Veikkauksen markkinointi ja olemassaolon oikeutus nojaa osaltaan sotiemme veteraanien kuntoutusta ja muuta huolenpitoa varten tilitettyihin rahoihin. Jälleen kerran totuus veikkausvaroista on kuitenkin tarua ihmeellisempää.

Rintamaveteraaneja on jäljellä reilut 7000. Veteraanien hädällä rahastaminen on helppoa ja niinpä heidän ympärilleen on muodostunut yli 100 M€:n varainhankintabisnes. Itse veteraanit eivät vaikuta hyötyvän tilanteesta merkittävästi, heistä kun valtaosa elää Kelan n. 785 euron takuueläkkeellä.

Paljonko rahaa veteraanien ympärillä liikkuu?

Veikkauksen sidosryhmäpäällikkö Olli Joensuu kertoi Twitterissä, että veikkausvaroja ohjataan veteraaneille ja sotavammakorvauksiin vuonna 2019 yhteensä 129,9 M€. Samaan luku toistui mm. valtion vuoden 2019 talousarvioesityksestä sekä Helsingin Sanomien Veikkauksen rahavirtoja käsittelevässä jutussa. Veikkaus itse esittää veteraaneille kanavoiduksi summaksi 110 M€.

Veteraaneille siis menee veikkausvaroista joko 129,9 tai 110 M€. Lisäksi valtion vuoden 2019 talousarvioesitykseen sisältyy veteraaneille osoitettuja muita kuin veikkausvaroja 88,681 M€, nostaen koko potin yli 218 M€:oon. 

Mitä veteraanit rahalla saavat?

Jos veikkausvarojen väitetty osuus jaettaisiin rintamaveteraaneille puhtaana käteen, jokainen saisi vuodessa 17 585 € tai 14 891 €. Kuulostaa reilulta summalta, jolla luulisi saavan kuntoutusta ja siivouspalvelua riittämiin. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. 

Lyhyt lehdistökatsaus antaa karun kuvan veteraanitukien kohdistumisesta ja tehokkuudesta:

“Rintamaveteraanien kotipalveluiden määrärahat loppuivat Porissa”, “Sadat turkulaiset veteraanit ilman kuntoutusta”, “Sotaveteraani Matti Kangas muutti veteraanitaloon – nyt laskutetaan jo siivouksestakin“, “Leijonanosa veteraanituesta jää käyttämättä”

Sotaveteraaniliiton sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnan puheenjohtaja Pekka Paatero kiteytti veteraanipalvelujen uudistamista käsitelleessä esityksessään alkuvuodesta 2019 sen, millainen tilanne kunnissa oli pahimmillaan. 

“Viime vuoden rahaa on käyttämättä, kun sitä saa käyttää kesään asti. Toisissa kunnissa rahat loppuivat kesken, kun ei ymmärretty hakea lisää tai haettiin liian vähän. Tämän vuoden korotettu raha 1.1-31.10 odottaa käyttöä. […] Kuntoutus kulkee vanhaa latua, kotiin vietävissä palveluissa on erilaisia tulkintoja.”

Tämä kaikki veteraanin tulisi sisäistää saadakseen hänelle suunnatuista palveluista täysipainoisen hyödyn. Systeemi on lievästi sanottuna sekava. 

Mielikuvamainontaa totuutta uhmaten

Kenelle nuo veikkausvaroista tilitettävät toistasataamiljoonaa euroa sitten menevät? Veikkauksen viestintä maalaa varsin yksiselitteisen kuvan miehistä sotilasuniformuissaan, puolustamassa urhoollisesti itsenäisyyttämme.

Veikkauksen tiedote puolestaan luonnehtii asiaa näin: “Olemme erittäin ylpeitä siitä asiasta, että peliemme tuotoilla autetaan itsenäisyytemme eteen taistelleen joukon kuntoutusta ja kotona asumista, sanoo Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski” 

Olin itsekin siinä uskossa, että rahat päätyvät nimenomaisesti veteraaneille ja heille tarjottavien lisäpalveluiden kustantamiseen. Kunnes aloin perehtyä asiaan.

Niin Sotaveteraaniliitto kuin Veikkauskin vahvistivat Twitterissä, etteivät veikkausvarat päädy järjestöille tai näiden kautta veteraanien auttamiseen. Ne menevät valtion budjetin kautta pääosin kunnille, sekä kuntoutus- ja hoitolaitoksien kulujen kattamiseen. 

Kuten Pekka Paatero em. esityksessään totesi:  “Kai kaikissa kunnissa ymmärretään, että valtion rahoilla kevennetään kunnan budjettia, kun vanhuspalvelulaki edellyttää lähes samoja toimia kunnan varoilla”. Toisin sanoen, rintamaveteraanien korkean 94 vuoden keski-iän myötä he olisivat oikeutettuja suunnilleen samoihin kunnallisiin palveluihin ilman veteraanistatustakin. 

Veikkauksen markkinoinnissaan käyttämät termit “veteraani” ja “sodassa kärsineet” osoittautuivat myös lähemmässä tarkkailussa varsin joustaviksi. Niillä tarkoitetaan paitsi rintamaveteraaneja, myös puolisoitaan, sekä varusmiespalveluksessa ennen vuotta 1991 loukkaantuneita. Jos olet vaikka vuonna 1990 ollut 19-vuotiaana suorittamassa varusmiespalvelusta ja invalidisoitunut osittain, kuulut veikkauksen edunsaajien piiriin.

Veteraanien puolisot, sekä ennen vuotta 1991 asepalveluksessa loukkaantuneet tarvitsevat varmasti apua ja on hyvä jos sitä on tarjolla. Silti on vähintäänkin erikoista väittää rahojen menevän “veteraaneille” tai “sodassa kärsineiden hyväksi”, eikö?

Veteraanipalveluiden rahoitus ei ole riippuvainen Veikkauksesta

Olitko tietoinen siitä, että veikkausvaroin “veteraaneille” ja “sodassa kärsineille” maksettavat avustukset eivät ole riippuvaisia rahapeliyhtiön tuloutuksesta valtiolle, vaikka yhtiö mielellään käyttääkin sotiemme veteraaneja markkinoinnissaan? Kuten valtionkonttorin apulaisjohtaja Hanna Koskinen Hesarin artikkelissa totesi, ovat veteraaneille myönnettävät palvelut lakiperäisiä. Niiden rahoitus on siis turvattu ilman veikkausvarojen tuloutuksiakin. 

Tieto löytyy epäsuorasti vuoden 2019 valtion talousarvioesityksestäkin. Sen mukaisesti esimerkiksi “rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan menoihin” veikkausvaroista maksettava 58,4 M€ vähentää valtionavun tarvetta. Niinpä “valtionapu rintamaveteraanien kuntoutustoimintaan” oli koko vuodelle 2019 ruhtinaalliset 8 000 €. Ilman veikkausvaroja tarvittava kokonaissumma tulisi suoraan valtion budjetista.

Näin ollen veikkausvaroista veteraaneille ohjatut määrärahat vain jatkavat peittoa, jota leikattiin toisesta päästä budjettirahoitusta vähentämällä. 

Lopuksi

Poliitikkojen, Veikkauksen henkilökunnan ja muiden veikkausvarojen ympärillä häärivien ihmisten kanssa käydyt keskustelut veteraaneille korvamerkityistä miljoonista päättyvät yleensä toteamukseen, että luvut löytyvät valtion budjetista. Momentin tai tarkemman kohdan budjetista kansalaisaktiivi tosin joutuu etsimään itse.

Näyttää siltä, että veteraanityöhön korvamerkityt veikkausvarat kyllä käytetään kunnissa, mutta veteraanien lisäpalveluihin tuosta lisärahoituksesta kanavoituu vain murto-osa.

Ainoa taho, joka varmasti saa haluamansa, on veteraanityöllä markkinointia tekevä Veikkaus ja sen ympärillä häärivät poliitikot.

Edellä kertomani perustuu siihen tietoon, mikä kansalaisaktiivin oli järkevässä aikaraamissa mahdollista selvittää. Lähdeviitteiden puitteissa tosiasia on se, että lähes jokainen veteraaneille tarkoitettujen rahojen ympärillä pyörivä taho puhuu eri luvuista ja hiukan eri asioista. Tämän takia niin veteraanien hyvinvoinnista kuin julkisen sektorin rahoituksen läpinäkyvyydestäkin huolestuneen kansalaisen on todella vaikeaa hahmottaa Veikkauksen ja veteraanityön välistä suhdetta. 

Ehkä se on tarkoituskin?