Mika Mäkeläinen

Mika Mäkeläinen on pitkän linjan sarjayrittäjä ja yhteiskunnallisesti aktiivinen vaikuttaja. Hänet valittiin 40 lupaavimman eurooppalaisen nuoren johtajan joukkoon vuonna 2012, ja vuonna 2011 hän sai Suomessa Young Entrepreneur of the Year -tunnustuksen. Hän on ollut perustamassa mm. Siili Solutions Oyj:tä, joka listattiin First North – listalle vuonna 2012. Mika on myös vuonna 2013 ilmestyneen Taivas + helvetti kirjan toinen kirjoittaja ja kustantaja.

Mikä on Suomen suurin haaste?

– Olisi liian helppoa sanoa, että poliittinen pysähtyneisyys. Aloitetaan kuitenkin siitä. Hallitus onnistui “sopimaan” syyskuun alussa isosta rakenneohjelmasta. Kyse oli enemmän poliittisesta tahdonilmaisusta, sillä lakiesityksistä ei ole sovittu ja ohjelman yksityiskohdat lienevät edelleen sopimatta tai ratkaisematta.

Todennäköisesti sovittiin lähinnä siitä mistä osapuolten tulisi myöhemmin sopia.

Tässä taitaa olla yksi uudistumisen ongelmista. Tosiasioiden tunnustamisen jälkeen tulisi ottaa vielä askel, jos toinenkin. Meidän tulee edellyttää päättäjiltä mahdollisimman konkreettisia toimenpiteitä ja yli hallituskausien ulottuvia suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.

Rakenneohjelmassa oli kuitenkin paljon hyviä aloitteita, joskin kipeitä sellaisia. Ohjelman avauksista kuului soraääniä välittömästi. Miksi? Tuntuu siltä, että olemme enemmän kiinnostuneita omista välittömistä eduista. Emme ole valmiita luopumaan jo saavutetuista eduista, jotta meillä kaikilla olisi enemmän huomenna.

Suomen suurin haaste ei ole kuitenkaan poliittinen pysähtyneisyys. Isoin haaste on halu etsiä ongelmia muualta kuin omasta itsestään. Kuvittelemme, että meillä on enemmän oikeuksia ja vähemmän velvollisuuksia. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Meillä tulisi olla enemmän velvollisuuksia toisiamme ja yhteisöä kohtaan, jolloin pystymme huolehtimaan myös jälkipolvista.

Meidän tulee kyseenalaistaa nykyiset tavat tehdä töitä. Siirtyä ajan mittaamisesta, aikaansaannoksen mittaamiseen. Halusimme tai emme, niin muuta ulospääsyä nykytilanteesta ei ole kuin työn ja yritteliäisyyden tie.

Meidän tulee nostaa yksilöiden vastuuta, jolloin jokaisesta ikäluokasta työkykyiset henkilöt ovat todennäköisemmin myös työhaluisia! Sen lisäksi jokaisen työssäkäyvän tulee kyetä piirun verran parempaa suoritukseen. Se mikä riitti eilen, ei riitä enää tänään. En tarkoita työtuntien lisäämistä, vaan ajattelutavan muutosta.

Mikä on Suomen suurin mahdollisuus?

– Hienoa on se, että meidän suurin mahdollisuus on sama kuin meidän suurin haaste. Sinä ja minä – jokainen meistä. Uskallan luvata, että edessä on paljon upeita asioita, jos uskallamme astua oman välittömän mukavuusalueemme ulkopuolelle. Vain silloin voimme luoda uutta. Uuden luominen luo työtä ja juuri merkityksellistä työtä me kipeästi tarvitsemme.

Nimittäin yhteistä tulevaisuutta ei ole, ellemme pysty huolehtimaan nuorten työllistämisestä – tänään ja huomenna. Jos tämä ei toteudu, niin olemme epäonnistuneet ainoassa asiassa missä meidän olisi pitänyt onnistua.

Vanhojen rakenteiden on annettava ensin sortua, jotta uudet ja entistä paremmat rakenteet voivat syntyä. Siihen tarvitaan keskinäistä luottamusta. Luottamus onkin tärkein tekijä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Meidän on oltava rohkeita ja kyettävä sopimaan asioista täysin uudelta pohjalta. Positiivista on se, että luottamuspääomaa voidaan luoda ilman elvytystä ja lainarahaa.

Luottamus syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tarvitsemme enemmän ihmiseltä ihmiselle puhetta ja tekoja, jotka luovat luottamusta. Näin voimme luoda toiselle ihmiselle mahdollisuuden kukoistaa. Ilman toista ei ole toisen menestystä. Luottamuspääoma on erilaista pääomaa, sillä se kasvaa entisestään kun sitä tuhlaa!

Suomen muut mahdollisuudet ovat edelleen samat asiat, jotka toivat meille hyvinvointia edellisellä vuosikymmenellä. Globalisaatio, teknologian kehitys ja osaamispääoma.

Leipä on nyt maailmalla entistä pienempinä murusina, mutta uusia alueita on löydettävissä suhteellisen helposti. Muutamia esimerkkejä mainitakseni. Todennäköisesti aikanaan lähes viisi miljardia ihmistä tulee verkottumaan, kytkeytymään internettiin ja sitä kautta verkostomaisen talouden piiriin.

Pilvipalvelut ja ubiikkiteknologia jatkavat kehitymistä. Samaan aikaan maailman tietovarastot kasvavat ja digitalisoituvat kokonaan. Suomella on osaamista ja vakaata maaperä missä louhia maailman bittejä.

Uusittaisiin kokonaan kansalaisvaikuttaminen. Sosiaalista osallistumista tulee lisätä kaikissa päätöksissä. Kansalaisvaikuttaminen tulee helpottumaan teknologisen kehityksen edetessä. Demokratia kehittyy ja siitä syntyy samalla uusia muotoja, mikäli annamme sen tapahtua.

Haittapuolena on tietysti se, että nykyiseen hallintotapaan luodut rakenteet ja rakentesta leipänsä saavat ihmiset eivät välttämättä ole tähän valmiita. He ovat kehityksen jarruna kuten muillakin toimialoilla on käynyt ja lopputuloksen siitä näemme vasta nyt.

Toivottavasti ymmärrämme edes uusia päätöksentekoon liittyvät rakenteet ennenkuin on liian myöhäistä. Monelle vakiintunelle toimialalle kävi jo huonosti ja työpaikat hävisivät. Emme tunnustaneet tosiasioita, eikä hiljaisia signaaleja huomattu ajoissa, jolloin uusiutumista lähdettiin tekemään liian myöhään.

Tosiasia on se, että emme tarvitse samanlaisia rakenteita kuin ennen. Verkostot, internet, sosiaalinen media pitävät siitä huolen. Kysymys on lähinnä siitä sortuuko joku kulma ennen kuin päättäjät heräävät? Mitä tapahtuu, jos päättäjät eivät uusi riittävän laajasti ja nopeasti rakenteita ja kansalaisvaikuttamisen työkaluja?

Kaiken tämän keskellä liiketoimintaympäristöt muuttuvat yhä moniulotteisemmiksi ja vaikeasti hahmoteltaviksi. Kokonaiset toimialat menevät uusiksi, mahdollisuuksien määrä lisääntyy, jolloin rohkeille syntyy täysin uusia mahdollisuuksia.

Minkä asian muuttaisit heti?

– Viime kädessä kyse on yksilöiden tekemistä valinnoista ja päätöksistä.

Ei ole olemassa sellaista määrää rahaa, edes velkarahana, joka päihittäisi yksilöistä lähtevän muutosvoiman. Yksittäisen ihmisen muutos päivittäisessä tekemisessä ratkaisee enemmän kuin kasa verovaroin kustannettuja selvityksiä tai raportteja siitä mitä tulisi tehdä.

Monet meistä puhuvat ja miettivät. Harva on valmis kuitenkaan aloittamaan matkan, lopettamaan pohtimisen ja aloittamaan tekemisen. Olisi korkea aika herätä!

Talouskasvu alkaa viime kädessä yksilöiden tekemistä päätöksistä ja valinnoista. Yksilöistä, jotka uskovat tulevaisuuteen ja luottavat ympärillä olevan toimintaympäristön vakauteen, yhteiskuntaan ja sen päättäjiin. Ensiarvoisen tärkeää olisikin, että yhteiskunta osoittaisi olevansa sen luottamuksen arvoinen, jota kasvuun panostaminen yksilöiltä vaatii.

Olen itse valmis luopumaan jo saavutetuista eduista ja maksamaan samalla enemmän veroja, mikäli yhteiskunta osoittaa rahojen päättyvän uuden luomiseen, eikä vanhojen alati horjuvien rakenteiden ylläpitoon.

Mitä tekisit jos tietäisit, ettet voi epäonnistua?