On verotietojen julkistamispäivä, tuo jouluun ja juhannukseen verrattava kotimainen perinnejuhla. Tänään media marssittaa suurituloisimmat suomalaiset vihaisen väkijoukon eteen häpeämään kaikkea sitä, mitä lähes maailman suurimman veroasteen jäljiltä sattui jäämään käteen.

Tulorajat rikkaille, raippavero pääomatuloille?

Tänä vuonna tulevaa juhlapäivää markkinoitiin ennen näkemättömällä tavalla. Lauantaina Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, jossa annettiin ymmärtää, että listaamattomien yhtiöiden kautta voisi nostaa osinkoja maksamalla merkittävästi vähemmän veroja kuin mitä ansiotuloveroista maksetaan. Seuraavana päivänä Yle julkaisi samansisältöisen artikkelin. Väite listaamattomien yritysten osinkoverotuksesta toistui, mutta höysteeksi oli keksitty vieläkin kummallisempia väittämiä. Kuten, että pääomien sijoittaminen osakkeisiin olisi pois investoinneista tuotantovälineisiin tai tuotekehitykseen.

Useampikin vaikuttaja korjasi näitä virheellisiä väittämiä somessa, mutta ainakin vielä tätä kirjoittaessa molempien artikkelien sisältö välittää lukijalleen edelleen väärää tietoa.

Uutisartikkelien lisäksi Ylen kolumneissa pohjustettiin tulevaa talikoiden ja soihtujen värittämää juhlaa sarjakuvalla. Siinä hyvätuloisista luotiin kuvaa narkomaaneihin sekä alkoholisteihin rinnastettavina addikteina, jotka ahneuttaan tuhoavat itsensä, lähipiirinsä ja koko planeetan. Sarjakuvassa spekuloidaan sairaiksi julistettujen hyvätuloisten hoitoon ohjaamista, tiukempia tulorajoja ja muita hyvätuloisuutta rajoittavia lakeja. Jätän arvaamatta, mitä hyvätuloisten ”hoitokeinoja” viimeisimmällä mahdetaan edes tarkoittaa.

Edellä mainituilla konsteilla kuulemma suojellaan hyvätuloisia ahneuden ja liian suurten tulojen aiheuttamalta ahdistukselta. Kuinka jaloa!

Analyysi tosin ei kertonut, kuinka pieni tulorajan pitäisi olla tai, että miten se asetettaisiin rikkomatta YK:n ihmisoikeusjulistuksen 17:ttä artiklaa, joka takaa jopa meille suomalaisille oikeuden yksityisomistukseen? Varmaa on ainoastaan se, että tulipunaiseen kiiltopaperiin on taas kerran kääritty rekkamiehen pastilli.

Tämä kaikki on jatkumoa puoluepoliittiselta kentältä kuuluville synkille puheenvuoroille, joiden mukaan rikkaat eivät maksa veroja ja ovat jonkinlaisia vapaamatkustajia. Pääomamarkkinaa, yritystoimintaa ja verotuksen luomia kannustimia ymmärtämättömät vaativat milloin tulorajoja, milloin ”rikkaiden” omaisuuden takavarikoimista ja milloin mitäkin, mikä takuuvarmasti tuhoaisi Suomen kansantalouden.

Tämä kaikki vain sen takia, että liian moni suomalainen poliitikko ja tutkija on vakuuttunut ihmisten verotuksella köyhäksi tekemisen eheyttävästä voimasta.

Hyvätuloiset maksavat edelleen eniten veroja

Kaikesta mustamaalaamisesta huolimatta totuus on se, että suurituloisemmat maksavat edelleen merkittävästi enemmän veroja kuin pienituloiset. Suuri- ja pienituloisimman tuloluokan veroprosentti toki on lähellä toisiaan, mutta palveluita ja tulonsiirtoja ei makseta prosenteilla, vaan euroilla. Veronmaksajain keskusliiton julkaiseman taulukon mukaan vuonna 2017 suomalaisten suurituloisin 0,6 % maksoi saman verran tuloveroja kuin pienituloisin 52,9 %.

Tosiasioita ei pääse karkuun: Mitä suurituloisempi olet, sitä isompi hyvinvointivaltion tekohengittämiseen tarvittava verotaakka harteillasi lepää.

Siksi kummastelenkin tätä suomalaiseen julkiseen keskusteluun pesiytynyttä virusta, joka saa ihmiset näkemään vaurastumisen huonona asiana. Rikkaita armotta päähän potkivien poliitikkojen, toimittajien ja kolumnistien olisi syytä ymmärtää, että Suomen kansantalouden kannalta ongelma ei todellakaan ole ylimmän tuloluokan veroprosentin pienuus. Ongelma on alimman tuloluokan suhteettoman suuri koko (kuvaajan vasen vihreä palkki) ja se, että suurin osa noista ihmisistä on tuomittu pienituloisuuteen jyrkän verokiilan, suurten tulonsiirtojen ja jäykän työmarkkinasääntelyn takia.

On älytöntä maalata hyvätuloisista kuvaa yhteiskuntaamme ahneudellaan rapauttavina psykoottisina riistäjinä, kun todellisuudessa suurin osa heistä tukee savijaloilla huojuvaa sosiaalivaltiotamme valtavilla verosummilla. Ei hyvätuloisia siitä hyvästä tarvitse kumartaa tai nostaa jalustalle. Mutta heitä voisi kohdella aivan normaalisti, sylkemättä silmille tai syyllistämättä ongelmista, joihin he eivät ole syyllisiä.

Kansallisena tirkistelypäivänä en aio palkita hömppäjournalisteja klikkauksilla. Meille kaikille olisi parempi, jos rikkaiden kampittamisen sijaan suomalaiset käytttäisivät aikansa edistääkseen yhteiskuntamme köyhimpien mahdollisuuksia tulla vaurauksi omalla työllään ja vaivannäöllään. Näin aion ainakin itse tehdä.