Suomalainen päätöksenteko on lamaannustilassa. Hallitus sopi budjettiriihessä kasvua ja työtä tukevista toimista, mutta vuoden 2014 talousarvioesitys jätettiin pääosin ennalleen. Hallituksen laatiman rakenneuudistusohjelman vaikutukset alkavat näkyä vasta muutaman vuoden päästä, vaikka kriisi edellyttäisi nopeita toimia. Velkaantumisen taittamiseen tähtäävät leikkaukset siirrettiin ensi kevään kehysriiheen.
Päätöksiä on mainostettu rakenteellisiksi, vaikka pääasiassa toimet ovat säilyttäviä: valtiolle jää suuri osa sen nykyisistä tehtävistä. Kokonaisveroaste nousee. Valtion kunnille säätämiä pakollisia tehtäviä on tarkoitus supistaa, mutta listan sisältö ei ole vielä selvillä.
Suuri osa hallituksen paketista nojaa työmarkkinaosapuolten kykyyn tehdä päätöksiä. Ammattiliittojen, työnantajien järjestöjen ja hallituksen välinen kolmikanta on 2010-luvulla yhä voimissaan.
Edustuksellisessa demokratiassa kansan tahto tiivistyy julkisen vallan tekemiksi päätöksiksi monen vaiheen kautta ja etujärjestöjen ristipaineessa. Toisaalta merkittävä osa päätöksistä, kuten työmarkkinoita ja työeläkkeitä koskevat ratkaisut, tehdään lähes kokonaan parlamentaarisen koneiston ulkopuolella.
Virkamiesten valmistelulla on merkittävä rooli päätöksenteossa: päätöksiin vaikuttaa jo se, mitä valitaan asialistalle. Ministerit vaihtuvat, virkamiehet eivät.
Vaaleissa haetaan tasapainoa äänestäjien vastakkaisten arvojen ja halujen välillä. Äänestäjien arvot eivät kuitenkaan välttämättä näy tehdyissä päätöksissä.
Jo vaaleissa äänestyspäätökseen saattaa liittyä laskelmia, joissa äänestäjä tinkii omista arvoistaan. Ehdokkaan valintaan vaikuttavat arvojen ja poliittisten näkemysten ohella myös taktiset näkökohdat.
Vaikka Suomessa äänestäjällä on mahdollisuus äänestää suoraan haluamaansa ehdokasta, ääni menee ensisijaisesti puolueelle tai vaaliliitolle. Valituksi tulleet ehdokkaat voivat joutua ryhmäkurin vuoksi toimimaan vastoin omaa tahtoaan tai äänestäjiensä näkemystä.
Erilaisten etujen välisessä kamppailussa pienillä yhteen asiaan keskittyvillä ryhmillä, kuten ympäristöliikkeellä tai eri teollisuudenalojen lobbareilla, on päätöksenteossa enemmän vaikutusvaltaa kuin suurilla ja hajanaisilla ryhmillä, kuten kuluttajilla ja veronmaksajilla. Eturyhmien vaikutusvalta kasvaa, kun äänestäjät suhtautuvat poliittiseen keskusteluun rationaalisen välinpitämättömästi. Moni suomalainen jättää jopa äänestämättä tietäen, että yhden äänen vaikutusvalta on häviävän pieni.
Suomessa ei ole tapana sopia hallituskoalitioita ennen vaaleja. Monipuoluejärjestelmässä äänestäjän vaikutusmahdollisuus hallituksen kokoonpanoon onkin varsin rajallinen.
Usein hallitus kykenee sopimaan asioista vain lehmänkauppojen turvin eli paketoimalla eri hallituspuolueita miellyttäviä päätöksiä yhteen. Tämä on sixpack-hallituksen toiminnassakin ilmeistä. Joko ei tehdä mitään, tai sitten tehdään paketti, jossa on ”jokaiselle jotain”.
Edustuksellisissa demokratioissa pienillä äänestäjäryhmillä voi olla huomattavan paljon vaikutusvaltaa. Hajanaisessa hallituskoalitiossa pienen ryhmän äänenpaino saattaa olla poikkeuksellisen voimakas vaa’ankieliaseman tai veto-oikeuden turvin. Esimerkiksi nykyisestä hallitusohjelmasta on jätetty kristillisdemokraattien – joiden kannatus viime eduskuntavaaleissa oli vain neljä prosenttia – vaatimuksesta sukupuolineutraali avioliittolaki pois, vaikka muut hallituspuolueet olivat sille myötämielisiä.
Nobel-palkitun taloustieteilijän Kenneth Arrow’n mahdottomuusteorian mukaan demokratia ei voi koskaan täysin edustaa äänestäjien tahtoa. Tämä ei ole peruste hylätä demokraattista päätöksentekoa, vaan pikemminkin kehotus jalostaa sitä.
Pitää huolehtia siitä, ettei päätöksenteko sorra vähemmistöjä eikä enemmistöjä. Mitä vähemmän ihmisten elämään puututaan verotuksen tai sääntelyn keinoin, sitä paremmin kansanvalta toteutuu arjessa ja henkilökohtaisessa päätöksenteossa.
Sveitsissä suora demokratia ja kansalaisyhteiskunta ovat tuottaneet rauhaa ja hyvinvointia vuosikymmenten ajan. Sveitsin julkinen sektori on bruttokansantuotteeseen suhteutettuna noin 20 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin Suomessa. Sveitsin kantonit ja kunnat harrastavat keskenään vilkasta kilpailua. Kilpailu lisää julkisen sektorin tehokkuutta ja palveluiden laatua.
Säännölliset vaalit ovat yksi demokratian keino pitää vallanpitäjät ”kurissa”, mutta se ei poista äänestysprosessin tehottomuutta eikä karsi virkamiesvaltaa.
Perustuslain muuttaminen antaisi enemmän mahdollisuuksia julkisen vallan ja julkisen sektorin suitsimiseen. Perustuslain avulla voitaisiin määrittää katto julkisen sektorin koolle ja kokonaisvelalle. Uuden veron voimaansaattamiseksi voitaisiin vaatia kahden kolmasosan enemmistö. Sveitsissä on käytössä julkista sektoria sitova velkajarru.
Perustuslaissa voitaisiin myös säätää, että uudet säädökset olisivat voimassa vain määräajan. Laki raukeaisi määräajan päättyessä, ellei sitä uusittaisi. Säädösviidakko seuraisi aikaansa paremmin.
Kansanvallan nimissä tulisi myös yleistä ja suoraa valtaa rajata pois sellaisilta osapuolilta, jotka eivät edusta koko kansaa tai joiden valtaapitäviä ei valita vaaleilla.
Esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen sopimuspöydässä kukaan ei edusta työttömiä tai pientä kasvuyritystä. Järjestäytymättömällä osapuolella ei ole edes teoreettista mahdollisuutta vaikuttaa työehtosopimusten sisältöön, mutta laajan – muissa Pohjoismaissa tuntemattoman – yleissitovuuden mukaan työehtosopimuksia joudutaan kuitenkin noudattamaan.
Yksi keino kansanvallan tehostamiseksi on päätöksenteon tuonti paikallistasolle. Suurempi autonomia esimerkiksi kunnille takaisi, että ihmiset voisivat muuttaa mielestään huonojen päätösten vaikutuspiiristä pois. Nykyisin valtio määrää pitkälti kuntien tehtäväkentän, ja yhteisvastuu valtionosuuksien sekä kuntien takauskeskuksen kautta turvaa kuntien talouden.
Kaikki kunnat saavat lainaa käytännössä samaan hintaan. Se voi johtaa ylivelkaantumiseen eikä kannusta heikkoja kuntia korjaamaan toimintaansa – ilmiön ja sen seuraukset tunnemme euroalueelta. Hallituksen päätös supistaa kunnille säädettyjä tehtäviä on askel parempaan suuntaan, mutta taloudellinen itsehallinto edellyttäisi myös laajempaa omavastuuta alijäämistä.
Tämän lisäksi tulisi myös paikallisen päätöksenteon rakenteita uudistaa läpinäkyvämmiksi ja tasapuolisemmiksi. Ilmeisiä eturistiriitoja pitäisi rajoittaa – kuten sitä, että kunnan työntekijät istuvat kunnanvaltuustossa ja päättävät omien työpaikkojensa kohtalosta veronmaksajien kustannuksella.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Elina Valtonen
Kansanedustaja Valtonen on työskennellyt aikaisemmin 11 vuotta rahoitusalalla eri Pohjoismaissa ja Lontoossa. Hän on tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Valtonen on ollut Liberan hallituksen puheenjohtaja 2015-2021
7 kommenttia artikkeliin Demokratiasta vapauteen
Otsikkosi on virheelllinen, koska kirjoitat itse leipätekstissäsi näin:
”Nobel-palkitun taloustieteilijän Kenneth Arrow’n mahdottomuusteorian mukaan demokratia ei voi koskaan täysin edustaa äänestäjien tahtoa. Tämä ei ole peruste hylätä demokraattista päätöksentekoa, vaan pikemminkin kehotus jalostaa sitä.”
Miten tämä on ”demokratiasta vapauteen”?
**
Mitä velkakaton laatiminen hyödyttäisi? Esimerkiksi Yhdysvalloissa sitä ollaan nostettu kymmeniä kertoja.
Entä miten mainitsemiasi kunnanvaltuutettujen eturistiriitoja rajoitettaisiin?
Otsikko on kieltämättä hieman harhaanjohtava. Juttu julkaistiin Hesarissa ja otsikko oli toimituksen valinta.
Velkakatto kuten muut perustuslailliset asetukset pystyttäisiin toki aina uudestaan kumoamaan muuttamalla perustuslakia. Eli kaikki perustuslain asettamat ”jarrut” voitaisiin aina halutessa muokata uusiksi (tai poistaa), mutta perustuslain muuttaminen on joka kerta kuitenkin raskaanlainen prosessi, joka edellyttää tiukkaa määräenemmistöä. Jo pelkästään perustuslain muokkaaminen (säännöllisesti tai ei) antaa jokseenkin heikon kuvan maan päätöksentekijöistä sekä äänestäjille että erityisesti maan velkojille. Se todennäköisesti ehkäisisi jatkuvaa muutosrumbaa. Jenkkien tilanne on vähän eri, koska heillä on paitsi oma valuutta niin edelleen maailman suurin reservivaluutta. Heillä on paljon enemmän liikkumavaraa omassa politiikassaan verrattuna pieneen euroalueen reunavaltioon, joka on sekä elinkeinoelämänsä menestyksen (pieni kotimarkkina) että rahapolitiikkansa puolesta pitkälti ulkopuolisen maailman käsissä.
Ensisijainen tapa rajoittaa kunnanvaltuutettujen eturistiriitoja olisi lisätä kuntien omavastuuta taloudenhoidostaan. Jos kunnantaloutta vain paisutettaisiin (istui päättäjissä kuka hyvänsä), kunta kärsisi itse tästä seuraukset. Silloin äänestäjilläkin olisi suurempi intressi valita tehtäviin sopivia henkilöitä. Yksi vaihtoehto olisi myös pienentää valtuutettujen määrää mutta tehdä tehtävästä täyspäiväinen. Monessa suuressa kunnassa valtuutetut eivät mitenkään pysty perehtymään kaikkeen vaadittavaan materiaaliin nykyisellään, erityisesti kun tehtävää hoidetaan pääsääntöisesti muiden töiden ohella. Tässäkään asiassa en kuitenkaan asettaisi valtakunnallisia normeja, vaan kuntien tulisi itse voida laajemmin päättää, miten niissä päätöksenteko hoidetaan.
Outoa, että toimituksen piti otsikkoa päästä säätämään tuollaiseksi, josta saa sen kuvan, että demokratia ei ole kannatettavaa. No pitää olla tyytyväinen, että tälläisiä vaihtoehtoajatuksia ylipäänsä printtimediassa julkaistaan. Ei ole montaakaan vuotta siitä kun Suomen mediailmapiiri oli vielä astetta ummehtuneempi ja silloin tälläisiä ajatuksia ei olisi edes käpelöidyllä otsikolla julkaistu ollenkaan. Parempaan suuntaan on Suomi siis matkalla tämänkin tärkeän asian (=median toiminta) osalta.
Demokraattisen päätösvallan laajennukset alueille, jotka loukkaavat henkilön itsemäärämisoikeutta johtavat siihen, että demokratiaa ei voi pitää kannatettavana.
No totta. Demokratia ei selvästikään sovellu esim. yksilön pikkuasioista päättämiseen. Yksilön, demokraattisesti valittujen elimien, virkamiehien ja muiden pelureiden vallan rajankäynti on hankala aihe ja kaikkein hankalinta on keskustella siitä osasta, jossa demokratia ei toimi.
Tulkitsin tuon valitun otsikon myös tähän liittyväksi piiloviestiksi: ”Demokratiasta vapauteen” -> ”Pois demokratiasta” -> ”demokratiasta diktatuuriin tms” -> ”Tätä juttua ei kannata ottaa kovin vakavasti”.
Ehkä näin pirun siellä missä sitä ei ollut.
Sisältöön liittyen vielä kaksi kommenttia:
1) Mielestäni erityisen tärkeältä tässä jutussa tuntui kommentti, että päätöksenteko ei saa sortaa enemmistöjä. Vähemmistöjen edut ovat tärkeitä, mutta jos enemmistö ja vähemmistö pitää laittaa tärkeysjärjestykseen niin kyllä enemmistö on vielä vähemmistöäkin tärkeämpi. Jos esimerkiksi vaadimme, että Turku-Helsinki pikajunien on pysähdyttävä Espoossa Mankin seisakkeella niin tämä kieltämättä olisi parannus Mankin seisakkeen lähistön asukkaille, mutta siitä olisi pieni haitta suurelle joukolle muita matkustajia. Suomessa tosiaankin vähemmistön etu ajaa liian usein enemmistön edun yli varsinkin jos enemmistökansalaisen kokema haitta jää ”kipukynnyksen” alle (kuten parin minuutin ylimääräinen pysähdys Mankissa olisi).
2) Monet asiat hoituvat tehokkaimmin paikallisella tasolla eli siellä missä olosuhteet parhaiten tunnetaan (esim. kuntatasolla versus valtio). Asiat ovat kuitenkin luonteeltaan hyvin erilaisia ja olen sitä mieltä, että meillä on kuitenkin enemmän asioita, jotka pitäisi keskittää ja standardisoida kuin niitä asioita, jotka kaipaavat paikalliselle tasolle hajauttamista. Asioiden hajauttamisesta kuntiin ja lähiöihin kuitenkin puhutaan enemmän ja positiivisempaan sävyyn. Jos kunta tilaa toimeentulotukiasioiden käsittelyyn ikioman tietojärjestelmän, koska kyseisen kunnan asukkaat ”ovat erilaisia” kuin naapurikunnan asukkaat niin kyseessä on pelkkä veruke ja silkka julkisten varojen tuhlaaminen. Meillä on onneksi valtakunnallinen väkivaltamonopoli, kiinteistörekisteri, väestörekisteri ja monia muita asioita, mutta valtava määrä asioita on edelleen standardoimatta ja niitä hoidetaan erittäin tehottomasti liian paikallisella tasolla. Näitä asioita järkeistämällä on saatavissa säästöt, joiden rinnalla taannoiset rakenneuudistussäästöt kalpenevat. Lisää säästöä tulisi siitä, jos myös tulisimme ulos ”Suomipoterostamme” ja myöntäisimme, että esim. nuo mainitut kiinteistö- ja väestörekisteriasiat ynnä monet muut Suomen sisällä hoidettavat asiat pitäisi hoitaa Eurooppalaisina tai globaaleina. Tästä tulisi sitä todellista vapautta kansalaisille kun tälläinen laajempi standardointi vapauttaisi kansalaisten energiaa kansalaisille oikeasti tärkeisiin asioihin.
Pikajunan pysähtyminen jollakin seisakkeella ei kuulu demokratien keinoin ratkaistaviin asioihin. Yhtiön on vain selvitettävä onko se kannattavaa tai onko se tehtävissä kannattavaksi ja toimittava sen mukaan.