Suomen tulevaisuuden valinta

Ongelma

Suomi on yllättäen tilanteessa, jossa maan tulevaisuus tuntuu utuiselta, epävarmalta ja jopa pelotettavalta. Syitä tähän on monia.

Ehdotus uudeksi kuntarakenteeksi hämmentää ihmisten mieliä, kun tuttu ja turvallinen uhkaavat kadota. Puolustusvoimia uudistetaan sellaisessa henkisessä ilmapiirissä, joka vanhemman väen mielissä muistuttaa 30-luvun loppua, jolloin kukaan ei uskonut sodan mahdollisuuteen maailmassa. Suuret yritykset kuten Nokia vähentävät työntekijöitä ja vievät työn ulkomaille.

Tällaisiin oloihin ihmiset hakevat ratkaisua kahdesta suunnasta, jotka ovat valtiovallan otteen vahvistaminen ja rajoittaminen. Näistä edellinen on huomattavasti suositumpi ja myös ongelmallisempi kuin jälkimmäinen.

Valtiovallan vahvistaminen

Ajatukselle, että ongelmat voidaan ratkaista valtiovallan otetta vahvistamalla, on vaikea löytää empiiristä tukea. Kaikkialla, missä valtio on vahvistanut määräysvaltaansa yhteiskunnassa, on ajauduttu alkuperäisiä huolia huomattavasti vakavampiin ongelmiin. Asiat toimivat yleensä odotusten mukaisesti lyhyellä tähtäyksellä, mutta eivät enää pitkällä tähtäyksellä.

Edellä kuvatun selitys on, että valtio ei ole kaikkitietävä eikä kaiken osaava. Ihmiset, jotka toimivat valtion puolesta, ovat tiedoiltaan rajallisia, taidoiltaan puutteellisia ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan vajavaisia. He voivat tietää yhteiskunnasta jotakin, mutta he eivät tiedä kaikkea eivätkä välttämättä edes kaikkein tärkeimpiä syy- ja seuraussuhteita.

He ovat omien mieltymystensä älymystöä. Kun valtiovaltaa vahvistetaan, päätöksenteko yhteiskunnan tulevaisuudesta keskitetään harvojen käsiin. Tämän aseman ja vallan saavuttamiseksi valtiovallan vahvistamisen kannattajat löytävät virheitä vain yhteiskunnasta, tuskin koskaan itsestään. Heidän suosionsa perusta on kansalaisten katteeton usko heidän kykyihinsä. Tätä uskoa ruokitaan parhaillaan eri puolilla suomalaista yhteiskuntaa.

Valtiovallan rajoittaminen

Valtiovallan rajoittaminen ei tarkoita, että valtiosta tulisi heikko ja kaikkien halukkaiden riepottama. Vastoin yleistä käsitystä rajoitettu hallitusvalta on hyvin vahva. Se pystyy vastustamaan voimakkaita intressiryhmiä, jotka mielellään saalistavat itselleen etuja muiden kustannuksella (rent-seeking).

Kun hallitusvalta on rajoitettua, se pystyy säätämään sellaisia lakeja, joiden edessä kansalaiset ovat tasa-arvoisia. Samalla se pystyy poistamaan sellaiset lait, joihin sisältyy positiivista (vain yhdelle ryhmälle suotu etu) ja negatiivista (vain yhdelle ryhmälle lisätty taakka) diskriminaatiota.

Rajoitettu hallitusvalta vahvistaa hallitusvallan käytön sitomista perustuslakiin, yksityistä omistusoikeutta, yrittäjyyttä, kuluttajan valinnan vapautta ja ennen kaikkea vapaata markkinataloutta. Juuri tällaisia toimenpiteitä tarvitaan nyt Suomessa.

On epärealistista väittää, että markkinatalous olisi meillä vapaa. Se on monin näkyvin ja näkymättömin tavoin valtiovallan säätelemää ja sitomaa ja juuri siksi meillä on vakavia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Ne selittyvät markkinatalouden poliittisella peukaloinnilla.

Kun hallitusvalta on rajoitettua, yhteiskunta on elinvoimainen ja uudistuu jatkuvasti. Sosiaaliset olosuhteiden dynamiikka saa uuden suunnan nykyiseen verrattuna. Kilpailu markkinoilla synnyttää jatkuvasti uusia hyödykkeitä ja uusia työpaikkoja. Ihmiset pystyvät korjaamaan taloudellista ja sosiaalista asemaansa ja ratkomaan ongelmiaan omin voimin tarvitsematta valtiota tuekseen. Runsauden oloissa ihmisten on helpompaa olla moraalisesti oikeamielinen ja sosiaalisesti avokätinen kuin aineellisten olosuhteiden puutteessa ja ankaruudessa. Tällaisissa olosuhteissa tarve vaatia valtion mukanaoloa vähenee olennaisesti.

Vapaan yhteiskunnan lupaus

On hämmentävää havaita, kuinka vähän ihmisiä kiinnostaa vapaan yhteiskunnan lupaus. He tekevät mieluummin töitä sen eteen, että valtio voisi kahlita ja rajoittaa heidän vapauttaan ja riistää heiltä kilpailun tuomat ideat, joiden sisältöä ja merkitystä kukaan ei pysty ennakoimaan. He haluavat, että valtio hyväksyy asiat heidän puolestaan. He ummistavat silmänsä siltä, että ongelmat, joista he kärsivät, ovat heidän suosimiensa toimenpiteiden ennakoimattomia seurauksia.

Vapauden vähättely on toivon sammuttamista. Se on menneellä tiedolla pönkitettyä näköalatonta realismia. Se on individualismi kieltämistä ja paluuta hallitsemattomaan ja mielivaltaisesti toimivaan kollektivismiin. Se on uusien ideoiden ja ihanteiden pelkoa. Erityisen outoa on liberaalien ajatusten torjunta olosuhteissa, joissa valittavana on vain huonoja vaihtoehtoja.