Rakennemuutos ja mehiläinen

Guy Abeille (suom. mehiläinen) oli nuorena ekonomistina töissä Ranskan finanssiministeriössä tekemässä kuukausittaista alijäämäraportointia. Sosialistipresidentin innokkailta ministereiltä oli ”jalat lipeämässä polkimilta” tai kuten me sanoisimme ”mopo karkaamassa käsistä”, ja Mitterrand tarvitsi hyvältä kuulostavan selityksen käännyttääkseen ainaiset rahanruinaajat oveltaan. Ahkeran M. Abeillen tehtäväksi tuli tällaisen pidikkeen keksiminen.

Kauaa hänen ei tarvinnutkaan kynäänsä pyöritellä; siihen aikaan ministeriössä ei ollut tietokoneita, ja varttitunti riitti. Vajeita mitattiin miljardeissa, mutta se ei kuulostanut tieteelliseltä. Olisi siis tarpeen kytkeä vaje johonkin yleispätevään käsitteeseen – BKT:hen. 1 % oli Abeillen päivinä aikoja sitten mennyt. Laskelmat osoittivat, että saatettaisiin liikkua jossain 2,7 % paikkeilla. 2 % ei tuntunut muutenkaan hyvältä luvulta. Mutta 3 %! Jo muinaiset kreikkalaiset jumalatkin rakastivat sitä, se tuntui hyvältä! Siinä presidentille sopiva ”garde-fou”, turvakaide. Tämän tuli siis levitellä käsiään ja todeta, että 3 % rajan ylittäminen on vaarallista ja pyytää ministereiltä kärsivällisyyttä.

Ei ole olemassa mitään teoreettista perustetta 3 % säännölle, EMUn vakaus- ja kasvusopimuksen budjettialijäämärajalle. Abeille ei ollut ylpeä keksinnöstään eikä voinut aavistaa, että hetken tarpeesta pöydän kulmalle raapustettu oivallus jäisi elämään, saisi kansainvälistä tunnustusta ja löytäisi tiensä Maastrichtin sopimukseen. Tämä on historiaa, maailma on ihmeellinen, mutta sääntö on toiminut ja auttanut hallitsemaan eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden pahoinvoivia finansseja.

Meidän keskeinen ongelmamme ei ole budjettivaje – vielä – mutta siitä tulee sellainen jos taloutemme jatkaa nykyisellä kurssilla – valmistava teollisuutemme surkastuu,  ulkomaankauppamme supistuu, julkisen sektorin paino kasvaa…Nämä trendit pitää kääntää päälaelleen, toisin sanoen tarvitsemme rakennemuutoksen.

Saisiko talouden takaisin raiteilleen käyttämällä Abeillen oivalluksen kaltaista  peukalosääntöä ja mikä tämä säätnö voisi olla? Ensin tarvitaan BKT:n tapaan joku yleinen muuttuja. Olisiko se tuotannollisten investointien suhde BKT:hen tai veroasteen kehitys? Ei, populismi on voimaa, yksinkertainen on paras.

Mitäpä jos asettaisimme prosenttirajan sille, miten paljon virkamiehiä väestössä saa olla? Miten paljon näitä virkamiehiä sitten on missäkin, siinäpä vasta pulma. Voimme ehkä turvautua tuoreeseen ranskalaisen selvitykseen. Me pohjoismaalaiset olemme omassa sarjassamme, Norjassa ja Tanskassa luku on 15 % ja Ruotsissakin noin 14 %. Kumma kyllä Ruotsin lukema on selvässä laskussa – siinäkö yksi syy Ruotsin talouden vahvuuteen? Me olemme 12 % paikkeilla, Ranskassa ja Englannissa luku on noin 9 %. Eurooppalaisessa mallimaassa Saksassa se on 5 % ja Japanissa vaivaiset 4 %. Eestissä on ranskalaisten lähteiden mukaan 28.000 virkamiestä, se on hieman yli 2 % väestöstä. Mikä olisi meille sopiva luku?

Abeille valitsi kolmosen, koska se oli seksikäs. Kuusi on kolmosen sisarluku ja planeetta Venuksen luku – siinä meille oiva tavoite! Näin avaamme kilpailulle suljettuja markkinoita, synnytämme todellisen rakennemuutoksen ja palautamme yhteiskuntaamme sen hyvinvoinnin kannalta välttämättömän luovan dynamiikan.