Mitä ne meistä ajattelee? – Suomalainen vaalikone ulkomaalaisen silmin

Mitä vastaa britti natokysymyksiin, entä saksalainen ydinvoimaan? Miten vertaileva kysymys menolisäyksistä ja velanotosta käsitetään Ranskasta käsin?

Onko Suomen poliittinen kenttä poikkeava kansainvälisittäin vertaillen? Onko äänestäjien keskiarvo todella selkeän vasemmalla tai ovatko suomalaiset erityisen konservatiivista väkeä? Ja miten nämä asiat heijastuvat meille tarjotuissa vaalikoneissa?

Valitsimme Helsingin Sanomien ja Lapin Kansan tarjoamat vaalikoneet maantieteellisen kattavuuden vuoksi. Ensimmäisessä on myös kätevä mahdollisuus saada lisätietoa kysymyksen aihepiiristä vastaamisen helpottamiseksi.

Vastaajat sijoittuivat enimmäkseen liberaaliin oikeistoon, eli suomalaisen nelikentän puoluetyhjiöön. Huomionarvoisesti Suomen isot puolueet saivat olemattoman vähän kannatusta – ja konservatiivit eivät yhtään. Suomalainen aluepolitiikka erottui muttei missään nimessä edukseen.

Erityisesti erottuneet vastaukset – analyysia suomalaisista vaalikone-kysymyksistä

Valtion rahankäyttö

Kysymykseen “Valtion velkaantumista tulee hillitä, vaikka se merkitsisi leikkauksia etuuksiin tai palveluihin” kaikki vastasivat kyllä. 

Samassa teemassa kysymykseen “Seuraavan hallituksen tulee tuntuvasti leikata Suomen julkisia menoja velkaantumisen vähentämiseksi” kaikki paitsi yksi vastasivat kyllä.

“Tunneliyhteys Tallinnaan tulisi rakentaa, vaikka se tarkoittaisi lisävelan ottamista” sai täystyrmäyksen, kaikki vastasivat kieltävästi.

Velan karttaminen vaikuttaisi olevan selkeä erottava tekijä. Todennäköisesti tämä johtuu muissakin maissa nousseista velanhoidon kustannuksista ja siten tietoisuuden lisääntymisestä koskien kaiken jaetun elvytysrahan hintalappua.

Työllisyys, markkinat ja tuloerot

Aihepiiristä paistaa väistämättä läpi suomalaisten vaalikonekysymysten vasemmistolaisuus verrattuna muuhun Eurooppaan.

Kysymykseen “Valtion pitäisi puuttua nykyistä voimakkaammin markkinoiden toimintaan, jotta talous olisi kaikille reilu” vastasivat kieltävästi kaikki paitsi yksi. 

Kysymykseen “Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita” vastasivat myöntävästi kaikki paitsi yksi.

Ja kysymykseen “Työttömiä pitää saada nykyistä enemmän töihin heikentämällä ansiosidonnaista työttömyysturvaa” kaikki vastasivat myöntävästi.

Vastauksista piirtyy ulkomaalaisten silmiin kuva kollektiivisesti suuntautuneesta Suomesta, jossa valtio käyttää rahaa sekä paljon että kyseenalaisiin kohteisiin. Valtion rooli on laaja ja Suomi näyttäytyy paikkana, jossa ei huolehdita kasvavasta velkaantumisesta mutta sitäkin enemmän olemattomista tuloeroista. Viimeiseksi, saatuaan lisätietoa todennäköisesti maailman anteliaimmasta ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta kaikki vastaajat puolsivat sen heikentämistä työllisyysasteen nostamiseksi.

Aluepolitiikka

Kysymys “Koko Suomi tulee pitää asutettuna, vaikka siitä koituisi kustannuksia” sai täystyrmäyksen, kaikki olivat vastaan.

Tässä heijastunee suomalaisen puoluekentän erikoisuus, Keskusta. Muissa maissa vastaavat agraaripuolueet ovat jo aikoja sitten lakanneet olemasta tai painuneet marginaaliin, mutta Keskusta sinnittelee edelleen pitkäksi venyneellä jatko-ajalla. Sen olemassaoloa maassa, jossa maataloudessa työskentelee enää alle 90 000 henkeä, ylläpitää ainoastaan aluepolitiikka. Suomen kaltaista kuolevien kuntien tekohengitystä ei harrasta kuin Norja – ja meistä poiketen heillä on siihen varaa.

Arvokysymykset

Kaikki vastasivat kieltävästi kysymyksiin “Kristilliset arvot ovat hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle” ja “Suomen tulisi voida sulkea halutessaan koko rajansa, vaikka se rikkoisi kansainvälisiä sopimuksia”. 

Kysymykseen “Maamme kaipaa vahvoja johtajia, jotka pystyvät tekemään vaikeitakin päätöksiä välittämättä liikaa muiden mielipiteistä” vastasivat kieltävästi kaikki paitsi yksi.

Vastaajien liberalismi erottuu yllä olevissa kysymyksissä. Ensimmäisen kysymyksen kohdalla selityksenä voi olla joistain maista löytyvät vahvat uskontoon perustuvat puolueet (ja niiden vastustaminen). Viimeinen kysymys on melko monitulkintainen, mutta vastauksissa heijastunee monien vastaajien kotimaiden historia.

Adam sijoittui keskustaoikeistoon, ja hänelle lähimmät puolueet olivat Kokoomus ja Liberaalipuolue – tosin Adam oli oikeammalla kuin kumpikaan näistä puolueista.

Vihreys, nationalisti-internationalisti, konservatiivi-liberaali, sekä maaseutu-kaupunki akseleilla Adam oli kaikessa enemmän tai vähemmän keskitien vastaaja.

Adam piti Lapin kansan vaalikoneen kysymystä “Sukupuolia on enemmän kuin kaksi” erikoisena.

Hänen terveisensä äänestämään meneville suomalaisille oli:

“Toivottavasti olette NATO:ssa vaaleihin mennessä!”.

Andrea sijoittui liberaalivasemmistoon, ja hänelle lähimmät puolueet olivat Vihreät ja Piraattipuolue.

Andrea oli erittäin vihreä, internationalisti ja liberaali. Maaseutu-kaupunki akseleilla hän oli keskitien vastaaja.

Andrea ei kommentoinut vaalikonekysymyksiä, mutta lähetti terveisensä suomalaisille äänestäjille:

“Onnea matkaan!”. 

Clemens sijoittui liberaalioikeistoon ja hänelle läheisimmät puolueet olivat RKP ja Liberaalipuolue. 

Hän oli internationalisti ja kaupunki-keskeinen, mutta keskitien kulkija vihreydessä ja – arvokarttasijaintiinsa nähden yllättäen – konservatiivi-liberaali akselilla.

Clemens ei kommentoinut vaalikonekysymyksiä, mutta lähetti terveisensä suomalaisille äänestäjille:

“Identiteettipolitiikka tuntuu usein hallitsevan keskusteluja. Mutta muut aihepiirit ovat paljon tärkeämpiä, kuten autoritaaristen kehityskulkujen vastustaminen, ilmastonmuutoksen torjuminen ja väestön ikääntymisen kanssa selviytyminen. Näiden asioiden kannattaisi vaikuttaa enemmän äänestyspäätökseesi”.

Kuten Clemens, Constantinos sijoittui liberaalioikeistoon ja hänelle läheisimmät puolueet olivat RKP ja Liberaalipuolue. 

Constantinos oli internationalisti ja liberaali, mutta keskitien kulkija vihreydessä ja maaseutu-kaupunki akselilla.

Constantinosin mielestä suomalaiset vaalikonekysymykset kertovat ihmisten suhtautumisesta valtiokeskeisyyteen ja klassiseen liberalismiin. Hänen terveisensä äänestäjille oli:

“Pitäkää vihreät arvot ja liberalismi mielessä!”.

Elkhan sijoittui liberaalivasemmistoon, hänelle läheisimpien puolueiden ollessa Piraattipuolue ja RKP. 

Hän oli hieman vihreä, liberaali ja kaupunkikeskeinen, mutta selkeästi internationalisti.

Elkhanilla oli paljon kommentoitavaa kysymyksiin. Hänkin piti kahden sukupuolen kysymystä outona ja oli järkyttynyt, että turkistarhausta ei ole vieläkään kielletty Suomessa. 

Hän oli myös yllättynyt siitä, että ulkomaisissa medioissa Suomea markkinoidaan yhtenä täydellisimmistä valtioista, mutta kysymyksistä piirtyy moniongelmainen maa jossa ongelmat sote-kysymyksissä ja koulutuksessa, sekä nuorisorikollisuus ovat arkipäivää.

Elkhan vetosi suomalaisiin äänestäjiin näin:

“Toivon, että he tekevät oikeita arvovalintoja, sillä äärioikeiston nousu ympäri Eurooppaa vaatii vastapainoksi maita, joissa demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja vaalitaan”.

Robert oli keskustaliberaali ja hän sijoittui RKP:n ja Piraattipuolueen väliin puoluekartalla.

Hän oli hieman vihreä, liberaali ja internationalisti, mutta keskitien kulkija maaseutu-kaupunki akselilla.

Robertin mielestä vaalikonekysymykset näyttivät valitettavasti siltä, että Suomessa polarisoituminen lisääntyy konsensushakuisuuden kustannuksella.

Hän piti Suomea edelläkävijänä vihreässä siirtymässä, mutta vaalikoneiden perusteella hänestä alkoi vaikuttaa siltä, että Suomessa pitää todellisuudessa tehdä valintoja joko vihreiden arvojen tai talouskasvun välillä.

Robertin terveiset äänestäjille olivat:

“Äänestäkää tasapainon ja terveen järjen puolesta, mielikuvamarkkinointia vastaan”.

Simon oli hyvin oikeistolainen liberaali. Hänen lähipuolueensa olivat Liberaalipuolue ja Kokoomus, joista molemmista hän oli kuitenkin selkeästi oikeammalla.

Simon oli ei-vihreä, internationalisti, liberaali ja keskitien kulkija maaseutu-kaupunki akselilla.

Simon kommentoi ainoastaan pitäneensä vaalikonekysymyksistä ja lähetti terveisiä suomalaisille:

“Äänestäkää libertarismin ja kansainvälisen yhteistyön lisäämisen puolesta”.

Simonin tapaan Søren oli hyvin oikeistolainen liberaali. Hänkin sijoittui oikealle Liberaalipuolueesta ja Kokoomuksesta.

Søren oli internationalisti, ja muissa asioissa keskitien kulkija.

Sørenin mielestä suurin osa vaalikoneen listaamista asioista pitäisi hoitua yksityissektorin eikä valtion toimesta. Hänen terveisensä äänestämään suuntaaville suomalaisille oli:

”Paras tapa torjua Venäjän uhka on vahva talous. Pysykää valppaina!”

Minkälainen Suomi-kuva vastauksista siis piirtyy ulkomaalaisille – ja meille itsellemmekin? 

Suomessa on selvästi laajemmat tukiverkot ja valtion rooli yleensäkin kuin muualla. Vastaajat ovat huolestuneempia valtion velkaantumisesta kuin me ja kummeksuvat suomalaista pakkomiellettä tekohengittää tyhjenevää maaseutua velkarahalla. Myös suomalainen fiksaatio tuloeroihin tuloerottomassa maassa sai selkeän tuomion.

Politiikkaan ei haluta vahvoja johtajia tai kristillisiä arvoja, vaan pikemminkin enemmän vapautta ja vastuuta yksilöille itselleen.

Monissa vastauksissa korostui mielikuvien ja todellisuuden ristiriita: Suomi kuvataan ulkomailla usein lähes utopiana, jossa on kaikki hyvin, mutta vaalikonekysymykset sen sijaan todentavat että monet asiat voivat todellisuudessa olla jopa retuperällä.

Suomalaiselle puoluekartalle sijoitettuna vastaajiin vetosivat eniten RKP, Liberaalipuolue, Piraattipuolue ja Kokoomus. Yksittäisen osuman sai lisäksi Vihreät. 

Melkein kaikki isot puolueet jäivät siis osumien ulkopuolelle. Keskustan irrationaalinen olemassaolo käytiinkin jo läpi, mutta selkeästi korostuu myös suomalaisen poliittisen kentän yleinen vasemmistolaisuus – kukaan vastaajista ei saanut yhtäkään puhtaasti vasemmistopuoluetta. Ainoa vihreä osuma johtui vastaajan täysistä pisteistä ympäristökysymyksissä. 

Johtuen vastaajien suomalaisittain ajatellen huomattavan liberaaleista vastauksista, Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit eivät olleet lähelläkään kenenkään tuloksia.   

Takaisin Vaalit-sivulle