Viestinnän tutkija Anu Kantola kirjoitti äsken Helsingin Sanomissa keskiluokasta. Keskiluokka on tullut muotiin, siitä puhuvat nyt kaikki. Kantola korostaa kirjoituksessaan keskiluokan merkitystä Suomen ja hyvinvointivaltion tulevaisuudelle. Kantolan uhkakuva on, että keskiluokka ei enää halua maksaa veroja ja rahoittaa nykyistä hyvinvointimallia.
Ongelma on kuitenkin täsmälleen päinvastainen kuin Kantola esittää. Keskiluokka pitäisi suostutella maksamaan nykyistä huomattavasti vähemmän veroja.
Se tietysti tarkoittaisi, että keskiluokan pitäisi myös saada vähemmän tulonsiirtoja ja maksaa suurempi osa omista palveluistaan.
Kantolan esiin nostama keskiluokan alhainen veronmaksuhalukkuus ei kerta kaikkiaan ole Suomessa merkittävä kysymys. Yhtään keskiluokan mielenosoitusta veroja vastaan ei esimerkiksi ole nähty. Toisin on keskiluokan etuuksien laita: niiden puolesta on marssittu jo useita kertoja. Etuuksien säilyttäminen on keskiluokan tärkein murhe, eivät korkeat verot.
Juuri tämä on suomalaisen hyvinvointivaltion keskeinen ongelma.
Keskiluokka maksaa paljon veroja. Näistä merkittävä osa palautuu takaisin keskiluokalle tulonsiirtoina ja erilaisina julkisina palveluina. ”Ilmainen” yliopistokoulutus, runsaat vanhempainetuudet, päivähoitopalvelut ynnä muut maksetaan takaisin verojen muodossa. Lisäksi verotus ja tulonsiirrot tasaavat voimakkaasti tuloeroja myös keskiluokan sisällä.
Järjestelmässä ei ole mitään tolkkua.
Hyvinvointivaltion pitäisi olla vakuutus elämän pahojen sattumien varalta. Nyt siitä on tullut keskiluokan vakuutus omien valintojensa seurauksia vastaan.
Hyvä esimerkki tästä on yliopistokoulutus. Omaa tai lasten koulutuspäätöstä ei tarvitse ajatella liian tarkkaan, kun yliopisto on ”ilmainen” ja progressiivinen verotus syö merkittävän osan tuloeroista.
Mutta sama pätee kaikkeen muuhunkin päätöksentekoon, perheen perustamisesta asuinpaikan ja uran valintaan. Kannustimia tehdä järkeviä ja vastuullisia päätöksiä ei ole, koska järjestelmä suojelee niiden lopputuloksilta. Käsitellään muutamaa esimerkkiä.
Tulonjakopolitiikan tarkoituksena pitäisi olla siirtää rahaa rikkailta köyhille. Nykyjärjestelmä kuitenkin tasoittaa myös kielimaisterien ja diplomi-insinöörien tuloeroja, samoin kuin yrittäjien ja toimihenkilöiden. Näiden, kokonaan omista valinnoista johtuvien tuloerojen tasoittaminen hyväosaisten välillä ei palvele mitään järkevää yhteiskunnallista tarkoitusta. Se on pelkästään haitallista, koska se katkaisee kytkennän uravalintojen ja tulojen välillä.
Perhepolitiikan tehtävänä on auttaa lapsia ja edistää naisten työssäkäyntiä. Sen tehtävä ei sen sijaan ole jakaa tulonsiirtoja keskiluokkaisille ihmisille vain siksi, että näillä sattuu olemaan lapsia. Ei ole mitään järkevää syytä siirtää jo hyvin toimeentuleville ihmisille rahaa vain siksi, että nämä ovat päättäneet lisääntyä.
Keskiluokan pitäisikin maksaa suurempi osa lastensa kustannuksista itse. Jos verot olisivat alempia ja progressiota vähemmän, keskiluokan päivähoitomaksuja voitaisiin nostaa ilman että kannustimet naisten työssäkäyntiin heikkenisivät. Erona nykyiseen olisi se, että käyttäjät itse maksaisivat päivähoidosta suurimman osan. Nythän sen maksavat suureksi osaksi muut.
Tästä ei aiheutuisi lapsille mitään haittaa. Keskiluokan lapset eivät joutuisi turmioon, vaikka vanhemmat maksaisivat heidän hoidostaan.
Varhaiskasvatus on sentään yhteiskunnallisesti tärkeä ja hyödyllinen asia. Sen sijaan lapsilisät eivät palvele mitään järkevää tarkoitusperää. Kuten jo todettiin, hyväosaisille ei tarvitse siirtää rahaa vain koska heillä on lapsia. Nykyisen pituisia ansiosidonnaisia vanhempainetuuksia on myös vaikea perustella. Ne ovat lähinnä puhdas lomabonus keskiluokkaisille perheille.
Keskiluokkaa suojellaan myös asuinpaikan valinnan vaikutuksilta. Yhtäältä syrjäseutujen palveluita tuetaan alueellisilla tulonsiirroilla. Toisaalta Helsingissä annetaan keskiluokalle alennuksella asuntoja. Työmatkailua tuetaan.
Tässä ei ole järkeä. On täysin asiaankuuluvaa, että syrjäseudulla on huonot palvelut ja kaupungissa korkeat hinnat. Jos haluaa asua kaukana työpaikasta, työmatkat ovat kallliita. Keskiluokka voi ihan itse päättää, missä asuu ja kantaa vastuun seurauksista.
Listaa keskiluokan suojelemisesta omilta päätöksiltään voisi jatkaa loputtomiin. Mainitaan vielä työmarkkinoiden sääntely. Sääntelyn tarkoitus on suojella heikoimmassa asemassa olevia. Sen tehtävänä ei tosiaankaan ole varjella ekonomeja palkattomalta ylityöltä tai lääkäreitä työttömyydeltä. Keskiluokka pystyy pitämään huolen itsestään myös työmarkkinoilla.
Kantola on siis oikeassa siinä, että keskiluokka on Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeässä asemassa. Mutta ongelmana ei ole keskiluokan liian alhainen veronmaksuhalukkuus, päinvastoin. Keskiluokan pitää vierottaa itsensä riippuvuudesta tolkuttomaksi paisuneeseen hyvinvointikoneistoon. Veroja pitäisi maksaa nykyistä vähemmän. Samaan aikaan vastuuta omista päätöksistä pitäisi ottaa huomattavasti enemmän.
Yhteiskunnan pitää suojella heikkoja. Mutta yhteiskunta, jossa vahvat eivät kohtaa omien valintojensa seurauksia, ei voi pitkään menestyä.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Heikki Pursiainen
Hallituksen jäsen
Heikki Pursiainen on ekonomisti, valtiotieteiden tohtori ja palkittu kirjailija. Hän on tehnyt merkittävän uran tutkijana, ajatuspajahenkilönä, mediayrittäjä- journalistina, ja toimii nyt Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden päällikkönä. Pursiaisen väitöskirja käsitteli taloustieteen matemaattisia menetelmiä virallisten tilastojen laadinnassa.
35 kommenttia artikkeliin Anu Kantola ja keskiluokan murhenäytelmä
Miksi romuttaa hyväksi havaittu järjestelmä vain ideologisista syistä? Hyvivointivaltiot pitävät lähes kaikissa tilastoissa kärkisijaa. Pieni piskuinen kansa tarvitsee verovaroin kustannettua koulutusta. Kun virkamieskunta ja yliopistokoulutetut tulivat 1900-luvun alussa lähinnä pienen säätyläispiirin keskuudesta, ei Suomessa tehty mitään mullistavaa. Porvarilliset peffat lepäsivät laakereillaan ja kyttäsivät, että maassa käyttäydytään säädynmukaisesti. Suomi oli köyhä ja kahtiajakautunut takapajula.
Hyvin moni on samaa mieltä siitä, että syytä olisi karsia monia keskiluokan etuuksia. Esimerkkinä LAPSILISÄT sekä ASUNTOLAINOJEN ja TYÖMATKOJEN verovähennykset esimerkiksi. Ei näitä tarvita. Moni kuitenkin vastustaa näitäkin ehdotuksia, jos niitä ehdottaa joku Liberasta. Tämä on ”pirulle ei kannata antaa edes pikkusormea” -puolustusmekanismi. Jos vastustatte kaikkea, mikä kalskahtaa ”sosialismilta” tai markkinoiden vastaiselta toiminnalta, vaikka se olisi eduksi suurelle enemmistölle/kansalle, ette saa koskaan edistettyä yhtäkään tavoitteistanne. Se on ongelmanne. Fanaattisuus.
Maksullisen koulutuksen tai koko päivähoidon maksattamminen kansalaisilla olisi lähinnä idioottimaista. Kuka tekisi työtä, jos joutuisi maksamaan päivähoidosta sen todelliset kulut eli noin 1200 euroa kuukaudessa/lapsi. Kuka kaipaa tänne kotiäiti-yhteiskuntaa? Samaan aikaan ajatte Suomeen matalapalkkatöitä. Millä kukaan maksaa 1200-2400 euron päivähoidon, jos työstä maksetaan palkkaa 1200 euroa kuussa? Siihen hätään eivät Lepomäen perustilit auta.
Eli mielestäsi on järkevää, että joku tulee ottamaan sinulta rahaa ja ottaa siitä palkkansa ja sitten maksaa palveluita sinulle, kuin maksaisit suoraa itse palvelun tarjoajalle? Kuulostaa tehottomalta ja ajan haaskaamiselta…
Sanopa yksikin maa, jossa ei olisi jonkinlaista verotusta? Jos se ei ole ansiotulovero, se on arvonlisävero, jota maksaa köyhinkin keppikerjäläinen. Jossain maissa verovaroja käytetään sotalaitokseen, toisissa hyvinvointipalveluihin.
”Miksi romuttaa hyväksi havaittu järjestelmä vain ideologisista syistä? Hyvivointivaltiot pitävät lähes kaikissa tilastoissa kärkisijaa.”
Tämä perustuu yleiseen virhepäätelmään. Hyvintvointivaltiot eivät aloittaneet hyvinvointivaltioina, sillä millään malla ei ole, eikä tule olemaan, varaa sellaiseen. Erittäin vapaasta talouspolitiikasta nauttineet pohjoismaiden taloudet kasvoivat maailman nopeinta vauhtia 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, ja silloin luotu vauraus teki 60-luvun demarivallankumouksen edes mahdolliseksi. Sen koomin eivät taloudet ole kasvaneet muuta kuin erikositapaukissa, joista mainittakoon Norjan öljy ja Suomen idän kauppa. Ruotsissa on yhä yhtä monta töissä olevaa ihmistä kuin 50-luvulla, ja samalla väkiluku on paisunut noin kahdella miljoonalla. Siellä ei myöskään ole luotu yhtä ainotta yli 100 henkeä työllistävää yritystä sitten 70-luvun.
Hyvinvointivaaltion pääpiirre on taloudellinen stagnaatio, ei menestys. Kun samaa on kokeiltu vähemmän vauraissa maissa, tulos on ollut katastrofi. Katso vaikka Venezuelan suuntaan.
Nerokasta, taas kerran. Hyvinvointivaltiot eivät ole menestyksekkäitä koska a) Leino ei tunne niiden historiaa (esim. Suomi nousi menestykseksi II MS:n jälkeen, nimenomaan hyvinvointivaltiopolitiikalla) ja koska b) länsimaiden talouskasvu on ylipäätään maltillisempaa kuin 1900-luvulla. Loppukaneettina c) Venezuelan kaltainen vasemmistodiktatuuri on ”hyvinvointivaltio” koska … öh, chavezilaisuuteen kuuluu kannattajiensa tukeminen randompäähänpistoilla? Relevanssi Pohjoimaiden kannalta puhdas nolla.
Ihan oikeasti, yritetään pitää edes jonkinlainen taso noissa mietelmissä, jookosta?
Heikki Pursiainen on tehnyt poikkeuksellisen hyvää työtä tärkeiden asioiden esiintuomisessa. Hän onnistuu analyyttisesti ja faktapohjaisesti keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista. Hänen kirjoitukset ovat täysin toista maata kuin populistivasemmiston sekavat mielipidekirjoitukset, jossa faktat ja fiktio menevät sekaisin ja analyysi on todella heppoista.
Osaatko sinä ehkä kertoa, kuinka toimisi oikeistolaisen ihannevaltio esimerkiksi matalapalkkaisen yksinhuoltajan näkökulmasta? Oletetaan, että hänellä on yksi lapsi. Tulot olisivat 1200 euroa kuussa ja noista tuloista hän maksaisi veroa 3%. Pelkästään lapsen päivähoidon kustannukset ylittäisivät henkilön nettotulot. Veronalennuksista hän ei juurikaan hyötyisi, sillä tulovero on muutenkin pieni. Lepomäen perustili olisi nopeasti syöty. Oikeistolaisen ihannevaltiossa tämä yksinhuoltaja joutuisi ehkä säästämään myös lapsensa yliopistomaksuihin (tosin mistään ei vois säästää, koska persnetolla mennään). Jos samaan aikaan ammattikoulu pysyisi maksuttomana, todennäköisesti lapsi päätyisi sinne, viis mahdollisista kyvyistä. Oikeistolaisen markkinaliberaalin ihannevaltio on puhdas luokkayhteiskunta, jossa ei ole käytännössä ”säätykiertoa”. Onkohan 5,5 miljoonaisella kansalla tähän varaa? Historian valossa ei ole. Maksullista yliopistokoulutusta markkinoidaan populistisilla heitoilla, kuten ”köyhä maksaa tulevaisuuden hyväosaisen koulutuksen”Sairasta. Fiksumpaa olisi tässäkin ottaa jonkinlainen kohtuus ja järki käyttöön. Esimerkiksi toinen korkeakoulututkinto voisi hyvinkin olla maksullinen, sillä usein tuplamaisterit ovat sitä porukkaa, jotka tulevat joka tapauksessa pärjäämään.
Konkretiaa ja lukuja kiitos.
En tiedä, mitä oikeistolaiset tavoittelevat, mutta paremmassa yhteiskunnassa yksinhuoltajia olisi vähemmän, koska kannustimet olisivat sellaisia, että lisääntyminen olisi kannattavaa vain vähintään kahden hengen talousyksikössä.
Klaus Kultti; Onkon näin, että markkinaliberaalissa yhteiskunnassa rationaalinen perheellinen ei edes harkitse avioeroa, koska se on taloudellisesti kannattamatonta?? 🙂 Tosin lastenhankinta ei kannataisi edes kahden aikuisen taloudessa, jos molemmat perheen aikuisista ollisivat matalapalkka-aloilla. Ei ainkaan kahden lapsen hankinta. Syntyvyys laskuun!
Köyhä yksinhuoltaja ei määritelmällisesti kuulu keskiluokkaan. Jos keskiluokka saisi vähemmän etuja ja tulonsiirtoja, ne voitaisiin kohdistaa paremmin, ts. tehokkaammin, niitä tarvitseville (mm. köyhille yksinhuoltajille). Verotus aiheuttaa tehokkuustappioita, ts. alentaa hyvinvointia. Siksi on parempi pitää veroaste alhaisena ja kohdistaa verotuloilla tuotetut palvelut ja tulonsiirrot ensisijaisesti niitä tarvitseville.
Keskiluokkainen: Miksi Libera on esittänyt kaikille täysikäisille maksettavaa perustiliä, jos huolta pitäisi pitää vain niistä heikoimmista, jotka eivät kuulu keskiluokkaan?
Jos olet täysin PA ja yksinhuoltaja, sinun ei kuulu lisääntyä. Jos ainoa tapa jolla pystyt pitämään huolta lapsestasi on varastaa muiden varallisuutta tämän ylläpitoon, on väärin tehdä lapsia. Seuraavaksi varmaan vaadit, että lapsen lisäksi köyhällä 1200 €/kk osa-aika työläisellä pitäisi olla varaa ajaa uudella mersulla.
Parahin Anniina O, säätykierto suvussani on sitten 1700-luvun ja erityisesti sitten 1600-luvun ollut alavireinen, mutta ylöspäin pyritään. Vaikeaa se on vaikeaa, kun onnenkantamoista ei ole tullut ja virkarälssi on säätykierrossa pystynyt vain parantamaan asemiaan.
P.O. Se on vaikeaa, kun onnenkantamoista ei ole tullut ja virkarälssi on säätykierrossa pystynyt vain parantamaan asemiaan.
KIm Leino: ”Jos olet täysin PA ja yksinhuoltaja, sinun ei kuulu lisääntyä”. Koita nyt edes yrittää olla normaali. Kaltaisesi Liberaa symppaavat kommentoijat antavat aika ikävän kuvan Liberasta. Yksilönvapaudet -pah!
Oletko tutkinut suomalaisia avioerotilastoja. Harvemmin kukaan on yksinhuoltaja silloin, kun lasta laitetaan alulle. Ei välttämättä myöskään työtön. 1900-luvun alkupuolella tosin tehtiin niin, että mikäli esimerkiksi leskeksi jäänyt työläisäiti ei kyennyt elättämään lapsiaan paskapalkallaan, lapset huutokaupattiin. Siitä vain ajamaan kansalaisaloitteita asian puolesta. Holhousta ja piiskaa köyhille.
Kim Leino väläyttää
”Jos olet täysin PA ja yksinhuoltaja, sinun ei kuulu lisääntyä. Jos ainoa tapa jolla pystyt pitämään huolta lapsestasi on varastaa muiden varallisuutta tämän ylläpitoon, on väärin tehdä lapsia. Seuraavaksi varmaan vaadit, että lapsen lisäksi köyhällä 1200 €/kk osa-aika työläisellä pitäisi olla varaa ajaa uudella mersulla.”
Nerokasta. Sillähän se tosielämä korjaantuu, että todetaan ihmisille se minkä he JO TIETÄVÄT.
Tältä samalta pohjaltahan se esim. jenkkien kristillisen oikeiston ehkäisyneuvonta (”tosirakkaus odottaa”) on jymymenestys.
Kyllä näkee että kirjoittaja ei ole paljon omien piiriensä ulkopuolella liikkunut.
Olen osittain samaa mieltä kuin vtt Pursiainen. Mitä ihmeellisempiä asioita vaaditaan urbaanin keskiarvomukavuuden perusteella julkiseen piikkiin, ”että meillä kaikilla ois niin mukavaa…”
Keskiarvoislistaa näin ehdotuksia nähneenä: ”Pikapuistoja, heti mulle nyt tähän suojelualue, ilmainen laaja ajokorttiterveystarkastus yhteiskunnan piikkiin ja päivystyksenä, WC ja julkisesti huollettu roskis keskelle erämaata sekä lääkintä”hulikopteri” joka notkoon. Koiralle ihmisoikeudet ! ”
Se on kuulkaa aivan valloittavaa tuo keskiarvohymistely golf- lippiksen takaa.
Hyvää Kesää.
Olen periaatteessa samaa mieltä, että turhan suuri osa rahasta kierrätetään valtion kautta. Hyvinvointivaltiota kuitenkin kannattaa verrata vakuutukseen tai osamaksujärjestelmään: sen sijaan, että keskiluokka maksaa 35 vuotiaana itsensä kipeäksi 2500e/kk lastenhoitoon (tai pahempi: jättäytyy töistä, jolloin menetetään 2 henkilön tuotanto), niin on paljon järkevämpää maksaa tämäkin ”osamaksulla” takaisin koko työuran aikana. Tietysti perhe voisi ottaa lainaa, mutta kaikki tietää ettei niin kukaan todellisuudessa tekisi.
Tästä kirjoituksesta puuttuu nyt se euromääräinen konkretia, jolla voisi arvioida mitkä näistä esimerkeistä todella kannattaisi toteuttaa ja missä määrin. Palvelut joita kaikki käyttävät elämänsä aikana, kannattaa tarjota ilmaisina palveluina, jotta yhtenä vuotena ei olla rutiköyhiä ja toisena rikkaita. Suurin osa kuluista ajoittaa muutenkin siihen aikaan kun lapset ovat pieniä, jolloin silloin kun rahaa tarvittaisiin niin sitä ei olisi, ja kun lähennytään eläkeikää eikä kuluja juuri enää ole, niin silloin rahaa löytyy vaikka kuinka.
Tietysti tämä ohjaa lasten hankintaan, mutta ehkä tähän epäreiluuteen lapsettomia kohtaankin löytyy joku korjaava tapa.
Paholainen on yksityiskohdissa.
Paholainen on verotuksessa. Esimerkiksi Feldstein (http://scholar.harvard.edu/feldstein/home) on ihan oikeasti tutkinut asiaa ja hänen arvionsa on, että jokaista kerättyä verodollaria kohden menetetään vähintään saman verran tuotosta. Ja tämäkin on alakanttiin, koska siinä ei ole otettu huomioon veronkeräämiseen meneviä kustannuksia. Aineisto on amerikkalaista, mutta tuskin heidän pahuutensa on eurooppalaisten pahuutta merkittävämpää.
Lapsen hoito ei todellakaan maksa 2500 €/ kuussa edes Eiralaisessa perhepäivähoidossa per lapsi. Tai sitten olen, liikaa tukia nauttineena, valinnut ammattini aivan väärin.
Lapsen hoitopaikka maksaa keskimäärin 1200 + euroa lapsi (Niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin), joten kahdesta lapsesta se tekee vajaa 2500 euroa kk.Suomessa perhe maksaa kuukausittain ITSE vain murto-osan hinnasta, loput kustannetaan verovaroin (esimerkiksi arvonlisäveroista). Yhdysvalloissa hoito maksetaan itse. Yksityisissä päiväkodeissa hinta on vain hitusen pienempi. Hoito maksaa. Tilavuokrat ja –rakennuttamiskulut, lasten ruokkiminen päivittäin, henkilökunnan palkat ja niin edelleen. jos vaihtoehtona olisi jenkkityyliin itsekustannettava päiväkoti, jossa on koulutettua henkilökuntaa tai vaihtoehtoisesti halpa rasvanhajuinen puoskari, niin jokainen fiksu mutsi jäisi kotiin kakaroita hoitamaan, etenkin jos lapsia on enemmän kuin yksi.
Sveitsin keskiluokka puolustautuu sosialismia/sosialisteja vastaan sillä ainoalla toimivalla välineellä; suoralla demokratialla.
Suora demokratia on kauhistus, koska se tuhoaisi polittisen kulttuurin sellaisena kuin me sen tunnemme. Olisihan sietämätöntä, etta rahvas, joka maksaa viulut, saisi valtuudet toimia muuna kuin äänettömänä yhtiökumppanina ja että kansanäänestyksen lopputulos sitoisi poliitikkojen kädet. Ei kukaan halua tämänlaisen vääristymän saastutusta edustuksellisessa demokratiassa,
Tervepäiset sveitsiläiset täystyrmäsivät uusmarxilaisen saastan; kansalaispalkkasosialismin.
”Tervepäiset sveitsiläiset täystyrmäsivät uusmarxilaisen saastan; kansalaispalkkasosialismin.”
Voi lol! Eräs kansalaispalkkaa kannattaneista (yhtä sen monista eri versioista) oli sellainen uusmarxilainen taloustieteilijä kuin Milton Friedman.
Tällä kertaa aivan samaa mieltä Pursiaisen kanssa.
Ottamatta kantaa itse asiaan, kirjoittaja tuntuu tahallaan unohtaneen lapsilisän ja tuetun päivähoidon takana olevat syyt. Sehän ei ole auttaa keskiluokkaisia lapsiperheitä, vaan kannustaa tekemään niitä lapsia in the first place.
Päivähoidon syy on kunnon hyvinvointiyhteiskuntakansalaisen kasvattaminen ilman kriittisiä ääniä, mutta lapsilisillä on tarkoittamasi syy. Kirjoittaja kuitenkin kuuluu niihin hörhöihin, joiden mielestä lapsenteko voidaan ulkoistaa Välimerestä etelään ja tuottaa siellä kasvatetut parrakkaatkin lapset tänne myöhemmin kulttuuria rikastuttamaan.
Kiitos. Tämä oli viisas ja hyvin perusteltu analyysi. Toteutus on toki mahdoton tehtävä, mutta onneksi löytyy valtioita joihin paeta kelvotonta järjestelmää. Yhdysvalloissa myös keskiluokka menestyy ilman taloudellista riistoa koska sosiaalipummeille ja lapsiperheille annetaan mahdollisuus selviytyä ilman ylenpalttisia tukiia.
”koska sosiaalipummeille ja lapsiperheille annetaan mahdollisuus selviytyä ilman ylenpalttisia tukiia.”
Kyllä, selviytyä esimerkiksi tekemällä kahta, kolmea työtä rupuisesta asuntovaunparakista käsin. ”Piru, kun ei ole siihen sairausvakuutuksenkaan rahaa”.
Mitä sinä muuten ”sossupummeista” jauhat. Tässäkin kirjoituksessa nostetaan nimenomaan esiin, että tulonsiirrot menevät Suomessa pääosin keskiluokalta keskiluokalle ja alleviivataan, että tulonsiirrot pitäisi suunnata köyhimmille.
Yhdysvalloissa keskiluokka ei todellakaan ”menesty” – vaan köyhtyy ja supistuu kiihtyvällä nopeudella. Amerikkalaisen keskiluokan ostovoima on pienentynyt tauotta vuodesta 1980. Syynä on Reaganin aloittama uusliberalistinen politiikka. Vakuutusperusteiset palvelut, olemattomat minimipalkat, voitonmaksimointimielessä halpamaihin siirretyt ”oikeat” työpaikat ja useimpien ulottumattomiin karannut korkeakoulutus ovat kohta tehneet keskiluokasta selvää.
Kaikkea ruoskii suuromistajien tolkuttomilla optio-ohjelmilla kiihottama yritysjohto joka pitää maassa todellista valtaa tavoitteenaan tietysti haravoida koko kansakunnan varallisuus rikkaimman promillen haltuun ja siitä ei totisesti olla enää kaukana.
Aiheesta löytyy erittäin havainnollistava grafiikka tuolta ->
https://www.youtube.com/watch?v=QPKKQnijnsM
”Jokainen on oman onnensa seppä” – ajattelu on juurrutettu Yhdysvalloissa niin syvälle kansaan että tähän vuosisadan kusetukseen on herätty vasta viime vuosina aiheen noustua isoon julkiseen keskusteluun usassa ja näkyy voimakkaasti myös presidentinvaalien agendoilla.
Suomessa kannatuspohja tällaiselle on toki onneksi olematon. Libera, jonka tavoitteena tällaisen ”supereliitin” – luominen suomeen epäilemättä on – on asian kanssa aikalailla yksin.
Kokoomuksen Orpon hiljattainen ulostulo jossa keskiluokan määritelmää laajennettiin siten että junanvessan siivoojakin kuuluu keskiluokkaan osoittaa surkuhupaisasti miten heiveröisellä pohjalla ollaan kun oikeistopolitiikalle suomessa laajempaa kannatusta haetaan.
Reaganismi ei ole liberalismia nähnytkään. Puheissaan hän toki sitä viljeli, mutta kun katsot valtion menoja Reaganin aikana, niin ne paisuivat ennätysvauhtia. Lisäksi esim. opintokulujen jatkuva kasvu johtuu päinvastoin valtion takaamista opintolainoista, ei mistään uusliberalismista. Sitä on helppoa nostaa kuluja ja pyytää korkeampia maksuja kun tietää, että kohdeyleisölle irtoaa kuitenkin tarvittavat lainat. Siitä on tulossa liittovaltiolle sietämätön velkapommi, sillä yhä useampi jättää opintolainansa maksamatta, ja 1 biljoonan dollarin raja ylittyi jo viime vuonna.
”Ei ole mitään järkevää syytä siirtää jo hyvin toimeentuleville ihmisille rahaa vain siksi, että nämä ovat päättäneet lisääntyä.
Hyvin toimeentuleville ei siirretä rahaa, vaan he maksavat huonosti toimeentulevien kulut vain siksi, että huonosti toimeentulevatkin ovat päättäneet lisääntyä tai ovat lisääntyneet vahingossa, kun on sattunut panettamaan.
Patamusta: Pienipalkkaiset maksavat arvonlisäveroja ja osallistuvat myös itse omaan ylläpitoonsa. Ansiotulojen (palkka +pääoma) verotus on vain reilu puolet valtion keräämistä veroista.