Komissio varoitti Suomea budjettialijäämästä Olli Rehnin suulla15.11. Varoituksen antamista voidaan pitää melko lievänä toimenpiteenä huomioiden, että Suomen valtion menojen osuus bruttokansantuotteesta (BKT) lähestyy huolestuttavaa rajapyykkiä. Arvioitaessa Euroopan Unionin ja OECD valtioiden menojen osuutta BKT:sta Suomen edellä on Euroopan komission tämänhetkisen arvion mukaan enää kaksi maata: Tanska ja Kreikka. Suomen valtion menojen osuus on Euroopan komission uusimpien tilastojen mukaan 57,9, Tanskan 58,19 ja Kreikan 58,21 prosenttia BKT:sta. Ruotsin valtion menojen osuus on 51,8 prosenttia BKT:sta. Ensi vuotta koskevassa ennusteessaan komissio arvioi, että Suomen valtio nousee ykköspaikalla. Suomen julkinen sektori toisin sanoen kasvaisi ensi vuonna suuremmaksi kuin Kreikan! Vaikka komission ensi vuoden ennusteeseen liittyy huomattavaa epävarmuutta, siinä mm. Kreikan julkisen sektorin oletetaan pienentyvän huomattavasti, on Suomi silti kyseenalaisessa seurassa.
Suurin syy Suomen julkisen sektorin osuuden kasvuun on BKT:n selvä lasku vuodesta 2007. Suomi toisin sanoen kuluttaa tällä hetkellä enemmän kuin tuottaa. Lyhyissä, muutaman vuoden mittaisissa suhdannetaantumissa tämä ei ole ongelma. Valtio voi (yleensä) huoletta velkaantua muutaman vuoden ajan tukeakseen talouden kokonaiskysyntää. Taantumissa valtion pakollisten investointien, kuten tiestön ja rautateiden, uusiminen on myös halvempaa. Mikäli kyse on valtion menojen ja tulojen rakenteellisesta erosta, ongelma on vakavampi. Tällä hetkellä Suomen valtion menot ylittävät EU:n komission aineiston mukaan tulot noin 5,1 miljardilla eurolla. Ensi vuodeksi komissio ennustaa vajeen kasvavan noin 5,4 miljardiin euroon.
Tulojen ja menojen tulevasta, pidemmän aikavälin kehityksestä voidaan muodostaa yksinkertaistettu kuva, jos oletetaan, että ne jatkavat pitkän aikavälin kasvutrendeillään. Mikäli Suomen valtion menojen kasvu jatkaa vuosien 1999 – 2013 trendillään ja tulojen kasvu vuosien 2010 – 2013 (finanssikriisin jälkeisellä) trendillään, olisi Suomen valtion budjettivaje kymmenen vuoden kuluttua noin 61 miljardia euroa! (ks. kuva). Vaikka tämä on äärimmilleen yksinkertaistettu tapa arvioida budjettivajeen kehitystä, kertoo se kuitenkin Suomen valtiontalouden tämänhetkisen haasteen. Tämän hyvin yksinkertaisen trenditarkastelun perusteella Suomen BKT:n pitäisi kasvaa noin kolmen prosentin vuosivauhtia ensi vuodesta alkaen, jotta menojen kasvu saataisiin katettua. Tämä siis olettaen, että valtion verotaakka (verojen osuus BKT:sta) pysyy ennallaan ja menojen kasvuvauhti ei kiihdy.
Hallitus esittelee tällä viikolla elokuussa linjaamansa rakenneuudistuspaketin. Paketti nojaa vahvasti tuottavuuden kohenemiseen ja talouskasvun nopeutumiseen. Mikäli vaje tosissaan aiotaan kuroa umpeen talouskasvulla ja pienillä menoleikkauksilla, alkaa niillä olla kiire. Suomen onneksi Yhdysvaltojen talous on jatkanut toipumistaan, mikä on vahvistanut kansainvälistä kysyntää. Euroopan jatkuvat talousongelmat eivät toisaalta tue Suomen nopean talouskasvuun tarvetta. Ensisijaista olisi saada Suomen investointiaste nousemaan. Tuoreessa Suomen Yrittäjien kyselyssä yhdeksi suurimmaksi kasvun ja investointien esteeksi yritykset näkivät sääntelyn. Koska leikkauksia joudutaan tekemään joka tapauksessa, hyvä talouskasvua tukeva valtion menojen leikkaamiskohde olisi yrityksien ja yksilöiden toimintaa rajoittavan sääntelyn purkaminen.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Tuomas Malinen
Tuomas Malinen on tutkijatohtori Helsingin yliopistossa ja GnS economics'n toimitusjohtaja.
2 kommenttia artikkeliin Suomen valtiontalouden haasteet
”Ensisijaista olisi saada Suomen investointiaste nousemaan. Tuoreessa Suomen Yrittäjien kyselyssä yhdeksi suurimmaksi kasvun ja investointien esteeksi yritykset näkivät sääntelyn. Koska leikkauksia joudutaan tekemään joka tapauksessa, hyvä talouskasvua tukeva valtion menojen leikkaamiskohde olisi yrityksien ja yksilöiden toimintaa rajoittavan sääntelyn purkaminen.” Enempää olennaiseen ei voi enää osua arviossa.
Aika uskomatonta, että arvostetussa asemassa oleva tutkijatohtori voi julkaista näin yksinkertaistetun ja jopa virheellisen artikkelin.
Analyysin voi tiivistää tähän:
Täysin käsittämätön trendiennuste Suomen budjettivajeen kehityksestä +
”Euroalueella menee huonosti ja USA:ssa OK” +
Kysely, jossa yrittäjät sanovat, että sääntelyä pitää purkaa.
–> Eksplisiittinen politiikkasuositus: sääntelyä pitää purkaa, jotta saadaan lisää talouskasvua.
–> Implisiittinen politiikkasuositus: menoleikkauksia pitäisi tehdä lisää, jotta saadaan vajetta pienennettyä.
Toimiiko? Tuskin.
Talouskasvuun tarvitaan paitsi investointeja myös kysyntää, ja budjettivaje pienenee pitkällä tähtäimellä vain jos talouskasvu luo verotuloja.
Kysyntää ei synny tyhjästä sääntelyä purkamalla ja menoleikkaukset omat omiaan leikkaamaan sitä entisestään – varsinkin kun fiscal multiplier huitelee 1.5-2 tietämillä nykyisessä likviditeettiloukussa. Kysynnän kasvu tarkoittaa lähes yksiyhteen yksityisen sektorin velkaantumista, ja yksityinen sektori ei yksinertaisesti ala velkaantumaan kuin julkisen sektorin tai ulkomaansektorin kustannuksella. Jos ulkomaansektori ei vedä, mikä näyttää olevan tilanne, ja jos julkinen sektori leikkaa jopa nykyistä rajummin, mitä Malinen implisiittisesti vihjaa, kasvu laantuu jopa nykyistä nopeammin. Tämä johtaa verotulojen romahtamiseen – johan sama kehitys on nähty Etelä-Euroopassa kriisin jälkeen.
Tuo käsittämätön trendiviiva siis saattaakin pitää paikkaansa, mikäli Liberan ja Malisen politiikkasuosituksia kuunnellaan.