Jäännöskierto ja akatemiaprofessorin harha-askel

Jäännöskierrolla (engl. residual transmission) tarkoitetaan lääketieteellisessä kirjallisuudessa sellaista infektiotautikuormaa, jonka me järjestetyn vesihuollon oloissa kykenemme ehkäisemään käyttämällä vettä noin 200 litraa per päivä per henkilö. Vettä käytetään mitä moninaisimpiin hygieenisiin tarkoituksiin jäännöskierron ehkäisyssä. Puhtaan veden kulutuksella turvataan henkilökohtainen hygienia, WC-hygienia (mm. vessan veto), ruokahygienia (astioiden ja ruoan pesu), (liina)vaatehygienia ja muun kodin yleinen hygienia. Vettä käytetään myös runsaasti ruoan alkutuotannossa tai sen jalostuksessa ruoan puhtauden varmistamisessa. Vettä käytetään joukkoruokailun turvallisuuden ja laajalti terveydenhuollossa sairaalahygienian varmistamisessa.

Vesihuollon järjestäminen mullisti OECD-maiden kansanterveyden, koska se auttoi hävittämään edelleen kehitysmaissa yleisen (800 miljoonan ihmistä) riivaavan aliravitsemuksen.

Nykyisin vallitsee laajalti virheellinen käsitys, jonka mukaan heikko ruokaturvallisuus olisi määräävä tekijä aliravitsemuksen synnyssä. Yhtä tärkeä – ellei jopa tärkeämpi – on puutteellisen hygienian oloissa jäännöskierron aiheuttamat alle yksivuotiaiden toistuvat ripuliepisodit. Lapsen sairastaessa toistuvia ripuleita hänen ravitsemuksensa häiriintyy myös olosuhteissa, jossa ruokaturvallisuus on hyvä. Toistuvat ripulit aiheuttavat lapsen pysyvän ylisukupolvisen aliravitsemuksen (engl. stunting). Äidin aliravitsemus on syntyvän lapsen aliravitsemuksen merkittävin riskitekijä toistuvien infektioiden lisäksi.

Hygieenisten olojen parantumisen myötä meistä tuli päätä pitempiä ja kognitiivisesti kyvykkäämpiä sekä vähemmän alttiita myöhemmille kroonisille sairauksille kuten syövälle ja sydän- ja verisuonitaudeille. Jäännöskierron käsite on – tästä huolimatta – lähes tuntematon jopa lääkäreille. Hyvää hygieniaa pidetään niin itsestäänselvyytetä, että se on  mahdollistanut laajan hygienian ”haittavaikutusten” pohdinnoista syntyneen  lääketieteellisen kirjallisuuden, jota julkinen sana on ahkeraan kompannut.

Osana yleistä vihreää keskustelua nykyään laajalti mielletään, että korkean hygienian (=kestävän kehityksen vastainen synti) palkkana teollisuusmaissa lapset sairastavat nyt allergioita. En mene tähän kiistanalaiseen kirjallisuuteen syvemmälti, mutta mainitsen, että tutkimusryhmämme valtavalla yli puolen miljoonan suomalaislapsen aineistolla kyseenalaisti aikoinaan hypoteesin (Paunio M et. al. JAMA 1990). Näihin hypoteesia kiistäviin tutkimuksiin tämä aktivismia muistuttava tiedekirjallisuus ei pääsääntöisesti viittaa.

On tullut muodiksi -osana kestävän kehityksen puffausta – hokea julkisessa sanassa hygienian haitoista. Erityisesti YLE:n aamu-TV on innostunut edistämään milloin pastöroimatonta maitoa milloin taas kauhistelemaan liiallisen hygienian haittoja.

Keskustelu sai todella lisää tuulta purjeisiin, kun perhostutkija Ilkka Hanski ja hänen tutkijaryhmänsä saivat julkaistua pienen olemattoman todistusvoimaisen tutkimuksen USA:n tiedeakatemian PNAS-lehden biologiasivuilla. Siinä vanhan litannian – lika ja bakteerit ovat hyväksi lapselle – lisäksi tehtiin mullistava löytö: luonnon monimuotoisuus ehkäisee allergioita! Tästä HS ja YLE riemastuivat. Uutisoinnin kliimaksi koettiin, kun kunnianarvioisan Ison Britannian Royal Societyn ainoa suomalaisjäsen professori Ilkka Hanski kutsuttiin 28.1.2015 aamu-TV:seen kertomaan käsityksiään lasten allergioiden syistä ja keinoista niiden ehkäisyyn.

Kyseinen haastattelu antoi tieteellisen siunauksen aamu-TV:n tuon aamun luontopäiväkotiteemalle. Hanskin ja kumppaneiden innoittamana tietyissä kunnissa on järjestetty päiväkotipäivä siten, että mahdollisimman suuren osan ajasta lapset viettävät aikaa metsässä, koska se ehkäisee Hanskin oppien mukaan allergioita. Väärinkäsitysten välttämiseksi en näe itse mitään pahaa siinä, että lapset viettävät aikaa metsässä.

Ilkka Hanskin haastattelu ajoitettiin luontopäiväkotireportaasin jälkeen. Ilkka Hanskin kommentit hygienian merkityksestä olivat masentavaa kuultavaa. Hän tuomitsi kenttäolosuhteissa käytettävän käsidesinfioinnin suoralta kädeltä. Käsidesinfiointipullot ovat kuitenkin välttämättömiä, kun lapset nauttivat lounaan maastossa. Siellähän ei voi maastossa likaantuneita käsiä saippuapestä vedellä.  Sitten hän keskittyi ylistämään likaa ja kehotti lapsia mahdollisimman intensiivisesen kontaktiin maaperän kanssa bakteerialtistuksen varmistamiseksi. Hän piti Venäjän Karjalan lapsia onnekkaina, kun he voivat nauttia bakteeririkasta pinta-/kaivovettä, kun Suomessa lasten on tyytyminen kuolleeseen veteen. Talousveden laatukriteerit ja siten veden ”elinvoimattomuus”  on EU:ssa tärkeimmällä terveydensuojelusäädöksellä eli juomavesidirektiivillä säädetty.

Akatemiaprofessori ja Royal Societyn jäsenen Ilkka Hanskin tiedot hygieenisten olojen merkityksestä kansanterveydelle ovat tyrmistyttävän heikot. Kehotan häntä menemään kipin kapin kirjakauppaan ja ostamaan uusi kirjani ”Vihreä Valhe – Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset” (Auditorium 2015), missä käsittelen syvällisemmin jäännöskierron ehkäisyn merkitystä todellisen kestävän kehityksen varmistamisessa.