Taloudellinen vapaus Suomessa ja maailmalla

Taloudellisen vapauden indeksi 2024

Kanadalainen Fraser Institute koostaa kahden vuoden välein taloudellisen vapauden indeksin, joka mittaa kuinka paljon erilaiset valtiolliset toimet rajaavat taloudellista vapautta, eli toisin sanoen valtioiden talousliberalismin astetta. Vertailussa on mukana peräti 165 maata. 

Vuoden 2024 indeksi perustuu tuoreimpaan saatavilla olevaan eli vuoden 2022 dataan. Se on julkaistu tänään ja sen yleissanoma kertoo taloudellisen vapauden yleismaailmallisesta vähentymisestä.

Indeksi käyttää viittä kriteeriä valtioiden taloudellisen vapauden mittaamiseen.

1. Valtion koko tarkastelee, kuinka paljon harjoitettu politiikka rajoittaa kansalaisten henkilökohtaista talouden vapautta. Tarkemmin sanottuna sitä, kuinka suuri on valtion koko, paljonko se verottaa, sekä paljonko se esimerkiksi investoi ja omistaa.
2. Oikeusjärjestys ja omaisuudensuoja mittaavat sitä, kuinka laillisesti hankittua omaisuutta suojataan lainsäädännöllä ja instituutioilla. Tässä mittauksessa tarkastelun kohteena ovat tuomioistuinlaitoksen vapaus ja riippumattomuus, sopimusten ja omaisuuden turva, sekä yleinen turvallisuus (rikollisuuden taso sekä poliisien ja korruption määrä jne.).
3. Rahan arvon pysyvyys tarkoittaa käytännössä sitä, kuinka turvattu rahan arvo on jatkuvilta inflaation tai deflaation kierteiltä.
4. Vapaus kansainväliseen kauppaan mitataan siten, paljonko hallinto rakentaa vaihdannan esteitä rajalle (tullit, tariffit, kiintiöt jne). 
5. Regulaation vapaus mitataan sillä, paljonko lainsäädäntö ja erilaiset kriteerit haittaavat vapaata kaupankäyntiä. Tämän lukeutuu myös valtion työlainsäädäntö ja työmarkkinoiden regulaatio.

Miksi tällä on väliä

Vaikka asiaa miten pyörittelisi ja vaikka minkä mittatikun valitsisi, taloudellisesti vapaat maat ovat kerta kaikkiaan parempia maita olla ja elää. Indeksissä on pitkä lista muuttujia, joista tärkeimpiä ovat:

• Vapaimmissa neljänneksessä maita asukaslukuun suhteutettu bruttokansantuote oli keskimäärin noin 53 000 dollaria vuodessa, eli moninkertainen alimman neljänneksen maihin (keskiarvo 7000 dollaria vuodessa).
• Korkeimmassa neljänneksessä keskimääräinen elinikä oli 16 vuotta korkeampi, lapsikuolleisuus oli 9x matalampi, ja vain 1% väestöstä eli absoluuttisessa köyhyydessä, kun alimmassa neljänneksessä 30% elää absoluuttisessa köyhyydessä.
• Taloudellisen vapauden maissa ollaan keskimäärin noin 40% tyytyväisempiä elämään kuin alimmassa neljänneksessä.
• Vapaimmat maat saivat paremmat pisteet myös ympäristöön liittyvissä asioissa, kuten ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa, ympäristön tilassa ja ekosysteemien elinvoimaisuudessa.
• Vapaimmissa maissa ollaan keskimäärin huomattavasti suvaitsevampia suhteessa sukupuolien tasa-arvoon, vähemmistöihin ja maahanmuuttajiin. Alimman neljänneksen maat myös kärsivät korruptiosta 2,5 kertaisesti verrattuna vapaimpaan neljännekseen.

Yllä mainitun perusteella voisi helposti tehdä johtopäätöksen, että taloudellisesti vapaimmat maat ovat jo valmiiksi rikkaita länsimaita ja saavat siksi korkeat pisteet myös muilla kehityksen mittareilla. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ylimpään neljännekseen kuuluu myös sellaisia maita kuten Mauritius (sija 17.), Panama (23.), Costa Rica (26.), Malesia (29.), Bahrain (34.), Armenia (36.), Albania (38.), ja Guatemala (39.). 

Alimmilta tasoilta löytyi huomattavasti rikkaimpia, mutta ei taloudellisesti vapaita maita. Surullista kyllä, monet EU-hakijamaat olivat hyvin alhaisilla tasoilla, kuten Moldova (89.), Bosnia ja Hertsegovina (102.) ja lähes koko listan häntäpäässä Ukraina (150.). Toisaalta EU-jäsenyysprosessi tullee nostamaan näiden maiden suoriutumista nopeasti, erityisesti suhteessa oikeusjärjestykseen, korruptioon ja kansainvälisen kaupan esteisiin.

Suomi on korkealla sijalla, torille!

Suomen sijoitus tämän vuoden painoksessa on 13., kun edellisessä painoksessa vuonna 2022 olimme jaetulla sijalla 26. Nousu on melkoinen, on siis aika ottaa shampanjapullot esiin.

Valitettavasti suosittelen laittamaan pullot takaisin kaappiin – Suomen pistemäärä ei noussut vastaavassa suhteessa (nousimme pisteistä 7,67 pisteisiin 7,87) ja suurin parannus tapahtui kategoriassa valtion koko. No, valtion koko (tai velkataakka) ei tietenkään pienentynyt mihinkään vuosina 2020-2022 – päinvastoin – mutta koska muut maat ottivat vielä enemmän korona-velkaa, niin me nousemme tällä Pyrrhoksen voitolla tilastoissa.

Taloudellisen vapauden väheneminen on yksiselitteisen negatiivinen asia, sillä vähemmän vapaa maailma tulee olemaan inhimillisen kehityksen mittareilla huonompi maailma.

Tarkemmin Suomen sijoitukset eri kategorioissa 165 maan listauksessa (pienempi sijoitus aina parempi) olivat:

• Valtion koko: sija 149. Vaikka kuulummekin edelleen maailman surkeimpaan 10 prosenttiin, tässä kategoriassa nousumme oli suurin ja nosti kokonaissijoitustamme. Valitettavasti kyseessä oli kuitenkin edellä mainituista syistä race-to-the-bottom kisa.

• Oikeusjärjestys ja omaisuudensuoja: sija 5. Vaikka putosimmekin kaksi sijaa, sijoitus on edelleen maailmanluokkaa ja itse asiassa Suomen pisteet kasvoivat – muualla ne vain kasvoivat enemmän.

• Rahan arvon pysyvyys: sija 43. Tässä kategoriassa pisteemme putosivat huomattavasti, mutta sijoitus parani – mikä johtuu siitä, että vaikka inflaatio kuritti Suomea, oli se euroalueen paremmasta päästä ja yleismaailmallisesti vertaillen maltillista.

• Kansainvälisen vaihdannan vapaus: sija 27. Tässä kategoriassa nousua oli sekä pisteissä että sijoituksessa. Tämä johtunee EU-tason sääntelystä, sillä samanlaista ilmiötä tapahtui muissakin jäsenmaissa.

• Regulaatio: sija 7. ja melko iso hyppy pisteissä. Fraser -instituutti ei kuitenkaan valitettavasti enää erittele regulaation osa-alueita, minkä vuoksi on vaikeaa kohdentaa tämän muutoksen syitä.

Tiivistettynä: taloudellinen vapaus on vähenemään päin yleismaailmallisesti jo neljättä vuotta peräkkäin, mikä on huono uutinen kaikelle inhimilliselle kehitykselle. 

Kansojen menestyksen avaimia ovat olleet ja tulevat olemaan kevyempi ja hyvin maltillisesti velkaantunut julkinen sektori, vakaa ja turvallinen oikeusvaltio, itsenäisen keskuspankin tehokkaat toimet inflaation hillitsemiseksi, kansainvälinen vapaakauppa, ja toimiva muttei liiallinen regulaatio.

Suomen kannattaa pyrkiä parantamaan sijoitustaan aktiivisesti, jotta nousisimme muista maista huolimatta emmekä niiden alisuoriutumisen kustannuksella. Indeksi näyttää selkeästi ongelmakohtamme: julkinen sektori ja verotaakka ovat liian suuret, ja työmarkkinat ovat liian jäykät. Näihin puuttumalla voimme nousta nopeasti. 

Tämä kannattaa, sillä indeksin tilastojen sanoma on selkeä: mitä taloudellisesti vapaampi Suomi on, sitä parempi paikka se on suomalaisille.