Onko oikeudenmukaista, että kaksi osapuolta voi solmia keskenään sopimuksen, joka sitoo myös kolmatta osapuolta? Varsinkin, kun kolmannelle osapuolelle kirjoitetaan muita huonommat sopimusehdot ja vielä niin, että kolmas osapuoli ei edes pääse osallistumaan sopimusneuvotteluihin. Tästä on kyse, kun puhutaan työpaikkojen yhtäläisestä oikeudesta paikalliseen sopimiseen.
Työehtosopimusten yleissitovuus mahdollistaa sen, että työmarkkinajärjestöt voivat keskenään sopia, että työnantajaliittoon kuuluvilla työpaikoilla on eri säännöt kuin työnantajaliittoon kuulumattomilla työpaikoilla.
Esimerkiksi kaupan alalla järjestöt ovat päättäneet, että Kaupan liittoon kuulumattomilla työpaikoilla ei saa sopia edes lounastauon pituudesta. Liittoon kuuluvilla työpaikoilla tämä sopimusvapaus on olemassa.
On kohtuutonta, että Kaupan liitossa valtaa käyttävät suuret työnantajat voivat estää paikallisen sopimisen pienillä kaupan alan työpaikoilla. Porvarihallitus ei ole kyennyt haastamaan kaupan alan suuryrityksiä ja puolustamaan pieniä työnantajia. Jos työntekijät ja työnantaja yhdessä haluavat sopia lounastauon pituudesta, heillä täytyy olla siihen mahdollisuus. Varsinkin, kun työehtosopimus sallii sen Kaupan liiton jäsenille. Ja lounastauon pituus on vain yksi esimerkki siitä, miten pieniä ja järjestäytymättömiä yrityksiä syrjitään.
Tämänkaltaisten perusasioiden hankaloittaminen heikentää pienten yritysten kilpailukykyä, rajoittaa reilua kilpailua ja mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja. Järjestelmä, joka ei kohtele toimijoita tasapuolisesti, ei voi olla oikeudenmukainen. Järjestelmää perustellaan työntekijöiden suojelulla, mutta oikeasti kysymys on syrjinnästä. Lisäksi kyselyt osoittavat, että yhteistyö ja luottamus ovat pienillä – usein järjestäytymättömillä – työpaikoilla paremmalla tolalla kuin järjestäytyneissä.
Työmarkkinoiden rakenteita on uudistettava kiireesti, jo ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Seuraava kansainvälinen talouskriisi saattaa olla jo ovella, ja meidän on saatava työmarkkinat toimimaan niin hyvin kuin mahdollista. Jos Suomen työttömyysaste pysyy huippusuhdanteenkin aikana koko Pohjois-Euroopan korkeimmalla tasolla, meillä ei ole mahdollisuuksia rahoittaa hyvinvointipalveluja seuraavan laskusuhdanteen aikana.
Mikko Kiesiläinen
Liberan toiminnanjohtaja
Antero Vartia
kansanedustaja (vihr), Helsinki
Kirjoitus on alunperin julkaistu Helsingin Sanomissa maanantaina 21.5.2018.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Mikko Kiesiläinen
Mikko Kiesiläinen is an economist at EK – Confederation of Finnish Industries. He has previously worked as the Director of HYY Group and as a consultant for McKinsey. He has a Master's degree from the London School of Economics, and a Bachelor's degree from the University of York. Mikko was the CEO of Libera Foundation in 2018-2019.
2 kommenttia artikkeliin Kaikille työpaikoille yhtäläiset oikeudet paikalliseen sopimiseen
Suomessa pitäisi jo olla täysin markkinaehtoinen työvoima herran jestas olemme jo vuosiluvulla 2018.Paras olisi kuin jokainen olisi yrittäjä tervetuloa Uber maailma missä jokainen kantaa oman vastuunsa tekimisistään , verotus ja sivukulut on jo tappanut idean työntekemisestä ja sen takia jatkuvat Yt ja irtisanomiset eikä todellakaan saada huoltosuhdetta näillä keinoin kuntoon.