Lusikoita ja Pyramideja

Elinkeinoelämän keskusliiton ehdotus, että työnaikoja pidennettäisiin sadalla tunnilla vuodessa ilman palkankorotuksia on saanut paljon huomiota mediassa. Eri tahot ovat kiinnittäneet erityisen paljon huomiota siihen kuinka työajanpidennys vaikuttaisi työttömyyteen. Osa ekonomisteista aprikoi että työttömyys ei laskisi vaan pienempi porukka tekisi enemmän töitä.

Eri olosuhteista ja preferensseistä riippuen ihmiset haluavat tehdä eri määrän töitä. Samaten työnantajat voivat olla tekemisissä vaihtelevan ja vaikeasti ennakoivan kysynnän kanssa. Välillä tarve työllistää on siten suurempi ja välillä pienempi. Tätä taustaa vasten kuulostaa sangen omituiselta, että kaikkien tulisi tehdä 100 tuntia enemmän tai kuten Heikki Pursiainen kirjoittaa, että säädettäisiin kaikille yhtä iso tai pieni palkankorotus.

Työn kysynnän ja tarjonnan tiedostavat parhaiten työntekijät ja työnantajat ja siksi sopimisen tulisi tapahtua heidän välillään. Ei siihen mitään valtakunnallisia sopimuksia kaivata. Miksi tulisi solmia sopimus, joka ei ole kenenkään kannalta ideaali. Jos maksalaatikosta on huutava pula Karijoella, niin lienee parasta, että Suupohjan maksalaatikkotehtaan reippaat isännät ja emännät tekevät pidempää päivää ja nostavat parempaa palkkaa.

Ei missään muussakaan markkinassa kuten avioliittomarkkinassa tai urheilussa sanella, että tuo menee naimisiin tuon kanssa ja tuosta laiheliinista tulee kaikesta huolimatta sumopainija. Miksi näin ei voi olla niinkin keskeisessä markkinassa kuin työmarkkina?

Jos kuitenkin halutaan harjoitella ajatusleikkejä työttömyyden kitkemiseksi, niin onhan niitä. Hallitus voisi ottaa lähes ilmaista velkarahaa ja rakennuttaa vaikkapa pyramidin Kajaaniin. Ehtona voisi olla, että ainoastaan työttömiä saisi käyttää rakennusprojektissa. Samalla valtakunta nauttisi kulturellista elvytyspaketista, eikä tarvitsisi haikailla Guggenheimin perään. Elvytys myös kohdistuisi sopivasti köyhään Itä-Suomeen.

Riskinä on tietenkin se että teknologisen innovaation johdosta pyramidit pystytettäisiin aivan eri tahtiin kuin esimerkiksi Faarao Kekkosen aikaan. Mutta tämänkin tuottavuusongelman voisi ratkaista alta aikayksikön edellyttämällä, että työmiehet eivät saisi käyttää lapioita ja työkoneita vaan ainoastaan lusikoita, kuten Milton Friedmanin kerrotaan sarkastisesti ehdottaneen intialaisella työmaalla.

Tai sitten voisimme antaa ihmisten itse päättää haluavatko he rakentaa pyramideja tai kenties jotain ihan muuta.