Tilaa kirja verkkokaupasta!
Pääoman kartuttaminen on kaikkien kehittyvien yhteiskuntien elinehto. Erityyppiset valtiokapitalismin muodot ovat historian saatossa osoittaneet kyvyttömyytensä kestävään pääomamuodostukseen. Yhteiskunnan kumulatiivinen pääoman karttuminen edellyttää turvattua yksityistä omistusta ja yrittämisen vapautta.
Tämä ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, jotka estävät tuhoisat miinussummapelit – anarkian, väkivallan ja oman käden oikeuden. Tällöin yksilön vapaus voi joutua järjestyksen jalkoihin. Demokratioissa suurimpana vaarana on kuitenkin ylenmääräinen oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden tavoittelu, joka vesittää kansalaisten henkilökohtaista yritteliäisyyttä ja vastuuntuntoa. Luovuus tyrehtyy, hedelmätön nollasummapelaaminen saa ylivallan, ja yhteiskunta vajoaa pysähtyneisyyden tilaan.
Haasteena on tasapuolisen, väljän ja ennen kaikkea kansalaisvapauksia suojaavan pelisäännöstön juurruttaminen. Samalla kun demokraattinen yhteiskuntajärjestys turvaa kansalaisvapaudet ja yhteiskuntarauhan, sen pitää luoda puitteet vapaiden markkinoiden vaurautta tuottavalle plussummapelille. Toimivan demokratian kivijalka on sen valtiosääntö ja siihen nojaavat instituutiot – parlamentti, oikeuslaitos, hallitus ja julkinen hallinto.
Mutta tämäkään ei riitä, kuten kokemuksesta tiedämme. Latinalaisen Amerikan uudet valtiot käyttivät 1800-luvun alkupuolella laajalti mallinaan Yhdysvaltojen perustuslakia, mutta joutuivat lähes poikkeuksetta sotilaskaappausten ja vallankumousten
pyörteisiin. Euroopan lähihistoriassakin on hyvin kipeitä esimerkkejä demokraattisten valtioiden romahduksista. Vallankaappaajille perustuslait olivat pelkkää paperia.
Kansalaisten henkilökohtainen sitoutuminen ja moraalinen selkäranka on demokraattisen yhteiskunnan ainoa tuki ja turva. Tämä näkymätön moraalipääoma muodostaa kansalaisten keskinäisen luottamuksen perustan. Se luo vuorostaan edellytykset rehelliselle ja avoimelle plussummapelille, joka on ainoa tie kestävään hyvinvointiin. Jokaisen taloudellisen toimijan moraalisena haasteena on luoda lisäarvoa. Käytännössä kapitalismin moraali toteutuu pyrkimyksenä reiluun plussummapeliin.
Tom G. Palmerin toimittamassa Kapitalismin moraalissa oikaistaan useita kapitalismia koskevia harhakuvitelmia. Ludwig Lachmann osoittaa, miten markkinatalouden dynamiikka johtaa vaurauden jatkuvaan uusjakoon. Itse olen esittänyt, että olemme lähestymässä metakapitalismia, jolloin pääoman tarjonta ylittää kysynnän. Silloin riskivapaille sijoituksille ei millään voi saada reaalituottoa eikä raha enää ole taloudellisen kasvun pullonkaula. Tietotaito, osaaminen, yritteliäisyys ja ennen kaikkea moraalipääoma ovat jo tällä hetkellä kehityksen ratkaisevia niukkuustekijöitä.
Nykyaikainen kapitalismi ei perustu ahneuteen. Jos näin olisi, kansakunnat olisivat väistämättä vaurastuneet jo vuosituhansia sitten; ihminen on aina ollut yhtä ahne. Kuten Deirdre McCloskey osoittaa, länsimaisen kapitalismin nousu nojasi uuteen porvarilliseen arvokehikkoon, joka rakensi luottamusta ja vapautti ihmiset tuottoisaan taloudelliseen yhteispeliin. Tom Palmer puolestaan muistuttaa, että Adam Smith alusta alkaen piti ihmisten välistä empatiaa ja ymmärrystä välttämättömänä edellytyksenä markkinamekanismin toimivuudelle.
David Boaz teroittaa, että moderni kapitalismi ei ole pelkkää kovaa kilpailua. Eri toimijoiden yhteistyö on vähintään yhtä tärkeätä. Oleellista on valinnan vapaaehtoisuus. Vapailla markkinoilla ketään ei pakoteta mihinkään; kaikki osallistujat hyötyvät plussummapelistä.
Jokaisella kirjoittajalla on mielenkiintoista sanottavaa, mutta kiehtovin essee on mielestäni kiinalaisen Mao Yushin tutkielma Moraalisuuden paradoksi. Inhimillinen kanssakäynti, joka perustuisi toisten edun asettamiseen oman edun edelle, on ajatuksena loogisesti kestämätön ja johtaisi sekasortoon. Tällainen tilanne on tietysti myös erittäin epävakaa, koska itsekäs yksilö tai ryhmä voisi häikäilemättömästi käyttää hyväksi muiden hyväntahtoisuutta.
Vaikka Kapitalismin moraali ei elämöi vapauden aatteella, sen keskeinen merkitys kuultaa tekstien lävitse. Täytyy vain toivoa, että yhä useampi Suomen kansalainen hyödyntää henkilökohtaisen vapautensa vaurastuakseen. Sitä voidaan jopa pitää kansalaisvelvollisuutena, koska näin he kapitalisteina kantavat osavastuunsa kansakuntamme kestävästä hyvinvoinnista.
Kirjoitus on Kapitalismin moraali -teoksen alkusanat.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
