Minulla on unelma

Heinäkuun viimeisellä viikolla kuiva uutiskesä kostui kiivaasta keskustelusta. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen möläytti FB -sivustollaan muutaman sotahuudon monikulttuurisuutta vastaan. Seurasi mahtava mediaalinen älänmölö, joka huipentui tiistai-iltana järjestettyyn tapahtumaan Kansalaistorilla.

Mielenosoituksen teema oli Meillä on unelma. Hesarin toimittajakin ymmärsi, että viittaus on Martin Luther Kingin kuuluisaan I have a dream –puheeseen mustien kansalaisoikeusmarssin päätöstilaisuudessa Washington DC:ssä 28.8.1963. Toimittaja jopa jaksoi googlata puheen keskeisen lauseen. Siihen puhti loppuikin. Mitä King oikeasti tarkoitti ja mitä siitä on opiksi otettavaa?

I have a dream toistuu puheessa seitsemän kertaa. Neljäs unelma tiivistää Kingin ohjelman: I have a dream that my four little children will one day live in a nation where they will not be judged by the color of their skin but by the content of their character.

Martin Luther Kingin unelman mukaisesti maahanmuuttokeskustelun voi jäsentää kolmeen positioon.

Ensimmäinen on ääri-egalitaristinen näkemys, joka fiilistelee tunnelmassa, mutta jättää pois kaiken tuomitsevan arvioimisen (judge). Ihmisiä ei ylipäätänsä saa arvottaa millään kriteerillä, syyllä eikä seurauksella. Tasa-arvo tarkoittaa, että kaikki ovat yhtä hyviä ja kaikkien tulee elämässään päästä samanlaisiin tuloksiin. Jos kiistattomia eroja on, ketään ei silti tule syyllistää, koska erot johtuvat yhteiskunnan eriarvostavista mekanismeista. Tämän mukaan maahanmuuttajat ovat huono-osaisia uhreja, joilta hyväosaiset evät voi vaatia mitään. Pitää vain hyväksyä, paapoa ja maksaa.

Toinen positio on hyväksyä Kingin judge, mutta jättää pois kaiken, mikä tulee but by jälkeen. Tämä on anti-rasistinen positio. Ihonväri ja muut rotuun kytketyt yleiset tunnuspiirteet ovat ehdottomasti epärelevantteja, ihonvärin perusteella syrjiminen on kuolemansynneistä kamalin. Joka siihen syyllistyy menettää oikeutensa tulla kuulluksi missään asiassa. Tämä positio ilmenee, kun rasisti –termiä käytetään haukkumasanana, kuten fasisti, huorintekijä tai kaivonmyrkyttäjä, tai loogisesti älyttömänä sanana ”ikärasismi”. Vastakkainen, rasistinen positio on tietysti uskoa, että rotu on ensimmäinen kriteeri ihmisten arvioinnissa.

Kolmas positio on hyväksyä, mitä King sananmukaisesti ja mitään poisjättämättä tarkoitti. Judge tarkoittaa, että ihmisiä arvioidaan erilaisin kriteerein ja tästä on heille seurauksia.  Kingin unelma on, että se ei tapahtuisi kategorisesti ihonvärin mukaan. Hieman laajennettuna, ihmisen arvioinnin kriteerinä ei tule olla yleinen kollektiivinen määre, kuten ihonväri, sukupuoli, ylipaino tai muu asian kannalta epärelevantti piirre. Ihmistä ei saa asettaa kollektiiviin kuulumisen perusteella karsinaan kuulematta häntä itseään ja arvioimatta hänen henkilökohtaisia ominaisuuksiaan. Oikein ja asiallista on arvioida ihmisiä heidän luonteenpiirteittensä (content of character) mukaan. King siis edustaa pitkälle vietyä individualismia.

Jos joku haluaisi kartoittaa suomalaisten suhtautumisen maahanmuuttoon, Kingin unelmaa voisi käyttää teoreettisena lähtökohtana. Siitä seuraavat kolme positiota voisi hyvin operationalisoida mittariksi.

King ei kuitenkaan täsmentänyt, mitä content of character tarkoittaa ja kuka sen määrittää. Onko olemassa kiistattomia character –piirteitä, joita yhteiskunta, sisältäen lakien säätäjät, sosiaalitoimen normien ja pääsykokeiden laatijat, työnantajat sekä paikallisyhteisöt voivat edellyttää? Lähtökohdaksi voi tietysti ottaa lainkuuliaisuuden, mutta myös perinteiset porvarilliset hyveet. Niistä keskeisimmät ovat tunnollisuus (prudence) ja osoitettu kyvykkyys.

Monikulttuuri – yhtenäiskulttuuri -keskustelun ydinkysymys on, voidaanko yhteiskunnassa paaluttaa jokin yleinen ja yhteinen character –kriteeristö, jonka noudattamista kaikilta edellytetään ja jonka mukaan ihmisiä arvotetaan yhteiskunnallisina toimijoina? Jos yksilön content ei ole riittävä, siitä aiheutuu seurauksia, jotka ovat kohtuullisia ja johdonmukaisia, eivätkä suinkaan aseta häntä eriarvoiseen asemaan.

Äärimmilleen viety monikulttuurisuus tarkoittaa, että jokainen alakulttuuri paaluttaa omat kriteerinsä, pitää omia työmarkkinoita, oppilaitoksia ja tuomioistuimia. Äärimmilleen viety yhtenäiskulttuuri on totalitarismia. Jostain tältä väliltä soisi löytyä yhteinen sävel. Se toteuttaisi Martin Luther Kingin ensimmäisen unelman: I have a dream that one day this nation will rise up and live out the true meaning of its creed: ”We hold these truths to be self-evident, that all men are created equal.”

Suomessa tarvitaan maahanmuuttoasiassa yhteiskuntasopimus.