä ottaa yrityksellään riskin mutta onko sekään reilua että palkansaajan täytyy tämän takia saada naurettavan alhaista palkkaa?
Joopajoo. Tässä puhuu nyt yrittäjä. Ei iso, mutta silti kahdeksan henkeä työllistävä. Ihan vaan tiedoksesi, että niin minä kuin valtaosa muistakin yrittäjistä (ainakin kaikki minun tuntemani) arvostavat hintaa korkeammalle laadun. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvistä, eli siis laadukkaista, työntekijöistä halutaan pitää hyvää huolta. Niin palkan kuin muunkin osalta. Vai onko sinusta oikein, että Tiina saa samaa liksaa ja yhtä paljon tunteja kuin Tuijakin, mutta on huomattavasti laiskempi, hitaampi, taitamattomampi ja epäluotettavampi näistä kahdesta. jos, niin taidat olla Tiina.
Suomen viennistä puuttuu noin 20 miljardia. Suomen tuotanto ja kansantalouden tuottavuus on laskenut, mutta palkat eivät. Työaikojen pidennyksellä on tarkoitus laskea työn hinta lähemmäs sitä tasoa, jonka tuottavuudellamme ansaitsemme.
Tarvitaanko lisää tunteja vai tuloksia?
Äkkiseltään voisi kuvitella, ettei työaikaa, pääomaa ja muita tuotannontekijöitä kannata lisätä, ennen kuin tuotteet ja palvelut käyvät kaupaksi. Markkinoilla menestyvien myyntiartikkelien keksiminen ja kaupallistaminen vaatii ehkä muutakin kuin pidempää työaikaa.
Pääoma toki tekee työtä 24 tuntia vuorokaudessa – ellei velallinen ole Kreikka.