Joukkoliikenteen avautuminen kilpailulle on voitto kaikille

Suomi elää varsin mielenkiintoisia aikoja. Euroopan Unioni sääti vuonna 2009 lain, joka mahdollistaa aidon kilpailun syntymisen jo vuosikymmeniä sääntelyn kohteena olleen reitti- ja paikallisliikenteen osalta. Tätä kirjoittaessani nuori ja nouseva Onnibus Oy tyhjensi potin voittamalla Jyväskylän kaupungin lähes koko joukkoliikenteen ensimmäisen kilpailutuksen. Myös kaukoliikenteen reitit ovat avautumassa kilpailulle.

Linja-autoliikenteessä yhteiskunnan rooli tulee jatkossa vahvistumaan kaupunkien ja kaupunkiseutujen liikenteessä, kun liikenteen suunnittelu- ja järjestämisvastuu siirtyy yksinoikeusyrityksiltä toimivaltaisille viranomaisille, joita ovat kaupungit ja kaupunkien välisessä liikenteessä ELY-keskukset. Kaupunkien välisessä pikavuoroliikenteessä, joka tällä hetkellä vastaa paria prosenttia kokonaismatkustuksesta linja-autoilla, tulee voimaan markkinaehtoinen malli, jossa yrittäminen on vapaata eikä yhteiskunnan tukirahaa kuten seutulippuja saa käyttää liikenteen järjestämiseen. Sellainen liikenne, jota ei markkinaehtoisesti synny, mutta jonka viranomainen näkee tarpeelliseksi, hankitaan kilpailutusmenettelyn avulla. Kaupunkien ja kaupunkiseutujen liikenteessä viranomaisella on mahdollisuus tuottaa liikenne myös omana tuotantonaan ilman kilpailutusta – Pori on esimerkki tällaisesta, ja myös merkittävä osa Tampereen paikallisliikenteestä tilataan omalta tuotantoyksiköltä. Helsingin tilanne on mielenkiintoinen. Siellä kaupungin omistama tappiollinen bussiyhtiö kilpailee markkinoilla yksityisten kanssa – ymmärrän niitä, jotka ovat asiasta Euroopan tasolla valittaneet. Yhteiskunnan ohjauksesta riippumaton markkinaehtoinen toimintamalli ei sovellu kaupunkien sisäiseen bussiliikenteeseen, koska se tuottaisi vääjäämättä liian alhaisen palvelutason ja johtaisi joukkoliikenteen käytön vähenemiseen, mikä ei liene kenenkään etu. Julkista tukirahaa tarvitaan siis kaupunkien bussiliikenteeseen jatkossakin – uuden lain myötä nämä julkiset palvelut hankitaan kilpailuttamalla. Monelle lienee yllätys, että tähän asti huomattavaa osaa kaupunkien liikenteestä ei ole kilpailutettu, vaikka toiminta on perustunut merkittävään julkiseen tukeen.

Suomen kaltaisessa harvaan asutussa pitkien etäisyyksien maassa joukkoliikenteen pitäisi toimia saumattomasti ja edullisesti. Valitettavasti yksityisautoilu on tälläkin hetkellä edullisempaa kuin sääntelyn kohteena olevan reittiliikenteen hintataso. VR:n sekä Matkahuollon kautta myytävien bussimatkojen hinnasto etenkin pohjoisemmassa Suomessa asuvalle on kylmää kyytiä: viikonloppureissu Kajaanista ja Helsinkiin ja takaisin maksaa normaalihintaisena lähemmäs parisataa euroa. Tarjouksia on lähinnä aamuneljältä lähtevään pendoliinoon – ei esimerkiksi sellaisille lähdöille jolla valtaosa haluaisi matkustaa, viime hetken äkkilähdöistä nyt puhumattakaan. Lentäminenkään ei ole hintatasoltaan monelle optio, eikä matkan buukkaaminen kolmea kuukautta etukäteen tule junaa halvemmaksi. Näin ollen, kaikkien julkisten kulkuvälineiden hintataso on kova ottaen huomioon yleisen tulotason, ostovoiman sekä sen, minne asti Helsingistä pääsisi samalla rahalla ulkomaille esimerkiksi lentäen.

Suomen kaupunkien välinen bussiliikenne on tähän asti toiminut Matkahuollon pakettikuljetusten ehdoilla, ei matkustajan. Näin ollen hinnoittelusta voi päätellä, että matkustajamääristä ei hinnoilla ole tarvinnut kilpailla. Vuonna 2012 toimintansa aloittanut Onnibus teki ensimmäisenä poikkeuksen tähän liiketoimintamalliin. Onnibussin liiketoiminta on alusta asti perustunut matkustajiin, ei rahtiin. Suurelle yleisölle on tullut yllätyksenä, kuinka edullisilla hinnoilla ollaan saatu synnytettyä kannattavaa ja laillista joukkoliikennebisnestä matkustajien eikä pakettien ehdoilla. Konseptihan ei suuressa maailmassa ole uusi: Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on vuosia operoinut halpabussiyhtiö Megabus, ja monelle Yhdysvaltojen suurissa itärannikon kaupungeissa käyneille lienee tuttu ilmiö ”Chinatown Buses”, joilla allekirjoittanutkin on tyytyväisenä matkustanut 10 dollarilla New Yorkin ja Bostonin väliä.

Sotkeuduin itse joukkoliikenteen kartellimaailmaan käytyäni tänä kesänä VR:n omistaman Pohjolan Liikenteen toimitusjohtajan kanssa yleisönosastoväittelyä Kainuun Sanomissa alan tilanteesta. Kun vallitseva systeemi ei vaikuttanut millään tavoin reagoivan uudistustarpeisiin, otin yhteyttä Onnibussiin. Muutamassa viikossa oli liikenteessä ElinaExpress, mukaani nimetty tilausajoreitti Kajaanista Helsinkiin. Asiakkaita on riittänyt alusta asti siten, että jossain vaiheessa matkaa paikat loppuvat kesken. Tämä mielestäni todistaa uudenlaisen vaihtoehdon tarpeellisuuden. Uskon asiaani siitä huolimatta, että olen saanut voimakasta ja jopa epäasiallista palautetta alan vanhoilta toimijoilta – tai ehkäpä juuri siksi.

Toimialan rakenteita järisyttäneen Onnibussin kohtaama massiivinen vastustus kertoo kaiken oleellisen: pelkkä lainmuutos ei riitä alan todelliseen vapautumiseen – tarvitaan vapauttaja, joka uskaltaa astua vanhojen jättiläisten reviirille. Go, Onnibus!

PS. Onnibus on ilmoittanut haluavansa myös raiteille. Valitettavasti saamme odottaa vielä yli kymmenen vuotta VR:n haastamista.