Liberan tämän viikon vieras Kari Raivio on koulutukseltaan lastenlääkäri, joka on toiminut Helsingin yliopiston perinataalilääketieteen professorina ja vastasyntyneiden teho-osaston ylilääkärinä, sittemmin yliopiston rehtorina ja kanslerina, nykyisin eläkkeellä. Kansainvälistä kokemusta on kertynyt Euroopan tutkimusyliopistojen liiton (LERU) presidentin, Kansainvälisen Tiedeneuvoston (ICSU) varapresidentin ja useiden yliopistojen (Singapore,Tokio, Lund, Karolinska Institutet, Tartto) neuvonantajan hommissa.
Mikä on Suomen suurin haaste?
– Väestökehityksen, hyvinvointiyhteiskunnan ja talouden haasteet ovat hyvin tiedossa, mutta suurin ongelma on poliittisen päätöksenteon ryhdittömyys ja kuhnailu. Hallituksen ja eduskunnan päätettäväksi kuuluvia asioita on ulkoistettu työmarkkinaosapuolten loputtoman kinastelun kohteiksi (esim. eläkeikä), moneen kertaan selvitetyistä kysymyksistä ei tehdä päätöksiä vaan aina vain uusia selvityksiä (esim. sote-uudistus), pyhän lähidemokratian varjolla tehdään järkevät rakenneuudistukset mahdottomiksi (esim. kuntauudistus), yleisen mielipiteen pelossa ei uskalleta ottaa tärkeitä asioita edes selvityksen kohteiksi (esim. NATO-jäsenyys, geenimuunneltu ruoka, yliopisto-opintojen maksullisuus). Entisen tehohoitolääkärin näkökulmasta on parempi pyrkiä kehittämään yhteiskuntaa ripeillä päätöksillä, kunhan niihin liittyy valmius arvioida seuraamuksia ja tarvittaessa tehdä uusi parempi päätös.
Mikä on Suomen suurin mahdollisuus?
– Pienen kansan ainoa mahdollisuus perustuu henkisen pääoman maksimointiin, ja ainakin paremmaksi kuin muissa maissa. Hyvän peruskoulun pohjalle tulisi rakentaa nykyistä vaativampi korkeakoulutus, panostaa kunnolla kilpailtuun tutkimukseen ja innovaatioihin, ja käyttää tutkittua tietoa tehokkaammin yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjana.
Minkä asian muuttaisit heti?
– Ottaisin käyttöön yliopistojen lukukausimaksut, mutta ei opiskeluvaiheessa vaan jälkikäteen ns. ”maisteriverona”, jota kannetaan pienen korvamerkityn lisäprosentin muodossa valmistumisen jälkeen, kun ansiot ovat saavuttaneet tietyn minimitason. Perustelut: yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus (koulutuksesta hyötyvät osallistuvat kustannuksiin), opintoaikojen lyhentäminen (kuta nopeammin valmistuu, sitä pienemmät maksut), yliopistojen rahoitus.
VIIKON VIERAS
Viikoittain vaihtuva vieras kertoo näkemyksensä Suomen tilasta ja tulevaisuudesta.
2 kommenttia artikkeliin Kari Raivio
Nykyiseen progressiiviseen verotukseen verrattuna tuo maisterivero näyttäytyy jonkinlaisena korkeakoulutuksen haittaverona. Se ei siinä mielessä ole lainkaan kannustava. Jos taas maisteriverolta voi välttyä maksamalla jonkinlaiset lukukausimaksut suoraan, siitä tulee jopa yläpäästään regressiivinen vero, jossa alennus tulee sekä pienituloisille, jotka eivät ylitä takaisinmaksukynnystä, että niille rikkaille, joilla oli esimerkiksi vanhempien varakkuuden vuoksi mahdollista maksaa maksut välittömästi.
Näistä syistä pidän maisteriveroa huonona ideana ja pelkkänä välivaiheena amerikkalaistyylisiin lukukausimaksuihin, joihin on pakko löytää oma rahoitus heti. Ison-Britannian omat liberaalit ajatuspajat, kuten Adam Smith Institute, ovat jo rummuttaneet jälkikäteisen maisteriverojärjestelmän romuttamista välittömästi maksettavien lukukausimaksujen tieltä.
No ehkäpä on syynsä miksi tehohoitolääkäreilta ei kysytä yhteiskuntaa koskevia näkemyksiä. Eipä sosiologeilta tai taloustieteilijöiltäkään kysytä näkemystä sydänleikkauksissa.