Vapaus valita – inhimillinen perusoikeus

Apriorinen totuus on, että jokainen ihminen haluaa korvata epätyydyttävinä pitämänsä asiaintilat ja olosuhteet paremmin tyydyttävillä asioilla. Tämä edellyttää vapautta valita. Jos ihmisellä ei ole vapautta valita, hän ei voi parantaa asiaansa eikä korjata olosuhteitaan. Ilman valinnan vapautta kukaan ei voi olla oma itsensä.

Vapaus valita on inhimillinen perusoikeus. Se on jokaisen hyvinvoinnin välttämätön edellytys. Jokainen ihminen tietää parhaiten oman tilansa ja mahdollisuutensa. Poliittinen järjestelmä, joka takaa kansalaisilleen vapauden valita, tekee yhteiskunnasta hyvinvoivan, sallivan ja tulevaisuuteen rohkeasti katsovan.

Valinnan vapaus on tarjonnan vapauden vastapaino. Jos julkisilla ja yksityisillä tuottajilla on oikeus tuottaa, kansalaisilla on vastaavasti oltava vapaus valita tai olla valitsematta. Jos kansalaiset eivät voi valita, he ovat pakotettuja kuluttamaan. Kuluttamisen ongelmat korostuvat erityisesti valinnan vapautta rajoittavassa. Kuluttamisen haitallisuutta kritisoivien tulisi nähdä malka omassa silmässä.

Suhtautuminen lapsiin, sairaisiin ja vammaisiin mittaa valinnan vapauden kulttuuria. Nämä ihmiset on tapana nostaa esille, kun halutaan väheksyä valinnan vapautta. Valistunut arvaus on, että julkisten professioiden näkökulma dominoi meillä vammaisia koskevaa tutkimusta. Sivistyneessä ja liberaalissa yhteiskunnassa ammattilaisten on tehtävä kaikkensa vammaisten ja sairaiden oman mielipiteen selvittämiseksi.

Julkisissa hyvinvointipalveluissa painopiste on hallinnon kansalaisten puolesta tekemissä valinnoissa. Vaikka näissä palveluissa kansalaisten valinnan vapautta on parannettu, paljon on silti vielä tehtävissä. Monilla tuotantoelämän aloilla julkinen sääntely rajoittaa ja kahlitsee kansalaisten valinnan vapautta. Se vaikeuttaa yritysten suunnittelua ja toimintaa ja muuttaa markkinoiden olosuhteet mielivaltaisiksi ja epärationaalisiksi.

Valinnan vapautta pelätään, koska se on institutionaalisia käytäntöjä muokkaava ja rakenteita murtava voima. Kun kansalaiset eivät voi valita, väitteet hyödykkeiden hyvyydestä ja välttämättömyydestä ovat omituisia. Vasta valinnan vapaus ratkaisee nämä asiat.

Valinnan vapauden problematiikka ei kosketa pelkästään markkinoita, vaan myös politiikkaa. Tämän vuoksi on outoa kuulla väitteitä, että ”politiikan tehtävänä on säädellä markkinoita” ja että ”markkinat ovat hyvä renki, mutta huono isäntä”. Väitteet ovat outoja, koska politiikka ja markkinat ovat molemmat valinnan vapauden instituutioita. Tästä näkökulmasta myös politiikka voi olla huono isäntä.

Yhteiskunnallisia olosuhteita on pitkään kehitetty valinnan vapautta vähättelevään ja rajoittavaan suuntaan. Näissä pyrkimyksissä on jopa onnistuttu suhteellisen hyvin. Siksi niin usein markkinat todetaan virheellisesti syyllisiksi erilaisiin ongelmiin, jotka todennäköisesti selittyvät valinnan vapauden rajoituksilla.

Yhteiskuntapolitiikan painopiste on johdonmukaisesti ja suoraviivaisesti suunnattava kansalaisten valinnan vapauden edistämiseen ja vahvistamiseen. Se on ainoa tie inhimilliseen, sallivaan ja kanssaihmisiä kunnioittavaan yhteiskuntaelämään. Tämä mahdollisuus on sallittava jokaiselle ihmiselle maailmassa, koska vapaus on universaali perusoikeus.