Miksi Helsinki estää rakentajia rakentamasta?

Miksi Helsinki estää rakentajia rakentamasta?

Viime viikolla Mari Vaattovaaran Helsingin Sanomille antama haastattelu käynnisti vilkkaan keskustelun pienten asuntojen hinnoista. Vaattovaara kantoi huolta asumisen kustannuksista ja hänen tarjoamansa ratkaisu oli kieltää yksiöiden rakentaminen.

Jos kielloilla ja sääntelyn lisäämisellä olisi aidosti mahdollista alentaa asumisen hintaa, niin Suomessa tuskin olisi ongelmaa korkeiden asumiskustannusten kanssa. Suomessa on kokeiltu monenlaista sääntelyä ja lisää on tulossa. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) suunnittelee taas uutta yhtiömuotoa, asukasosuuskunta-mallia, joka luo ARA:lle taas uutta tekemistä, mutta ei millään tapaa laske asumisen todellisia kustannuksia. Yksiöiden kieltäminen olisi vain jatkoa tälle epätarkoituksenmukaiselle perinteelle.

Asumisen hinta määräytyy viime kädessä kysynnän ja tarjonnan mukaan. Yksiöiden kieltämisellä ei olisi juuri muuta vaikutusta kuin tarjonnan väheneminen ja sitä kautta hintojen nousu. Entistä useampi nuori joutuisi asumaan pidempään vanhempiensa luona ja entistä useampi Helsinkiin muuttoa suunnitteleva luopuisi suunnitelmastaan.

Yksiöiden kieltämisen sijaan meidän pitäisi miettiä miten tarjontaa voitaisiin lisätä. Tällä hetkellä rakentamisen sääntely rajoittaa tarjontaa täysin tarpeettomilla tavoilla. Näistä turhista rajoituksista luopuminen olisi hyvä tapa vähentää hintojen nousupainetta.

Helsingissä vapaarahoitteisen rakentamisen osuuden rajoittaminen on yksi esimerkki turhasta sääntelystä, joilla Helsinki itse nostaa asumisen hintaa.

Tuettu asuminen rajoittaa rakentamista

Yksi keino, jolla Helsingin poliitikot voisivat lisätä asuntotarjontaa ja sitä kautta pienentää asuntojen hintojen nousupainetta, olisi sallia vapaarahoitteisten asuntojen rakentaminen. Helsingin kaupungin asuntotuotantotavoite oli viime vuonna 6 000 asuntoa. Tavoite on jaettu siten, että säänneltyä tai “kohtuuhintaista” asuntotuotannon pitäisi olla 55 % ja vapaarahoitteista 45 %. Rakentamisen noususuhdanteesta huolimatta ja asuntojen kovasta kysynnästä huolimatta vain 4 890 asuntoa saatiin rakennettua. 

Säänneltyyn asuntotuotantoon kuuluvien ARA- ja Hitas-asuntojen ehtoihin kuuluu mm. enimmäishinta paljonko asuntoneliön rakentaminen saa maksaa. Noususuhdanteen vuoksi rakennuskustannukset ovat nousseet ja rakentajat eivät pysty tuottamaan asuntoja tuolla säädellyllä hinnalla. Tästä syystä viime vuonna vain vapaarahoitteinen tuotanto ylsi tavoitteeseensa, mutta säännelty tuotanto ei. Kun vapaarahoitteisen rakentamisen ei annettu täyttää säännellylle tuotannolle varattua osuutta, myös rakentamisen kokonaismäärä jäi alle tavoitteen.

Viime viikolla kaupunkiympäristön toimialan raportoi, että sama ongelma on toistumassa tänä vuonna uudelleen.

“[Asuntotonttien luovutusta koskevasta] tavoitteesta on saavutettu noin 44 %. Tavoitteen toteutumiseen liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä, joten tällä hetkellä sen ei ennusteta toteutuvan.”

Myöskin syy on sama kuin viime vuonna: “Rakennusalan ja asuntomarkkinoiden noususuhdanne vaikeuttaa säännellyn asuntotuotannon käynnistymistä ja tontinluovutusta, koska nousevat urakkahinnat monesti ylittävät asetetut enimmäiskustannukset ja urakoitsijoiden tarjoushalukkuus on selvästi laskenut, jopa niin, ettei tarjouksia välillä edes saada.”

On täysin nurinkurista, että noususuhdanteen raportoidaan vaikeuttavan asuntotuotantoa. Sääntely, jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut laskea asumiskustannuksia, johtaa nyt asuntotuotannon rajoittamiseen ja sitä kautta asuntojen hintojen nousuun.

Mikäli säännellylle asuntotuotannolle varatut tontit luovutettaisiin vapaarahoitteiselle tuotannolle, hankkeet saataisiin käyntiin. Espoossa ja Vantaalla ei ole yhtä tiukkaa säännellyn asuntotuotannon kiintiötä kuin Helsingissä ja molemmat naapurikunnat ylittivät viime vuonna asuntotuotantotavoitteensa. Helsingin hyvää tarkoittava “kohtuuhintaisen” tuotannon tavoite johtaa rakennuskapasiteetin ohjautumiseen Helsingin ulkopuolelle ja kaupunkirakenteen hajautumiseen.

Helsingin alueella asuntojen hinnat ovat selkeästi korkeammat kuin Espoossa ja Vantaalla. Tämä on indikaattori siitä että juuri sinne kannattaisi rakentaa. Nyt sääntely ohjaa rakentamista pois Helsingistä.

 

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa

12 kommenttia artikkeliin “Miksi Helsinki estää rakentajia rakentamasta?

  1. Risto sanoo:

    Kiitos linkistä. Hyviä aikasarjoja. Vuosi 2017 näyttää olleen asuntotuotannon huippuvuosia Helsingissä, ja luvissa oltiin yli 2000 asuntoa yli minkään muun vuoden lähimenneisyydessä.

    Espoo ja Vantaa huomioiden koko seudulle rakennetaan nyt todella paljon. Ei ihme, jos rakentajat ovat huolissaan nykyisen hintatason kestävyydestä. Reaktio on sitten tällainen:

    ”… nousevat urakkahinnat monesti ylittävät asetetut enimmäiskustannukset ja urakoitsijoiden tarjoushalukkuus on selvästi laskenut, jopa niin, ettei tarjouksia välillä edes saada.”

    Paljonko nuo enimmäiskustannukset ovat?

    Onko evidenssiä siitä, että säänneltyyn tuotantoon varatut tontit toteutuisivat yhteen nopeammin sääntelemättöminä?

    Aiheellinen postaus.

  2. Tarmo Pipatti sanoo:

    Kovin oikeassa olet. Y-säätiön hallinnossa ollessani halusimme rakennuttaa 1000 ara-asuntoa pääkaupunkiseudulle . Ei saatu tottteja, muutama ainoastaan . Kun työskentelin kaupunginjohtajana Lahdessa, teimme tonttivarannon konsulttityönä . Ja valmista tuli. Ymmärtääkseni Hki osaa muttei halua, ja se on ok. Tällöin asia pitää sanoa ääneen, jotta suuri yleisö saa tietää asioiden todellisen tilan.

  3. Markku Saarinen sanoo:

    Tyypillist nykyvihreinen vastustamis politiikkaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa kohti samaa kirjoittelua kuin T.Rantasen kirjoittelut koskien tonttien vuokrankorottamista.Rakennusliikkeet eivt edes taantuman aikana halunneet tarjota Hekalle urakoita.

  4. Jaakko sanoo:

    Keskustelu on mennyt väärille urille kun keskustellaan siitä saako tai pitääkö yksiöitä rakentaa.
    Nykymenolla Helsinki olisi kohta täynnä minikokoisia poikkeusluvalla rakennettuja 15 neliön tai pienempi koppeja. Siinä sitten sinkut ja lapsiperheet ja eläkeläiset olisivat kuin sillit suolassa Euroopan harvimmin asutun maan ainoan metropolin hallintoalueella.

    Yksiöitä halutaan koska asunnot ovat Suomessa (=Helsingissä) suhteettoman kalliita ja luokattoman huonolaatuisia. Ei sen takia että olisi niin kauhean kiva asua siinä pikku kopissa. Vaan sen takia että ei raha riitä isompaan.

    Kuten Tarmo Pipatti toteaa”Helsinki osaa muttei halua”.

    Kaupunki voi tonttimaata hankkia ja kaavoittaa ja rakentaa jos halua on. Toimistorakennuksia on tyhjillään eikä niitä voi muuttaa asuinkäyttöön ”koska kaava”. Malmin kenttä puolestaan voidaan muuttaa ”vaikka kaava”.

    Voisitte Liberassa pohtia miten tähän politiikkaan voisi tehdä suunnatun ja hallitun vallankumouksen!

  5. Rosmo sanoo:

    Otsikon kysymys on hyvä. Ilmiö on yleinen maailmalla. Esimerkiksi ruoka on monessa paikassa säädetty edulliseksi, jolloin se on kadonnut kaupoista.

    1. Nippe sanoo:

      Rosmo on oikeassa! Lisään vielä, että kaikki säätely, aina ja ikuisesti on huono juttu.
      Pahinta on kun säädellään MUIDEN asioita ja rahoitetaan se MUIDEN varoille. Kivaa mutta tyhmää.

      1. Juha-kummi sanoo:

        Nippe on oikeassa. Yksi säätää patteria, toinen ihmissuhteitaan. Eduskunta säätää lakeja. Mutta systeemi- ja säätöteoreetikko vääntää tavallisten ja osittaisdifferentiaaliyhtälöiden optimisäätöä.

  6. Ulf Fallenius sanoo:

    Helsingissä erittäin halvat asuntohinnat muihin metropooleihin verrattuna.

    1. Juha-kummi sanoo:

      Näin kertoo KL.

      “Osakeasuntojen keskineliöhinnat ovat Helsingissä lähes kaksinkertaisia muuhun Suomeen verrattuna, mutta kansainvälisesti ne ovat hyvin maltillisia. Miljoonalla eurolla saa enemmän asuinneliöitä esimerkiksi Sao Paulosta ja Kapkaupungista, mutta muutoin suurkaupunkien hinnat ovat selkeästi Helsinkiä kovempia. New York Cityn, Lontoon ja Pariisin prime-asuntojen keskineliöhinnat ovat eri luokkaa kuin Helsingissä. Kaivopuiston hinnoilla ei Tukholmankaan ytimeen ole mitään asiaa.”

      https://www.kauppalehti.fi/uutiset/helsingissa-onkin-halpaa-miljoona-riittaa-monacossa-huoneeseen-mutta-helsingissa-130-nelioon/AmkLtKGe

      1. joo sanoo:

        Muun Suomen asuntojen halpuus johtuu osin siitä, että monissa pienemmissä kaupungeissa asuntokanta on aika vanhaa ja huonossa kunnossa olevaa. Uudisrakentamista on ollut niissä 1990-luvun jälkeen suhteessa paljon vähemmän, joten asuntojen hinnat ovat halvempia – vastaavasti kuin autojen hinnatkin ovat halvempia vanhoissa kuin uusissa asutoissa. Olen samaa mieltä siitä, että Helsingin asuntojen hintataso ei ole kansainvälisten vertailujen kannalta kauhean korkea, varsinkin jos asuntojen uutuustaso huomioidaan tarkastelussa.

    2. Ahti Tuumiainen sanoo:

      Muuten hyvä vertaus mutta Helsinki ei ole metrolopoli

Kommentoi

Toimimme puhtaasti lahjoitusvaroin.

Tue Liberaa