Pohjoismaisen menestyksen oppitunnit

Jokaisen maan tulee valita oma polkunsa ja kunkin kansakunnan täytyy päättää oma tiensä. Uskon kuitenkin, että maailman taloushistoria kertoo selvästi, mitkä taloudelliset mallit ja toimintatavat luovat menestystä ja mitkä puolestaan luovat pysähtyneisyyttä, työttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Teokseni The Guide to Reform sisältää monia näistä opetuksista. Pohjoismaat, jotka luonnollisesti tunnen parhaiten, ovat erittäin hyödyllisiä esimerkkitapauksia ja siten keskityn niihin, ja etenkin Ruotsiin.

Verrataan 150 vuoden takaista Ruotsia ja 2000-luvun alun Gambiaa hyvinvointimittareiden suhteen. BKT henkeä kohti oli lähes sama Ruotsissa 150 vuotta sitten kuin nykypäivän Gambiassa, joka on köyhä maa. Todennäköinen elinikä oli tuolloin matalampi ja lapsikuolleisuus korkeampi Ruotsissa kuin tämän päivän Gambiassa. Tapahtui jotakin, mikä sai Ruotsin tilanteen kääntymään parempaan suuntaan.

1850-luvulta alkaen Ruotsissa käynnistettiin useita muutoksia instituutioissa ja politiikassa, jotka osoittautuivat erittäin merkittäviksi tulevan vuosisadan kannalta. Valtiovarainministeri Gripenstedt uudisti maata voimakeinoin lakkauttaen useita säännöksiä. Vapaa yrittäminen korvasi periaatteena valtion taloutta koskevan sääntelyn. Kauppa vapautui huomattavasti. Myös rahamarkkinat avattiin ja pankkitoiminta vapautui, joten pääomaa oli yrittäjien ja innovaattoreiden saatavilla. Yleinen koulutusjärjestelmä oli aloitettu vuonna 1842, päämääränä osallistumiseen rohkaiseva yhteiskunta, jossa kaikilla on mahdollisuuksia. Verotus pysyi Euroopan keskitasoa sekä Yhdysvaltoja alhaisempana 1950-luvun puoliväliin asti, ja instituutiot työskentelivät tehokkaasti. Näin Ruotsi nousi köyhästä rikkaaksi.

Itse asiassa jokainen maa on noussut köyhästä rikkaaksi tällä tavoin, sillä jokainen maa on ollut köyhä. Alla oleva kaavio näyttää BKT:n asukasta kohti verrattuna taloudellisen vapauden asteeseen. Tätä Heritage Foundation mittaa vuosittain 184 maassa, käyttäen useita indikaattoreita. Taloudellisen vapauden ydinkäsite on se, miten helppoa on uuden yrityksen perustaminen, pääoman saaminen, työn vaihtaminen, talouden suunnittelu ja kaupanteko kuluttajien kanssa eri puolilla maailmaa muiden muassa. Jokainen piste kaaviossa edustaa yhtä maata. Kuten kuvasta näkyy, mitä korkeampi on taloudellisen vapauden aste, sitä korkeampi on maan BKT asukasta kohti. Ruotsi on tästä hyvä esimerkki – se kohensi taloudellista vapauttaan ja vaurastui.

Kuten kirjassani on tarkemmin kuvailtu, taloudellinen vapaus kasvoi jatkuvasti ympäri maailman viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Se lisääntyi kaikkialla entisessä Neuvostoliitossa, Kaakkois-Aasiassa, eikä vähiten Kiinassa ja Intiassa tai suurimmassa osassa muita maita. Tämä johti suurimpaan koskaan mitattuun kasvuun globaalissa BKT:ssa. Eikä tämä hyödyttänyt vain ”rikkaita”, vaan päinvastoin – taloudellinen vapaus on ollut positiivinen asia sadoille miljoonille ihmisille, jotka ovat päässeet köyhyydestä parempien elinolojen kehittyessä. Myös suurin osa Euroopan maista lisäsi taloudellista vapautta, minkä havaittiin synnyttävän yhteiskunnan kannalta positiivisia tuloksia. Kaiken huipuksi eniten uudistuneissa OECD-maissa reformihallitukset valittiin uudelleen, joskus useaan kertaan. Uudistukset ovat siis olleet myös poliittisesti palkitsevia.

Globaali kuva tästä neljännesvuosisadasta on erittäin positiivinen. BKT henkeä kohti lisääntyi noin 50 % huolimatta siitä, että maailman väestö kasvoi merkittävästi. Äärimmäinen köyhyys globaalilla tasolla laski puoleen noin 20 vuodessa. Taloudellinen vapaus antoi ihmisille tarpeellisia keinoja elämänsä parantamiseen.

Kun suuntaamme katseemme Eurooppaan, erilaisten toimintatapojen tuloksia voidaan arvioida eri maissa. Pohjoismailla on eroavaisuutensa, mutta ne ovat silti merkittävästi samankaltaisia. Jos ensiksikin verrataan köyhyyden poistamista – sosiaalista liikkuvuutta – työllistymisasteeseen, Pohjoismaat suoriutuvat hyvin. Tulos on positiivinen molemmilla saroilla – Pohjoismaissa on korkea työllistymisaste ja korkea todennäköisyys vapautua köyhyydestä.

Toiseksi vertaamme Euroopan maiden köyhyydestä vapautumista tulonjakautumista ilmoittavan ns. Gini-kertoimen suhteen. Pohjoismaissa köyhyyteen joutuneet ihmiset hyvin todennäköisesti vapautuvat siitä ja lisäksi tulot jakautuvat melko tasaisesti. Tulotasot ovat Pohjoismaissa hyvin tasavertaiset eri ihmisten kesken verrattuna muuhun maailmaan.

Kolmanneksi Pohjoismaat suoriutuvat hyvin sekä työllistymisen että työttömyyden suhteen. Työttömyystaso on melko alhainen ja työllistymisen taso on korkea. On olennaista käsitellä molempia indikaattoreita, sillä joissain tapauksissa ihmiset eivät ole työssä eivätkä etsi työtä, eli he eivät ole rekisteröityneet työttömiksi. He saattavat olla sairauslomalla tai varhaiseläkkeellä. Pohjoismaissa on ollut ongelmia näiden kategorioiden kanssa, mutta kaiken kaikkiaan työttömyys ja työllisyystasot näyttävät hyviltä.

Pohjoismaissa myös julkisten varojen käyttö on kunnossa – budjettivajeet ovat alhaisempia kuin suurimmassa osassa muita Euroopan maita. Tämä vaikuttaa olevan sidoksissa finanssipolitiikan ankaruuteen, eli budjettivajeita ja julkista velkaa rajoittaviin säädöksiin. Asettamalla tiukat puitteet julkiselle taloudelle saadaan julkista velkaa madallettua. Pohjoismaissa on rajallinen julkinen velka. Ruotsi on ainoa Euroopan maa, jolla on ollut julkisen budjetin ylijäämää viimeisen kahden vuoden aikana.

Kaikki maat eroavat toisistaan. Toimintatapoja ei voida suoraan kopioida, sillä olosuhteet ovat erilaiset. Joskus tämä liittyy esimerkiksi kulttuuriin, perinteeseen tai uskontoon. Alla oleva ”arvokartta” saattaa olla hyödyksi Pohjois-Euroopan olosuhteiden tarkempaan valottamiseen. Kartalla Pohjoismaat sijaitsevat oikeassa yläkulmassa. Ne eivät siis toisin sanoen ole uskonnollisia maita ja perinteiden arvostamisen sijaan korostuu itseilmaisu. Pohjoismaissa yksilöllisyyden aste on korkea.

Monien tutkimusten mukaan erityisesti pohjoismaisten piirteiden listaaminen näyttäisi, että henkilökohtainen vapaus on Pohjoismaissa erittäin korkea. Ihmiset valitsevat elämäntapansa, perheensä, työnsä jne. erittäin vapaasti. Nykyaikaisuus on toinen avainsana – Pohjoismaiden alueella teknologia omaksutaan nopeasti ja muutokset otetaan avosylin vastaan. Organisaatiot ja yhtiöt ovat matalia ja joustavia pikemminkin kuin hierarkkisia. Yhteiskunta on yhtenäinen ja siinä vallitsee luottamus, korruptiota ei juurikaan ole, ja myös suurin osa naisista osallistuu työmarkkinoille.

Jos siirrytään Pohjoismaiden perustavanlaatuisista kulttuurisista ja yhteiskunnallisista seikoista politiikkaan, voimme tutkia kolmea tunnettua indeksiä. Jo mainitussa taloudellisen vapauden indeksissä (Index of Economic Freedom) Pohjoismaat ovat lähellä kärkeä. Ne ovat maailman vapaimpien maiden joukossa –korkeat verot sekä korkeat julkiset kulut ovat ainoat kategoriat, joissa ne eivät saa huippupisteitä. Toiseksi, globalisaatioindeksissä (Globalization Index), joka mittaa avoimuutta (teknologista, taloudellista, sosiaalista), Pohjoismaat ovat avoimimpien joukossa. Myös maailman talousfoorumin (WEF) kilpailukykyindeksissä (Competitiveness Index) ne ovat aivan kärjessä. Talousfoorumin mukaan Pohjoismaat ovat erittäin kilpailukykyisiä.

Joku on kenties kuullut, että nämä maat ovat sosialistisia – että Ruotsissa toteutetaan ”ihmiskasvoista sosialismia” eli siellä lehmäkin osaa todella lentää. Kuten mainittua, Ruotsin kasvu kiihtyi 1800-luvun toisella puoliskolla, vapautusten seurauksena. Verot, hallinto ja säännökset olivat melko rajallisia 1960-luvulle asti. Itse asiassa verotus pysyi alhaisempana kuin Euroopassa keskimäärin, ja alhaisempana kuin Yhdysvalloissa 1960-luvulle asti. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa verotus, hallinto ja sääntely kasvoivat räjähdysmäisesti. Ruotsi valitsi sosialistisen tien. Tämä loi huomattavia ongelmia. Ruotsi putosi maailman varakkaimpien maiden joukossa (OECD) neljänneltä sijalta seitsemänneksitoista vuosien 1970 ja 1990-luvun alun välillä. Reaalipalkat eivät kasvaneet lainkaan noiden kahdenkymmenen vuoden aikana. Stagflaatio kukoisti yhteiskunnassa. Työttömyys ja budjettivajeet kasvoivat. 1980-luvun lopulta alkaen reformiaallot ovat ohjanneet maata poispäin tuosta valitettavasta sosialismin kaudesta. Tämän jälkeen Ruotsi on jälleen noussut menestyväksi ja hyvinvoivaksi maaksi. Ruotsi on nyt palannut sijalle yhdeksän OECD:n listalla, joka mittaa bruttokansantuotetta asukasta kohti.

Alla oleva kaavio näyttää Ruotsin veroasteen vuodesta 1900 nykypäivään (verokertymä suhteessa BKT:hen). Kuten näemme, verot pysyivät alhaisina suurimman osan kasvukautta 1960-luvulle asti. Sitten verot kasvoivat huomattavasti 25 vuoden ajan ja näistä muodostuikin Ruotsin talouden heikoimmat vuodet viimeisen sadan vuoden aikana. On totta, että stagflaatio ei ollut pelkkä ruotsalainen ilmiö sekä että käsillä oli öljykriisi, ja että valtio lisäsi talouteen sekaantumistaan myös muutoin kuin verojen muodossa – mutta Ruotsin kehitys oli huonompaa kuin muissa OECD-maissa, ja siihen oli syynsä. Verotuksen nousu oli osa voimakasta sosialististen ajatusten aaltoa 1960-luvun lopulla, jolloin Neuvostoliiton propaganda teki moniin vaikutuksen.

Ruotsi on nyt jättämässä laajan valtiojohtoisuuden taakseen. Tehdään yhteenveto markkinoiden vapautta kohentaneista uudistuksista, jotka Ruotsi on tehnyt viimeisen 25 vuoden aikana. Keskuspankista tehtiin itsenäinen tavoitteena saavuttaa matala inflaatio (alle 2 %), ja näin inflaatio saatiin loppumaan monien vaiheiden kautta 1990-luvun alkupuoliskolla. Lähes kaikki tuotemarkkinat kuljetuksesta postiin ja energiaan vapautettiin säännöstelystä aiemmin kuin muissa samankaltaisissa maissa. Esimerkiksi tietoliikennealan sääntely purettiin ja luotiin hyvin innovatiivinen sektori, jolle kehittyi Ericssonin kaltaisia menestyviä yrityksiä. Valtion omistamat yritykset myytiin yksityisille omistajille, suurin osa valtion monopoleista – apteekit, terveydenhuolto ja koulutus – lakkautettiin ja kilpailu astui kuvaan. Verotus on vähentynyt (etenkin pääoma- ja yritysveroasteet) ja tasoittuneet (tuloverotus). Ansiotyön verotus laski Euroopan korkeimmista keskitasoon, ja nykyään vähätuloiset maksavat vain 20 prosentin tuloveroa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana julkiset kulut laskivat kymmenellä prosenttiyksiköllä, 55 prosentista 45 prosenttiin BKT:sta. Sosiaaliturvajärjestelmää on tiukennettu – korvausten tasot ovat alhaisempia ja kaudet rajoitettuja, mikä luo motivaatiota palata työhön. Koulutusuudistuksia on myös käynnistetty ja ne tähtäävät laadun parantamiseen sekä suurempaan yliopistojen riippumattomuuteen valtiosta. Työmarkkinat ovat tulleet joustavammiksi, esimerkiksi sallimalla yksityisiä henkilöstövälitystoimistoja, mistä onkin tullut kukoistava liiketoiminta-alue.

Taloudellisen kriisin myötä moni maa pyrki elvyttämään talouttaan keynesiläisillä periaatteilla, sallien suuria julkisia vajeita ja lisäten julkista kulutusta räjähdysmäisesti. Vain kolme maata vähensi julkisia kulujaan (Ruotsi, Slovakia ja Bulgaria) ja 24 maata kasvatti niitä. Pohjoismaat joko vähensivät julkisia kulujaan tai pitivät ne aiemmalla tasolla. Maat, jotka todella kasvattivat julkisia kulujaan, kasvattivat myös budjettivajeitaan. Tulos on sama kuin verrattaessa julkisen kulutuksen kehitystä julkisen velan kehitykseen – mitä enemmän kuluja, sitä enemmän velkaa. Julkisen kulutuksen kasvattamisen tarkoituksena on talouden elvyttäminen. Mutta ne maat, jotka lisäsivät julkisia kulujaan saivat aikaan matalan talouskasvun. Maissa, jotka pitivät kulut alhaisina ja budjetin tasapainossa, talouskasvu oli suurempaa, kuten esimerkiksi Pohjoismaissa ja Saksassa.

Tämä ei ole sattumaa. Eräs taloustieteen tutkituimmista osa-alueista on julkisen kulutuksen vaikutus talouskasvuun. Luonnollisestikin on olemassa kuluja, jotka suosivat kasvua, kuten instituutioiden pitäminen toiminnassa ja koulutukseen panostaminen. Viimeisin tutkimusten yhteenveto kuitenkin osoittaa korkeamman julkisen kulutuksen johtavan vähäisempään talouskasvuun – muiden tekijöiden pysyessä samoina. Jos julkista kulutusta lisätään kymmenellä prosentilla, vuotuinen kasvu laskee 0,5 prosenttia.

Jokainen maa voi kehittyä ja jokaisella maalla on tarve uudistua. Pohjoismaiden tulee vielä tehdä työmarkkinat joustavammiksi, alentaa verotusta ja julkista kulutusta sekä mahdollistaa yrittäjyyttä – vaikka ne ovatkin jo tehneet paljon. Jos haluamme tiivistää Pohjoismaiden menestyksen syitä, voimme korostaa seuraavia: taloudellinen vapaus, terve julkinen talous, alhaisemmat verot ja julkinen kulutus, osallistava ja yhtenäinen yhteiskunta, hyvin toimivat instituutiot ja avoimuuden aste muuta maailmaa kohtaan.

Artikkeli on muokattu Munkhammerin maaliskuisesta puheesta Soulissa.