Miksi oikeudenmukaisen maailman rakentaminen on niin vaikeaa?

Maailmaamme ei todellakaan luotu oikeudenmukaiseksi. Meistä jokaisen mielestä on väärin, että maailmassa on hyväosaisia ja on huono-osaisia. On väärin, että arviolta 1,3 miljardia ihmistä elää yhä absoluuttisessa köyhyydessä, alle 2 dollarin päivätuloilla.

Tunnemme piston sydämessä, kun koemme epätasa-arvoa, epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta. Meillä on tarve ja halu olla osa maailman omaatuntoa. En tiedä, olemmeko me ihmisinä ansainneet paremman maailman. Mutta muuta maailmaa meillä ei ole. Tämän kanssa meidän on elettävä.

Kahdeksan vuotta sitten käynnistin Helsingin yliopistossa uuden luentosarjan, Etiikka ja talous -kurssin. Sillä ei ollut esikuvia missään päin maailmaa. Halusin ymmärtää, millainen on ihminen. Kurssia työstäessäni olen oppinut, että taloutta ei voi ymmärtää ratkaisematta ihmisen mysteeriä, ymmärtämättä hänen biologista ja henkistä rakennettaan. Olemme tehneet tätä matkaa yhdessä satojen opiskelijoiden kanssa. Olemme tutkineet ihmisen antropologiaa, biologiaa, psykologiaa ja evoluutiota sekä talouden ilmiöitä, kapitalismia ja markkinataloutta. Olemme päässet joihinkin johtopäätöksiin. Teen niistä tässä yhteenvedon.

 

Kapitalismi ja sosialismi

Ihmisen pitkässä ajanlaskussa kapitalismi on silmänräpäys, vain reilun sadan vuoden ikäinen. Tuon silmänräpäyksen aikana kapitalismi on kuitenkin 10-kertaistanut ihmisen materiaalisen elintason. Tämä on tosiasia N:o 1.

Sosialismin epäonnistunut kokeilu kesti 70 vuotta ja tuhoutui. Jäljellä ovat Pohjois-Korean ja Kuuban enemmän tai vähemmän suljetut yhteiskunnat.

Eriarvoisuus ei johdu kapitalismista, vaan siitä, että sosialismi ei tarjonnut toimivaa vaihtoehtoa.

Toinen tosiasia kuitenkin on, että rikkaissa länsimaissa tulonjaolla mitattu epätasa-arvo, joka pitkään tasoittui, on viimeisen 30 vuoden aikana lisääntynyt (Kuvio 2). Tämä johtuu globalisaatiosta ja teknologisesta vallankumouksesta: pääoman tuotto on kasvanut.

Vääryydet, oman edun tavoittelu, välistävedot, salaiset hyötymiset ja talousrikokset ovat osa ihmisen maailmaa, mutta eivät nekään johdu kapitalismista. Ne johtuvat demokratiasta ja sen sallimasta vapaudesta. Kun ihminen on vapaa, hän kykenee myös opportunismiin. Huolimatta siitä, että luottamuspääoma markkinataloudessa on vahva, kapitalismin pettureille on aina tilaa. On valintamme, että emme halua asua poliisivaltiossa, jossa tekemisiämme valvotaan.

 

Kuka meidät tähän kilpailuun ilmoitti?

Entä työpahoinvointimme, siis kiireemme? Ne eivät johdu yhteiskunnasta vaan meistä ihmisistä. Emme halua jäädä jälkeen naapurista. ”Kuka meidät tähän kilpailuun ilmoitti?”, kysyi pingiskaverini peli-illan jälkeen saunan lauteilla. Olemme kaikki osanottajina elämän pelissä ja meidät ilmoitti tähän kisaan itse näiden kisojen järjestäjä, elämän lainsäätäjä.

Jos yhdessä sopisimme, että pudottaisimme elintasoamme 25 % esimerkiksi rajoittamalla työaikaamme, olisimme eittämättä onnellisempia ja meillä olisi enemmän aikaa perheelle ja itsellemme. Me emme tätä askelta ihmisinä ole kuitenkaan valmiita ottamaan. Peliteorian harrastajat tunnistavat tämän huonon tasapainon johtuvan ns. ”vangin ongelmasta”.

 

Omatunto ja reilu peli

Entä meidän omatunto? Mistä tulevat moraalitunteemme? Vaikka meidät on ilmoitettu kilpailijoiksi elämän peliin, meissä elää kuitenkin vaatimus, että tuon pelin tulisi tapahtua reiluuden säännöillä. Tuon vaatimuksen on täytynyt iskostua meihin jo paljon ennen kapitalismin aikaa. Sen on täytynyt kehittyä aikana, jolloin pienyhteisössä elänyt esi-ihminen omisti vain nuotion, puolison ja metsästyspolun. Tuon esihistorian pituus on 200 000 vuotta. Yhteisön säilymisen kannalta oli tärkeätä, että saalis opittiin jakamaan. Kyseessä on samalla taloushistorian ensimmäisiä vakuutusratkaisuja. Meissä vielä tänään asuva idea reiluuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta ei leiju ilmassa. Sillä on todettavissa oleva hormonaalinen vastineensa biologisessa elimistössämme.

Tiedämme, että ihminen on geneettiseltä rakenteeltaan johtuen itsekäs mutta että hän kykenee toiminaan yhteistyössä. Häneltä löytyy altruismin ja empatian tunteet kanssaihmisiään kohtaan. Kuitenkin hänessä itää myös opportunismin siemen. ”Tilaisuus tekee varkaan”.

 

Kaikille samat elämisen lähtökohdat

Elämän pelissä on kuitenkin oikein, että ihminen on vapaa määräämään omasta elämästään ja asettamistaan tavoitteista. Kannusteet ponnistella oman ja perheen hyväksi täytyy hänelle sallia. Heikoimmassa asemassa olevia tulee tukea. Sosialismin hirvittävä kokeilu naapurustossamme osoitti, että tämä ei ole mahdollista, jos kannusteita ei saa olla eikä luoda. Elämän lähtökohtien tasaaminen kaikille ihmisille niin pitkälle kuin mahdollista ei ole vain armeliasta ja inhimillistä, se on myös viisasta. Kuitenkin tulojen täysi tasaaminen on utopistista ja epäviisasta. Ne kansat, jotka sitä ovat tehneet, ovat olleet häviäjiä.

Viittasin alussa maailman köyhyyteen. Mitä ovat tosiasiat? On tosiasia N:o 3, että maailman prosentuaalinen köyhyys – alle 1 $:n ja alle 2 $:n päivätuloilla elävien osuus ihmiskunnassa on puolittunut 40 vuodessa (Kuvio 3). Köyhien absoluuttinen määrä ei ole vähentynyt. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että maailman väkiluku on kasvanut rajusti. Silti köyhien suhteellinen määrä on puolittunut. Ei siis ole totta, että maailman köyhyys vain lisääntyisi!

Juuri globalisaatioon osallistuneissa maissa ei vain köyhien osuus vaan myös absoluuttinen määrä on pudonnut rajusti ja globalisaatioon osallistuneet maat kasvavat nopeammin kuin teollistuneet maat.

Globaalilla tasolla maailman kehitystä hallitseva prosessi on yritysten kannustin hakea kustannusetua tuotannon sijoituspäätöksillään. Kyse on 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa eläneen brittiläisen taloustieteilijän David Ricardon kuvaamasta suhteellisen edun periaatteesta. Tämä on se mekanismi, joka on jo nostanut satoja miljoonia ihmisiä kehittyvissä talouksissa pois köyhyysloukusta. Älkäämme siis kuunnelko vääriä profeettoja. On myös tosiasia N:o 4, että globaalilla tasolla eriarvoisuus vähenee. Eriarvoisuutta mittava gini-kerroin oli 0.637 vuonna 2000, kun se oli 0.653 vuonna 1970 (Sala-I-Martin (2002, 2006)).Myös YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan inhimillisen kehityksen indeksi on noussut 41 % vuodesta 1970.

 

Onnellisuus onkin suhteellista!

Entä ihmisen onni? Kuuba tarjoaa tutkimuksen näkökulmasta laboratorion. Köyhyysrajan alapuolella elävät kuubalaiset näyttävät elävän onnellisempaa elämää kuin ahdistuneet ja kiireiset rikkaiden maiden kansalaiset. Tämä näkyy rauhallisena elämän rytminä, huomisesta ei ole huolta. Ja salsa soi. Tämä kaikki on itse asiassa yhteensopivaa onnellisuustutkimusten tulosten kanssa. Kun kukaan ei ole toista rikkaampi, löytyy onnikin. Ihmisen onnellisuus onkin suhteellista: ihminen vertaa oloaan naapurin oloon. Olen varma, että tilaisuuden tullessa kuubalaiset haluavat kuitenkin tästä onnestaan eroon. He toivottavat rikastuneet Miamin serkut dollareineen tervetulleeksi, kun vallankumoussukupolvi on poissa. He haluavat saada oikeuden omistaa veneen. He haluavat oikeuden matkustaa. He haluavat takaisin menettämänsä vapauden. Ja hekin menettävät saavuttamansa onnen.

Meillä on yksi hyvä idea, josta kannattaa pitää kiinni, kun elämän kilpailun starttipistooli laukeaa: mahdollistaa ja tasata kaikille samat elämän lähtökohdat niin pitkälle kuin mahdollista ts. terveys ja koulutus.

Tarja Halonen sanoi, että kaikista tulee pitää huolta. Mutta laiskoja ei tarvitse auttaa, sanoi puolestaan Mauno Koivisto. Miten kykenisimme yhdistämään nämä kaksi tietyllä tavalla ristiriitaista ajatusta?

Elämän pelissä vain osa pääsee muita korkeammalle, kun tulojen suuruus mitataan. Onneksi parempiosaisten tuloista riittää jaettavaa epäonnistuville. Vai riittääkö? Suomessakin tilastoitu köyhyysaste on kaksinkertaistunut. On paljon taloudellisessa ahdingossa eläviä, etenkin iäkkäissä, kansaneläkkeen varassa elävissä. Köyhien tilastoissa on huomattava määrä nuoria alle 35-vuotiaita. Toimeentulontulen saajissa valtaosa, 86 %, on työikäisiä ja työkykyisiä. Onko oikein, että kaikille tarvitseville ei siis sittenkään riitä, kun myös niitä on ilmoittautunut jonoon ja ottamaan osan, jotka voisivat itse ottaa vastuun itsestään?

Onko oikein, että kun kolmen naapurin pojat hakevat yliopistoon, vain yksi voi päästä ja kaksi muuta naapuria maksaa onnekkaamman opiskelun.

Onko järkevää, että kohta moni tarvitsee oman henkilökohtaisen terapeutin? Henkilökohtainen pankkineuvojahan meillä jo on.

 

Kuluttajat valvomaan yrityksiä!

Vahvat eettiset normit voivat olla hyvä tapa hallita myös yritystoiminnan riskejä. Ne voivat olla investointi, joka kannattaa. Mutta se kannattaa vain, jos me kansalaiset sen palkitsemme, maksamme sille tuottoa ostamalla vahvan eettisen koodin yrityksiltä ja kiertämällä epäluotettavat yritykset kaukaa. Saamme sellaisen maailman, jonka me ansaitsemme. Internet auttaa meitä välittämään tänä päivänä nopeasti tietoa siitä, jos eettistä normia rikotaan.

Sosiaalisella pääomalla, hyvällä eettisellä koodilla on se ominaisuus, että se ei käytöstä vähene. Se vahvistuu. Henkinen jaksaminen työpaikalla on usein kiinni siitä, koetaanko työyhteisö oikeudenmukaiseksi.

 

Ihmisen epätäydellisyys

Olen tutkijana optimisti siinä, että ihmisen mysteeristä ymmärrämme kaiken aikaa enemmän. Olen ihmisenä optimisti siinä, että maailman köyhyysaste voi alentua. Olen optimisti myös siinä, että monikansallisten yritysten suhtautuminen yhteiskuntavastuuseen vahvistuu.

Olen silti pessimisti siinä, että saisimme paremman maailman. Nuoremmat polvet eivät suhtaudu ympäristöön yhtään vastuullisemmin kuin vanhemmat. He sotkevat ja pilaavat ympäristöä samalla tavalla. En usko ihmiseen. Uskon ympäristöverojen ohjaavaan voimaan.

Emme saaneet täydellistä maailmaa, koska saimme epätäydellisen ihmisen. Ihmisen kaipuu parempaan on silti pysyvä. Milloin ihminen löytää onnensa? Vastaus: kun hän lopettaa kilpailun naapurin kanssa. Ja se aika on kaukana.

 

Kirjoitus perustuu VOX Helsinki 2012 tapahtumassa 6.6.2012 pidettyyn esitelmään. VOX Helsinki on Helsingin yliopiston ja Helsingin Sanomien yhdessä toteuttama luentosarja. Kirjoitus on julkaistu myös Yhteiskuntapolitiikka-lehden lokakuun (2012) numerossa.

 

Lähteet:

Hjerppe, R., Suomen talouden kasvun vaiheet ja vaihtelut 1860-2010. Suomalainen Tiedeakatemia. Vuosikirja 2010.
Dollar, K., and Kraay, A., ”Trade, Growth, and Poverty”, IMF, 2007.
Maddison, A., The World Economy. A Millenial Perspective. OECD 2001, s. 185.
Malinen, T., Income Inequality in the Process of Economic Development: An Empirical Approach, Helsingin yliopisto, Kansantaloustieteen tutkimuksia No. 125, 2011.
Sala-I-Martin, X. ”The Disturbing ”Rise” of Global Income Inequality”, NBER Working Paper 8904, 2002.
Sala-I-Martin, X. ”The World Distribution of Income: Falling Poverty and…Convergence, Period”, Quarterly Journal of Economics, 2006, 351-397.