Esittelin näillä sivuilla aiemmin ranskalaista SOTE-mallia, jolle on ominaista, maakuntahallinto, julkisen ja yksityisen tuotannon tasapaino ja lailla taattu valinnanvapaus. Edelleenkin valittelen sitä, etteivät maamme keskustele keskenään, molemmilla olisi paljon opittavaa esim. siitä miten kilpailu järjestetään tai miten maakunnat ohjaavat terveystrategiaa. Meneillään olevasta hankkeesta totean, että päätöksiä ei tulisi tehdä ”hyppää kaivoon” periaatteella sillä verukkeella, että jos nyt ei hypätä niin seuraava hallitus heittää sinne hohtimet.
Helsingin Sanomat esitteli ensimmäistä kertaa muotoutumassa olevan ratkaisun peruslinjoja haastattelemalla Sote-uudistuksen projektijohtajaa Tuomas Pöystiä 28.4. Alla on poimintoja artikkelista, arvio hankkeen liberalismista ja liberaalin kouluarvosana 4-10 asteikolla.
| Tuomas Pöysti HS 28.4 | Liberaalia etsimässä |
Arvosana 4-10 |
| Ollaanko nyt luomassa rahastusautomaattia yksityisille alan yrityksille ja miten ihmeessä silloin voidaan hillitä kustannusten kasvua? | Ei juuri ole mahdollista löytää tapausta, jossa yksityinen tuotanto olisi kalliimpaa kuin julkinen. Terveydenhoito ei tee poikkeusta. Ranskassa, jossa palvelutuotanto jakaantuu tasapainoisesti julkisen ja yksityisen kesken, yksityiselle sektorille maksetaan 20-30 % alhaisempia korvauksia ja silti se tulee niillä toimeen.Ranskalaiset käyvät tapaamassa lääkäriään keskimäärin 4 kertaa vuodessa ja käynnin kokonaiskustannus (jonka sairausvakuutus maksaa osittain tai kokonaan) on siinä 35 €. Suomalaiset käynevät terveyskeskuslääkärillä noin 1,5 kertaa vuodessa. Suomen käyntikustannusta ei ole helppo selvittää, mutta se on ilmeisesti noin 100 €.Yrityksen tuottama voitto ei ole yhteiskunnassa mikään ongelma, mutta julkisen vallan toimesta tapahtuva tehottomuuden pönkitys on ja sen lääketieteellinen vastine on syöpä. |
9 |
| Palvelut rahoittaisi valtio maakuntien kautta. Asiakkailta kerätään lisäksi asiakasmaksuja kuten nyt. 18 maakuntaa vastaavat järjestäjinä näistä julkisista palveluista. |
Rahoituksen keskittäminen (sairausvakuutus tai valtio kuten meillä) on liberaalin järjestelmän välttämätön ehto, mutta se ei tee siitä liberaalia. Liberaaliksi järjestelmää voi kutsua vasta jos maakunnat ja palveluntuottajat ovat toisistaan riippumattomia ja palveluntuottajat ovat keskenään tasavertaisessa asemassa.Tämä ei ole vain moraalinen näkökulma vaan sen varassa lepää myös hankkeen talous ja se on edellytys sille, että ylipäätään voidaan puhua kilpailuttamisesta. |
7 |
| Hyvinvointi- ja terveyskeskus voisi olla maakunnan omistama julkinen yhtiö, yksityinen yritys tai jonkin järjestön tai yhteisön omistama tuottaja. Yksityiset toimijat voisivat ilmoittautua palvelun tuottajiksi, jos ne täyttävät palveluille asetetut kriteerit. Ne saisivat kilpailla asiakkaista kehittämällä palvelujaan. |
Uudistus varaa yksityiselle sektorille mahdollisuuden ylläpitää « hyvinvointi ja terveyskeskuksia ». Kirjoitus jättää kaksi isoa kysymystä auki:- miten varmistetaan, että yksityinen toimija on tasavertainen tarjoaja julkisen kanssa tilanteessa, jossa maakunnat omistavat laitoksia eikä oikeata hintakilpailua voi järjestää.Toinen kysymys on perustavaa laatua: – Laitokset hoitaisivat sekä terveydenhoitoon että sosiaalitoimeen liittyviä tehtäviä, jotka edustavat kahta eri maailmaa: Lääkärin ja – Julkiselle vallalle kuuluvaa viranomaistehtävää ei pidä eikä voi delegoida yksityiselle yritykselle. Sellaisten sosiaalihuollon tehtävien |
5 |
| Erikoissairaanhoito säilyisi pääosin julkisena monopolina. Viisi yliopistosairaalaa ja seitsemän muuta keskussairaalaa hoitavat jatkossa kaikki erikoisalat ja niiden laajan päivystyksen. |
Terveydenhoidon saralla on hyvin vähän sellaisia tehtäviä, jotka luonnostaan kuuluvat nimenomaan julkisen vallan hoidettaviksi.
Julkisen ja yksityisen tasapaino on tehokkuuden avain ja takaa samalla alan dynaamisen kehityksen. Yksityisen toiminnan rajaaminen peruspalveluihin vie koko uudistukselta pohjan pois ja jättää suurimman osan kustannuksista entistä |
4 |
| ”Jos palvelun tuottajille maksetaan yksittäisistä hoitokäynneistä, markkinakoneisto alkaa kyllä keksiä vaikka mitä vaivoja, joita pitää hoitaa.” |
Liberaalin järjestelmän tehokkuus perustuu sen dynamiikkaan, kykyyn sopeutua muutoksiin ja luoda uusia ratkaisuja. Esitetty näkemys on karkeassa ristiriidassa tämän periaatteen kanssa, joka on toiminut kehityksen moottorina Louis Pasteurin päivistä saakka ja toimii vastakin kaikkialla missä se on sallittua. |
4 |
| Siksi rahoitus palvelun tuottajille aiotaan jakaa hyvinvointi- ja terveysriskin kantamisesta, ei hoitosuoritteista. | Liberaalien mukaan ainoa oikea vastuunkantaja on yksilö. Historia tuntee paljon tapauksia, joissa valtio on sanonut ottavansa vastuita kansalaisten puolesta asioissa, joiden keskiössä kansalaiset itse ovat. Tällainen toiminta on aina päättynyt katastrofiin ja ensimmäisenä on mestauslavalle marssitettu yksilönvapaus. Emme kai ole lähdössä tälle tielle?Terveysriskin kantamisesta ei ole laskutuksen ohjenuoraksi. Riskien kantaminen on vuosikymmenten ponnistus, laskutus ja rahoitus ovat päivittäisiä toimintoja. Vaikea edes kuvitella miten maakunnan terveydenhoidon rahoitus voisi elää väestön terveydentilan mukaan. Pitäisikö rahoituksen terveydentilan parantuessa lisääntyä vai pienentyä, toisiko terveystason heikentyminen organisaatiolle lisää resursseja ja samalla poistaisi siltä motiivin edes pyrkiä edistämään terveyttä? |
4 |
| Kunta ei voi olla julkisen sote-yhtiön omistaja | Laki sanoo Pöystin mukaan näin. Sitä on mahdotonta käsittää, ottaen huomioon, että kunta hallinnoi niin teattereita, polkupyöriä, venesatamia kuin cateringiakin. Kokonaisuuden toiminnan kannalta on aivan välttämätöntä, että maakunnat ja sairaalat ovat toisistaan riippumattomia toimijoita.EU lainsäädäntö ei edellytä mitään tämän kaltaista ja Ranskassakin julkiset sairaalat ovat nimenomaan sijaintikaupunkien omaisuutta. |
4 |
| MAAKUNTA saisi rahat valtiolta könttäsummana, joka määräytyy suurelta osin maakunnan asukkaiden sairastavuuden ja sosioekonomisen aseman mukaisilla tarvekriteereillä. Pienempi osa tulisi asukasluvun mukaan. |
”Rahaa on liian vähän” on ylivoimaisesti tavallisin selitys, jota liberaaleille tarjotaan syyksi siihen, ettei ongelmia ole saatu ratkaistua, aina voi vedota oikeutettuihin tarpeisiin, akuutteihin sairauksiin ja ottaa velkaa budjettinsa täytteeksi.Järjestelmässä tulee ehdottomasti olla mekanismi, joka varmistaa varojen tehokkaan käytön. |
6 |
Tuloksena saatava 5,4 keskiarvo ei ole hääppöinen. Liberaalisuus edellyttää aitoa valinnanvapautta, jonka tulee olla järjestelmää ohjaava voima. Julkisen ja yksityisen toiminnan yhteistyön tulee kattaa kaikki terveydenhoidon tasot. Toimijoiden tulee olla tasa-arvoisessa asemassa järjestäjään eli maakuntiin nähden ja nämä eivät saa omistaa niitä laitoksia, joilta palveluja ostavat.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Simo Brummer
Simo Brummer on ekonomi ja kansainvälinen konsultti. Hänellä on yli 30-vuoden kokemus investointihyödykkeiden kaupasta mm. energia-, liikenne-, teollisuustekniikan ja ammattielektroniikan aloilta.
3 kommenttia artikkeliin Liberaalia etsimässä
Aihe on niin sekava että ei edes Einari jaksa syventyä sote uudistukseen ja epäillen että tämäkin esitys perustuu vaan ja ainoastaan arvailuun mikä on tapana liberalismissa.
Kannattaa varmaan vilkaista USAn terveydenhoitojärjestelmää jos on niin tietämätön, ettei ole vielä löytänyt yhtään esimerkkiä siitä kuinka tehotonta ja kallista yksityinen terveydenhuolto voi olla. Tietenkään faktat eivä ole niin justiinsa kun Liberasta on kyse.
Niin mutu tietoa riittää kun Libera on vauhdissa