SDP:n veropoliittisen ohjelman kärkihankkeena on ehdotus, että kotimaisille ja ulkomaisille sijoitusinstituutioille maksettavista osingoista ryhdyttäisiin perimään viiden prosentin suuruista lähdeveroa.
Ehdotus tarkoittaa, että Suomi ryhtyisi kansainvälisten käytäntöjen vastaisesti verottamaan ulkomaisten sijoitusinstituutioiden Suomesta saamia osinkoja. Monenkertaisen verotuksen poistamiseksi sijoitusinstituutiot ovat kotimaissaan pääsääntöisesti verovapauden piirissä. Näin ollen Suomessa perittävä lähdevero muodostuisi sijoitusinstituutioille lopulliseksi ja ylimääräiseksi verokustannukseksi.
Yksipuolinen lähdeverotus Suomessa heikentäisi asemaamme kansainvälisten sijoitusrahastojen ja eläkerahastojen sijoituskohteena, mistä aiheutuisi vahingollisia vaikutuksia suomalaisille yrityksille ja Suomen kansantaloudelle. Ulkomaisten sijoittajien lisävero näivettäisi Helsingin arvopaperipörssiä ja vauhdittaisi Suomen ajautumista tytäryhtiötaloudeksi. Näin ollen lähdeveromalli on huono ehdotus eikä Suomen tule sellaista toteuttaa.
Pienenä ja syrjäisenä avotaloutena Suomella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa kansainvälisiä verotuskäytäntöjä sijoitustulojen lähdeverotuksessa.
SDP:n lähdeveromalli olisi myös ristiriidassa Suomen voimassa olevien verosopimusten kanssa. Suomen verosopimukset Ison-Britannian, Ranskan, Irlannin ja Yhdysvaltojen kanssa estävät lähdeveron perimisen noissa valtioissa sijaitsevien sijoitusinstituutioiden saamilta osingoilta. Lähdeveromalli on siis toteuttamiskelvoton ehdotus myös Suomea kansainvälisesti velvoittavien valtiosopimusten vuoksi.
SDP väittää, että lähdeveromalli toisi Suomelle verotuloja 400 miljoonaa euroa. Tosiasiassa Suomeen tehtäville sijoituksille määrättävä ylimääräinen verokustannus heikentäisi Suomen kilpailukykyä ja johtaisi Suomen valtion verotulojen vähentymiseen. Varoittava esimerkki on vuonna 2013 kokeiltu pankkivero, joka johti pankkitoimintojen siirtämiseen pois Suomesta ja aiheutti Suomelle verotulojen menetyksiä.
Demokratian kannalta on ongelmallista, jos äänestäjille luvataan etuuksia perustuen sellaisiin verotuloihin, joita ei ole käytännössä mahdollista kerätä. Valtion todellisten menojen rakentaminen mielikuvarahoituksen perustalle on vaarallinen yhtälö. Lasku siitä lankeaa maksettavaksi tavallisille veronmaksajille.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Janne Juusela
Oikeustieteen tohtori Janne Juusela on Asianajotoimisto Castrén & Snellmanin osakas ja Helsingin yliopiston vero-oikeuden dosentti.
4 kommenttia artikkeliin SDP:n lähdeveromalli olisi vahingollinen Suomelle
Taas kerran on palattava perusasioiden pariin. Koko rahatalous, finanssi- ja rahoitussektorit on rakennettu kummallisille kuvitelmille pääomien puutteesta. Yhteisvaluutta, verosopimukset ja yleensä pääomien liikkeiden vapauttaminen perusteltiin sillä, että siten saataisiin investoinneille pääomia. Kun tuota ajattelua vertaa reaalimaalimaan ja rahan syntymekanismiin, pitäisi hälytyskellojen soida.
Pääomat syntyvät velasta, eikä mikään rajoita pankkien pääomien luontia, muuten kuin lainaajan mahdollinen maksukyky tai investoinnin kannattavuus. Pääomista ei voi olla siis koskaan puutetta nykyisellä rahajärjestelmällä. Itse asiassa koskaan ei ole ollut rahaa niin paljoa suhteessa reaalitalouteen kuin nyt, ja silti koko 2010-luku talous matoi ostovoiman heikkouden ja likviditeetin preferenssin nousun takia. Suomessa luotua (velkaa) rahaa on itseasiassa niin paljon että sen kiertonopeus kokonaisuutena on alle 1 kerta vuodessa. Kun mediaanipalkansaajalla rahan kiertonopeus on 12 tai 24 kertaa vuodessa, täytyy jossain olla valtavat määrät todella laiskaa rahaa.
Verotuksella tuota laiskaa eli holvaantunutta rahaa saadaan liikkeelle, mutta aina kun joku sitä ehdottaa tai yrittää viedä eteenpäin, nousee valtava haloo ajatuksen mahdottomuudesta, koska verosopimukset, pääomat karkaa, investoinnit loppuu jne….
Koko rahan retoriikka ja kansainvälinen rahajärjestelmä on rakennettu antamaan veto-oikeuden pääomien haltioille. Kyse on tulonjakotaistelusta, jossa libera on asemoinut itsensä pääoman nurkkaukseen.
”Pääomat syntyvät velasta, eikä mikään rajoita pankkien pääomien luontia, muuten kuin lainaajan mahdollinen maksukyky tai investoinnin kannattavuus. Pääomista ei voi olla siis koskaan puutetta nykyisellä rahajärjestelmällä.”
Kyllä muuten voi, koska ulkopuolista pääomaa ei aina ole, hyvästä yleisestä likviditeetitasosta huolimatta, tarjolla. Periaatteessa pankeilla on myös minimireservivaatimukset jotka estävät rahan vivuttamisen loputtomiin. Toki tämä fractal reserve-järjestelmä on silti täysin älyvapaa ja riski katastrofaalisesta velkaromahduksesta kasvaa jatkuvasti. Kenties seuraava lama lopullisesti kuoppaa sen jos deflaatiokierre alkaa kiihtyä eksponentiaalisesti kun keskuspankkien taseet lienevät jo nyt uskottavuuden rajoilla.
A. raha on täysin virtuaalista eli se on vain hallinnollinen järjestelmä tulonjaossa, joten teoriassa siitä ei voi olla pulaa.
B. Pankeilla OLI kassavarantovaatimuksia. Lisäksi riskillisiin luottoihin oli vaatimus omasta vapaasta pääomasta 0 – 8 % (muistaakseni) riskistä riippuen. Valtion velat ovat riskittömiä, joten mitään oman pääoman vaatimuksiakaan ei ole. Pankkien keskuspankkireservien tasokin tarkastetaan muistaakseni kerran kuukaudessa jälkikäteen.
Rahan luonnille ei ole mitään rajoitteita nykyisessä EMU -järjestelmässäkään, jos kyseessä on riskitön luotto. Valtavirtainen taloustiede kipuilee tämän asian kanssa, vaikka asia on perinpohjin selvitetty jo moneen kertaan. Vanhoista kansantaloustieteen peruskursseilla opetetuista myyteistä on vaikea luopua. Toisaalta taloustiede on tässä suhteessa myös politisoitunut.
Yksityishenkilöiltä USA ja monet muutkin maat perivät siekailematta 30% (tms.) lähdeveroa osingoista. Piensijoittaja ei voi kuin vikistä.
Väittävät, etteivät ulkomaiset sijoittajat, ay-liikkeet, säätiöt, rahastot ja eläkevakuuttajat paljon osinkoveroja maksele. Toiset ovat tasa-arvoisempi kuin toiset.
Tuollainen 3%:n lähdevero EU:sta muualle maailmaan maksetuille osingoille (yms.) vapauttaisi jäsenmaita kummasti jäsenmaksuista, jos sillä tilkittäisiin unionin budjettia.