Kristalliakin kirkkaampi

Jotkut asiat ovat kristalliakin kirkkaampia ja silti niiden ympäriltä löytyy moninaisia käytäntöjä, jotka voivat elää vain tummennettujen lasien takana. Kysymys poliittisista virkanimityksistä ja julkisten laitosten johdon korvauksista näyttää olevan tällainen.

Perustuslakimme mukaan ketään ei saa asettaa eri asemaan, sukupuolen, iän, alkuperän, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.

Poliittisin perustein tapahtuva virkanimitys on puolueista riippumattomiin hakijoihin kohdistuva ihmisoikeuksien loukkaus. Mitä meidän pitäisi sanoa niille koulutuille, kokeneille ja kyvykkäille hakijoille joiden urakehitys on törmännyt ”sinivalkoiseen kuoleman ruutuun” työhönottohaastattelussa: Niin olettehan puolueen jäsen? En ole. Ai, no ei se sitten käy.

Tämä on häpeän paikka eikä sovi demokratiamme kuvaan, mutta tällainen moraalittomuus johtaa myös siihen, että keskeisiin tehtäviin ei saada parasta, itse asiasta kiinnostunutta ja sille vihkiytynyttä vaan monasti aivan muuta väkeä.  Näin vaikutetaan kokonaisten organisaatioiden elämään tuottamalla heikkoa hallintoa ja huonoja päätöksiä, jotka säteilevät eri puolille yhteiskuntaa.  Suurta sijoitusvarallisuutta hoitavissa yhtiöissä vaikutukset ulottuvat luonnollisesti eri puolille talous- ja yrityselämää.

Kuten todettua periaatteet ovat kristallinkirkkaita. Poliittiset virkanimitykset ovat korruption muoto. Oikea malli on kilpailuttaa kyseiset virat ja ottaa tässä kilpailuttamisessa huomioon laatu, koulutus, kokemus jne, ominaisuudet ja  taloudelliset tekijät sisältäen toimeen liittyvät edut niiden todelliseen hintaan. Näin edellytetään tehtäväksi kaikki julkiset hankinnat koskien tavaroita ja myös palveluksia, miksi tässä tehtäisiin poikkeus?

Kilpailutus luultavasti tuottaisi myös paljon edullisemman kustannustason. Asiaan ei liity mitään taloudellisia muttia; kysymys korvauksen kohtuullisuudesta poistuisi kokonaan, ja asianomaiset hakijat sijoittuisivat joka tapauksessa vähintäänkin parhaaseen kymmenykseen palkansaajien joukossa ellei parhaaseen prosenttiin.

Kysymys erorahasta voi vaikuttaa vaikealta, mutta ei se sitä ole. Osakkeenomistajat voivat yrityksessä haluta maksaa erorahaa toimitusjohtajalle siinäkin tapauksessä, että tämä epäonnistuu. Toimitusjohtajan tehtäviin kuuluu hallittu riskinotto ja hän työskentelee jatkuvan välittömän irtisanomisuhan alla, jossa perusteeksi riittää epäluottamus.  Ilman erorahaa järkevä käyttäytyminen edellyttäisi riskin karttamista tavalla, joka ei ehkä vastaisi ollenkaan toimitusjohtajalle annettua tehtävää. Julkiset virat ovat erilaisia, niissä ei saa ottaa riskiä eikä siitä siksi tarvitse palkitakaan. Oleellista on yhteiskunnan määrittelemän tehtävän mahdollisimman tehokas ja taloudellinen hoitaminen, siihen kuuluu riskien välttäminen ei niiden ottaminen.

Kuten huomaamme asiat ovat todellakin kristallin kirkkaita, tarvitsee vain avata silmät.