Englanti suomen kielen rinnalla ei ole uhka, vaan mahdollisuus

Suomen kielen lautakunta on ilmaissut hiljattain kannanotossaan huolensa Suomen kielen asemasta Suomen kansalliskielenä ja sen yhteiskunnallisesta asemasta. He ovat vaatineet valtiolta poliittisia toimia suomen kielen aseman säilyttämiseksi. Valtion tehtävä ei kuitenkaan ole jarruttaa suomalaisten luonnollista kansainvälistymistä pelottelulla Suomen kielen aseman heikkenemisestä. Valtion tehtävänä ei myöskään ole määrittää kieliä, millä yritykset tai kunnat tarjoavat palvelujaan, vaan heidän on annettava itse määritellä palvelukieli käyttäjien ja asiakkaiden tarpeiden mukaan. Jos ihmiset haluavat luonnostaan käyttää arjessaan useita kieliä, ei sitä pidä nähdä poliittisena uhkana, vaan mahdollisuutena. 

Lautakunta on ottanut esimerkiksi asiakaspalvelun englanninkielistymisen suomalaisissa yrityksissä merkkinä suomen kielen aseman heikkenemisestä. Tämä on tosiaan tilanne monissa kahviloissa ja ravintoloissa Helsingissä. Kenellä yritysten ulkopuolisella toimijalla on kuitenkaan valta määrittää millä kielellä yritykset palvelujaan tarjoavat? Eikö ole täysin yrityksen itsensä valinta minkälaista palvelua he asiakkailleen tarjoavat, jonka pohjalta asiakkaat tekevät päätöksen, haluavatko he toimia yrityksen asiakkaina vai eivät. 

Englannin kielen käytön yleistymisessä on myös paljon mahdollisuuksia. Parhaimmillaan Suomi voisi ottaa kehityksestä kaiken hyödyn irti, ja tarjota julkisia palveluita laajasti myös englanniksi – niin kuin Espoo päätti viime vuonna tehdä. Jos kansainvälinen osaaja pohtii työllistymistään Suomeen, on valtava mahdollisuus, jos hän voi asioida täällä osaamallaan kielellä. Suomella ei nykymaailmassa ole varaa menettää yhtäkään maastamme kiinnostunutta osaajaa. Espoo on päätöksellään osoittanut mihin suuntaan se haluaa kaupunkina kehittyä – kaupunkina, johon olet tervetullut tarjoamaan osaamistasi, vaikka et puhuisi suomea tai ruotsia. Mitä helpompaa arjesta suoriutuminen on, sitä nopeammin tapahtuu päätös muuttaa vieraaseen maahan. 

Pohditaanpa tilannetta toisin päin. Olet pelikoodari, ja saat erikoisosaamistasi vastaavan työtarjouksen kahdesta eri maasta. Et osaa kummankaan maan valtakieltä, mutta toisessa näissä maissa englannin kielellä, jota puhut sujuvasti ja joka on myös tulevan työpaikkasi valtakieli, on vahva asema. Voit olla varma, että löydät asunnon ja saat hoidettua asiasi virallisten tahojen kanssa englannin kielellä. Ymmärtäisit myös hieman kadulla olevista mainoksista ja osaisit jäädä junasta oikealla pysäkillä kuulutusten tullessa myös englanniksi. Toisessa valtiossa asenne sinua kohtaan on lähtökohtaisesti kielteinen. Sinulla on kaksi viikkoa aikaa ottaa työ vastaan, ja tässä ajassa et ehtisi oppia muuta kuin tervehdykset uudelle kielellä. Haluatko opetella täysin vierasta kieltä mahdollisesti vain lyhyttä työpätkää varten vai keskittyä siihen, mihin sinut on palkattu? 

Kieli on osa kulttuuria, eikä mikään kulttuuri elä tyhjiössä. Suomen kielen lautakunnassa kielten vaikuttavuus toistensa kehitykseen ollaan ymmärretty suhtautumalla suopeasti lainasanoihin. Kulttuuri elää kuitenkin samalla tavoin kuin kielikin: kun samaan valtioon saapuu monia eri kieliä puhuvia ihmisiä, yhteinen puhuttu kieli, lingua franca, syntyy luonnostaa. Suomessa se on pitkään ollut suomen kieli, mutta monissa piireissä, kuten globaalissa tiede- ja yritysmaailmassa, lingua franca on englanti. Suomen valtion on kielipolitiikassaan oltava mukana globaalissa kehityksessä ja helpotettava ulkomaalaisten osaajien työntekoa Suomessa.

Suomen ikkunat ovat auenneet maailmalle, ja hyvä niin. Olemme ymmärtäneet, että tiivis yhteistyö muiden maailman maiden kanssa on hyödyksi myös meille. Globaalista kehityksestä jälkeenjäänyt Suomi olisi kulttuuriltaan ja kansalaisten hyvinvoinnilta köyhempi paikka elää kuin suunta, mihin olemme nyt menossa. Suomen kieltä puhuva Suomen kansalainen voi olla sekä ylpeä juuristaan ja kielestään että toimia tehokkaasti muillakin kuin suomen kielellä osana kansainvälistä yhteisöä.