Ruotsin talous on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan paremmalla pohjalla kuin Suomen. Ennusteiden mukaan tämä tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen. Vaikka tätä yritetään selittää monilla ulkoisilla tekijöillä – kuten eurokriisillä – totuus on, että Ruotsi on ollut rohkeampi ja päättäväisempi talouden uudistaja 1990-luvun lopulta lähtien. Tämän seurauksena maa on nykyään Suomea kilpailukykyisempi.
Ruotsin eläkejärjestelmä on nykyään käytännössä maksupohjainen – ainakin sukupolvittain, ellei yksilöllisesti. Toisin sanoen jokaisen sukupolven tehtävänä on säästää tarpeeksi omien eläkkeidensä maksamiseen. Kaikki, mitä on maksettu ja siitä sijoitusten kautta saatu tuotto maksetaan eläkkeenä, ei enempää eikä vähempää.
Suomessa eläkejärjestelmä on sen sijaan etuuspohjainen. Jokainen sukupolvi saa päättää, kuinka paljon eläkettä se tulee saamaan ja kuinka paljon siitä tulee maksaa. Jos tässä on vajetta, on seuraava sukupolvi velvollinen maksamaan erotuksen. Koska tällä hetkellä eläkkeelle jäävät sukupolvet ovat maksaneet vähemmän eläkemaksuja kuin mitä ne ovat itselleen eläkkeinä luvanneet, täytyy heidän lapsensa maksaa erotus. Tämä johtaa kulutuksen vähenemiseen ja hitaampaan kasvuun.
Suomen työmarkkinoita hallitsevat järjestöt ja keskitetty sopimusjärjestelmä. Palkat sekä muut tärkeät työnantajan ja työntekijän väliset kysymykset neuvotellaan työmarkkinoiden keskusjärjestöissä ja sopimukset koskevat kaikkia työnantajia, vaikka ne eivät kuuluisi asianomaiseen työnantajajärjestöön. Ruotsissa sitävastoin työmarkkinoiden keskusjärjestöt eivät enää neuvottele palkkoja. Sen sijaan palkat määritellään teollisuudenalan tai enenevässä määrin toimialan mukaan.
Kun Ruotsin palkat neuvotellaan yhä useammin (kapeasti määritellyn) toimialan mukaan, voidaan alakohtainen kilpailuympäristö ottaa paremmin huomioon palkoista päätettäessä. Tällöin myös kilpailukyky paranee. Niin ikään työvoiman kohdentaminen on tehokkaampaa, kun kilpailukykyiset toimialat voivat maksaa parempia palkkoja ja siten houkutella lisää työntekijöitä.
Myös väestön ikäjakauma on tasapainoisempi Ruotsissa kuin Suomessa. Tämä johtuu osittain Suomen suuresta sodanjälkeisestä sukupolvesta. Pidemmän päälle on kuitenkin merkityksellistä, että Ruotsissa on selvästi suurempi syntyvyys kuin Suomessa. Suuri määrä nuoria ei vain takaa suhteessa suurta määrää työntekijöitä, vaan lisää myös kulutusta. Tämän seurauksena talous kasvaa nopeammin.
Monet Suomea koskevat haasteet koskevat myös Ruotsia. Esimerkiksi voimakkaasti progressiivinen tulovero lannistaa työntekoa ja tuo valtiolle vain marginaalista tuottoa. Samoin ylisuuret sosiaaliturvamaksut vaikeuttavat työntekijöiden palkkaamista. Sen sijaan, kuten aiemmin todettu, monissa talouden pitkäaikaisen hyvinvoinnin kannalta keskeisissä valinnoissa Ruotsi liikkuu oikeaan suuntaan – siinä missä Suomi taas ei. Tähän on aika tehdä muutos.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Rasmus Molander
Rasmus Molander on pääomasijoittaja ja perheyrittäjä. Hän on työskennellyt aiemmin liikkeenjohdon konsulttina palvellen monia Suomen ja Ruotsin johtavia yrityksiä.
3 kommenttia artikkeliin Miksi Ruotsi pärjää Suomea paremmin?
Työmarkkinajärjestelmä, joka on tosiasiallisesti työmarkkinat syrjäyttävä järjestelmä, on meidän yksi suurista poliittisista tabuistamme. Se on pääsyylllinen krooniseen työttömyyteen ja sen kaikkiin negatiivisiin sosiaalisiin seuraamuksiin.
TES:n yleissitovuus ja keskitetty neuvottelujärjestelmä luovat efektiivisesti kullekin alalle palkkakartellin, joka vahingoittaa kaikkia muita samassa talousjärjestelmässä eläviä ihmisiä. Vapailla markkinoilla (os. markkinat) syntyvät kartellijärjestelyt, joita vahtimaan on meilläkin luotu lainsäädäntö ja valvontavirasto, ovat tosiasiallisesti melko harmittomia, koska ne murtuvat lyhyessä ajassa luonnollisten kannustimien paineessa.
TES:n yleissitovuus ja TUPO-neuvottelut olivat aikoinaan vastalääke kommunistikapinallisten agitoimiin lakkoihin, joiden tarkoituksena oli käynnistää uusi punakapina. Useimmilta jää kuitenkin huomaamatta ongelman ytimessä oleva vielä tärkeämpi poliittinen tabu: lakko-oikeus. Se ei ole yksilön vapaudesta johdettu looginen seuraus vaan itse asiassa tämän vapauden vastainen ja siten moraaliton juridinen privilegio. Se on privilegio, jonka mukaan sopimuksen toinen osapuoli (työntekijät), voivat lakon julistaessaan yksipuolisesti rikkoa sopimuksen (työsopimus) velvoitteita ilman, että toisella osapuolella on oikeutta todeta sopimus mitättömäksi.
Työmarkkinajärjestelmämme siis luo kartelleja ja näin aiheuttaa taloudellista sortoa; se rikkoo yksilön oikeutta tehdä sopimuksia ja oikeutta elättää itsensä työllä sekä aiheuttaa kroonisen työttömyyden ja kaikki sen negatiiviset seuraukset. Työmarkkinajärjestelmämme on moninkertainen ihmisoikeusrikkomus.
-R-
Suomessa on pyritty vain kurjistamaan kansaa, Ruotsissa on samaan aikaan luovuttu mm. miesten asevelvollisuudesta, laskettu verotusta ja kaikkea muuta hyvää. Ennen kaikkea Ruotsi ihmisrakkaampi ja poliittisesti toimivampi yhteiskunta, joka taatusti heijastuu myös talouteen!
Kyllä käy kateeksi! Ruotsista on tullut vapaampi yhteiskunta niin yksilön kuin talouden kannalta.
Kirjoittajan käsitys Suomen eläkejärjestelmästä ei tunnu oikealta. Esimerkiksi eläkkeen suuruus suhteessa palkkaan pienenee tulevaisuudessa. Tällä hetkellä keskimääräinen palkka ja työaika vastaa osapuilleen keskieläkettä ja keskimääräistä eläkkeelläoloaikaa. Eläkerahastojen tuotto oli viime vuonna 16 miljardia, kun eläkemeno taisi olla n. 23 miljardia ja eläkemaksut suurin piirtein samaa luokkaa. Eläkejärjestelmä ei sinällään ole ongelma, vaikka pahimmat skenaariot eläkemaksujen noususta ovat tietysti huolestuttavia.
Viime vuosina on tehty myös muita kuin keskitettyjä sopimuksia, siis sopimuksia ilman keskusjärjestöjä.